Loppuviikkoa viedään

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen. Olin täysin reporankana pari päivää. Makasin vain sohvalla tuijottaen telkkarista tallennuksia (Neiti Marpleja) ja askarteluvideoita juutuupista. Muuta en jaksanut. Eilen yritin vähän tehdä, kun lupasin tänään mennä töihin ja ajattelin, että jaksan paremmin tänään, kun en koko edellistä päivää makaa. Ruuan laitto oli rankka suoritus ja askartelujen väkertelykin otti voimille. Jotain pientä sain aikaiseksi, nimittäin kortteja kirjoittamiseen art journalingiin tai skräppäykseen.
Yksi satsi oli jo aiemmin tehtynä:

Tämän satsin tein  Jennibellien videon katsomisen jälkeen:

Muuta en sitten jaksanutkaan.
Tämäkin ilta taitaa mennä sohvalla maaten työpäivän jälkeen. Onneksi huomenna on vapaapäivä ja saa vielä levätä. Viikonloppu meneekin iltavuoroissa.
Syyslomakin alkaa pikkuhiljaa häämöttämään, reilun kuukauden päässä. Onpahan jotain odotettavaa.
Taidan vääntää uunilenkin ja valmista muussia ruuaksi ja sitten katsoa jälleen yhden Marplen.
Ei miulla nyt tämän kummempaa juttua irtoa :)
Päässä käy sellainen humina, ettei siellä ajatukset pysy.
Mukavaa loppuviikkoa! (jos ei nähdä)

Sairaslomalla olkkarissa

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen.
Miulle aina silloin tällöin tulee ajatuksia siitä, että helpommallakin voisi leipänsä ansaita. Hoitotyö ei ole mitään maailman helpointa työtä ja vaatimukset kasvaa jatkuvasti. Mutta mihinkä mie tästä lähtisin, en mihinkään. Kutsumus se kuitenkin on tälle alalle vienyt. Tiedän, etten ole ainut, joka näiden vaatimusten alla meinaa välillä kaatua.

Nyt olen siis sairaslomalla, mutta ei mitään sen kummempaa kuin flunssa iski. Se on nyt kiertänyt töissä ja kiertää edelleenkin, varmaan. Miuhun ei yleensä ole flunssat tarttuneet, kun olen syönyt joka päivä Gefilus-jogurttia. Uskon sen voimaan. Nimittäin, nyt olen koko kesän syönyt tavallista jogurttia ja heti iski tauti. Eli siirryn takaisin gefilukseen. Ehdottomasti!
Harmi vain, ettei niitä ole kuin lapsille tarkoitettuja ja äklömakeita. Joskus oli rasvatontakin ja se ajoi ihan saman asian.

Se siitä terveysvalistuksesta. Nappailin muutaman kuvan ihan tästä olkkarista (ei vaatinut liikaa voimia, mutta rankkaa oli tämäkin). Täältähän lähti se seinähylly tuonne askarteluhuoneeseen ja tyhjään kohtaan piti keksiä jotain ja keksinkin silloin samantien.

 Vanhan Kotilieden kansi, josta tein taulun ja joka oli makkarin seinällä, siirtyi tänne (nyt on makkarin seinässä tyhjä kohta). "Viirinauhan" laitoin seinään kiinni.

 Seinähyllyn tavarat siirtyivät mummon lipaston päälle entisten tavaroiden seuraan. Mies siivosi perjantaina niin innokkaana, että tiputti yhden lasiastian lattialle ja se hajosi sirpaleiksi (sirpaleet tuottaa onnea). Mies sanoi, että se oli Hyacinth-reaktio (pokka pitää-sarjasta), koska se hajosi juuri sillä hetkellä, kun mie astuin ovesta sisään :)

 Esitädeistä ei voi ottaa liikaa kuvia, tässä vähän tarkempi sellainen sekä mummo sisaruksineen lipaston päällä. Ikkuna on muuten kulmaraudalla yläreunastaan kiinni seinässä, muuten se ei ehjänä pysyisi näiden kahjokattien kanssa.

Tässä toinen niistä kahjokateista ja laajempi kuva samasta paikasta. Tuosta tuolista tulee toisinaan tahtojen taistelu. Julia on ominut sen, vaikka virallisesti se on MIUN paikka. Heti, kun silmä välttää, se on valloittanut sen ja välillä mie nostan sen pois ja välillä annan olla. Ja luovutan.

Tänään mie olen valloittanut tän ikkunan alla olevan sohvan ja tuijottelen telkkaria. Taidan ruveta kohta katselemaan Neiti Marplea (onneksi olen tallentanut joka jakson) ja sen jälkeen Art journal-videoita peiton alta.
Vuorotellen palelee ja vuorotellen hikoiluttaa, joka paikkaan kolottaa ja rintaan koskee. Yskä on raastava. Plääh. No, eipä tarvi todellakaan miettiä, mitä tekee.
Mukavaa päivää kaikille!

