tiistai 31. tammikuuta 2012

Ihmekauppa

Tänään käytiin töiden jälkeen Tiimarissa ja on se kyllä ihmekauppa, kuten mainoksessakin sanottiin.
Kaikkea kivaa ja nättiä kauppa pullollaan. Tässä se pieni osa, mikä me ostettiin:
Niin suloisia papereita paksu vihko täynnä sekä noita, mitä ne nyt oli nimeltään. No, noita pienempiä kuitenkin :)
Vesivärit, siveltimiä, kukkalävistin, puolihelmiä, kimalletta ja haaraniittejä. Huomasin tarvitsevani juuri nämä, kun olen muutaman illan viettänyt koneella katsellen erilaisia skräppäys- ym. videoita. Olenhan mie tietysti askarrellutkin niiden innoittamana, mutta ne on salaisia juttuja → loppuviikosta julkaisen ne. Aivan ihania videoita: minialbumeita, tageja... Kukkia mie leikkelin eilen illalla yhden ohjeen mukaan, onneksi löytyi tuo lävistäjä niin helpottuu sekin homma :) Siinä videossa hän, eli Chan4Crafts (← linkki videoon) maalasi paperia vesiväreillä ja leikkasi saksilla kukkia ja teki niistä oikein kauniita. Blogikin häneltä löytyy: Chan4Crafts. Löytyi sieltä ruusujen tekovideokin, siis YouTubesta ja siihen tarvitaan tuota kukkalävistintä.
Tässä vielä paremmin näkyvillä esimerkkejä papereista:
Lisää:
Oi ja voi, miten voikin olla kauniita :)
Mie oon nyt jostain syystä ihan hullaantunut paperiaskarteluun :) Tilasin jopa mustetta tulostimeen Netanttilasta, että pääsee tulostamaan kuvia :)
Aivan ihanaa! YouTube taitaa olla maailman toiseksi paras keksintö ideoitten ja inspiraation kannalta (ykkösenä siis blogit :) ).
Taidan kohta lähteä testailemaan lävistintä ja järjestelemään askartelutarvikkeita (oi, kun sekin on ihanaa puuhaa). Tai no, ensin täytyy tehdä pieni blogikierros (156 päivitystä näkyy olevan).
Mukavaa iltaa teille!

maanantai 30. tammikuuta 2012

Salkku

Eilen oli jossain blogissa video skräppäämisestä ja siitä innostuneena vietin illalla pari tuntia YouTuben ihmeellisessä videomaailmassa erilaisia askarteluvideoita katsellen. Pari askarteluhuonettakin katsastin ja yhtäkkiä juolahti mieleeni, että autotallissa on salkku, joka miulla oli 80-luvulla jopa koululaukkuna. Olin miehelle sanonut, että sitä ei saa ikinä hävittää ja siellähän se oli. Hiano :) muovisalkku fuksianpunaisena:
Joku teistä saattaa muistaakin nämä. En kyllä yhtään muista, minkä värisiä näitä oli ja mistä näitä sai ostettua. Mutta suurta muotia ne ainakin oli.
Mie haluan pitää tämän askarteluhuoneen värikkäänä, joten voi olla, etten tuunaile tätä mitenkään.
Tyhjensin työpöydästä alimmaisen laatikon, jossa säilytin papereita. Tai siis ME tyhjensimme:
Pitäähän se apulainen olla näinkin vaativassa hommassa :)
Tein samalla löydön, kun laatikon irroitin.
Löysin nimittäin kaksi kokonaista arkkia ja yhden, josta oli yksi kuva otettu, noita enkelin kuvia. Ne on ostettu reilu vuosi sitten ja mie luulin, että kaikki kuvat, paitsi yksi, on käytetty. Olo oli kuin Jouluna :)
Yllätyslahja :)
Ei siellä askarteluhuonevideoilla kyllä mitään salkkuja ollut, ainakaan näitä, mutta jostain ajatus vain putkahti päähäni.
Muistatteko nämä salkut? Vai oliko tämä vain Lappeenrannan oma muotivillitys?

Vai olisiko teillä ideoita tuunaukseen? Mie mietin maalausta tai decoupage-lakkaa, mutta en oikein tiedä, kannattaako. Pinta on kuitenkin epätasainen, että mikä tahansa ei käy.
*****
Tänään miulla on se pitkään ja hartaasti odotettu vapaapäivä ja kyllä väsyttää. Nyt sen oikein huomaa, miten rankka rupeama se oli. No, ei miulla hirveästi muita hommia olekaan, ainoastaan yksi koneellinen pyykkiä, tiskit ja ruoka. Mutta kun ei niitäkään jaksaisi tehdä...
Muuten aion tänäänkin viettää aikaa neuloen ja  juutuupin videoita katsellen. Ehkä torstaina saatte tekin nähdä, mitä mie olen neuloskellut viime aikoina.
Nyt täytyy lähteä suunnittelemaan ainakin, mistä tekemiset aloittaisi (pyykit on kyllä pesty, mutta kuivuriin pitäisi laittaa ja kiivetä raput alas, huhhuh...)
Ei muuta kuin kivaa viikon alkua teille!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Pussi

