Eilen illalla koin jonkun ihmeherätyksen ja rupesin mietiskelemään syntyjä syviä.
Jokainen tuttumme tietää, että äitimme sairastui parantumattomasti n. puolitoista vuotta sitten, joten voin sen tässäkin sanoa.
Jonkinlaista surutyötä olemme tehneet koko tämän ajan ja nyt havahduin. Ihan yhtäkkiä.
Eilen katsoin peiliin, enkä voinut sietää näkemääni, inhosin omaa kuvaani. Olen lihonut 10 kg, en ole värjännyt hiuksiani puoleentoista vuoteen, en ole huolehtinut itsestäni ollenkaan. On ollut tärkeämpääkin ajateltavaa kuin typerä ulkonäkö. Mutta.
Nyt rupesin miettimään, että ketä se oikeasti hyödyttää, jos päästän itseni lihomaan ja rupsahtamaan? Ei se ketään auta, ei se terveyttä äidille takaisin tuo. Päinvastoin, se voi viedä miulta terveyden. Tuoda diabeteksen, joka on sukurasitteena ja nyt jo polvet ovat jatkuvasti kipeänä, sekä selkä. Ja mitä se hyödyttää? Ei mitään. En vaan ole jaksanut samalla tavalla kuin ennen. Ennen oli pääasia, että tukka oli hyvin, meikeistä ei niin väliä.
Nyt miulla ei ole kuin yhdet kivat housut, joita voin pitää. Ja pidänkin, parin päivän välein pesen ja taas samat housut jalkaan. En edes halua ostaa uusia, koska kaikki näyttää rumalta miun päällä. Olen pieni ja pyöreä. Myönnettävä se on! Eikä tunnu kivalta. Olen jo ostanut isompia paitoja ja nyt alkaa nekin olla tiukahkoja. En halua ostaa enää isompia.
Eilen rupesin jo suunnittelemaan hiusten värjäämistäkin pitkästä aikaa. Saa nähdä, saanko aikaiseksi.
Painollekin pitäisi tehdä jotain, mutta en lupaa aloittavani laihdutuskuuria. Niin monta kertaa se on loppunut lyhyeen. Tänään kuitenkin osasin sanoa ei, kun mies ja tyttö ehdottivat karkkipäivää. Tai heillä se on, miulla ei. Mie valitsin lehden: Talo&Koti :)
Sen mie voisin luvata itsellein, että saan lehden joka kerta, kun kieltäydyn karkeista :) Tai jotain muuta kivaa :)
Tiedän olevani suruun syöjä ja yritän päästä eroon siitä, senkin voin luvata.
Sen ainakin tiedän, että jos jatkan tähän samaan tahtiin, vuoden päästä painan 10 kg enemmän.
Jotain tarttis tehdä!
Tiedän, olen ennenkin höpissyt täällä(kin) näitä samoja... Katsotaan, mitä tapahtuu. Mitään en lupaa.
Ehkä se on tämä uuden vuoden alku (taas), mikä sai näitä ajatuksia miun päähän tai sitten itseinho vain kasvoi määränpäähänsä :)
Nyt on askarteluhuonekin vapautunut, sinne pääsee jopa kuntopyörää polkemaan... ei ole kuin itsestä kiinni, poljenko :) meillä on myös vatsalihaslaite, joka on tilattu joskus Tvinsiltä sekä erinäisiä jumppavideoita. Ja ostin muuten sen kuminauhankin, että voin ruveta olkapäätä kuntouttamaan (joka on ruvennut taas reistailemaan). Haaveena olisi, että paino tipahtaisi (itsestään) sen 10 kg, sitten voisin neuloa villapaitojakin taas itselleni :) Nyt ne on niin isotöisiä ja isokokoisia oltava, etten jaksa ja kalliiksikin ne tulee, kun lankaa täytyy ostaa niin paljon :)
P.S: Papu jäi meille :) ainakin toistaiseksi :)
P.S 2 : Kuvat ei liity tarinaan muuten kuin siten, että nuo eläimet on kuvauksellisempia kuin mie :)
Ja sisustusrintamalla ei mitään uutta. Huomenna olisi ohjelmassa joulukoristeiden poisto ja sisustusvärien muutosta (punaisen poisto)... Siitä sitten lisää, kun saan tehtyä. Tiedossa siis kaksi vapaapäivää!
