lauantai 28. huhtikuuta 2012

Tunika

Eilinen laiskottelupäivä olikin todella hyödyllinen :)
Sain neulottua tunikan valmiiksi. Kyllä mie sitä teinkin piiitkään ja hartaasti, neuloin ja purin, purin ja neuloin... Tykkäsin langasta, mutta olin ostanut sitä aika vähän ja miun piti neuloa jotain ihan muuta. Eihän se sitten riittänyt, joten purin ja aloitin uuden. Aloituksesta tuli jättisäkki, joten purin ja aloitin uudestaan. Sain kun sainkin valmiiksi ja kyllä mie tästä tykkään, kerrankin! Sain langankin riittämään, jäi 1 kerä ylikin (mitähän siitä tekisi) ja langan valmistus on vissiin lopetettu.
Kesäksi kiva ja vilpoinen.
Lanka: Puro batik
Ohje: Novita kesä 2010, ohjeen mukaan tää on toppi, miun mielestä kyllä tunika.
Puikot:5,5 (5 oli suositus, mutten lähtenyt uusia ostamaan -> miulla on 5 pyöröt, mutta niillä saa häthätää pipon tehtyä, niin lyhyet ne on)
Lähikuvaa helmasta:
Raglanhihat:
Tämmönen se oli ohjeessa:
Vähän jouduin soveltamaan, kun oli isommat puikot, mm. pituutta säätelin vähentämällä kuviokerroksia helmassa ja hihoissa.
Kohta pitää varmaan lähteä pihahommiin, kun on hyvä ilma. Voi se kyllä olla, että kohta sataa, enkä pääse pihalle asti...
Nyt mie käyn blogit läpi, moikka!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kiitos kaikille kommenteistanne eiliseen narinaan :)
Suurin syy siihen oli väsymys. Väsyneenä ei mikään onnistu, etenkään väkisin vääntämällä.
Tänään miulla on vapaapäivä ja tuhat ja yksi asiaa olin suunnitellut tekeväni. Tunti sitten heräsin ja vähän aikaa hereillä palloillessani päätin olla tekemättä yhtään mitään. Laiskottelen ja lepään. Ei ne työt, etenkään kotityöt mihinkään häviä. Teen ensi viikolla, kun on kaksi vapaata.
Suuri syy väsymykseen on tämä muutos, mitä töissä tapahtuu ja jatkuvasti uusien asioiden opettelu. Se vie oman aikansa ja muuhun ei energiat riitäkään.

Sähkömies kävi viime viikolla vaihtamassa mittarin, muttei siitä mitään uutta ja ihmeellistä tietoa tullut. Mies on laskenut sähkön kulutuksia ja luultavasti vähän vähemmän menee. Ehkä se vika ei kuitenkaan ollut mittarissa, vaan jossain muualla. En jaksa miettiä sitä. Voisin kyllä paasata asiasta vaikka kuinka, mutta päätin jättää ikävät asiat taka-alalle. Negatiivisuus ruokkii itseään ja tarttuu muihinkin.

Tänään aion tehdä käsitöitä ja tuijottaa telkkarista kaikenmaailman tallennukset: Supermarjo ja tytöt :) sekä aikas monta Strömsötä. Ainakin. Ja illalla mättää karkkia kaksin käsin.
Se on nimittäin karkkipäivä. Olemme onnistuneet suunnitelmassa, että ostamme karkkia vain kerran viikossa. Kun ennen meni karkkia joka päivä. Ei ihme, että ylipainossa löytyy (miulla).

Joko mie kerroin, että löysin meille isomman uima-altaan? Entinen oli 3 metriä Ø ja polviin asti (jotain 55 cm syvä). Netanttilassa oli 366 cm Ø ja 76 cm syvyydeltään. Tilasin sen sekä allaspeitteen. Edellisessä ei peitettä ollut, joten oli täynnä roskia, vaikka kuinka yritti siivilällä ottaa pois.
Entinen oli ihana, mutta uusi varmasti ihanampi! Ei haittaa kesän helteet ollenkaan, kun pääsee välillä upottautumaan kylmään veteen. Ja miehän en tunnetusti helteistä tykkää :)
Uima-allas tuli jo, enää ei puutu kuin kesä ja helteet.
Muistinvirkistykseksi kuva viime kesältä:
Taas sama kuva, kun lupaa ei muihin kuviin ole. Miusta ei ollut yhtään kuvaa otettuna.
Miusta on ylipäänsä tosi vähän kuvia, kun yleensä se on mie, joka niitä kuvia ottaa.

Sain Liisan korut ja kortit- blogista kaunis blogi- tunnustuksen, joka annetaan alle 200 lukijaa omaaville  blogeille. Kiitos Liisa kovasti tästä! Mie en nyt jatka tätä, kun kerran olen jatkanut ja se on aina niin vaikeaa miettiä, kelle antaisin.