Mie ompelin! Muttei olis oikein kannattanut :)
Mie vähän ounastelinkin ja tunnen itseni, joten arvasin, ettei töiden jälkeen väsyneenä kannata tehdä mitään tarkkuutta vaativaa. Niinhän siinä sitten kävi, että kun ei aivot leikkaa, niin ne ei leikkaa.
Mutta kyllä siitä pussi tuli. Vetoketjullinen, kuten suunnittelinkin.
Vuorin ompelu oli niin vaikeaa, että päätin tehdä helpoimman kautta. Eihän sitä kukaan tiedä, millainen se on sisältä. Siis kyllä mie osaan vuorin ommella, mutta väsyneenä ei vaan järki toimi, kuten pitäisi.

6 päivää seitsemästä takana. Enää yksi päivä. Ja sen kyllä tuntee olossa ja elossa. Huhhuh.
Tuntuu tosiaan, että elämä on pelkkää työtä, eikä omaa elämää ole ollenkaan ilman vapaapäiviä.
Onneksi maanantaina on sentään yksi ja seuraava viikonloppu. Sisulla mennään.

torstai 26. tammikuuta 2012

4/7

Niin sitä vain on selvitty jo yli puolenvälin pitkästä työputkesta (4/7), kivaa :)
Ja sen kyllä huomaa! Koti on ihan retuperällä, kuin pyörremyrskyn jäljiltä, lattiat täynnä roskia(siis imuroitavia roskia), pyykkikorit pursuaa yli äyräiden. Vain kaupassa käynti ja ruuan laitto on ne kaikkein tärkeimmät asiat, joista täytyy huolehtia. Kaikki muu saa odottaa aikaa parempaa. Olen nimittäin huomannut, että jaksaa paremmin, kun ei aseta itselleen liikaa vaatimuksia. 

Joskus aikoinaan sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan, kun oli liikaa stressiä, töistä ja kaikesta. Parannuttuani olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Nyt osaan olla ottamatta stressiä tekemättömistä kotitöistä, siinähän ne on, ei ne mihinkään häviä, kerkiäähän sitä sitten myöhemmin.
Äsken suunnittelin käyväni ompelemaan, mutta en sitten käykään. Senkin olen oppinut, ettei kannata väsyneenä tai töiden jälkeen käydä tekemään mitään tarkkuutta vaativaa tai ne menee takuuvarmasti pieleen.
Odottakoon ompeluksetkin. Kirjoitin vain ideat muistiin, ettei käy niin, että kun on aikaa, ei enää muista, mitä piti tehdä. 

Tänään töissä odotellessani työkaveria, rupesin miettimään ihan hassuja asioita. Vieressä oli vanha talo ja tiedän sen talon tarinan: siinä on joskus aikoinaan asunut lääkäri, jolla oli vastaanotto samassa talossa. Kehittelin mielessäni tarinaa kyseisestä lääkäristä ja hänen talostaan :)
Samalla katselin ympärillä olevia kerrostaloja, joita oli monenlaisia. Yksi on rakennettu joskus 50-60-luvulla ja toiset joskus 70-80-luvulla. Se vanhempi oli kauniimpi ja huoneratkaisut näissä taloissa on paljon mielenkiintoisemmat kuin noissa nuoremmissa. Olisi aika kivaa asua tosi vanhassa kerrostalossa, jos kerrostalossa pitäisi asua. Niissä on niin ihanat ikkunalaudatkin.
Ja kohta mietiskelin, että jos ensi viikolla on -31°C, mitä mie laitan päälle, että tarkenen. Suunnittelin sitten mielessäni housut, jotka on tehty kaksista collegehousuista: ensimmäisistä otan yläosan ja toisista lahkeet ja vyötärönauhan ja yhdistän näihin ensimmäisiin. Ensimmäiset on maalissa lahkeista ja toisissa on yläosa liian matala. 
Kaikkea hullua sitä mielessään pyörittelee! No, ei ainakaan odottaminen käynyt pitkäksi :)

Tämä työputki helpottaa oikeastaan vasta viikon päästä viikonloppuna, jolloin on kaksi vapaata. Eli näiden 7 päivän jälkeen on vain yksi vapaa. Että tuskin vielä ensi viikollakaan kovin paljon käsitöitä tai askarteluja tänne ilmaantuu. Paitsi ne synttärilahjat,joita neuloskelen pikkuhiljaa. Sitten ensi viikolla.
Kuvat ei liity mihinkään mitenkään, tuli vain koneella vastaan, kun etsin kuvitusta tähän. Oli niin ihanan kesäisiä ja kauniita kukkasia :) 
Vielä yksi kuva, muistatteko tämän, kesän onnistunein otos:
Ihana sepelkyyhky, joka välillä meinasi lentää päin ja syöksähteli pihan läpi edestakaisin. Paljaalla silmällä ei juuri erottanut, kun lensi niin nopeasti, mutta kamera tallensi pesänrakennushommat.

