Ensimmäinen huone valmis

Ja mistäs mie aloitin... Eteisestä, joka on asunnon käyntikortti. Meillä se onkin varsinainen käyntikortti :) Joka muu paikka on sekaisin, mutta eteinen on järjestyksessä.
Meinasin odottaa bloggaamisen kanssa parempaa nettiä, tämä tikku kun ei kerta kaikkiaan meinaa toimia. Pitää etsiä talosta sellainen kohta, jossa se toimii. Esim. miun neulontatuolissa ei toimi, mutta makkarissa ja keittiön pöydällä tietyssä kohdassa toimii. Istun nyt jälkimmäisessä paikassa :)
Aloitetaanpas:

Syvennykseen tuli siivouskomero ja komeron viereen viinilaatikko, jossa on talouspaperia ja sen päällä kori, jossa lamppuja. Miehen tupakkatakki roikkuu vintin tikkaissa: kompromissi. Hän jätti takin lojumaan lattialle, kun ei viitsinyt laittaa henkariin, joten laitoin hälle koukun.
Kaapin ja seinän väliin oli pakko jättää rako, että pääsee tikkaita pitkin vintille tarvittaessa. Alunperin suunnittelin toisinpäin kaapin ja naulakon, mutta kaappia ei voinut laittaa toiseen laitaan patterin termostaatin takia.

Toinen naulakko lähti pois, meille riittää yksi. Osa takeista on makkarin kaapissa. Haetaan sieltä, jos tarvitsee. Pitkä kenkäteline lähti ja osa pikkukengistä on vanhassa hedelmälaatikossa. Esillä käytetyimmät kengät.
Tältä se näytti ennen, joskus ikuisuus sitten:

Ei siitä oikein kunnon kuvaa ollutkaan, omituisia kuvakulmia. Ennen tuossa laukkujen alla oli se hedelmälaatikko. Mutta voin sanoa, että eteinen on paljon siistimpi nyt.
Toisessa suunnassa näkyy samaa vanhaa muuten, mutta kierrätyskeskus muutti tänne.

Tikashyllyn eli kierrätyskeskuksen paikalla oli joskus tuo siivouskomero. Näin on parempi ja eteinen avarampi sekä valoisampi. Vanha modeemi on vieläkin hyllyn päällä, ei ole sähkäriä näkynyt...

Tänäänkään ei pystytä kantamaan tavaroita alakertaan, kävin tänään lääkärissä ja yllättäin miulla oli taas jokin omituinen vaiva. Polvessa oli patti, joka ei kuitenkaan ollut yleinen limapussintulehdus, vaan hyytelöpatti. Hyytelöpatti tulee kuulemma yleensä ranteeseen, varpaisiin tai sormiin. Miulla se tuli sitten polveen, joka on kuulemma erittäin harvinainen, eikä lääkäri ole koskaan tavannut näitä polvissa :) Hän tyhjensi sen neulalla ja näytti sen hyytelön...yäk...ja nyt en saa kastella vuorokauteen sitä, eli suihkuun en pääse ja vähän on kankean tuntuinen muutenkin. Parempi odottaa pari päivää, ennenkuin rupeaa kantamaan rompetta ja hikoilemaan. Ehkä sitten lauantaina. Lomakin kyllä häämöttää suht lähellä, viikon päästä, joten viimeistään silloin.
Nyt ei muuta kuin mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!

Hullutus?

Jep, miulla on taas uusi hullutus. Vai onko se sittenkään hullutus? Nimittäin, mie olen katsellut Youtubesta Home organization-videoita ja joka kerta, kun niitä katson, täytyy käydä järjestelemään jotain.
Olen katsonut niitä varmaan sata (se osa voi olla sitä hullutusta), mutta olen saanut niin paljon inspiraatiota kodin siivoukseen ja järjestelemiseen, että se ei voi olla hullutusta.
Postauksen lopussa myös perjantai-illan art journalia. Juhuu! Pitkästä aikaa :)
Tässä kuvia sieltä täältä pienistä jutuista, joita olen tehnyt. Karsinutkin olen kovalla kädellä.
Ruuvasin pienemmän viinilaatikoon seinään hyllyksi ja käänsin lokerikon ja cd-tornin toiselle seinälle. Näin sain lisää pöytätilaa. 

