Onneksi on blogit, oma ja toisten.
Eilen mie siis vaihtelin järjestystä askarteluhuoneessa ja tänään vähän viimeistelin. Pientä säätöä vielä kaipaa. Kuten esim. se seinähylly on vielä maalaamatta. Jos sen joku hioisi, niin kyllä mie sen maalaan. Inhoan hiomista, kun pitää mennä ulkorappusille, vaikka nyt ei niin pakkasta olekaan. Tai sitten vaihtoehtoisesti pimeään ankeaan alakertaan varastoon...ei kiinnosta...
Mutta askarteluhuoneeseen sopii karkkivärit hyvin: (peitin ikkunaa, ettei näy naapuriin niin hyvin, eivät ehkä tykkäisi, että talonsa on netissä edes osittain)
Meillä oli aina äitin kanssa tapana esitellä ja ihastella toistemme käsitöitä. Hän oli kova ompelemaan ja mie neulomaan.
Kävin myöskin cancer.fi - sivulla ja siitä se kammottava olo tulikin... Mie olin kirjoittanut sinne ja etsinyt kohtalotovereita 14.1.2010 - tasan vuosi ennen äitin kuolemaa....
Eilen löysin viisi vuotta vanhan videonpätkän iskästä ja äitistä, oikein nauravaisina ja iloisina....mie katoin sen kaksi kertaa, ei olisi pitänyt...siitäkin tuli tänään, jälkikäteen inhottava olo.
No, mutta te varmaan kohta kyllästytte näihin juttuihin. Toivottavasti ette, pakko oli vähän niinkuin ääneen sanoa, mitä ajattelen.
Huomenna mie esittelen teille sen kolmannen kirppislöydön. Nyt miulle tuli kova hinku päästä järjestelemään lankoja :) Niitä onkin kertynyt lisää, kun siskokin antoi kassillisen omiaan ja entinen hylly ei enää riitä, vaan niitä on nyt arkkupöydänkin sisällä.... Ja sitten mie fiilistelen tätä ihmeellistä tunnetta, että neulomaankin pitäisi päästä... Tätä tunnetta ei ole ollut pitkiin aikoihin. Mieluummin fiilistelen tätä kuin sitä edellistä...
Mie meinasin toivotella jotain, mutten heti muistanutkaan, mikä päivä on. Tiistaihan se taitaa olla.. Mukavaa tiistaita!
9 kommenttia:
Kyllä kaikki tunteet kuuluvat asiaan. Niinhän on sanottu että yksi vuodenkierto pitää elää ennenkuin vähän helpottaa.
Miulla kohta 2 vuotta isän kuolemasta ja vieläkin teen surutyötä.Meillä mukana myös isän elämän työn ,eli maatilan myynti,joka oli ehkä kovempi pala kuin isän kuolema.
Niin se varmasti on, että isän elämäntyön myyminen on ollut raskasta.
Miekin olen kuullut tuon vuodenkierto-jutun.
Meillä on yksi vuodenkierto eletty vaikean sairauden ja sen tiedon kanssa, että kuolema tulee. Se tuli vain nopeammin kuin lääkärit osasivat ennustaa. Nyt sitten yksi vuodenkierto on elettävä ilman äitiä. Tuplasti on tehtävä surutyötä. Kuten siekin olet tehnyt, luopumista kahdesta asiasta.
Jokainen tekee surutyötä niin kauan kuin tekee. Ei sitä voi määritellä ;( Ei me kyllästytä, Sirutuuli...
Saat sanoa ääneen niin paljon kuin haluat.
Minun täti kuoli viime kesänä syöpään sairastettuaan sitä 14 vuotta ja koko sairauden ajan oli pyörätuolissa ja laitoshoidossa (eri terveyskeskuksissa ympäri Kainuuta, että se sitten siitä Kainuun mallista...) Pitkä aika oli hänellä odottaa ja toivoa, halusi jo monta kertaa pois...Lopulta pääsi. Pahalta silti tuntuu, ei voi mitään.
Asiasta toiseen:
Tuo rullakko on todella kaunis! Kuka on raaskinut myydä sen!?!
ja kolmanteen:
Käy kateeksi teitä, jotka neuloa osaatte. Minulta syntyy vain suoraa silmukkaa metritolkulla...
Mukavaa tiistaita!
-Satu-
Kiitos! Kun ajattelen, että joku on joutunut sairautensa kanssa noin kauan kärsimään, tuntuu kamalalta! Vuosikin on pitkä aika, saati sitten 14 vuotta...
Rullakko on oikea namipala ♥
ihanat sun nauhatelineet.....niin suloiset!onko kirpputorilöytö?
Kuule, ihan hyvältä Sinun jutut kuullostaa ja tuntuu mukavalta, että pääsi on jo surun pinnalla. Kaikki asiat täytyy kuitenkin läpi käydä, kun läheisiä menettää. Ja ajatukset saa jotenkin paremmin järjestykseen, kun saa kirjoitettua, miltä tuntuu. Kun jaksat, esittele meille äitisi muistoksi joitakin äitiisi liittyviä, Sinulle rakkaita esineitä tai asioita.
Enkeleitä vierellesi jatkossakin.
Kiva kuulla ,kun touhuilet siellä.
Parasta lääkettä:)
Kiva on myös tuo löytösi kirppikseltä..rullakko.Pitsit onkin hyvä pitää esillä,kun on niitä noinkin paljon.Ovat niiiin ihania:)
Mukavaa viikkoa!
Kiitos teille!
Lähetä kommentti