Haihattelua

Olen mietiskellyt,
kun töistä häviää työkavereita, kuka minnekin. Jotkut ovat sanoneet, että mie voisin ruveta tienaamaan kädentaidoilla. Nuorempi tyttökin sanoi niin.
Mutta kun siinä asiassa on monta muttaa.
Yksi on se, että mie osaan vähän kaikenlaista, mutta en mitään kunnolla.
Osaan neuloa ja virkata ohjeesta ja joskus virkata omasta päästäkin jotain pientä, mutta en osaa oikeasti suunnitella mitään. Suunnittelua pitäisi tapahtua useammin kuin kerran, pari vuodessa.
Osaan ommella ohjeesta ja ilman, mutta en osaa tehdä kaavoja, enkä suunnitella mitään. Omasta päästä ommellut asiat onnistuu tuurilla.
Sitäpaitsi pitäisi keksiä joku asia, jota rupeaisi tehtailemaan ja jota kukaan muu ei ikinä ole tehnyt. Sitten pitäisi ihmisten vielä innostua siitä. Parempi olisi, että niitä asioita olisi useampi.
Osaan tehdä kortteja itse, mutta kun katsoo noiden korttitaitajien tekemiä kortteja, miun kortit on tosi aloittelijan tekeleitä.
Osaan tehdä Art journalia, mutta vain omaan käyttöön. Jotkut tekee niillä rahaa: maalaavat sivun taulupohjaan ja myyvät sen. Etenkin Amerikassa olisi hyvät markkinat niille.
Kukapa näitä miun tekeleitä ostaisi edes, ei ne mitään taiteellisia ole. Ja kaikki ne on samanlaisia. Tässä siis aasinsiltaa uusimpaan sivuun, joka on ihan samanlainen kuin muutkin.

Älkää tuijottako liikaa mittasuhteisiin tytön kuvassa.... tai mihinkään muuhunkaan.
Siellä ne orvokit nyt on mukana, mitkä piirsin jo aiemmin.
Mutta jotain pitäisi keksiä. Jotain uutta. Kaikki kukat ja piparkakkujutut on ripoteltu sinnetänne. Pitäisi oppia vaikka vähän sommittelua, jos ei muuta.
Kyllä miun pitäisi opetella jotain muutakin...kokeilla jotain ihan erilaista. Miun suosikkivärit tuntuu olevan violetti, vaaleanpunainen, punainen. Joskus kokeillut jotain muutakin.
Ei miusta taiteilijaksikaan ole.

Tällä samalla metodilla voisi ajatella muitakin ammatteja: osaan maalata, mutta ei miusta maalaria tule. Osaan ruuvata, naulata jne., mutta ei miusta rakennusmiestä tule jne.
Paras lopettaa turhat haihattelut ja tehdä sitä, mitä osaa parhaiten, tämä nykyinen työ. Vaikkei se enää sitä ole, mitä se joskus on ollut.

(Melkein) kodinhoitohuone

Taitaa olla syksyä rinnassa, kun rupesi piitkästä aikaa sisustaminenkin kiinnostamaan. Syksy tekee sen miulle aina. Ihan joka kerta.
Osasyy on kyllä Jovelan emännässä, joka oli laittanut itselleen todella ihanan kodinhoitohuoneen.
Se oli niin ihana, että miun päässä rupesi raksuttamaan. Niin kovaa ääntä se piti, että oli ihan pakko pikkasen matkia. Eipä sitä kyllä juurikaan matkimiseksi voi kuitenkaan sanoa, kun ei tästä kopperohuoneesta mitään ihanaa saa, vaikka mitä tekisi.
Eli askarteluhuone koki jälleen pienen muodonmuutoksen. Ei siis mitään ihanaa, mutta järkevää, josta siis kiitos Jovelan emännälle. Kiitos :)

Silitys- ja mankelointi siirtyi makkarista tänne. Pientä hienosäätöä huone vielä vaatii. Verhot vaihdoin sekä mankelin suojapeitteen, joka on pellavainen kirppikseltä ostettu pöytäliina.
Ompeluvaunuun ajattelin ommella samanlaisen verhon kuin olkkarin neulontavaunussa.

 Mankelointia en ole vielä täällä harrastanut, mutta silitystä olen. Ja olikin kivaa hommaa, kuunnella radiota ja silittää.

 Silityssession jälkeen oli ihana istahtaa keinutuoliin, nostaa jalat toiselle tuolille ja nojautua selälleen (keinu menee selälleen) toinen tyyny niskan alla ja toinen selän takana. Todella lokoisaa.

 Askartelusoppi on entisellään.

 Paitsi että sinne on ilmestynyt hauska pieni vihreä hylly. En varmaankaan muistanut esitellä tätä, kun kävimme kesälomalla niinkin pitkällä shoppailureissulla, kun Joutsenon Minimanissa :)
Täällä kun ei sellaista kauppaa ole. Menimme puutarhaletkua ostamaan ja jotain muutakin mukaan tarttui.
Voi kyllä olla, että esittelinkin tämän, mutta ainakaan en sitä ole näyttänyt, että tarpeeseen tuli.