 Pöydältä lähti vihreä arkistolaatikko sinisen kaapin tasolle, jonne laitoin riviin erilaisia laatikoita ja kaapin päällä on papereita ja kaikki skräppäys, art journal, mandala ym. kirjat. Tuonne kuuluu myös kotikansio.

Ja sitten! Meillähän Suomessa on iät ja ajat ollut näitä korivaunuja myynnissä. Meillekin on muutosta muuttoon kulkeutunut muutama ja tämä yksi taitaa olla ainut, joka on sisäkäytössä (oli vaatehuoneessa).
Katsoin yhden videon, jossa joku askartelija suorastaan hehkutti, miten hän löysi tälläisen vaunun ja miten hieno juttu se on. Häneltä sain idean ottaa tämän käyttöön ja ripustaa kaikki sapluunat tuollaisella suljettavalla renkaalla vaunuun. SE oli hyvä idea! Miunkin sapluunat on suoristuneet päivän ja yön aikana (ennen sulloin ne paperikassiin, josta ne oli vaikea ottaa pois ja oli monella mutkalla).

 Siirrytään sitten sujuvasti vessaan :)
Olen poistanut kaikki ylimääräiset purkit ja putelit, jotka ei ole käytössä ja ovat vanhentuneet. Peilikaapin sisukset pesin kaikki. Tuo iso kori täytyy vielä järjestää ja laittaa sinne talouspaperi ja ilmanraikastin (ei ne siellä kyllä varmasti pysy, ainakaan ilmanraikastin). Mie en oikeasti ymmärrä, miksi tavarat pitää jättää lojumaan pitkin pöytiä, kun niille on paikka vieressä jossain korissa tai laatikossa. Sellaista meillä tapahtuu ja mie keräilen tavaraa kasaan. Jostain syystä tapetti näyttää huonommalta kuin onkaan. Vai onkohan miun näyttö likainen?!

 Ja sitten eteiseen. Täältä lähti kierrätyskeskus pois tietä tukkimasta ja tilalle tuli tuulikaapin lipasto. Tuulikaapissa ei olekaan enää mitään kalustetta. Ihan hyvä niin.

 Vieras(?) - mikä lie - huone: Kampauspöytä ja jääkaappi siirtyi tähän ja sohva ikkunan alle. Tuo jääkaappi ei sitten sovi minnekään. Mutta ei olla saatu sitä kannettua alakertaankaan, kun se ei taivu noista kapeista jyrkistä portaista ja autotallin ovi ei lähde auki. Ja sitä paitsi sitäkautta on ihan hirveä matka kantaa...

 Kierrätyskeskus siirtyi tuonne nurkkaan sohvan taakse. Mikä pakko sen on olla keskeisellä paikalla asuntoa? Huoneen tekstiilit näkyy olevan mitä sattuu. Ne on vieläkin siltä jäljiltä, kun askarteluhuone lähti täältä pois ja sohva tyynyineen on vain kannettu sisään. Pitäisköhän tälle asialle tehdä jotain?

 Tulikohan niitä kuvia liikaa?
Huh.
No tässä vielä yksi. Facebookissa oli linkkin tänne, jossa luvataan elämänlaadun kohenevan näitä asioita noudattamalla. Löysin sieltä muutaman, jotka sopivat miulle. Tulostin kotikansioon ja luen sitä välillä.
Parhaimmat korostin yliviivaustussilla ja tämä on se, joka miulle sopii niin hyvin. Oli ihan pakko tehdä tästä ihan oma sivu art journaliin.

Mie nimittäin murehdin kaikkea, koko ajan. Entä jos sitä, entä jos tätä, jos siitä tulee tota, jos tosta tulee tätä. Entä jos tapahtuu niin, entä jos näin. Plääplääplää. Koko ajan koko maailman murheet niskassa.
Tämä lause auttaa. Kokonaisuudessaan se menee näin:

Älä murehdi niin paljon.

