Tammikuun viimeinen

Tässä huushollissa ei kerta kaikkiaan tapahdu yhtään mitään, eikä tule kahteen viikkoon paljoa tapahtumaankaan. On nimittäin niin monta iltavuoroa tiedossa (no, neljä, mutta se on aika paljon miulle), että jos ei joku ihme virtapiikki iske miuhun tai muuten vaan ihmettä tapahdu, ei mitään erikoista ole tulossa. On nimittäin taas ompelu- ja muut käsityöinspikset kadoksissa. Samoin sisustuspuoli.
Inspiksiä odotellessa napsin kuvia ja harjoittelin kameran käyttöä ihan noin niinkun muuten vaan.
Yksi joulukoriste meiltä löytyy vielä ja tuskin pois otankaan. Nimittäin naru eteisessä, jossa on noita peltisiä kuvioita ja pari enkelikorttia roikkumassa. Ei se niin hirveän jouluiselta tunnu...

Viikonloppu meni töitä tehdessä ja huonosti nukkuessa. Pe-la + la-su välisinä öinä nukuin muutaman tunnin vain. Viime yönä taas nukuin niin raskaasti, etten ole vieläkään täysin hereillä. Tai ainakin siltä tuntuu :)

Aloitin mie kyllä eilen virkkaamisen taas, saa nähdä, miten pian valmistuu. Ihan pieni juttu se on, mutta toivottavasti valmistuu pian. Suunnitelmia on enemmänkin: tuohon naruun pitäisi askarrella jotain roikkuvia kuvia, pitäisi tehdä tuubihuivi ja samalla pientä ohjeen tynkää laittaa tänne, pitäisi yhdet housut kaventaa -> lahkeet on kuin purjeet :)

Eteisestä löytyy pari tälläistä peltitaulua, miun mielestä aika söpöjä.

Olohuoneen verhoissa on pari tälläistä perhosta, jotka äiti on tuonut Venäjältä. Terveenä ollessaan hän kävi monta kertaa viikossa siellä ja aina oli jotain pientä kivaa yllätystä tuomiseksi. Näitä perhosia on oikeasti kolme, yksi pitäisi korjata - nyt miulla on se semmonen kuumaliimapyssy vai mikä se on, joten ei ole kuin siitä kiinni, että se perhonen pitäisi ensin etsiä...

Niin ja sitä pyssyä pitäisi opetella käyttämäänkin.

Äiti on aikoinaan myös antanut miulle nämä kaksi asiaa, tämän pienen maljakon ja minikokoisen samovaarin. Nämä ovat varmaan aika vanhoja, muistaakseni mummon vanhoja ja tiedä häntä kuinka kauan ne on hänellä ollut.

Kaksi viimeistä kuvaa oli aika hankala ottaa, kun kamera piti nostaa niin ylös kuin kädet yltävät. Ovat nimittäin eteisen koristenaulakon päällä.
Mihinkäs miun juttu jäikään...
Ainiin, mie kävin eilen hakemassa äidin vanhan saumurin ja ompelukoneen sekä ompelutarvikkeita. Nyt miulla on niin paljon nappeja, ettei varmaan ikinä tarvitse ostaa. Siskon eikä tyttöjenkään... Kun yhdistin omat ja äidin napit tuli aikamoinen saalis :)
Onneksi se kaikkein pahin ahdistus ja suru on vaipunut taka-alalle jo. Välillä vielä itkettää ja surettaa, sydäntä kirveltää, mutta pahin on helpottanut. Pystyn tekemään töitä ja jopa nauttimaan siitä.
Huomenna miulla on vapaa, sitten kaksi iltavuoroa, perjantaina aamu ja viikonloppu vapaa. Ja sunnuntaina on hautajaiset...
Nyt täytyy lähteä lueskelemaan blogeja, joiden päivityksiä onkin yli 200...melekonen urakka, etten sanois! Mukavaa viikon alkua!