 Kirppikseltä joskus löytynyt arkistolaatikko on miun suosikkitavaroita. Sen päälle laitoin tuon miehen tuoman viinilaatikon (jonka oli joskus Alkosta saanut).
Viinilaatikossa on liimoja, omatekoista suihkemaalia, gessoa sekä jotain muita maaleja. Ihan tupaten täynnä :) Muistan, kun askartelut aloitin, miulla oli vain yksi tuubi vanhaa erikeeperiä :)

 Ja tää, ei ole muuttunut mihinkään. Pitäisi varmaan joku päivä ommella uusi Tilda-seinälokerikko, alkaa sininen väri häiritsemään.

Näin innostunut en olekaan ollut sisustamisesta pitkään aikaan. Nyt on jopa ideoita päässä.
No, kesällä miun päässä ei yleensäkään ole yhtään mitään, oli kylmä tai kuuma kesä, aina sama juttu.
No, kohta tulee oikeasti syksy ja viileät ilmat. Ihanaa. Tykkään syksystä paljon. En kyllä osaa päättää, kummasta tykkään enemmän, syksystä vai keväästä. Kumpikin on omalla tavallaan kivoja (parhaita).

Eikä muuten miun tarvi ruveta siivoamaan ja tuhlaamaan harvinaista vapaata viikonloppua. Mies siivosi tänään, kun oli tämän viikon lomalla. Jei!
Nyt aion mättää Lidlin suklaata, Cashew pähkinöitä ja Lidlin kokista, rentoutua ja NAUTTIA vapaasta viikonlopusta. Ja ennenkaikkea levätä, että jaksaa taas.
Ihanaa viikonloppua kaikille!

Yksi projekti valmis

Eilen tein viimeiset 2013 kalenterin sivut. Tälläkin kertaa värityskuvaa, mutta myös kivoja papereita yhdistettynä kivoihin kuviin.

Eka kuvassa kolmenlaista paperia: yläreunan ruutu+kirsikat on yhtä, keskiosan pilkkupaperi toista ja alareunan tölkkirivi kolmatta. Lisäksi värityskuva -kirsikat.

Toka kuvassa pohjalla aivan ihana perhospaperi, lisäsin vain enkelin kuvan ja raaputuspitsin.

Kolmannessa tulostettu kuva, kakkupaperi, tulostettu perhonen ja ruusupitsiboorditeippiä (ei taida olla ihan yhdyssana :) ) ja pala pitsiteippiä.

Neljännessä Lily of the valley värityskuva ja alla revittynä skräppipaperia.

Viidennessä jälleen ihanaa perhospaperia ja viisi kukkaa keskiosassa on lisättyjä koristeita.

Ja jotta mennään totuttuun tapaan, sivuista jälleen video.


Yläreunan palkista meinaan poistaa sivun: Art journal, koska kategorioista löytyy sellainen.
Laitan siihen Videot, jotta näkee suoraan miun tekemät videot.
Mie vielä mietiskelen sitä sisustusvideota, mutta jos sen teen, laitan siihen musiikkia. Tai enhän mie tiedäkään osaanko liittää siihen musiikkia. Okei, sitäkin täytyy vielä miettiä. Puhumaan mie en kuitenkaan ala, kun on jatkuva yskä ja ääni menee maan alle :)
Jottainhan tässä täytyy kehittää ja keksiä, ettei vallan paikallaan junnaa tää blogi.
On nimittäin niin monta vuotta jo takana, että täytyy uudistua välillä. Eli mie lisään videot mukaan. Ainakin näitä kuvista tehtyjä tulee olemaan. Muita täytyy vielä opiskella.

Nyt on sitten hävinnyt kolme blogia ihan lyhyen ajan sisällä. Surku. Kun on vuosia tai ainakin vuoden tai kuukausia tottunut seuraamaan jotain blogia, tulee ihan vierotusoireita, jos ei enää pääsekään tuttuun ja turvalliseen blogiin. No, aika aikaa kutakin. Milloinkohan mie älyän lopettaa :)
Toivottavasti ajoissa, ettei ihmisten tarvi tulla kertomaan, että oliskohan siun aika ruveta tekemään jotain muuta. Mutten nyt ainakaan vielä, kun on uudistuskin menossa.

Jihaa! Kaksi päivää töitä ja viikonloppu vapaa!! Kyllä mie taas nautin. Ensin ajattelin, että siivottaisiin, mutta jos tekisikin pikasiivouksen perjantaina ja viikonlopun nautiskelisi vapaista.
Ei millään viitsisi tuhlata harvinaista vapaata viikonloppua siivoamiseen. Jos sitten lomalla....
Tarkoitan ihan kunnon siivousta. Kyllähän meillä imuroidaan ja pölyjä pyyhitään muulloinkin ja ainakin kerran viikossa.
No nyt taitaa olla aika lopettaa, ehkä videokin on jo juutuupiin latautunut.
Kivaa loppuviikkoa kaikille!