Murehtiminen ei poista huomisen taakkaa, se poistaa ilon tältä päivältä. Voit testata onko murehtiminen sen väärti kysymällä nämä kysymykset: ”Onko tällä väliä vuoden päästä?” Kolmen vuoden? Viiden vuoden?” Jos ei, sitten sitä ei kannata murehtia.

~ Marc Hicks ~

Kiirettä pukkaa

Ihan pikaisesti päivitän blogin. Nimittäin kiirettä piisaa täällä päässä.
On mattojen pesu odottamassa tälle iltapäivälle (kerran käytiin tänään jo kokeilemassa, mutta ei mahduttu sekaan kaupungin ainoalle matonpesulaiturille ja toisessa hyvin lahossa ei ollut paikkaa, jossa pestä pitkävartisen harjan kanssa), keittiön kaappien pielusten hiontaa ja maalausta. Tänään irrotin jo laatikot ja osa on maalattu, mutta vielä niitä riittää, varmaan neljäsosa on maalattu, jos sitäkään. Huh! Mikä homma!
Vaikka yhdessä tehdään ja homma tuntui alkuun hyvin nopealta ja helpolta, ei se sitä olekaan.
Uima-altaan paikkakin pitäisi tasoittaa ja allas laittaa paikoilleen... sekin vielä! Meinaa ihan ressiä pukata, onneksi ikkunat on nyt kaikki pesty. Jotain sentäs.
Lupasin teille kuvia muutoksista, eteinen on ainut kuvauskelpoinen paikka. Tässäpä siitä kuvia sitten:

Pieniä muutoksia, patterien aiheuttamia sellaisia. Ennen-kuvia löytyy Eteinen-osiosta tuolta kategorioista.
Järjestyksen mie vaihdoin yhtenä päivänä, joka huoneeseen tuli jotain. Rautasohva piti purkaa alkutekijöihinsä, kun se ei mahdu ovista. Osasin sentään kasata sen vielä :)
Mies leikkasi koko sen päivän nurmikkoa ja orapihlaja-aitaa. Siinäkin hommaa piisaa.
Olen mie tehnyt pari Art journal-sivuakin:
Doodling harjoituksia:

Ja yhden päivän korvamato: Anne Mattilan Enkeleitä, onko heitä. Se soi koko päivän päässä, enkä edes muista, milloin olen sen kuullut. Oli sitten etsittävä sanat netistä ja tehdä sivu:

Eipähän  laulanut mato enää korvassa sen jälkeen!
Toivottavasti ei ole kauheasti kirjoitusvirheitä tässä postauksessa, yritän tosiaan kirjoittaa superpikana, nopeammin kuin sormet toimii :)

Tässä vielä vähän kaappiprojektista kuvaa:

Ja nyt on juostava katsomaan, ettei perunat pala pohjaan. Niinkin miulle on käynyt kerran, kun likat oli pieniä. Yhtään en muistanut, että perunat on kiehumassa ja ihmettelin, mikä haisee... vesi oli haihtunut ja perunat mustia :)
Nyt mie meen, moikka!

Perjantai

Pitkään mietin, teenkö tätä postausta ollenkaan. Onko samojen nurkkien kuvaamisessa mitään järkeä?
Ja kun mitään uutta-uutta täällä ei ole, vain uusi järjestys. Eilen aamusta rupesin sitä vaihtamaan. Ei mitään hirveän radikaalia.
Meille tuli nyt ruokailutila olkkariin ja keittiöstä siirtyi ruokapöytä olkkariin. Ruuvasin muuten ihan itte peilin ja hyllyn seinään :) Oli siinä kyllä homma, kun piti mittailla sitä sun tätä, että tulee suoraan. Peilin viereen olen mietiskellyt yhtä seinälamppua.

Pakastin ja mummon perintölipasto siirtyivät keittiöön. Keittiö tuntuu paljon isommalta nyt...
...ja mahtuu paremmin kulkemaan, liikkumaan ja touhuamaan.

Jos tähän joskus kyllästyy, helppo siirtää ruokapöytä ym. tänne ja nämä ruokaryhmän tilalle.
Toiseen päähän olkkaria tuli kuikelokaappi.

