sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kiitos

Haluan nyt tässä näkyvästi kiittää teitä kaikkia myötätunnostanne sekä osanotostanne. Jokainen viesti on lämmittänyt sydäntä/mieltä ja ääneenkin niitä olen perheelle lukenut.
Kiitos!
Eilen kävimme kirppiksellä. Joku voi ihmetellä sitä, mutta oli ihan pakko päästä jonnekin ja kaikkein mieluiten läksin kirppikselle. Olo oli kyllä vähän sellainen kuin olisi pumpulissa kävellyt. Jalat vetelät ja mitään en nähnyt ympärilläni. Muuta kuin tavaroita.
Äiti oli kova kirppisten koluaja ja aikoinaan kävimme paljon yhdessä tai sitten hän kävi ja toi löytöjä likoille.
Mutta nyt ne, mitä ostettiin on tuossa lattialla. En jaksa niille tehdä mitään. Ehkä joku päivä jaksan ottaa kuvat ja laittaa paikoilleenkin.
Ruokakaupassakin käytiin, mutta mitään en oikein meinannut osata ostaa. Mitään ei tehnyt mieli, enkä jaksanut ajatella hetkeä pidemmälle.
Huomenna miulla olisi lääkäri, saa nähdä, pistääkö iltavuoroon töihin.
Vähän niinkuin pelottaa, en millään jaksaisi. Kun en jaksa mitään kotonakaan tehdä. Tuntematon lääkäri, ikinä kuullutkaan. Ja vielä mies. Toivottavasti ei naura päin naamaa, kuten eräs mieslääkäri vuosia sitten. Sen jälkeen olen vältellyt lääkärikäyntejä viimeiseen asti.
No, mie kerron sitten huomenna, miten kävi ja otan itteeni niskasta kiinni ja napsin kuvia löydöistä.
Kiitos vielä kerran! Ihana huomata, että on ihmisiä, jotka välittää.

3 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Kirpputorillakäynti oli hyvä idea. Jos pidät kirjoista, käy joku päivä katselemassa ale-kirjoja.
Ajatuksesi saavat uusia kulkureittejä. Muista ulkoilla sitkeästi, vaikka tekisi mieli jäädä kotiin.
(Kävin LPR:ssa hoitajakoulun yli 25v sitten. Siellä on niin ihania kävelyretkipaikkoja. Niitä tuli koluttua, kun etsimme milloin mitäkin vanhainkotia, sairaalaa tai terveysasemaa työharjoitteluihin mennessämme.)
Olet mielessä, voimia tähän päivään.

Paukku kirjoitti...

Voimia siulle vaikean ajan ylittämiseen. Jokaisella meistä on tuo aika edessä tai jo mennyt että vanhemmat meistä erkanevat haudan lepoon. Minulla isä kuollut jo melkein 10 v. sitten. Vaikeimpia aikoja ovat juhlapyhät ja isänpäivä. Ja on ihan tervettä oamlle jaksamiselle se ettei jää paikoilleen vaan etsii sellaista tekemistä joka on mielekästä. Se auttaa jaksamaan.

Saila kirjoitti...

Voimia ja osanotto suureen suruusi.