Nyt mie lähden mietiskelemään, mitä käsitöitä tekisin :)
Mukavaa viikonloppua!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kenkäloora

Tuntuu taas tänään, että olisi vaan pitänyt aamulla kääntää kylkeä, kun kello soi. Vaikka toisaalta, sitten olisi tullut rokulipäivä. Eikä semmosta saa olla. Töihin piti vaan raahautua, vaikka jalatkin painoivat ainakin tonnin. Jotenkin kamalan raskas olo koko ajan. Enkä nyt tarkoita tätä ylipainoa, vaan muuten. Aivan kuin olisi raskas taakka harteilla tai jotain. Ja mikään ei onnistu.
Eilen oli sama juttu. Nää on taas niitä päiviä. Eilen yritin harrastaa Art journalingia, muttei siitä mitään tullut. Hyvä, etten kiikuttanut koko kirjaa kattilaan poltettavaksi, hilkulla oli. Koko illan olinkin sitten pahalla päällä ja ajattelin, että jätän sen homman niille, jotka osaa. Mie en osaa piirtää edes kukkasta.
Ja muuta nirin narinaa...
Tänään sitten päätin askarrella muuta. Päällystin kenkälaatikon. Se nyt onnistui ihan suhtkoht, mutta huomasin tuossa kuvaa napatessa, että jäi yksi reuna siistimättä. Olkoot.
En sano mittää. Tommonen siitä tuli.
Ja tämmönen se oli.
Jälkimmäinen kuva otettu kännykällä, kun en jaksanut ottaa järkkäriä.

*****
Eilen illalla sitten epäonnistuneen journalistimisen (tai mikä lie) jälkeen vietin tuntitolkulla katselemalla Youtubesta kaikkia ihania askarteluvideoita. Illan pelastus. Löysinkin yhden tosi mahtavan Art journalistin, joka teki mm. Washi-teippiä itse! Sitä pitää kokeilla joku päivä, kunhan tämä epäonnisuus häviää. Jäi kertomatta, että laitoin kinkkukastikkeen kiehumaan ja menin alakertaan laittamaan pyykkiä ja kun tulin takaisin, kastike oli palanut pohjaan oikein kunnolla. Että se siitä ruuasta sitten. Ihan ajatuksissani olin laittanut levyn päälle, vaikka suunnittelin keittäväni pastat ensin ja sitten nopeasti kiehauttavani sen kastikkeen lopuksi. Hirveä haju täällä ja paksu musta kastikekerros kattilan pohjalla...sanonko, että pas***t!
Tää bloggerin hallintapaneelikin on joku ihme molo (uus sana). Tekstit on kissan kokoisilla kirjaimilla ja ihan ihmeen näköinen. Ei, nyt ei onnistu mikään.
Mie käyn murjottamaan sohvan nurkkaan ja säälimään itteeni.
Toivottavasti teillä muilla menee paremmin! 

Aijuu, piti vielä kertoa semmonen juttu, että mie oon tänään ja eilen ollut yltäpäältä suklaassa. Ihmettelin, mitä ruskeeta miul on takissa ja housuissa. Suklaatahan se oli, ei sitä toista ruskeeta, jota ihmisen kakkosasiana tunnetaan, tiiättehän. Piti sitten tutkia joka paikka, että mistä se suklaa on lähtösin. Työlaukustahan se, sieltä, missä säilytän avaimia. Nää meijän ihanat mummukat kun aina tyrkyttää karkkia ja suklaata mukaan, olin kerran yhden keskikokoisen suklaamunan laittanut sinne avaintaskuun. Ja se oli lämpimillä ilmoilla sulanut ja liiskaantunut sen taskun pohjalle. Josta se sitten kuljeskeli ympäriinsä. Avainpussi oli ruskeena, pesin sen käsin. Takki meni koneeseen (onneksi oli vaihtotakki mukana auton takakontissa, vaikka olikin toppatakki ja about 10 astetta lämmintä. Takki kuin takki).
Nyt pitäisi vielä keksiä, millä pesen sen laukun....

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Vähän järjestelyä

Kiitos kommenteistanne edelliseen! Kun perjantaina katsottiin Voice of Finlandia, tuli kyseinen kappale täysin yllätyksenä miulle. Jesse Kaikurannan laulaessa suuni loksahti ensin auki ja sitten tuli kyyneleet. Aivan kuin miun suusta olisi tullut ne sanat. Aivan kuin olisin itse laulanut (paitsi että mie en osaa laulaa) tai ainakin sanoittanut sen. Niin mie teen useinkin, juttelen äidille, kun muut ei nää. Usein kyllä hiljaa mielessäni, joskus jopa ääneen. Ja ne kaikki muut sanat... Ihana kappale ♥
Ja sopii Jesselle, joka on itse menettänyt oman äitinsä kolme vuotta sitten. Miten tämä viikonloppu olikin niin äitipainotteinen? Olin nimittäin suunnitellut, että tänä viikonloppuna vihdoin laitan äidin vaatteet pois. Vanhempi tyttö tuli kaveriksi, onneksi. Olisi nimittäin ollut ankeaa yksin laitella niitä. Paljon meni keräykseen ja paljon ollaan jo siskon kanssa otettu itsellemme, nyt myös vanhempi tyttö otti itselleen jotain. Nyt se on tehty, mitä aiemmin en olisi pystynyt tekemään. 1v 3kk siihen meni.