Maanantai

Eilen illalla jälleen tein uuden kuukauden ensi vuoden kalenteriin. Ja vähän muutakin sen jälkeen.
Tulostelin reilusti noita erilaisia värityskuvia, edelliset Hello Kitty ja Nalle Puh oli värityskuvia. Samoin tämä. Edellä mainitut väritin tusseilla ja tämän vesiliukoisilla puuväreillä.

Puuväreillä tulee miun mielestä paremmat väritykset.
Kulmiin tulostin väritettävät köynnökset. Alas keskelle liimasin ruusukiiltokuvan ja yläreunaan täytyi köynnöstä jatkaa piirtämällä. Enkä oikein ollut tyytyväinen siihen, joten kokeilin, osaisinko piirtää tuollaiset orvokit. Ja osasinhan mie. Ei ne ihan samanlaiset ole, mutta melkein. Kelpaa miulle.

Innostuin sitten niistä orvokeista niin paljon, että piirtelin vesiväripaperinpalaselle useamman ja piti ihan googlettaa, minkävärisiä orvokkeja on olemassa. Tälläisiä niistä sitten tuli:

Aika helppoja ne on piirtää, jos ei ole turhan tarkka. Ajattelin leikata nuo paperista irti ja käyttää joskus jossain askartelussa.

Tänään miulla on jälleen vapaapäivä, mutta väsyttää aivan hirveästi. Makkarin seinän takana tehdään tiellä kaivuuhommia, kun meinaavat tehdä sinne asvaltin. Ihan turhaa rahanmenoa, sanon mie. Kun se on ihan pikkutie, eikä vie kuin muutamaan taloon. No, jos ei kaupungin arkkitehdeillä ole muuta tekemistä kuin suunnitella kaikenmaailman pikkuteiden asvalttipintoja....
Tänä aamuna alkoi kamala metelöinti jo klo 7. Kun olisi saanut muuten nukkua, ei sitten jyrinältä saanut nukuttua. Koko viime viikollakaan en saanut nukuttua silloin kun olisin voinut. Alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan. Mie kun en illasta nukahda helpolla, venytän aamusta unta vapaapäivinä ja iltavuoroina niin pitkälle kuin mahdollista. Nyt en sitten nuku kuin about 5 tuntia/yö.
Ei kiva.
Tämä päivä meneekin puolinukuksissa ja on jo mennytkin tähän asti. Katselen vain telkkaria ja peseskelen pyykkiä.
Toivottavasti tätä meteliä ei jatku viikkotolkulla.
Ei miulla tän kummempaa taaskaan, lopetan valituksen tähän :)
Nähdään taas!

Voimanlähde

Hah, Art journal-blogissa se on nimeltään Strength. Ihan eri asia, kait.
Mutta täällä taas ja eilen illalla järkyttävän väsymyksen keskellä tekaisin uuteen kirjaan uuden sivun.

Ja taas sain tankattua itseeni voimaa. Piirustus ei oikein onnistunut, kun paperi lähti kuoriutumaan. Mutta saipahan taas purkaa itseään.
Lokoisaa lauantaita! :)

Heissan!

Kiitos kivoista kommenteista!
Mie sitten innostuin tuosta askartelusta toissailtana(kin) ja koristelin ensi vuoden kalenteria muutaman kuukauden eteenpäin. Vähän ne on lapselliset kuvat ja aiheet, mutta eipä se mitään haittaa. Ja kuvat sopii hyvin kuukausiinsa.

Tammikuussa talvinen kuva ja vielä jouluinen kranssi roikkuu portissa. Lumihankeen laitoin hopeista kimalletta. Lumihiutalelävistimellä irtohiutaleita ja itse kalenterisivuun pari. Yksi hohtava hiutale alanurkassa.

Joulukuuhun sopii Nalle Puh kavereineen. Reunaan leikkasin piparkakkureunukset skräppipaperista ja irtokranssi irtorusetin kanssa vasempaan kulmaan, karkkikeppi toiseen kulmaan (menikin näköjään nurinpäin :)

Helmikuulle laitoin tuon Art journal-Mandalan, jonka tein aiemmin. Juuri sopivan kokoinen tähän.

Toukokuussa kaivetaan polkupyörät naftaliinista ja kovasti suunnitellaan kesäisiä pyöräretkiä (joita mie en tehnyt yhtään, en koskenutkaan pyörään koko kesänä...). Skräppipaperia kuvan alle ja irokukkia (joita joskus tein lävistimellä ja erilaisia koristuksia laitoin niihin sekä kimalletta).
Hello Kitty on vaan niin söpö :)
Pikkasen lapsetti/lapsettaa aina silloin tällöin, miulla roikkuu Hello Kitty hajustin autossa (tuoksut on hävinneet aikoja sitten, pitäisi ostaa uusi), joka tuoksuu ihan karamellille tuoreena.

Enää ei puutu kuin ehkä puolet kuukausista tai ainakin viisi. Tänä iltanakin voisi jotain askarrella, katsoo nyt. Karkkipäivä ainakin on.
Viikonloppu menee töitten merkeissä jälleen. Onneksi on aamut, joten illat pitkät on aikaa askarrella :)
Tässä vaiheessa toivottelen leppoisat viikonloput kaikille, jos ei vaikka nähdä pariin päivään.