Ja omituiseen koloon, johon on vaikea sijoittaa yhtään mitään, tuli ovi, joka johtaa ei minnekkään-maahan.
Alaosaan laitoin lankakorin (joka on oikeasti roskis), jossa voi säilyttää jotain. Mutta mitä?

Eteisestä lähti hylly siis olkkariin ja tänne laittelin koristimia roikkumaan. Omatekemä taulu ja Aseman laidan arpajaisista voitettu vaateharja sekä avaimia omista jemmoista.

Postilaatikko kaipaisi ehkä jotain?
Olkkarin seinähylly oli tässä talossa alakerrassa seinällä tummanvihreänä, mies maalasi sen aikoinaan valkoisella. Päällä Mariskooleja ja samanmallisia muita kippoja.

Löysin mummon vanhasta valokuva-albumista kuvan, taas.

Meinasin laittaa tähän sen Ameriikan tädin kuvan, mutten laittanutkaan. Löysin nimittäin mummon nuoruuskuvan sisarustensa kanssa. Jokainen kuvassa esiintyvä henkilö on kuollut, joten en tarvinnut lupaa tälle. Mummo on tämä, joka istuu, muut ovat Iija-täti ja Suli. Siis lempinimet :)

Siinä niitä nyt tuli, kuvapläjäys monen päivän edestä. Miulla on viikonloppuna iltavuorot, joten taukoa päivityksistä luvassa.
Miulla on vissiin jonkinsortin stressiä, kun eilen oli vapaapäivä ja edellisenä yönä heräilin sen sata kertaa ja joka kerta ajattelin: Ihanaa, miulla on vapaapäivä. Mitä järkeä tuossa oli? Olisin vaan nukkunut ja aamulla ajatellut herätessä noin, höh. Tänä aamuna heräsin puoli kuusi, vaikka on edelleenkin vapaapäivä ja olisin saanut nukkua.
Nyt ei muuta kuin Hyvää Viikonloppua kaikille!

P.S. Miksi näistä kuvista tulee niin tummia täällä bloggerissa?!

Viimeiset

Tässä tulee nyt kerralla loput Teemakuun kuvat, josta näette, miten on sisustus muuttunut neljässä vuodessa.
Ensi viikolla tulossa jo jotain muuta :)

Aloitetaanpa olohuoneesta. Kuvassa on ensin vuonna 2007 ja jälkimmäisenä tänään, siis vierekkäin.

 Oleskelutila ja telkkari on siirretty toiseen päähän ja muu rompe toiseen. Kissojen kiipeilypuu ei oikein silmiä hivele, mutta muuallekaan se ei mahdu. Ainakin se sopii väreihin :)

Sitten keittiö:

Tämä ei olekaan ihan samasta kohtaa otettu, mutta sinnepäin.

Eteisestä ei ollut kuin yksi kuva v.2007.

Kait noista jonkun tolkun saa.

*****

Teemakuun kuvat oli sitten siinä. Alkoi jo vähän kyllästyttää, kuten varmaan teitäkin. 

Jos miulla ei olisi iltavuoroja tänä viikonloppuna, olisin esitellyt valmiin neuleen. Mutta nyt se neule ei ole edes valmistunut, kun en ehdi neulomaan. Työt haittaa harrastuksia...

Ei miulla oikein asiaakaan nyt ole, kun mietin jo tulevaa iltaa. Kahden tunnin päästä pitää lähteä ja sitä ennen täytyy tehdä eväät, miettiä vaatteet ym.

Nähdään ensi viikolla!

Moi!

Maalattu on ja paikat kunnossa :)

Eilen kerroin, että maalasimme ja nyt paljastan, missä. Eteisen puolipaneelit saivat "yllättäin" valkoista maalia pintaansa ja täytyy sanoa, että muutos on melkoinen.

Pitkin päivää olen tänään järjestellyt ja makustellut järjestystä ja tavaroita tänne.

Ennen oli sinistä:

Toisesta suunnasta:

Ennen näytti tältä:

Vähän oli huono kuva, kun verho oli edessä. 