Aijai, mie olen aina tykännyt syksystä ja muista vuodenajoista enemmän kuin kesästä ja helteistä, mutta kyllä näistä tulee ihana fiilis :)
Viime kesänä helteetkään ei niin pahalta tuntuneet, kun hommattiin se uima-allas. Oispa kesä...

tiistai 24. tammikuuta 2012

Siivousta

Aiemmin jo yritin blogata, muttei ollut olevinaan mitään asiaa.
Otetaas yritys uusiksi, kun nyt on kaikki pakolliset töitten jälkeiset kotityöt tehty ja suihkussa käyty, olen yksin kotona ja on aika rentoutua.
Silloin, kun äiti kuoli, sain hänen ompelukoneensa, saumurinsa sekä kaikki ompelutarvikkeensa. Siitä lähtien miulla on ollut aikeissa siivota ompelukärry, joka silloin vaatehuoneeseen kannettiin. Ei siinä mennytkään kuin vuosi :)
Sunnuntaina innostuttiin vanhemman tytön kanssa siivoamaan ja järjestelemään, innoissamme tutkimme nappeja, nauhoja ja neppareita. Tyttö on yhtä innostunut ompelemisesta ja kaikesta näpräämisestä kuin miekin, joten osan annoin hänelle. Omista varastoista annoin myös kangaspaloja :)

Kärryn päällä on erillinen laatikko, johon laitoimme langat.
 Ylimmässä laatikossa on nappeja, nappeja ja nappeja.
Läpinäkyvä rasia oli miun oma jo ennestään, muut kaikki äidin.
 Seuraavassa laatikossa on neppareita, tarranauhoja, neuloja ja hakaneuloja sekä erilaisia hakasia ja kiinnittimiä erilaisiin vöihin, henkseleihin ym.
Seuraavassa laatikossa saumurin lankoja, vetoketjuja ja ompelukoneen huoltolaatikko. 
 Viimeisestä laatikosta löytyy saumurin jalka sekä erilaisia nauhoja, kuminauhoja ja nyörejä.
 Erillinen arkku miulla on saksia, nuppineuloja ym. varten.
Siitä ei nyt kuvaa olekaan. Mutta johan tässä aarrevaunussa olikin kuvattavaa :)

Eilen ennen iltavuoroa innostuin tutkiskelemaan omia kirjojani ja löysin nämä.
Illalla rupesin lueskelemaan, josko vaikka saisin jonkin askartelukipinän. Vielä ei ainakaan mitään ole tapahtunut. Mutta onneksi kaikki illat tällä viikolla, paitsi perjantai (jolloin iltavuoro) ovat omaa aikaa ja saa olla kotona. Jospa se inspis siitä ilmaantuisi joku ilta (toivottavasti ei perjantaina :) )

Askarteluinspistä odotellessa puikot viuhuu iltaisin. Syntymäpäivälahjoja teen ja neulominen on kaikkein helpoin käsityömuoto, joka ei vaadi mitään. Muuta kuin istumisen ja puikkojen heiluttamisen :)
Tulossa on jotain käytännöllistä ja tarpeellista. Ensi viikolla on nimittäin tyttöjen synttärit ja sitten voin sanoa, että on kaksi aikuista lasta :)
Ei o lapsia ennää :)
Tai onhan ne miun lapsia aina, vaikka ite oisin 80 ja lapset siinä 60 pintaan :)
Ohhoh...

No joo, mie lähden nyt kiertelemään blogilandiaa ja yritän kovasti kommentoidakin. Jotenkin sekin on vaan jäänyt viime aikoina.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Pari kuvaa

Koko eilisen päivän ompelin ja askartelin, mutta tuntuu, etten saanut mitään aikaiseksi.
Ette muuten usko, mutta ompelin yhtä ja samaa jo kolmatta kertaa. Nimittäin sitä kansiota. Toisella kerralla suurensin sitä ja laitoin reunoihin vinonauhaa. Joka sitten osoittautui erittäin huonolaatuiseksi ja se rupesi purkautumaan ihan itsestään. Eilen taas purin sen ja osittain tein uudestaan ja laitoin perjantaina ostamaani vihreää vinonauhaa reunoihin ja se ainakin vaikuttaa parempilaatuiselta kuin ennen. Nyt jos se lähtee purkautumaan tai muuten hajoaa tms, sitten saa olla. Heitän roskiin ja käytän tavallista vihkoa.

Se, mitä askartelin, oli kollaasi Eetusta, eli meidän vanhasta kissasta, joka kuoli jo 2007 ja siitä lähtien on ollut "pitäisi tehdä" - listalla. Enkä edelleenkään saanut valmista. Miten se on niin vaikeaa?
Tänä aamuna jätin sen kollaasin hautumaan ja tein pari kuvaa eteisen korttitelineeseen.
Tein ihan yksinkertaisen ja pienen.
Toinen on vähän runsaampi.