Ja taas kun mie näin sanon, keksin kuitenkin jotain postattavaa. Kuten aina...

Toinen vapaapäivä

Eilen innostuin tekemään Eetun kirjaan uuden sivun. Eilinen päivä olikin oikein askartelupläjäys, ensin journalia, sitten Eetun kirjaa ja vielä illalla tulostelin ja leikkelin kuvia netistä.
On se vaan mukavaa puuhaa, tuo askartelu. Pelkkä tavaroiden järjestely ja hypistely on kivaa.

Sivulla lukee: Kukaan muu ei saanut leikata kynsiä kuin iskä. Pallotuoli oli lempparipaikka.

Kirjaa tehdessä huomasin, että paperivarasto kaipaa täydennystä. Ja koska onneksi tänään oli tilipäivä, laskujen maksamisen jälkeen läksin kaupungille. Tein vakiokierroksen: Suomalainen kirjakauppa, Tiimari ja Askaretta. Ei täällä muita askartelukauppoja olekaan. Mutta on noissakin kaikkea kivaa.
Suomalaisessa oli tosi paljon ihania papereita ja tuli ihan valinnan vaikeus.
Seuraavalla kerralla voisi Tiimarin kyllä jättää väliin ja käydä vain noissa kahdessa muussa kaupassa.
Kaikenlaista kivaa löytyi ja kohta pääsenkin lempparipuuhaani: järjestelemään niitä paikoilleen :)

Pitsiä, geelikyniä, papereita, puuhapusseja 2, kiiltokuvia, leimasin, pieniä pyykkipoikia ja paperinauhoja tai boordeja tai jotain sinnepäin.

Miun blogi alkaa näköjään keskittymään enemmän ja enemmän paperiaskarteluihin. No, ei mahda mitään. Mie nyt olen sellainen, että innostun jostain asiasta ja kaikki muu jää taka-alalle. Kuten nyt tällä hetkellä sisustaminen on jäänyt. Neulominen hiipii varmasti takaisin kuvioihin, kunhan syksy tulee kunnolla. Tai sitten ei. Voin melkein sanoa, että jos odotatte sisustuskuvia, niitä ei juurikaan tule. Kun ei täällä tapahdu mitään sillä rintamalla. Kaikki tuntuu nyt löytäneen paikkansa ja uutta roinaa ei viitsi ostaa, kun entisiäkin on niin paljon. Korkeintaan jotain tyynynpäällisiä ja liinoja vaihtelen jossain vaiheessa, samoin verhoja. Mutta nekin on jo moneen kertaan nähty, kun ei uusia viitsi ostaa.

Nyt mie lähden järjestelemään ja ihailemaan noita tavaroita ja toivottelen hyvää loppuviikkoa!

Vapaapäivä

Päässä pyörii kaikenlaista ja sen seurauksena tein uuden sivun uuteen Art journal-kirjaan. Tai eihän se enää uusi ole, mutta uusi siinä mielessä, että entinen tuli täyteen.
Nyt ei ole tiedossa mitään pikkusievää, vaan täydellistä kaaosta.
Samanlainen kaaos kuin omassa päässä.
Koko ajan tulee uutta ja uutta. Ovista ja ikkunoista sekä hiirenkoloista. Ei pää enää jaksa sulattaa kaikkea. Tuntuu, että asioita unohtuu jatkuvasti, enkä nykyään muista mitään. Eikä vaan tunnu, vaan niin myös tapahtuu. Tulee sellainen olo, että tekisi mieli huutaa ja kirkua.
Tänäänkin, vapaapäivänä piti soittaa työkaverille, että unohdin yhden jutun ja sitten selitin hänelle ja hän vie asiaa eteenpäin. Ei tämä ole kivaa, kun jatkuvasti miettii, mitä tuli tällä kertaa unohdettua. Kaikki pitää laittaa paperille ylös, mutta silti ei muista katsoa, mitä on kirjoittanut.
En mie viitti huutaa ja kirkua en osaa ja tuolla tiellä on miehiä tekemässä asvalttia, joten toin sekasotkun paperille.

Akryylimaaleja, leikattuja kuvioita, leimoja, kultaista mustetta, kakkupaperit sapluunana ym.
Aivan rakastuin tuohon kultaiseen musteeseen, joka on kalligrafia-paketissa pullossa. Siveltimellä vetelin ja olisin voinut vedellä vaikka seinät ja ovetkin sillä :) Aivan ihana! Ei tietenkään kuvassa näytä miltään, mutta luonnossa kyllä.

