Siirsin keittiöön pienemmän pöydän olkkarin puolelta, kun kaikkiin kaappeihin ei päässyt kunnolla laittamaan tavaraa, vaan aina jalat oli mustelmilla, kun iskin ne pöydänkulmaan. Nyt mahtuu paremmin, mutta en osaa päättää.
Kummin päin pöytä ja tuolit on parempi?
Näin päin voisi vaihtelun vuoksi olla, roikotin täytyisi kyllä siirtää ja pöytää vähän keskemmälle penkkiä.
Jos vaihtelun vuoksi laittaisi ensimmäisellä tavalla ja kääntäisi taas, kun kyllästyttää?
Pöytä on joka tapauksessa parempi, ei ole niin tiellä.
*****
Nyt on viikko mennyt äidin kuolemasta. Joka päivä itken jossain vaiheessa. Tulee ikävä ja jokin pikku asia tuo hänet mieleeni. Esim. tänään meidän astiat. Suuri osa on äidiltä saatuja, joitain tietenkin itse ostettu, mutta aika paljon lapsuudenkodin tavaraa...
Muistuu mieleen joku asia, mitä yhdessä tehtiin, muistuu mieleen tuo kamala, kamala sairaus... Joka vei äidin petin pohjalle ja lopulta aiheutti kuoleman. Sairaus, jota ei saisi olla olemassakaan. Aivan kuin syöpä, mutta ei sitten kuitenkaan. Toivoa ei annettu ollenkaan sairauden alkuvaiheessakaan, elinaikaennuste annettiin. Mutta kukaan ei oikeastaan edes tiennyt sitä.
Eikä mitään muutakaan kyseisestä sairaudesta.
*****
Päivät menevät hurjaa vauhtia. Maanantaina täytyy jo mennä töihin, ehkä parempi mennäkin ja saan muuta ajateltavaa. Kotona ajatukset pyörii samoissa asioissa. Vaikka toisaalta nyt voin käsitellä asioita heti, kun ne mieleen tulevat, eikä tarvitse lykätä ja iltaisin nukkumaan mennessä ruveta pyörittelemään päässä kaikkea.
Kohta täytyy varmaan lähteä kauppaan ja ruveta miettimään ruokaostoksia ja päivän ruokaa. Miksi se on aina niin vaikeaa? Kun nykyään ei tee edes mitään mieli ja haluaisi päästä helpolla. Kaikkein helpoimmalla, ettei tarvitsisi tehdä ruokaa ollenkaan. Ja sitten syödään mikroannoksia, yäk.
Mitähän sitä tänään syötäisiin?
10 kommenttia:
Osanotto suureen suruusi ja voimia tuleville päiville!
Ai, että kivan näköistä! Katselin varmaan miljoona kertaa ja tiiätsä mitä...en osaa sanoa...
Toisaalta 3. kuvan tyylillä olisi varmaan helpompi touhuta siellä, mutta ei tuo 1. vaihtoehtokaan paha ole. Ja kuten sanoit, voihan niitä aina käännellä fiiliksen mukaan ;o)
Kyllähän sitä töissä saa muuta ajateltavaa. Muistot elävät, niin ikävät kuin ihanatkin.
Syömispuoleen sen verran kommenttia, että toivottavasti meillä on isäntä hoitanut sen asian. Mä en tykkää myöskään koluta ruokakaupassa ja varsinkaan perjantaisin töiden jälkeen, en sitten yhtään! Mutta kun on pakko syödä ;D
Viikonloppuja, Sirutuuli!
Anna olla vaihteeksi noin miten tänään ne laitoit, eli penkki on vähän tilanjakajana... saahan sen sitten taas vaihdettua takaisin..:)
Voimia suureen suruusi!
Kiitos! Ehkä mie jätän sen penkin noin poikittain ja vaihdan takaisin kun kyllästyn.
Ehkä Sinä säästät voimia muille asioille, kun ruuanlaitto ei tunnu nyt mielekkäältä. Tärkeintä, että syöt sitä, mitä mieli tekee. Aikanaan jaksaa taas keskittyä pipertämään ruokien ja leipomusten kanssa.
Leppoisaa viikonloppua! (onko sulla sauna; se tekisi hyvää)
Ehkä pitääkin kuunnella itseään ja tehdä sitä mitä huvittaa ja syödä mitä tekee edes vähän mieli.
On meillä sauna, mutta aiotaan saunoa vasta huomenna. Tänään katsotaan kauhuleffa illalla ja herkutellaan.
Keittiössä varmasti vaihtelu virkistää:)
Voimia sinulle, itke jos itkettää naura jos naurattaa....kaikella on aikansa<3 Haleja <3
Pieniä lohduttavia enkeleitä lähettelen sinulle, vierellesi kulkemaan, tukea antamaan <3
Kiitos teille!
Meidän keittiön pöytä tekee samaa liikettä muutaman viikon välein. Vaihtelu virkistää.
Voimia sinulle tänä murheen aikana <3
Lähetä kommentti