Eilen illalla jotain tehdäkseni myös kotona, järjestelin keittiötä fiksumpaan kuosiin. Yksi soikea tarjotin meni kaappiin, muuten on samat tavarat. Vain järjestys on eri. Hölmö, kun en ottanut ennen kuvia. Osasta onneksi oli vanhoja kuvia.

Nyt:
Ennen, eli Jouluna oli näin. Tästä kohdasta ei ole tuoreempaa kuvaa, jossa vedenkeitin oli mikron vieressä.

Nyt:
Ennen, jossain vaiheessa Joulun jälkeen otettu kuva.
Nyt:
Jossain vaiheessa tässä kohtaa oli leipälaatikko, leivänpaahdin, tuo leveämpi vaaka ja kahvinkeitin. Mittasuhteiltaan tavarat sopii näin paremmin.
Ja tässä pari kokonaiskuvaa vielä:
 Muistatteko, kun mie yritin laitella niitä sähköteippejä noita puureunuksia peittämään?
Osa lähti itsestään heti seuraavana päivänä repsottamaan ja revin ne irti.
Huomasin tässä yksi päivä, että yhdessä kaapissa on vieläkin teipit paikallaan :)
Jos vaikka lomarahoista ostaisi maalia ja lomalla maalaisi nuo reunukset valkoisiksi...
Näyttää nimittäin aika paljon paremmalta niin. Ja pääsisi helpommalla, ettei koko ovia tarvitse maalata. Miun mielestä riittää pelkät reunukset. Keskustat on varmaan jotain vaniljan väriä tai vastaavaa. Eihän kaiken tarvitse vitivalkoista ollakaan. Miehen mielestä ne pitäisi maalata kokovalkoisiksi...

Oho, tulipa monta kuvaa! Toivottavasti teillä on hyvät yhteydet ja saatte kaikki auki :)
Ja jos oikein tökkii, suosittelen lataamaan Google Chromen. Ihan huippu! Eilen käytin iskän pöytäkonetta, joka on ajalta miekka ja kirves.. Se oli ihan tajuttoman hidas, mikään ei toiminut, mutta kun vihdoin n. 15 minuutin latauksen jälkeen sain Chromen asennettua, toimi kuin unelma!

Ok, tänään pitäisi tehdä jotain muutakin kuin istua koneella. Joten taidan lopettaa romaanini tähän :)
Kivaa uutta viikkoa kaikille!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Juha Metsäperä - Äiti (Tuttu The Voice Of Finlandista)

Ensimmäinen

Huomasin töistä tullessa ensimmäisen kevään kukkasen pihalla.
Tänään on aurinko paistellut ja 6 astetta ollut lämmintä, mutta jäätävä tuuli.
Lumikasoja on vielä siellä täällä, mutta itsepintaisesti kukkaset puskevat esiin. Krookuksen nuppuja näkyvissä.
Hauskinta näissä krookuksissa on se, että meidän pihalla ei kasvanut yhden yhtä kukkaa, kun muutettiin. Paitsi naapurin kanssa yhteisellä raja-aidalla muutama esikko. Krookuksia kasvoi naapurilla oikein kaunis meri.
Mutta silloin, kun tuonne vajaan kahden kilometrin päähän rakennettiin ABC, ilmestyi meidän pihalle myyriä. Naapureiden krookusmeri harveni ja meille ilmestyi näitä... Myyrätkö tehneet töitänsä :)

Tänään tiedossa: karkkipäivä, Voice of Finlandin finaali (Kim Koskinen \o/ *jee*) ja Vapaa Viikonloppu =)
Have A Nice Weekend!


torstai 19. huhtikuuta 2012

Sekameteliä soppaan

Kiitos teille muutamalle uskolliselle kommenteistanne edelliseen!
Eli kuten totesin, tämä blogi on sekametelisoppa ja nyt tulee sitä lisää :)
Innostuin tilaamaan Jotexilta pikkasen tavaraa, kun on kerta kevät ja kaikki.
Jättikokoinen tyynyliina, keksisi vaan tarpeeksi ison tyynyn tähän...

Ja sitten vähän astioita. Pitihän se tilata nämäkin, kun niin söpöjä ovat. Tätä porukkaa, joka täällä asuu, kyllä nauratti kovasti. Ihmettelivät muffinseja :)
Cup cakejahan ne on :o
En mie kyllä tiijä, mihin tuota muffinsipurkkia tarviin. Lautasliinat oli halpoja.
Aterimet taustalla on vanhoja kirppislöytöjä ja mummolta perittyjä.
*****
Ei muutes ollut taas helppo siirto tämä vanhaan työpaikkaan. Ei mene asiat ihan vanhasta muistista, vaan joutuu taas käyttämään aivoja, jotka ovat jostain syystä muutenkin kevätjumituksessa. 
Viikon olen ollut vanhoissa töissä ja taas olen ihan tajuttoman väsynyt koko ajan.
Pyöräilystäkin vain haaveilen, kun eilen satoi vettä, räntää ja rakeita, välillä pilkisti aurinkokin. Ja tänään olikin sitten -3,5 °C pakkasta, auton ikkunat piti raaputtaa. Ei kiva, kevät on kyllä niin myöhässä. No, onneksi on kolmen päivän vapaat huomisen jälkeen ja saa levätä. Toivottavasti ensi viikolla kevätkin tulisi ja lämmintä!
Nyt vain toivotan teille hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua, jos ei nähdä!