Kävin vähän miettimään sitä kollaasia Eetusta, että jos en tekisikään kollaasia, vaan pienen kirjan.
Eetu oli vaan niin hauska kissa, että jotain on pakko tehdä.
Se osasi mm. avata ovet → kahvat piti kääntää pystyyn, kävi kaapista kaivamassa maitonapit piilosta ja sen jälkeen oli kauhea ripuli, sille piti toisinaan ostaa oma tikkari - niitä Chupa Chupseja ym.

Tänään taidetaan pitää rento päivä, eikä lähdetäkään yhtään minnekään. Meidän piti mennä kissanäyttelyyn, mutta jotenkin tuntuu, ettei viitsi, kun seuraavat 7 päivää olen töissä ja nyt täytyy nauttia varastoon kotona olemisesta ja samalla levätä varastoon. Mitenköhän mie jaksan? Kun sen 7 päivän jälkeenkään ei ole kuin 1 vapaa.... Ei se enään niin helppoa ole kuin esim. 10 vuotta sitten. No, sisulla mennään.
Ravun motto onkin, että sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven. Tai jotain sinne päin. Ja se on niin totta, sisulla mie oon tehnyt monta asiaa ja sitä sisua riittää :) Monesti, kun elämä on potkinut päähän ja tallonut maan rakoon, sisulla olen sieltä ylös ponnistanut ja eteenpäin räpiköinyt. Sisulla mennään, kahden viikon päästä on jälleen vapaa viikonloppu. Sitä odotellessa.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Perjantai-kivaa :)

Tänään oli kiva päivä. Ensin töissä oli mukavaa ja sitten töiden jälkeen.
Ensinnäkin aamulla oli ihanaa, kun nukuin hyvin toisen yön peräjälkeen. Ihmeellistä, koska eilen oli iltavuoro ja yleensä ilta-aamu- välisenä yönä nukun todella huonosti.
Töissä naurettiin työkavereiden kanssa, pelleiltiin ja hölmöiltiin. Välillä täytyy olla sellaisiakin päiviä :)

Töiden jälkeen kävin hakemassa vanhemman tytön, jonka kanssa kävimme kaupungin parasta juustokakkua syömässä Cafe Galleriassa (ei taida olla firmalla kunnon sivuja, mutta linkistä näkyy osoite ja street view-näkymä, *vinkki*), shoppailemassa pientä ja vietettiin aikaa yhdessä pitkästä aikaa. Kivaa oli :)

Mie shoppailin vähän askartelutarvikkeita, kun ne rupeaa olemaan vähissä ja lähinnä joulujuttuja miulla vaan on ollut. Nyt on vähän muutakin. Kissojen kanssa kassia purettiin.
Nasu ihastui muovikassiin :)

Julia/Julle kyttäsi silmä kovana arkkupöydän päältä, mitä kassista löytyykään :)

Löytyihän sieltä, pari leimasinta, pitsiä, papereita, helmiä, kukkia ja kaikenlaisia koristeita.

Skräppäyspaketti (tarkoitettu vauvoihin liittyviin juttuihin, mutta oli niin söpö paketti, että oli pakko ostaa, vaikkei vauvoista ole tietoakaan).
Ja lisää paperia: lahjapaperi Clasulta, samoin kaksipuolinen teippi.

Tää paperi oli aivan ihana, ei kyllä harmainta aavistusta, mihin käytän, mutta oli ihan pakko saada.

Nyt ei puutu kuin inspis ja askarteluidea :)
Eiköhän niitä tule, joku päivä.

****
Kivaa on sekin, että miulla on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu.
Tänään on karkkipäivä, huomenna laiskotellaan ja sunnuntaina mennään kissanäyttelyyn. 
Ensi viikolla on se 7 päivän putki, mutten mieti sitä vielä. Ensin nautitaan viikonlopun vapaista.

Mukavaa viikonloppua teillekin!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Pitsiä

Niinhän siinä kävi, kuten ounastelinkin, että heti tulee ideoita, kun ääneen lausuu, ettei päässä ole mitään.
No, jokainen, joka miut tuntee, tietää kyllä, että siellä päässä ei yleensäkään ole mitään ;)

Miulla on jo pitkään ollut mielessä, että pitäisi yrittää neuloa reunapitsiä. Yksi ohje miulla oli, mutten löytänyt mistään muita ohjeita.
Eihän siinä sitten auttanut muu kuin ruveta itse kehittelemään.

Ohjetta kirjoittelin samalla, kun neuloin. Laitan sen tuonne ohjeisiin joku päivä, kun ei ole tekemistä.
Muuten se on neulottu, mutta yläreunassa on kiinteitä silmukoita. Hyllynreunapitsiksi meinasin ja suunnittelin.
Ja pitihän se sitten samalla kokeilla virkkaamallakin hyllynreunuspitsiä tehdä.

Virkattu näyttää ja onkin leveä, mutta kapenee, kun laittaa tiukalle hyllyn reunaan.
Ohje tästäkin on tulossa some day.