Meinasin unohtaa tuon kalligrafia-sanankin. Miun pienet herneaivot käy todella ylikierroksilla. En mie muutenkaan mikään järjen jättiläinen ole, mutta nyt ne rattaat voi melkein kuulla, kuinka ne raksuttaa: krunks, krunks, krunks...
Onneksi en ole ainut, vähän jokainen työkaveri sanoo samaa, ettei muista mitään. Tai sitten liikkeellä on jotain emmentaalia, joka aiheuttaa muistamattomuutta. Ei dementiaa, vaan emmentaalia, joka tekee aivoihin reikiä. Ja ruostuttaa rattaat.

Onneksi miulla on Yksi Hyvä ja Rakas Ystävä. No, on miulla toinenkin tai oikeastaan muutama, mutta tästä Ystävästä vain sattui olemaan kuva kamerassa ja saatte tekin ihailla Hänen Hyvin Kaunista ja Pehmeää Turkkiansa ja Ylenmääräistä Kauneuttansa:

Nasuhan se siinä :) Miun pieni lutulututuitui-kaveri :) Rutistettavan Ihana Ja Suloinen Mussukka.
Joka ei olekaan muuten postannut pitkään aikaan. Pitääkin muistuttaa, josko hän haluaisi tässä joku päivä kertoa teille jotain.

Ja yksi toinen ihana asia. Semmoinen pieni arkipäivän asia vaan, mutta sai miut tosi iloiseksi.
Joku vuosi sitten käytin erästä huuhteluainetta, joka tuoksui aivan taivaalliselle. Se oli Len ruusun tuoksu. Yhtäkkiä sen valmistus lopetettiin ja olin pettynyt. Olen siitä lähtien ostanut kaikenlaisia huuhteluaineita, mutta mistään en ole oikein tykännyt.
Tässä päivänä eräänä ostin Softlanin uutta huuhteluainetta, joku appelsiini ja joku muu (en nyt muista!), sellainen oranssi puteli. Meillä on alakerran sähköpatteri hajonnut ja siellä on todella kylmä. Kannoin kuivaustelineet tänne yläkertaan ja laitoin pyykit kuivumaan ja yhtäkkiä rupesin tuoksuttelemaan ja ihmettelemään, miten ihana tuoksu! Jolloin muistin(!), että se tuoksuu samalle kuin se ihana vanha huuhteluaine. Olen aivan seitsemännessä taivaassa tämän tuoksun keskellä :)
Enkä muuten osta enää ikinä mitään muuta huuhteluainetta!!!
Pienet ne on ihmisen ilot :D
Kiitos, jos jaksoit tänne asti!

Pöytätablettien uusi elämä

Tästä tuunauksesta voidaan kyllä olla montaa mieltä. Jopa mie itte. En nyt olekaan ihan varma, oliko järin hyvä idea, mutta tulipahan tehtyä.
Tai idea oli hyvä, mutta toteutus ehkä ei.

Nimittäin. Olisi pitänyt nuo kirjan sivut vaikka liimata alustaan. Nyt laitoin Mod podgea ja kontaktimuovia päälle. Oli Mod podge kuivunut kontaktimuovia liimatessa, mutta se käyttäytyy kummallisesti tuolla muovin alla. Joku kummallinen valkoinen kalvo on tuolla muovin alla.
Mod podgea taas ei voi laittaa pintakerrokseksi, kun ainakin decoupage-lakassa lukee, ettei saa laittaa suoraan kontaktiin ruuan kanssa. Ja mie kun ajattelin, että leipäpalan voi laskea tuohon tabletin päälle ja käyttää ruokailualustana pöydällä. Seurataan tilannetta, muuttuuko mihin suuntaan...

Tälläiset Ikean alustat ne oli ja tähän meidän kolmen hengen pöytään liian isot. Leikkasin uloimman ympyrärivin pois.

Saa nähdä, lentääkö nämä roskiin.

Art journal flip 2012

Kiitos kommenteistanne! Tilastojen mukaan mielenkiinto on blogiani kohtaan rutkasti vähentynyt, mutta ei se haittaa, kun olette te uskolliset lukijat ja kommentoijat :) Kiitos teille siitä, että olette :)

Vaiherikas ja vauhdikas työpäivä on takana ja on aika rentoutua. Haluan teidänkin rentoutuvan ja  näytän videon Art journal-kirjastani, joka on nyt valmis. Seuraava sivu tuleekin sitten uuteen kirjaan.
Video kestää kolme minuuttia, ei paha ja musiikkina on panhuilun soitantaa eräältä levyltä, jonka joskus kymmenisen vuotta sitten ostimme Lappeenrannan kävelykadulla panhuilua soittaneelta intiaanimieheltä. Levyn kannessa lukee Tupac Deep blue. Tämä intiaanimies on syntyjään Perusta. Todella kaunis levy ja kaunista musiikkia.
Katsokaa ja kuunnelkaa (toivottavasti myös nautitte...ainakin musiikista, jos ei muusta :) )



Leppoisaa lauantai-iltapäivää ja iltaa!

Hyvää viikonloppua!

Se on sitten taas viikonloppu, kyllä tämä aika menee kovaa vauhtia. Vastahan se oli edellinen viikonloppu. Tällä kertaa se menee töissä.