tiistai 17. huhtikuuta 2012

Vapaapäivän viettoa

Joku aika sitten latailin netistä kuvia ja löysin sellaisia, luultavasti 50-luvun kuvia.
Ja tämä kuvasarja kuvasi hyvin eilistä vapaapäivää. Tai ylipäänsä naisten vapaapäivää :)
Melkein kaikkea tuosta kuvasarjasta tulikin tehtyä. Ei ihan kaikkea, mutta olisin kyllä voinut...
Ainakin mie hoidan yleensä kaikki nämä hommat vapaapäivänä ja näitä samoja asioita naiset on tehneet kautta aikojen.

Miehen vapaapäivä onkin sitten asia erikseen. Paitsi, jos jättää listan tehtävistä töistä :)
Meillä kyllä mies vie roskat ja hoitaa tiskikoneen ilman erillistä pyyntöä. Muut täytyy pyytää tekemään. Ja sitten tekee, jos muistaa. Joskus ei nimittäin edes muista.
No, eipä se haittaa, kun miun ei tarvitse yleensä tehdä lumitöitä tai leikata nurmikkoa. Tai laittaa tulia kattilaan. Ihan hyvä työnjako. Paitsi että niitä hommia ei ole ollut pitkään aikaan...
*****
Katselin tuossa eilen blogin tilastoja. Käyntikerrat on roimasti romahtaneet. Johtuukohan se siitä, kun tämä on sellainen sekametelisoppa. Kuten tiedätte: käsitöitä, askartelua, sisustusta, kissoja (ei muuten ole ollutkaan pitkään aikaan) ja yleistä höpinää. Ei mitään tiettyä kategoriaa ja tiettyyn asiaan keskittyvä. Pitäisikö miun laittaa esim. käsityöt eri blogiin? Tai sisustukset täältä pois toiseen blogiin? Sisustusblogissa ei kyllä kauheasti tulisi päivityksiä olemaan...
Kirjoitanko liian pitkästi? Vai onko tämä vain aikansa elänyt?
Välillä mie olen kyllä miettinyt, että laittaisin tänne vain pelkkiä käsitöitä ja askarteluja ilman turhia höpinöitä. 
No, joka tapauksessa tänään menen iltavuoroon ja seuraavat vapaat on viikonloppuna peräti kolme.
Ei tässä enää olekaan kuin kaksi tuntia töihin menoon. 
Mukavaa tiistaita!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Värejä

Hiphei! Vihdoinkin olen vähän sisustanut :)
Tai ehkä paremminkin vaihtanut värejä kotiin, eli keväisempiä verhoja ja muita tuikitarpeellisia tykötarpeita. Ja mitään uuttahan näissä ei ole, vaan entisillä mennään. Jotain pieniä ompeluideoita putkahteli mieleeni tässä samalla, mutta harmi vaan, ne menivätkin sen siliän tien. En nimittäin enää muista niitä ideoita :)
Sama pää kesät talvet. Se olisikin kätevää, jos näin keväällä voisi vaihtaa uuden pään ja laittaa entisen lataukseen, josta sen taas syksyllä voisi ottaa täydessä latingissa uudestaan käyttöön.
No, koska meitä ei ole niin rakennettu, täytyy pärjätä tällä samalla.
Jospa ne ideat joskus putkahtaisivat takaisin mieleeni.
Niin innoissani kävin taas kuvailemaan, että unohdin pienet siistimiset, sohvanpäällisen nauha on katki ja roikkuu....

 Pöytä jäi pyyhkimättä....
En muista, mihin olen mummon kuvan laittanut, kun pääsiäiskuvan vaihdoin tuohon tikkuun. Laitoin nyt sitten sen Ameriikan tädin kuvan (mummon täti).
 Tarjotinkin pitäisi pestä...
Art journalia harrastin taas vaihteeksi.
Blingiä ja kimalletta, timangeja ja Marilyniä. Olen aina ihaillut Marilyn Monroeta (kukapa ei olisi), tykkään hänen hömppäelokuvistaan ja joskus miulla oli jopa hänen musiikki kasettinsa (vai miten se sanotaan). Olen lukenut hänen elämänkertansa monta kertaa, yhden jopa itse omistan. Marilyniä ympäröi vanhan ajan glamour ja mystiikka. Etenkin hänen kuolemastaan ollaan montaa mieltä, salaliittoteorioitakin riittää...
Oikein ylikimaltelevaa ja bling blingiä, joista tykkään. En kyllä jotenkin ilkeä pitää mitään kimaltelevia paljettivaatteita ja koruja en pysty pitämään töissä, joten en pidä muutenkaan. Paitsi korviksia. Ja silti niin tykkään kaikesta, mikä kiiltää. Tässäpä sitä nyt jopa yli omien tarpeiden :)
Ja tästä se kaikki lähti:
Järjestelin askartelutarvikkeita ja etenkin Timangiboxia. Luulin, ettei miulla ole kuin ihan vähän niitä... Vaan onhan noita kertynyt näköjänsä.