Ollappa aina yhtä siistiä... Mutta ei, huomenna jo on pyörremyrsky käynyt ja joka paikka on sekaisin. Eikä ole edes pieniä lapsia, joita syyttää siitä :) 

Tulipahan kuitenkin kenkävarastoa käytyä läpi ja laitoin kaikkein kesäisimmät kengät jo muualle. Samoin takit, joita en ole pitänyt.

Paistoin mie tänään sämpylöitäkin tuossa järjestelyjen välissä, oli hyvää pitkästä aikaa. Pitäisi paistella sämpylöitä pikkasen useammin, kun kaupan leivät kyllästyttää. Usein valitsenkin syötäväksi jotain muuta kuin leipää. Karppausta kokeilin kesälomalla ja se täytyi lopettaa, kun tuli niin huono olo, että meinasi taju lähteä. Ei sovi miulle. Hups, jutut alkavat taas rönsyilemään sinne tänne... Täytyy siis lopettaa ennenkuin leviää ihan käsiin tämä juttu :)

Nähdään taas :)

Inspiraatio kävi kylässä

Täällä on tänäänkin viileää. Mutta ennenkaikkea eilen oli ja tuntui kuin olisin herännyt jostain horroksesta.
Lueskelin kaikessa rauhassa Toivekoti & puutarha- lehteä ja yhtäkkiä kesken kaiken kävin hakemassa ruuvimeisselin. Rupesin ruuvailemaan ovesta (joka oli tietokonepöytänä) jalkoja irti sekä tikashyllyä irti seinästä.

Ovi on taas siellä, minne se oikeasti kuuluu. Sitä pöytää ei olisi ikinä pitänyt tehdä. Kaduin sitä heti, kun olin sen tehnyt. Tuohon on niin ihana laittaa talvella valot. Sellainen kylttikin olisi kiva, en vaan tiedä, mistä niitä saisi. Siis sellainen katukyltti.
Ellokselta tilasin tyynynpäällisen ja virkatun torkkupeiton, jotka kuvassa näkyvät, alkukesästä ostettiin tuo pinkki Mariskoolikopio Robin Hoodista.

Tikkaat on eteisessä ja nyt meillä on kierrätyskeskus.

Noihin koreihin kerätään palautuspulloja ja keräykseen meneviä lehtiä. Ennen tuolla oli epämääräisiä kasseja roikkumassa ja pinoja kasvamassa. Meillä on niin pienet säilytystilat, että kierrätysrojut on pyörineet ympäriinsä.

Olkkarin toisessa päässä on nyt tilaa ja avaruutta. Ihanaa! Mie en tykkää siitä, että jokainen metri olohuoneesta on tumpattu täyteen tavaraa. Se vaikeuttaa imurointia.
Jotain järjestämistä tuo vielä vaatii esim. kylmälaukku täytyy viedä alakertaan.

Näissä kuvissa näkyy ensimmäistä kertaa meidän kesämatotkin :) On nekin jäänyt esittelemättä. Nämä kyllä saattavat jäädä koko talveksi. Karvalankamattoja en suosittele kissaperheeseen, oksennuksia ei saa pois.
Ei kyllä näistäkään, mutta helpompi nämä on pestä. Etenkin kapeat matot, kuten telkkarin katselupuolella on.
Verhot on jääneet liian pitkiksi (kun ne on vaan taitettu yläreunasta nipsuihin), mutta niiden edessä on ollut rojua, joten se ei ole haitannut.

Huomasin, että mie olen kyllä ollut todella laiska bloggaaja, kun osa hankinnoistakin on jäänyt esittelemättä :)
Mie aina mietin liian pitkään, että kiinnostaakohan nämä sisustusjutut edes ketään ja jätän sisustuspostaukset väliin (viimeaikoina) ja esittelen jotain, mitä olen tehnyt. Kuten nytkin oikeastaan, miehän tein hikisen homman, että sain tuon oven takaisin seinälle ja hyllyn paikoilleen.

Naapurista ei kuulunut mitään eilen. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että satoi vettä ja joutuivat olemaan sisällä.
Tai sitten he eivät oikeasti tarkoittaneet mitään niillä huuteluilla ja katuvat sanojaan.