Mie olen aika iloinen, sain nimittäin huomisen iltavuoron vaihdettua aamuksi :)
Onneksi on yksi työkaveri, joka tykkää tehdä iltoja.
Miusta on ruvennut tuntumaan, että ihan kuin olisin laihtunut, kun aloitin tän työn. Ainakin vaatteissa tuntuu, vaa'assa en ole käynyt. Enkä varsinaisesti laihduttanut, tällä kertaa. Mutta tänäänkin kävelin pitkät matkat, kun ennen ajoin autolla pienimmätkin matkat. Jospa se tästä (toiveajattelua, laihdutus ei meikäläiseltä onnistu). Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Hyvää viikon jatkoa kaikille!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Maanantai(ko)

Miulla menee päivät nykyään ihan sekaisin, etten yhtään pysy kärryillä, että missä ollaan menossa. Viikonlopun olin iltavuorossa ja nyt on vapaa. Eli kyllä se vissiin maanantai on.
Ensinnäkin oikein paljon kiitoksia kommenteista! Niitä on niin mukava lueskella!

Nyt tuntuu, ettei ole mitään bloggausaiheita. Ei yhtikäs mittää. Pää naksuttaa tyhjää. En viitsinyt sisältä ottaa kuvia, kun ei mitään uutta ole tapahtunut. Mutta kekkasin ottaa pihalta muutaman kuvan.
Kyllä on synkkää ja harmaata. Yhtään en edes muokannut, muuta kuin kehykset laitoin. Näin synkkää täällä on. Missä on kuulaat aurinkoiset päivät? Ihan sama, onko lunta vai ei, yhtä harmaata koko ajan.
Miun pitää nyt tässä samalla varoittaa teitä, että voi tulla hiljainen hetki tänne blogiin. Ihan vaan sen takia, kun miulla on niin paljon iltavuoroja nyt ja ensi viikon maanantaista alkaa 7 päivän putki... saatan olla aika puhki.
Ja uskon, että blogiressukkahan se siitä joutuu ensimmäisenä kärsimään. Väsyneenä kun ei keksi mitään aiheita, eikä jaksa askarrella tms. Tai ainakaan ideoita niihin ei tule. Nytkään käsityö- ja askarteluideoita ei ole yhtään. Yksi aivoton neulonta on menossa, joka on suuri, joten valmistumisesta en mene takuuseen. Siis siitä, että valmistuisi tänä vuonna. Mutta se on helppo ottaa esille, kun ei muuta jaksa.
Joten älkää ihmetelkö, jos ei miusta kuulu mitään vähään aikaan.
Yritän saada ylihuomisen iltavuoron vaihdettua aamuksi, että helpottaisi vähän. 

Mitähän sitä tekisi tänään? En varmaan mitään.
Onko ideoita? Askarteluun, käsitöihin tai bloggaukseen liittyen?

P.S: Voi olla, että nyt kun taas "ääneen" sanoin tän, ettei ole ideoita, kohta niitä taas tulvii ovista ja ikkunoista, kuten aina ennenkin on käynyt :)
Mutta ideoita saatte tekin heitellä :)

Kivaa viikon alkua!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Yksin kotona

Olen tämän illan istunut yksin kotona: mies ei ole tullut töistä vielä ja tyttö lähti töihin.
Kovin on ankeaa ja yksinäistä, mutta mie keksin tekemistä ajan kulumisen nopeuttamiseksi.
Tai ankeuden voittajaksi.
Tältä se varmaan tuntuu sitten, kun nuorempikin muuttaa pois kotoa..
No, onneksi on käsityöt, askartelut ja muuta räpeltämiset.
Ennenkaikkea, onneksi on blogit.
Mitä ihmettä sitä ennen tehtiin, kun ei blogeja ollut? Tai tietokoneita. 
Tai no, tiedänhän mie, mitä sitä tehtiin:
kuunneltiin radiota (nytkin se on auki)
katsottiin telkkaria (sekin on auki)
luettiin kirjoja (sitä en sentään tee nyt :) )
tehtiin käsitöitä (tein äsken ja teen kohta)
Vai lasketaanko askartelu käsitöiksi? Kyllä se ainakin käsillä tekemistä on.

Ja tämmönen se oli ennen:
Peruskirja, joka on joskus Valituilta Paloilta about kakskytä vuotta sitten saatu.
Kansien välissä kaikenlaista vuosien varrella kertynyttä.
Meinasin kerran vaihtaa joku aika sitten kauniimpaan, mutta päätin sitten koristella itte.