Jopas tulikin väripläjäytys kerrassaan! Jaksankohan mie näitä katsella kuinka kauan täällä, vai vaihdanko sittenkin joku päivä hillitympään väriskaalaan... saapi nähdä.
Nyt mie vain toivotan teille mukavaa viikon alkua! Mie vietän vapaapäivää :)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Heipsan!

Kiitos kommenteistanne! Eilen mie löysin suomalaisia Art journalingin harrastajia, tai siis heidän blogejaan ja laittelin syötteenlukijaan seurantaan. Tutustun niihin paremmin kun on parempi hetki. Eilen ja tänään on iltavuorot ja keskittymiskyky ennen sitä on täysi nolla. Töihin kyllä keskityn sitten, kun sinne pääsen. Ei voi olla keskittymättä, kun kellon kanssa kilpaa mennään.
No, se siitä.
Tää blogin räppänäkin pääsi täyttämään vuosia ihan huomaamatta tämän kuun alussa. Kokonaiset 4 vuotta! Alkuaikojen postauksista ei ole kuin murto-osa jäljellä ja se harmittaa. Kuvatilan tultua täyteen, poistelin niitä rankalla kädellä ekalta ja toiselta vuodelta. Olisi pitänyt suosiolla ostaa lisätilaa heti. En suosittele siinä vaiheessa postausten poistoa, se harmittaa jälkikäteen.
Synttäreitä ei nyt juhlita millään lailla. Eikä täällä mitään muutakaan ole tapahtunut. Kuvia kävin räpsimästä pihalta joutessani.
Tänään:
 Maaliskuu:
 Tammikuu:

Syreenipuska ja mattoteline:
Tuosta rappujen edestä olen hakannut parina päivänä jäätä. Mattotelinettä vasten on miun kesäntekovälineet, eli jäänhakkuuvehkeet.
 Tänään:
 Maaliskuu:
Tammikuu:

Tätäkin kasaa pitää jossain vaiheessa ruveta levittelemään. Muuten tämä on tässä vielä Juhannuksena. 
On sitä lunta vielä aika paljon, mutta eiköhän se kohtapuoliin häviä. Ehkä. Jonain vuonna satoi vielä lisää Toukokuun loppupuolella ja niin paljon, että silloinen paviljonki romahti. Tyhmät laitettiin katto siihen liian aikaisin. Nyt pitää laittaa vasta Kesäkuun puolella, ettei käy samalla tavalla. Katselin blogia ja se vuosi taisi olla 2008, koska täällä ei siitä juttua ole. Vuonna 2010 myrsky hajotti yhden paviljongin Kesäkuussa, siitä onkin juttu tuolla luetuimmissa. Toivottavasti tämä nykyinen kestää myrskyt ja sateet.
Nyt täytyy lähteä valmistautumaan iltavuoroon ja tehdä eväitä ym.
Mukavaa viikonloppua! Miulla on aamuvuorot, mutta viikon päästä sitten 3 vapaata, pidennetty viikonloppuvapaa. Sitä odotellessa...

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Inspiraatio

Tässä ihanassa tunteessa, jossa olen vellonut tämän päivän, sain oikein kunnon inspiraation.
Yhdistin kaksi asiaa, joista tykkään ehkäpä eniten tällä hetkellä. Huomenna ne voivat olla jo jotain muuta, tuuliviiri kun olen.
Sisustaminen ja Art journaling yhdessä. Kaikki inspiroivat värit, inspiroivia kuvia (jostain lehdestä leikattuja) pohjalla ja omia kirppislöytöjä. Leikkaa, liimaa, maalaa, tuherra ja kirjoittele. Sitä se on, Art journaling. Uskomattoman vapauttavaa ja jopa terapeuttista, kun ei ole liian kriittinen itselleen.
Uskaltauduin jopa laittamaan tähän mennessä tehdyt sivut (paitsi tämä uusin) Flickrin Art journaling ryhmien sivuille.
Ei pidä ottaa liian vakavasti. Tahtoa on enemmän kuin taitoa, mutta ei se mitään haittaa. Kunhan tuhertelee omaksi ilokseen.
Toisaalta olisi kyllä kiva tietää, mitä alan harrastajat sanovat...