Ainiin, nyt kun meillä ei ole enää olkkarissa työpöytää, askarteluhuoneesta tuli samalla bloggaus- ja tietokonehuone.
Nyt täytyy lopettaa ja ruveta henkisesti valmistautumaan iltavuoroon. Onneksi nyt ei ole rankka jakso: vain kaksi iltaa ja yksi aamu ja sitten kaksi vapaata :)
Mukavaa viikonloppua teille!

Maalaushommia

Meidän rappukäytävä on jo pitkään ärsyttänyt. Maalikin on ollut ostettuna jo ainakin puoli vuotta. Eilen sitten  rupesimme repimään seiniä.
Meillähän oli siellä lätkitty (järjen riemuvoitto!) ...hävettää ihan... kattolevyjä rakennusliimalla. Ei hyvä.
Ne oli täynnä kissojen kynsien jälkiä ja pinta oli ihan repaleinen (oliko fiksua laittaa heikkoa kattolevyä rankalla kulutuksella olevaan seinään :) )
Ne oli helppo repiä alas ja alta paljastui sininen seinä :) Joskus aikoinaanhan meillä oli kaikki sinistä... Niiltä ajoilta on myös eteisen puolipaneeli.

Virallinen Rakennusmestari tarkistaa tilannetta:

Yksi arkajalka ei uskalla kuin kurkkia kulman takaa varovasti, mitä ihmettä täällä tapahtuu:

Tän päivää ollaan sitten maalattu ja vielä kerran täytyy maalata, että siniset peittyy.
Tiedoksi kaikille ja muistiksi meille:
Ei kannata maalata värillisen seinän päälle Kolibri-maalilla, vaan kannattaa ensin maalata valkoinen pohja. Valkoinen seinämaalikin riittää. Kolibri ei nimittäin peitä ja on niin paksua, että käsi puutuu maalatessa, tököttiä pitää vetää paksuja kerroksia...

... mutta kiva pinta siitä tulee, ei haittaa isot eikä pienet lommot.

Oiskohan tämä nyt fiksumpi pinta tähän tilaan? Katsotaan parin vuoden päästä :)

Tämmöstä tänne.

Olen opiskellut ahkerasti järjestelmäkameraa ja harjoitellut kuvien ottamista.

Netistä olen tutkinut tietoa ja kirjoittanut itselleni muistiin asioita.

Katsotaan, mihin harjoittelu johtaa.

Kohta lähdetään pesemään mattoja lisää.
Tämä helle tekee taas sen, että ei ajatus kulje. Joten tämän fiksumpaa päivitystä en saa aikaiseksi =) Siis niinkun sanojen suhteen :)
Seuraavan kerran sitten ehkä hieman järkevämpää. Pää lyö tyhjää ja kirjotusvirheitä tulee koko ajan. Paree vissiin lopettaa ja toivottaa helteistä loppupäivää!

Arvontaan voi vielä osallistua reilun viikon!!

Sunnuntai aamu

Olin jo laittamassa kuvaa siitä äidin haudasta, mutta en voi. Kuten en voinut laittaa hautajaisistakaan kuvaa, vaikka meinasin. Se tuntuu jotenkin, että menee liian pitkälle, jos laitan. Se hauta on niin rakas ja tärkeä paikka, etten mie voi sitä jakaa.
Mutta kerron sanoin, mitä sinne laitettiin. Enkeli istuu sydämenmuotoisen kiven päällä, lyhty ja aurinkokennovalo.  Kivillä reunustettiin istutusalue, jossa oli jo valmiina kukkia. Äidin ystävät ja tuttavat ovat vieneet kukkia sinne, joten me vain somistettiin vähän. Hautajaisista säästin kynttiläpidikkeen ja laitoin senkin pystyyn.
Äiti keräsi enkeleitä ja tykkäsi kivireunuksista ja erilaiset lyhdyt ym. kuuluvat haudalle muutenkin.
Saa nähdä, kuinka kauan hauta saa olla rauhassa, siellä kuulemma varastetaan ne kukkasuppilotkin...