Tänään on ollut ihan syksyinen ilma ja täytyi laittaa neuletakki päälle sisällä istuessa. Ja upouudet sähköpatterit käänsin päälle. Näinköhän ne lämmittää? Ainakin ne silloin lämmitti, kun oli kylmä päivä loman aikaan. Jotenkin tuntuu, että kun ne on niin sirot, että onkohan niistä oikeasti apua. Kun on tottunut noihin julmetun isoihin. 

Hupsista, huomasin juuri, että varoittelin blogihiljaisuudesta edellisessä. No, ei se kauaa kestänyt. 

Toissailtana väänsin ja väkersin äidin piirrokset uuteen uskoon. Itse piirroksille en tehnyt mitään, vaan Mixed media tyylillä sisällytin ne tähän:

Siinä on talo, josta lähtee tie (leimattu postileimalla ja maalattu päälle), pihalla leikkii pari pienempää lasta ja isommat lapset marssii ja laulaa ja isosisko kävelee pihalla esim. Tuijien keskellä. Leikkirummut on unohtuneet pihalle kukkien keskelle ja liputuspäiväkin on, olisikohan Juhannus. 

Aurinkokin paistaa puolipilvisellä taivaalla ja enkeli (äiti) kurkkii pilvenreunalta maailman menoa.

Sellainen kuvallinen tarina siitä tuli. 

Nyt toivottelen Hyvää viikonloppua kaikille!

Löytö ja kannustusta

Nyt täytyy aloittaa kertomus aikojen alusta asti. Silloin aikoinaan, kun äiti ja iskä muuttivat omakotitalosta kerrostaloon, äiti antoi miulle jätesäkillisen miun vanhoja piirustuksia ja kouluvihkoja sekä -kirjoja. Kerran istuin vintillä tutkimassa näitä ja löysin yhden vihon, joka ei ollutkaan miun vanha, vaan äidin. Siihen vihkoon äiti oli kirjoittanut joitain laulujen sanoja ja sekaan piirrellyt kaikenlaista lauluihin liittyvää.
Äsken kävin hakemassa sen vihon ja meinasin leikata ne piirrokset irti. En sitten raaskinutkaan leikata, vaan keksin skannata kuvat koneelle. Yhden paperin tulostinkin ja meinaan tehdä siitä Art journal-sivun.
Sitä ennen näytän teille, millainen kynänkäyttäjä äiti oli. Oli nimittäin hyvä piirtäjä. Nämä on tehty mustekynällä sekä joku lyijykynällä. Ja yksi kuva varmaan puuväreillä väritetty.

Äiti oli paljon parempi piirtäjä kuin mie. Silti miekin tuherran yhtä sun toista. Etenkin sitä Art journalia.
Kuvat on laitettu kollaaseihin, koska muuten tulisi älyttömän pitkä postaus. Ja kollaasit sidottu ompeleilla. Äiti oli myös kova ompelemaan. Kun mie olin pieni ja vähän isompikin, hän teki miulle kaikki vaatteet. Myös murrosiässä pidin hänen tekemiään vaatteita paljon. Suurin saavutus, josta hän oli erityisen ylpeä tehdessään sen juuri ennen sairastumistaan, oli meidän vanhemman tytön vanhojenpäiväpuku. Se oli kyllä hieno, tai siis on. Tallessahan se on ja tulee olemaan niin kauan, kuin mie elän. Likat saa sitten tehdä sille mitä haluavat.

*****

Eilen tein taas pitkästä aikaa Art journal-sivun. Sirkku ehdotti kerran jotain työhön liittyvää ja nyt sen tein. Kannustussivun itselle ja miksei muillekin. 

Koska töissä on jatkuva kiire ja hässäkkä, mieleen nousee kaikenlaisia pelkoja. Pelkoja siitä, että unohtaa jotain tärkeää ja pelkoja siitä, että tekee jonkin virheen. Luulen, että jokaisella hoitajalla niitä pelkoja joskus tulee enemmän ja vähemmän. Jatkuvasti saa olla tarkkana ja skarppina ja kytätä omia tekemisiään. Tarkistella ja varmistella, että kaikki on tehtynä ja oikein. Etenkin, kun tätä työtä tehdään yksin.

Kaikkien pelkojen keskellä täytyy vain luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Ja olla huolellinen.

Sivuun on käytetty kaikenlaista, skräppipapereita, die cutseja, leimoja, lävistettyjä kukkia ja itseleikattu journal eli kirjoitusalusta. Pohja maalattu akryylimaaleilla ja tuo koira(?) vai nalleko se on, on yhden lehden mukana tullut lahja. Tosi kiva :)

Sen maalasin Clas Ohlsonin vesiliukoisilla vahaväreillä.

*****

Tänään miulla on vapaapäivä ja seuraavat kaksi onkin sitten vasta ensi viikolla. Blogin päivitystahti ei ole ollut kovinkaan päätä huimaava ja saattaa vieläkin hidastua tästä. Mutta tiedättepä ainakin, mistä johtuu.