*****
Perjantai 13. päivä.
Tänään ei sattunut muuta kuin että kaaduin persuuksilleen ja kun yritin nousta ylös, kaaduin uudestaan ja laskin persmäkeä kuin lapsena konsanaan. En ole vieläkään tarkistanut, onko housut ehjät. Tiedä vaikka olisin kulkenut koko päivän palkeenkieli persuksista roikkuen :)
Ei sattunut: miulla on luut terästä ja läski pehmentää kaatumista. Saan heitellä vaikka minkälaisia voltteja, eikä koskaan satu mitään. Onneksi. En olisi halunnut sairaslomalle, mieluummin teen töitä.
Toisaalta, jos en olisi näin teräsluinen, saisin olla jatkuvasti paikattavana. Miulle kun sattuu ja tapahtuu yhtenään.
Tai toinen juttu oli kyllä se, että miun päivä meni ihan järkyttävän nopeaan, enkä meinannut ehtiä tekemään töitä ollenkaan. Mie sanoin vitsinä, että olinkohan mie tajuttomana maassa, kun aika karkasi käsistä. Siis en ollut, enkä päätä lyönyt, mutta toisetkin sanoivat samaa tänään, ettei mihinkään meinannut ehtiä.
Kai se oli sitä 13.päivä perjantain taikaa.

*****
Huomenna on sitten  SE päivä. Äidin kuolemasta tulee kuluneeksi 1 vuosi.
Vuosi on pitkä aika, kun oikein ajattelee, mutta tämä vuosi on mennyt ihan älyttömän lujaa. Tuntuu, että vastahan se oli eilen, kun äidin kanssa sairaalassa juteltiin ja sanoin hänelle: nähdään huomenna. Eikä sitten nähty enää ikinä...
Tuntuu, että vastahan se oli eilen, kun puhelin soi ja sain tietää äidin kuolemasta ja Nasun kanssa yhteen ääneen ulvottiin.
Muistan sen kuin eilisen päivän. Jopa paremmin kuin eilisen.
Kyllä me vielä näemme, haluan ajatella näin. Äiti on siellä jossain ja mie menen jonain päivänä sinne samaan paikkaan.

Taidan käydä neulomaan ja kuuntelemaan Puhelinlangat laulaa.
Rauhallista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Aina ei onnistu, ei etes joka kerta

Mie keksin tässä eilen, että saadaankin keittiön kaapit helposti ja halvalla uudistettua, kun blogikierroksella käväisin (monta tuntia meni siinäkin hommassa).
Ei se sitten ihan niin mennyt kuin Jasmiinalla ja Pepillä.
Tässä näyttää vielä hyvältä. Yhtä hyvältä, kun eilen illalla, jolloin liimailin sähköteippiä klo23 asti.
Tänä aamuna totuus oli toinen:

On se uskottava, ettei oikotietä onneen ole. Ainakaan meidän keittiössä. 
Teipit ei kestä. Johtuneeko siitä, että piti laittaa kaksi rinnakkain, kun tuo puun osuus on niin leveä.
Mutta, keksin nyt ainakin sen, ettei ihan koko ovia tarvitse maalata. Maalataan vain nuo puunväriset osat.
Pääsee halvemmalla ja helpommalla. Vaikkei keskiosa ihan vitivalkoinen olekaan, mutta ihan kiva silti.
Ainakin parempi kuin nyt.

Kolmesta eri kaupasta käytiin etsimässä valkoista sähköteippiä, leikkasin ison ja syvän haavan mattoveitsellä etusormeen ja liimailin muutaman tunnin ja tässä on sitten tulos.
Jos hyviä puolia täytyy etsiä, eipähän mennyt tämä viimeinen vapaapäivä hukkaan. Olisi nimittäin mennyt koko päivä loppukaappien teippailuun.
Aina ei voi onnistua :)

Terveisin,
Tuunari alias Tunari :)