Jotain hyvää

Eilisen angstaamisen (← opin nuorilta tuon sanan ja täytyy sanoa, että on aika kuvaava) jälkeen olikin ihana päivä ♥
Olin ensimmäistä päivää vanhassa työpaikassa ja oli niin ihana vastaanotto. Niin työkavereiden kuin mummojenkin suhteen. Moneen kertaan sain kuulla, miten ihana, kun tulin takaisin ja piti luvata, että nyt myös pysyn siellä :)
Pysynhän mie, ihanat mummot ja ihanat työkaverit ♥
Pysyn, kunnes seuraavan kerran laitetaan kiertoon.
Kyllä lämmitti mieltä ja sydäntä :)
Että kyllä niitä hyviä asioita löytyy, paljon. Omat ihmiset ympärillä kotona ja töissä. Mikäs miulla on ollessa.
Vaikka se sähkölasku kyllä närästää vieläkin, kun niitä ajantasamittareita ei asenneta ennenkuin loppuvuodesta (alunperin piti laittaa jo Helmikuussa). Sitä mittaria ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa. Mutta oikein paljon kiitoksia teille kaikille myötätunnostanne asian suhteen!
Nyt mie nautiskelen tästä ihanasta tunteesta: tunnen olevani tärkeä monelle ja joku sanoikin, että siuta rakastetaan täällä :)) No, ehkä ei ihan rakasteta, mutta tykätään :)
Ihana, ihana tunne! Aurinko on paistanut tän päivää ja lumet sulaa kohisten, huomisesta alkaen lämpenee ja kevätkin tulee ja kohta kesä :)
Kohta kaivan polkupyöränkin varastosta ja menen pyörällä töihin. Jee!
Tää on se miun pyörä. Toivottavasti lukko toimii, ettei tarvi tehdä, kuten viime keväänä:
Lukko täytyi suihkuttaa täyteen öljyä ja kaikkea mahdollista. Lopulta se lähtikin auki ilman rikkomista.
Olisi muuten tosi kiva jo kaivaa kevyempiä kenkiä sekä takkejakin esille. Jokohan toppikset voisi laittaa säilöön? Uskaltaisikohan? Joko teillä on kevätkamppeet esillä?
Mie taidan taas lähteä kaivamaan kesää esille, nimittäin hakkaamaan kulkureitiltä jäätä. Eilenkin hakkasin ja nyt ne on lisää sulaneet.
Ihanaa päivää teillekin!

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Tulipas pitkä tauko bloggaamiseen. Jotenkin ei vaan ole ollut inspistä yhtään mihinkään. Alakuloa ilmassa ja ryven itsesäälissä, itseinhossa ja sen sellaisessa.
Eilen illallakin yritin tehdä sivua Art journalingiin eikä siitä tullut yhtään mitään. Värit levisivät ja mikään ei onnistunut. Lopulta siirryin sohvalle katsomaan Yle areenalta Hercule Poirotia ja syömään suklaata. Sanoin, että se on ainut, missä mie olen hyvä: suklaan syönnissä.
Eihän tuo Art journaling tietenkään se suurin epäonnistumisen asia ole, vaan tavallaan ehkä piste iin päälle. Viimeinen niitti. Sitä kuuluisaa potaskaa tulee  joka tuutista, ovista ja ikkunoista.
Eräänä iltana lueskelin aforismeja ja löysin muutamia hyviä vastoinkäymisiin liittyviä ja elämään yleensä. Tämän opin ulkoa ja oli ehkä paras:

~Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen. ~ Seneca 

Sitä sitten rupesin mietiskelemään, että kuinka vahvaksi tässä pitää tulla? Ja miksi? Mitä järkeä siinä on? Eiköhän tässä jo olla ihan tarpeeksi vahvoja ja miksi toisten ei tarvitse tulla vahvaksi? Miksei joillain ihmisillä ole mitään vastoinkäymisiä? Tiedän sellaisiakin. Jotkut saavat kaiken kultalusikka suussa ja hopeatarjottimella. Kaikki onnistuu, mitä tekevät ja suurin ongelma on, mihin käyttää rahansa tai mitä syödä ruuaksi. Tarkoitan siis rahankäytöllä sitä, että sitä on niin paljon, ettei tiedä, mihin enää tuhlaisi. Kun toisilla ei ole varaa yhtään mihinkään.
No, tähän liittyen tein sitten sen Art journaling- sivun, viimeistelin tänään. Olen alistunut. En jaksa enää taistella vastaan. Otan kaiken vastaan, mitä tulee ja tulkoon vaikka maailmanloppu. Ihan sama.

  Nyt mie voin kertoa sen tässäkin, kun mieskin on monelle siitä jo kertonut. Eli arvaatteko, mihin meidän rahat menee? Hel***, sähkölaskuihin!!! Kahden kuukauden laskut yhteensä: 1000€. Silloin, kun tähän muutettiin, myynti-ilmoituksessa oli sähkönkulutus vuodessa 700€. Meillä se tulee melkein kuukaudessa, vaikka poltetaan puita ja puilla lämmitetään vesi. Kukaan ei tiedä, mistä se johtuu. Ei sähkömiehetkään. Sähköt on kerran tarkastettu, mutta ensi viikolla tulevat sähkölaitokselta tarkistamaan uudestaan. Toivon, että vika löytyy ja olisi sähkötaulussa. Siinä tapauksessa saisimme sähkölaitokselta korvauksia. Mutta meidän tuurin tuntien vika ei ole siinä, tai vikaa ei löydy. Korvauksia emme saa, vaan meidän täytyy maksaa hirveät summat sinnepäin. Sellainen tuuri se meillä on. On aina ollut. Joskus jos vähänkään helpottaa tai pienen hetken menee paremmin, tulee joku asia, joka melkein vie jalat alta.
No, joo. Mitä mie valitan, ei se auta mitään. Alistutaan kohtaloon.