Nyt, kun ilmat viilenevät ja syksy saapuu (niinkuin ei olisi ollut syksyilmoja koko kesän), tekee mieli ruveta kaivelemaan taas neulomuksia esille. Pitäisi vaan keksiä, mitä neuloisi :)

Inspiraatiota odotellessa lähden jatkamaan vapaapäivän viettoa. Tavalla tai toisella. Kai mie jotain tekemistä keksin :)

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Erilainen sunnuntai

Normaalisti sunnuntai menee laiskotellessa (silloin, kun en ole töissä), mutta ei tänään. Meidän piti jo eilen mennä mustikkaan, muttei päästy, kun satoi vettä. Tämä aamu koitti harmaana ja synkkänä, mutta riskillä lähdettiin liikkeelle. Ja nyt paistaakin jo aurinko, jossain vaiheessa se ilmestyi pilvien takaa ja hieno oli ilma.
Mustikoita oli aivan mielettömästi, ei tarvinnut paljon kävellä. Kun yhteen kohtaan jäi seisomaan, sai pyöriä paikallaan ja kohta oli poimuri täynnä.

Katsoi mihin suuntaan tahansa, mustikoita oli Paljon!

Yksi kahvitaukokin pidettiin.

Retkituolit unohtuivat kotiin, joten istuttiin auton etupenkillä.
Kahvitauko miinustaen meni tunti, että saalis oli tämä:

Tämän kuvan otin jo kotona kameralla, muut kuvat on otettu kännykällä, kun en taaskaan muistanut kameraa ottaa mukaan.
Tälläkin kertaa olimme vakiopaikallamme, ykkössellaisella. Meillä on kolme paikkaa, josta voi käydä katselemassa. Jos eka paikassa ei mustikoita ole, voi mennä kakkoseen tai kolmoseen.
Kukkiakin siellä metsän reunalla kasvoi, en kyllä tunnista tätä, mutta iloisen aurinkoinen kukka se on :)

Ihan sen takia nappasin kuvan :)

Nyt kaipaisin tietoa, millaisella paikalla puolukat kasvaa? Puolukkareissuista äidin kanssa en muista kuin yhden, jolloin ajoimme Vaalimaalle päin ja poikkesimme jonnekin pienelle pikkutielle, jossa oli iso mäki ja sankka metsä ympärillä. Eli ei mitään muistikuvaa, missä se oli. Puolukat äiti osti yleensä halvalla Venäjältä. Ne on käytetty ja todellakin mitä jäljellä on, on jo tosi vanhoja. Joten puolukkapaikka täytyisi keksiä jostain. Tästä lähin täytyy kerätä niitä itse, että saa talvella vispipuuroa.
Ja ehkäpä puolukkahilloa.

Vielä on kaikkein ärsyttävin homma edessä, mustikoiden putsaaminen... No, siinä saa sentään istua ja kuunnella radiota samalla. Kuuntelisikohan Lakatut varpaankynnet Yle Areenalta, kun eilen jäi väliin.

Eipähän tarvi enää noista mustikoista stressata :) Kerätty on ja talvella saan taas paistaa monta mustikkapiirakkaa. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Hupsista !

Nyt kävi köpelösti! Mie poistin vahingossa kommentit. En edes uskalla katsoa mihin asti...
Miulla näkyy täällä kirjoitusosastossa jotain ihme mainoksia, joten en nähnyt kunnolla, mitä olin tekemässä.
Piti nimittäin tyhjentää roskapostit pois. Voi itkujen itku!
Ei pitäisi näin myöhään illalla tehdä yhtään mitään. Katsoinpas kuitenkin, onneksi ei hävinnyt ihan kaikki!
Miulla oli vaikka mitä asiaa ja nyt ei yhtään mitään, säikähdin niin kovasti.

Täällä on elelty hissunkissun ja töitä paiskittu iltavuoroissa, joten mitään en ole tehnyt.
Nyt tosiaan pää lyö ihan tyhjää äskeisen vahingon takia ja taidan lähteä askarteluvideoita katselemaan. Pihalla kävin nappaamassa kuvan hauskasta kukasta (sekin kuva epäonnistui, mutta näytän silti).
Yhdessä varressa on kaksi liljaa, aivan kuin siamilaiset kaksoset :)

En kuitenkaan laita isona, kun tuli tosiaan ihan omituinen. Nyt ei kyllä onnistu mikään taas. Parasta on painella pitkälleen. Taidan olla vähän yliväsynyt, kun kahden iltavuoron jälkeen oli aamuvuoro. Ei minkäänlaista rytmiä ja nukkuminen jäi vähiin viime yönä. Onneksi huomisen aamuvuoron jälkeen on vapaa viikonloppu (toivottavasti sataa vettä, ettei tarvi lähteä mustikkaan :) )
No, ei sentään, toivottavasti ei sada, että oikeasti saadaan mustikoita. Mistäs mie muuten mustikkapiirakkaa talvella teen, jos ei ole mustikoita...
Voi kökkö, kaikkea sitä ihminen osaakin sählätä....
Hyvää yötä kaikille!