tiistai 10. tammikuuta 2012

Soffa tuli taloon

Tai talossahan se olikin koko ajan, mutta nyt se palasi omalle paikalleen.
Silloin, kun mies ja vävykokelas (heh) kantoivat sitä autotalliin, mietiskelin, että tuleekohan tää toimimaan...
Ja samana iltana kaipailin sitä. Sitkeästi sinnittelin ilman sohvaa ja nautiskelin tyhjyyden tunteesta ja avaruudesta salaisesti sohvaa ikävöiden.
Kunnes viime viikolla annoin periksi ja pyysin miehiä kantamaan sen takaisin...
Vaikken tykkää yhtään noista irtopäällisistä, ei haittaa. On ihanaa köllötellä sohvalla ja katsella telkkaria silloin, kun en neulo tai ole koneella neulontatuolissa. Mekanismisohva ei mene niin hyvään asentoon, että siinä olisi mukava loikoilla ja sitäpaitsi se on niin pehmeä, että koskee selkään, jos on liian kauan.
Etenkin iltavuorosta on ihana tulla kotiin, tehdä eväät seuraavaksi päiväksi ja muut iltahommat ja lötkähtää sohvalle selälleen jalat käsinojalle ylöspäin. Ah, autuutta :)
Ja taas on olkkari tupattu täyteen tavaraa. Se siitä avaruudesta ja tilasta.
Kannettavan telakkakin sijaitsee nykyään subbarin päällä, josta nostan sen aina syliin ja istun neulontatuolissa, kuten nytkin.
Näin on kaikkein paras.
Tytön tyyny köllöttää vielä sohvan päällä, mutta tänään se viedään hänelle.
*****
Eiliseen purkuhommaan sain pari apulaista. 
Serkku tuli poikansa kanssa käymään ja poika purki ihan innoissaan Hexagon-neliöitä. Ja oli pikkasen pettynyt, kun neliöt loppuivat, olisi halunnut purkaa lisää :)
Kassillinen saatiin nöttösiä uudelleen käytettäväksi:
Nöttöskuva on otettu kännykällä, koska kameran akkuvalo oli punaisella.
En uskaltanut ottaa enempää kuvia kuin nuo kaksi, ettei olisi sammunut kesken kaiken. Muuten olisi tämäkin päivitys siirtynyt iltaan tai huomiseen päivään. Nyt on akku latautumassa kaikessa rauhassa.
*****
Tätä mie en kyllä ymmärrä. Onko Nokialla säästökuuri menossa, kun siirtopiuhat on nykyään näin lyhkäset?
Miun puhelin on nytkin koko ajan kiinni tässä ja latautuu samalla.
Tää on nimittäin kätevä, että tällä samalla johdolla voi myös ladata puhelimen akun (joka sekin oli punaisella). Mutta, odotan vain ja pelkään, milloin puhelin kolahtaa lattialle, johdon pituus ei ole niinkään kätevä...
Jaahas, tekis mieleni rupatella vaikka mitä ja ummet lammet, mutta taitaa olla aika lopetella ja lähteä tarkistamaan, onko kuivausrumpu valmis. Kyllähän se ilmoittaa vinkumalla, mutta on se käytävä kuuntelemassa, ettei ole polttanut sulaketta. Kuten eilen, mutta eilen olikin liikaa yhden 16 A:n sulakkeen varassa toimivia laitteita.
Jep, mukavaa päivän jatkoa!

maanantai 9. tammikuuta 2012

Ikuisuusprojekti valmis

Ei kyllä tullut ihan sitä, mitä piti. 
Vuonna 2007 aloin neulomaan päiväpeittoa vanhemman tytön huoneeseen. Tyttö alkoi silloin kiinnostumaan sisustamisesta ja lupasin päiväpeiton. 
Aikaa kului ja sanoin, että ei siitä tule päiväpeittoa. Teen torkkupeiton.
Aikaa kului taas ja jossain vaiheessa en neulonut peittoa yhtään. Meni pari vuotta ja neuloin taas. 
Nyt mietiskelin tuossa muutaman päivän ns. torkkupeiton kohtaloa: puranko vai teenkö siitä jotain muuta.
Siitä tuli sitten jotain muuta. Eilen illalla päättelin miljoona langanpäätä ja ompelin muotooonsa:
 Tuli tyynynpäällinen. Ja tytöllehän se menee. Toivottavasti kelpaa vielä :) 
Enää ei ole pelkkää huonetta sisustettavana, vaan pieni asunto.

En tykännyt yhtään pienten vinoruutujen neulomisesta. Koko ajan sai olla päättelemässä ja vaihtamassa lankaa. Olisi alunperin pitänyt tehdä isompia ruutuja, jolloin tämä olisi varmasti valmistunut jopa päiväpeitoksi jo muutama vuosi sitten.
Tyynystä tuli ihan hauska ja erilainen. Ei varmaan kellään ole samanlaista :)

*****
Kiitos kommenteistanne edelliseen! Hyvä, jos sain jonkun mielen piristymään :)
Liisa kysyi työstäni. Sen verran voin sanoa, että sama työ, eri piiri. Opettelemista riittää.
Viisi päivää olin töissä ja iltaisin kävin niin ylikierroksilla, etten meinannut saada nukuttua. En kyllä paljoa nukkunutkaan, ennen kuin vasta viime yönä. 
Miulla on nimittäin sellainen ominaisuus (eräs lääkäri sanoi, että se on ominaisuus), että tapahtui hyvää tai pahaa, miulla menee yöunet.
Tänään olen viettänyt vapaapäivää ja levännyt, palautunut ja peseskellyt kaikessa rauhassa pyykkiä.
Vielä on kaksi vapaata jäljellä, silloin voin tehdä jotain muutakin. 

Nyt miulla on purkuprojekti menossa yhden toisen ikuisuusprojektin kanssa. 
Se on virkkaus, jonka vaihdan neulontaan.
En mie jaksa isoja virkkauksia tehdä, tykkään enemmän neulomisesta. Piparkakkutalo oli suuri ihme, että se ylipäänsä valmistui.