Eilen oli kummallinen päivä sään puoleen. Välillä satoi kaatamalla vettä ja hetken päästä paistoi aurinko. Iltapäivällä sade onneksi loppui kokonaan ja mie läksin pihalle. Järjestelin istutuspöytää ja kylmästi kannoin pari puulaatikkoa pihalle.

Jotenkin tuo tuntuu levottomalta, ehkä siinä on liikaa tavaraa esillä. Tai ehkä se rauhoittuu ja kaunistuu, kun tulee kukkia. Vielä en ole laittanut yhtään.

Voiko Valamonruusua leikata kesällä? Tuota pitäisi vähän muotoilla, mutten halua, että se kuolla kupsahtaa.
Tuo Rautakirjan laatikko oli täällä talossa, kun muutettiin. Eilen lueskelin noita tekstejä ja huomasin, että se olisi palautettava. Tuskin sitä enää tarvitsee palauttaa, ties kuinka monta kymmentä vuotta se on täällä lojunut :)
Alkon toiselle laatikolle keksin käyttöä sisällä.

Siellä on kevyemmät huivit. Postilaatikko, joka säilöö hanskoja, pitäisi vielä ruuvata seinään.
Taidan tästä lähteä kahvin juontiin ja miettiä päivän touhuja. Teenkö mitään, vai laiskottelenko vain. Ainakin palapaisti täytyy laittaa uuniin (helppo ruoka, eikä tarvi joka päivä miettiä, mitä syötäisiin).
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Toivottavasti bloggeri toimii jo. Olen lueskellut, että ihmisillä on vaikeuksia päästä kommentoimaan ja kirjautumaan.

Keskellä viikkoa

Olen tässä ihastellut blogien päivityksiä. Niin ihastuttavia kuvia ja ahkeria ihmisiä näkyy olevan joka puolella. Meikäläinen senkun laiskistuu. Nukuin eilen nimittäin päikkärit *rasti seinään* <- tuota ihmettä ei tapahdu kuin muutaman kerran vuodessa.
No, tähän väsymykseen on ihan yksinkertainen selitys. Miulla on yöunet kadoksissa. Johtuu taas tuosta kellojen siirtämisestä, kuten joka kevät. Ja syksy. Mie olen niin huono nukkumaan, että pienikin muutos elämässä tai rytmissä pistää unet sekaisin. Nukun vain muutaman tunnin yössä ja sehän tietysti vaikuttaa kaikkeen muuhun elämään.
En ole edes jaksanut kiivetä vintille etsimään niitä kenkiäkään. Osittain kyllä johtuu siitä että

Seinään naulatut tikkaat alkavat rinnan korkeudelta, joten pitää ensin hakea jakkara, että ylettää ensimmäiselle askelmalle. Ja saa tosiaan apinan tavoin kiivetä korkeuksiin,

 toisella kädellä roikutaan ylimmällä askelmalla ja toisella nostetaan painava luukku auki. 

Alastullessa luukku on pari kertaa pamahtanut päähän silloin alkuaikoina, kun en vielä hallinnut tuota systeemiä.
Kerran kiipesin tuonne ylös, kun Julia oli pieni. Julia tuli tietysti perässä ja kun yritin ottaa sitä syliin, se roikkui paljaassa käsivarressa kynsillään. Kivat pikku raatelujäljet tuli :) Että senkään puoleen ei tule mentyä tuonne, kun kissat voivat tulla perässä ja vintti on osittain auki purut näkyvissä,jonne ihminen ei voi mennä kävelemään, mutta nokkelat karvakorvat voivat tipahtaa seinän väliin.
Niin että mie sitten olen melkein kesäkelissä kulkenut karvakengät jalassa :) jalat tulessa.

Ei tästä mitään vinttipostausta pitänyt tulla :) mutta tulipahan nyt kerrottua tämmönenkin asia.
En kyllä enää muista, mikä oli se jutun juuri :) Onneksi on kaksi vapaata, jos vaikka saisin unetkin takaisin. Ja pään sitä myöten järjestykseen.
Koittakee kestee, sanois mies, joka on savolainen :)