Huomenna miulla alkaa työt entisessä paikassa. Kolme kuukautta meni hujauksessa työnkierrossa. Vaikka entinen paikka ei ole enää entinen, sielläkin on uutta opeteltavaa taas. Sanoisin, että puolet on entistä ja puolet uutta. Raskasta tulee taas olemaan, ensinnäkin to ja pe on iltavuorot ja viikonloppu töitä. Joten voi olla, että blogi jää vähemmälle taas. Tai sitten ei.
Anteeksi vuodatus ja rumat sanat! Toivottavasti aurinko rupeaa pian pilkistelemään miun elämässä, ettei tarvitsisi aina valittaa. Mutta kun mie haluaisin joskus ostaakin jotain, enkä aina vaan maksaa niitä fuc*** sähkölaskuja....arrghh... Ajatelkaas, mitä tonnilla saisi....
          

torstai 5. huhtikuuta 2012

Pääsiäistoivotus

Kiitos kommenteistanne ja paranemisen toivotuksistanne!
Tänään mie olin jo töissä. Olo jo suht normaali, ainoastaan maitoa en voi juoda, kun siinä on olevinaan omituinen sivumaku.

Miulta on hävinnyt kassillinen pääsiäiskoristeita. Moneen vuoteen en ole laittanut (paitsi viime vuonna tehdyt), kun aina Joulun aikaan olen ne löytänyt ja Pääsiäisenä ne on taas jossain jemma-nimisessä paikassa. Kumma juttu. Nyt olisin voinut vaikka laittaakin värikkäitä koristeita esim. keittiöön, mutta kun ei löydy, niin ei. Ollaan sitten ilman.
Mie vietän osittain pääsiäisen töissä. Saatan blogata tai sitten en, jos ei valmistu mitään askareita tai ei tule muuten vaan tärkeää asiaa :)
Kaikesta huolimatta:

                                                         Hyvää Pääsiäistä!


glitter-graphics.com

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Sohvan pohjalla

Mahatauti kaatoi eilen miut sohvan pohjalle. Petin pohjalla on tylsää, joten makasin sohvalla. Koko päivän katselin telkkaria ja välillä nukuin. Koko ajan sieltä jotain katsomista tuli ja kun telkkarista ei tullut mitään, katsoin tallennuksia.
Tuli katsottua sellaistakin, mitä normaalisti ikinä en ole katsonut ja kaikenlaisia ajatuksia putkahteli mieleeni. Esim. Syöpöt; en muista, miltä kanavalta se tuli. Mutta siinä tytöllä oli syömishäiriö. Sellainen, että hän söi vain lihaa, pastaa, perunaa tai riisiä, karkkia, 4 pussia sipsiä päivässä(!). Ei syönyt ollenkaan marjoja, hedelmiä tai kasviksia. Eikä edes tiennyt niiden nimiä. Kaksi terapeuttia teki töitä hänen kanssaan, että hän vihdoin söisi kasviksia ja hedelmiäkin. Isä lupasi maksaa 50 puntaa, jos hän syö banaanin. Kaikkea muuta hän oppikin syömään, paitsi banaania (söi kyllä muutaman palan).
Strömsötä katsoin tallennukselta muutaman jakson ja viimeiseksi katsoin sen jakson, jossa Kemikaalicocktailin Noora oli mukana. Oikein innostuin, että pitäisi ruveta itse tekemään jopa Mysliä aamupalaksi (en edes tykkää myslistä), mutta jos omatekoinen olisikin hyvää?! Ja avokadoa leivän päälle, nam. Siis olen pienen palan maistanut, eikä se mitään erikoisen hyvää ole.
Mutta se olisi helppo tapa lisätä vihannesten syöntiä. Ensin avokadoa ja päälle sitten ne normaalit päälliset. Hirveä halu olisi muuttaa ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan, mutta miksi se ei onnistu? Miulla on varmaan myös jonkinlainen syömishäiriö, kun voisin syödä karkkia ja sipsiä joka päivä, mutta vihanneksia ja hedelmiä en söisi ollenkaan. Kyllä mie niistä tykkään, mutta ilmankin voin olla. Eikä ne edes täytä. Banaani taitaa olla ainut hedelmä, joita syön. Ja viinirypäleet joskus. Ja niistäkin sanotaan, ettei saisi paljon syödä. Mutta jos ei muista hedelmistä tykkää?
Mie kyllä luulen, että jos rupean terveellisemmin syömään ja perehtymään näihin asioihin, rupeaisin oikein intoilijaksi. Miulla se menee aina niin, että joko tai. Kultaista keskitietä ei ole.
Aikoinaan, kun oli Painonvartijoissa ruutuja laskemassa (vuosituhannen vaihteessa), menin ihan äärimmäisyyksiin. Söin juuri sen, mitä sai syödä ja kävin lenkillä, että sain syödä lisää. Kyllähän mie laihduin, mutta kun kaikki pienetkin suupalat merkitsin vihkoon ja pienintäkään lipsahdusta ei saanut tulla. Punnituspäivänä oli karkkipäivä ja jos kaikkea en jaksanut syödä, roskiin meni loput.
Vaikka toisaalta, eihän terveellisyyttä voi olla liikaa? Voisi olla, että naamakin paranisi ja ainakin laihtuisin. Ja ehkäpä näitä mahatautejakaan ei tulisi niin helposti. Mie olen vielä kotona tämän päivän toipilaana. Veti olon aika ventiksi ja maha edelleen kipristelee vähän, mutta eiköhän se tästä.
Tänään taidan jatkaa telkkarimaratoonia.
Ainiin, katsoinhan mie sen ohjelmaan niistä Venäjän kovimmista vankiloista. Aika hurja se ensimmäinen. Vangit eivät saaneet edes kävellä suorana ja kaksien kaltereiden ja yhden rautaoven takana joutuvat olemaan. Toisaalta, siinä vankilassa ovat Venäjän vaarallisimmat vangit: murhaajia, sarjamurhaajia, kannibaaleja.....huuui... Eivätpähän ainakaan karkaa.