Nyt käyn jatkamaan purkutyötä, kun saan vielä rauhassa sitä tehdä.
Mies ei nimittäin tykkää yhtään siitä, että mie teen jotain tosi kauan ja kun en tykkääkään, puran pois :))
En tiedä miksi :)
Oliks nyt maanantai? 
Hyvää viikonalkua kaikille :)


lauantai 7. tammikuuta 2012

Duunari

Tai Tuunari, miten vaan, on taas vauhdissaan.
Tai ehkä mie sit oon molempia. Neljättä päivää uuvessa duunissa ja täytyypi sanoa, että kivaa on.
Uuden oppimista joka ikinen päivä, aivot käytössä 100%:sti.
Takana aamu, 2 iltaa ja tänään aamu. Ja ihmeiden ihme! Mie kävin äsken duunaamisen jälkeen tuunaamaan.
Kyytiä sai tällä kertaa kalenteri tälle vuodelle.
Ja se ihme tässä kohtaa siis on se, että normaalisti töiden jälkeen olen ihan töötti. Niin nytkin, mutta silti inspiraatio löytyi tähän, mitä olen jo par er kuukautta miettinyt.
Tämmönenhän se alunperin oli:
Kuvat ja paprut teippasin kaksipuolisella teipillä, jotta voipi sitten vuoden vaihteessa repiä ne irti ja uusiokäyttää.

Yksi kirjanen odottaa vielä koristelua, ehkä tuossa alkuviikosta teen, kun on kolme vapaata.
Tänään on käyty jo aiemmin saunassa ja ohjelmassa vielä tänään elokuvan katselua, ajoissa nukkumaan ja aamulla pirteänä töihin.
Niin ja meinasi unohtua, pientä herkuttelua tiedossa myös :)
*****
Pakko vaan jatkaa noista töistä höpäjämistä, kun tää on jotain ihan ihmeellistä. En pysty sanoin edes kuvaamaan, miltä tämä tuntuu. Ei stressin häivää, ei minkäänlaista painetta mistään, mieli on kevyt ja päivät ja illat (siis ne iltavuorot) menee tosi nopeaan. Töitä on paljon, mutta... ei, en pysty kertomaan. Ehkä sanon vain erään työkaverin, joka on myös samassa paikassa kierrossa, sanoilla: Tää on ihanaa!

Toivotankin teille, ystävät kalliit Ihanaa Iltaa!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Töihin paluu

Oikein paljon kiitoksia kaikille kommenteistanne edelliseen!! Ihania kommentteja, kuten aina :)
Tämä postaus on nyt puhtaasti höpönlöpötystä :)
Tänään oli paluu arkeen, eli paluu töihin. Ja kuten vihjailin, vuoden alussa puhaltelee uudet tuulet.
Niinhän ne tekee, olen nyt kevään toisessa työpaikassa ja sitten palaan takaisin entiseen.
Vaikkei mikään ihan entisellään olekaan, suuria mullistuksia on töissä ollut miun loman aikana ja tulee olemaan jatkossakin.
Tänään oli kiva päivä, ei lainkaan sellainen kuin normaalisti loman jälkeen, vaan olen ihan uutta intoa ja puhtia täynnä. Olo on kevyt ja reipas. Niin se vaihtelu virkistää, kuten vanha sanonta kuuluu.
Vaikka jouduin opettelemaan uusia asioita, eikä mikään ollut vanhaa tuttua.
Yleensä loman jälkeinen yö ennen ensimmäistä työpäivää nukuttaa huonosti, nyt nukuin suhtkoht hyvin. Ei edes jännittänyt :)
Ei muuta kuin pää kylmänä ja rauhallisesti ottaen asiat lutviutuu parhain päin.
Tänään huomasin, että se miun ompelema kansio olisi tosi hyvä - eli huomisesta lähtien se kulkee mukana. 
Muistin virkistämiseksi laitan siitä kuvan tai siis kaksi:


Ei miulla tämän kummempaa asiaa ollut, lähden lueskelemaan blogeja :)
Kivaa keskiviikkoa (tuntuu kyllä ihan maanantailta)!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Kierrätysompelua

Sain viimein ommeltua keittiön apupöytään verhot, joita olin suunnitellut. Ompelin ne vanhoista lakanoista ja Kontista ostetusta pitsistä.
Etuosan verho on ommeltu aiemmin. Nyt ompelin molemmille sivuille suojat.

Toisen sivun lakanassa oli kirjailu. Yritin ottaa kuvan, mutta kovin selkeää siitä ei saanut. En tiedä, kenen tekemä, olen saanut aikoinaan tämän lakanan enolta.
Etuosan verhon kirjailu on mummon tekemä, kuten myös pitsi.
Viime kuussa kun kävin vinttiä tutkimassa, löysin tytön vanhan kaulahuivin, joka oli ollut pesussa ja huopunut pilalle. Tyttö pyysi, että ompelisin siitä pussin. Huivi oli kuulemma hänen lempparinsa. Löysin vaatehuoneesta vanhan vetoketjun, mistä lie purettu pois.

*****
Nyt on tullut päivityksiä melkein päivittäin, mutta luulen, että huomenna kun palaan normaaliin päiväjärjestykseen, eli töihin, tahti taas hidastuu.
Inspiraatioita ja ideoita on tulvimalla tulvinut, sekin asia korjautuu, kun työt alkaa.
Tällä kertaa ei sitten muuta kun heipparallaa seuraavaan kertaan!