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kalenterin koristelua ym.

Eilen innostuin aloittamaan koristelemaan vuoden 2013 kalenterin Heinäkuun sekä Elokuun.
Heinäkuulle oli mielessä kuva jo ruudukkoa tehdessä.
Kuvassa nuorempi likka viime kesänä. Kuva on ennenkin täällä ollut. Mutta nyt siis kalenterin osana. Muut koristeet tulivat tehdessä mieleen. Perhoset on tehty kukkalävistäjällä. Ensin leikkasin vähän hankalasti kaksi kahden terälehden palaa, jotka yhdistin ja lopulta keksin leikata vain yhden terälehden irti. Tuntosarvet on tehty rautalangasta ja helmistä. Ihan itse keksin, vaikka voi olla, että tämänkin on keksinyt jo joku muukin.
Elokuulle tulostin netistä maatuskoita, väritin ne ja tulostin ruusukuvia, tausta on itse ruudutettu ja väritelty.
Ohut paperi käpristyy, pitää vielä kiinnittää ne kartongille tai pahville.
Enää puuttuu 10 kuukautta :) Onneksi on aikaa ensi vuoteen.
Näiden kahden tekemiseen vierähti muutama tunti (aika monta) ja aika hurahti huomaamatta.

Tänään pitäisi lyhentää hiukset. Eli tytölle taas töitä. Miun hiukset kasvaa ihan hirveää vauhtia. Nyt saa taas pienen ponnarin, vaikka ne leikattiin niin lyhyeksi, ettei ponnaria saanut. Kuukausi on aikaa siitäkin. Nyt on edelleen sellainen olo, etten halua sitä ponnaria laittaa, mieluummin pidän lyhyenä.
Nyt taidan kuitenkin lähteä blogikierrokselle: 140 päivitystä...
Moikka!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Makkarissa kesä

Tai ainakin kesäverhot. Eli pimennyssellaiset. Alkaa taas valoisat ajat, joten vaihdoin ne muutama vuosi sitten ompelemani pimennysverhot makkariin paremman unen toivossa. Ja nehän on vaaleansiniset. Vaihteeksi laitoin ruutuja ja sinistä vain ripauksina.
Tuo tumma möykky sängyllä on Julia nukkumassa :)
Tyynytkin on miten sattuu heitelty ja peittoa ei ole aseteltu...
Heti makkariin tultaessa melkein oven takana on mankelointipiste.
Eipä siinä mitään uutta ollut, makkarissa. Samat vanhat peitot, verhot ja muut. Olisi kuvausta varten pitänyt vähän stailatakin, mutta se vaan jäi. Useimmiten tuo makkarin ovi on kiinni, peti petaamatta ja harvoin sinne kukaan näkee.

Eilen mie sain taas yhden idean. Joka ei ehkä kovin fiksu taaskaan ollut. Mutta hetihän sitä piti ruveta toteuttelemaan.
Ajattelin tehdä ensi vuoden kalenterin ihan ite. Tein Excelillä tuon ruudukonkin ja päivät siihen, kun netistä ei löytynyt mieleistä ja toimivaa.
Illalla mies katseli nyrkkeilyä telkkarista ja mie kirjoittelin käsin nimipäiviä. Kesäkuuhun asti pääsin.
Tarkoitus olisi koristella jokainen kuukausi jollain tavalla. No, ajoissa kun aloittaa, voi saada jopa valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä :) Kaikenlaisia kuvia tulostelin eilen monta sivua, joita voi käyttää esim. tämän kalenterin koristeluun tai johonkin muuhun.
Onpahan tekemistä silloin, kun ei muuta tekemistä ole :)

P.S. Miulla on enää viikko tätä työtä, Pääsiäisen jälkeen entiseen, jossa sielläkin on paljon uutta... jännittää jo.
Mukavaista ja aurinkoista sunnuntaita! ~ Täällä paistaa aurinko ~