maanantai 17. tammikuuta 2011

Life goes on

Ei tähän muuta voi sanoa, kuin elämä jatkuu. Päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan.
Suuret kiitokset teille kaikille osanotostanne ja myötäelämisestänne! Olen niistä hyvin kiitollinen, en osaa sanoin sitä ilmaistakaan. Yksi lukija hävisi, mutta niinhän miulla kävi oikeassakin elämässä. Tuli vaikeaa, ihminen, jota luulin parhaimmaksi ystäväksi, hävisi. Ei soittanut kertaakaan kysyäkseen, miten mie jaksan, tai miten äiti jaksaa. Ei tarjonnut olkapäätä, ei kuuntelevaa korvaa. Ei mitään.
Nyt tiedän, ketkä ovat oikeita ystäviä.

Mie en oikein kauheasti osaa ruveta mitään tekemään, mutta nyt on joku järjestelyvimma menossa. Eilen veivasin ja raahailin makkarin kalusteita paikasta toiseen. Kävin alakerrasta hakemassa pirtinpenkin, jonka laitoin sängyn päätyyn. Joku ajattelee, että väärään päätyyn, mutta me ei tykätä nukkua tuolla kaapissa.
Aiemmin sängyn pääty oli ikkunan alla ja huone ihan tukossa.
Kuvia ottaessani huomasin, miten jär-kyt-tä-vän huonossa kunnossa nuo tapetit on. Pitäisköhän ne vaikka maalata?! Niin me tehtiin aikoinaan eteisen vanhoille tapeteille ja tuli ihan hyvät. Aikansa kupruilivat, mutta sitten tasoittuivat.
Kaapin ovikin on näköjään jäänyt raolleen...
Tässä myös yksi lauantain kirppislöydöistä, viinilaatikko. Tekstipuoli jäi näköjään seinään päin. Nuokin, sekä penkki, että laatikko varmaan saavat väriä pintaansa kesällä. Nyt ei ole tiloja maalata isompia juttuja. Paitsi tuon laatikon ehkä voisi...jos jaksan.

Enpä mie taijakkaan laittaa enempää kuvia, on niin rajun näköinen huone! Siis seinät...
Nasusta näytän kuvan, kun se teki virhearvion.
Oli ahkerana apulaisena kuvausassistenttina ja sitten se kuuli pihalta jotain ääntä. Se yritti hypätä ikkunalle, mutta hyppäsikin ikkunan väliin. Kovasti ihmettelee, että mites tässä näin kävi!
Hassu kissa!
P.S: Se lääkäri oli ihan ok. Ei hänellä hirveästi ollut aikaa kuunnella, vaikka mie olisin voinut puhua enemmänkin. Ja olisin halunnut puhua... viikon antoi sairaslomaa.
En mie töihin voisi mennäkään, antamaan lääkkeitä ja pistelemään insuliineja. En todellakaan. No onneksi ei tarvitsekaan, nyt mie järjestelen paikkoja ja samalla omaa päätäni ja keräilen palasia ittestäni.
Taidan ruveta kirjoittamaan, oikein kunnolla tai ainakin päiväkirjaa. Tai jotain.
Ja jos sitä vaikka lähtisi vähän uloskin kävelemään jossain välissä. Se oli lääkärin resepti, ulkoilu ja lepäily.
...nyt miulla on järjestelyvuorossa askarteluhuone... sinne siis!
Kiitos! Ja moi!

14 kommenttia:

Aseman laidalla kirjoitti...

Sirutuuli, onpa harmi tuon ystävän häviäminen. Tee ihan sitä miltä tuntuu ja vaikka vähän kerrallaan...ei me olla yli-ihmisiä, ei meidän tarvitse heti olla toimintakunnossa. Ulkoilu piristää aina mieltä. Päivä kerrallaan, kuten itsekin sanoit.
Kamalasti voimia sinulle, olen hengessä mukana!

Hassu tuo Nasu ;D Joskus sitä miettii, missä ne omankin kissan vaistot oikein ovat vai onko se nyt kissa ensinkään *heh*
-Satu-

Sirutuuli kirjoitti...

Kiitos kovasti taas! Pikkuhiljaa mie tässä puuhailen, nytkin askarteluhuone on täysin kesken, kun olen pyörinyt vain netissä. Kohta jatkan hommia, jos jaksan. Jos en, jatkan huomenna.
Tuo Nasu on välillä sellanen pölkkypää, ettei ole toista...

pampula kirjoitti...

Otan osaa Sirutuuli. Lämmin halaus! Ja jaksamista surun keskellä..

Nimma kirjoitti...

Järjestely selvittää ajatuksia!
Ite olen huomannut, että vakeina ja ahdistavina hetkinä kannattaa tehdä sitä, mistä pitää. Jos ei huvita tehdä mitään, sekin on ok.

Olet kokenut valtavan menetyksen juuri. :( Niin valtavan, etten voi edes kuvitella.

Ole itsellesi armollinen. Anna tunteiden tulla, itke, jos itkettää. Tunteet menevät ihan solmuun kun on kriisi.
Yritä puhua, kirjoittaa tai minkä hyväksi koet.
Voimahalaus!

kanaemo kirjoitti...

Sirutuuli, mie en ole moneen päivään käynyt lukemassa siun blogia. Paljon tahdon lohduttaa ja lähettää siulle enkeleitä surun keskellä. :(
Aika on surun paras parantaja. Hoida itseäsi, tee nyt sitä mikä tuntuu siusta hyvältä.

Paljon rakkaita ajatuksia lähetän siulle ja voimaa jatkaa hetki kerrallaan elämässä eteenpäin! <3

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Tekeminen on terapiaa parhaimmillaan, järjestellessä järjestyy omakin mieli!
Älä silti maalaa tapetteja!!! Poista tapetit alta ja maalaa vasta sitten. Jos haluat joskus vielä tapetoida, joudut poistamaan sekä maalin että alla olevan tapetin - ja se on toivotonta puuhaa! Nimim. "kokemusta on"

Sirkku kirjoitti...

Hyvä, että sait sairaslomaa.

Markka kirjoitti...

Heippa hei. Pölähdin tänne jostain mutkan kautta suoraan ja rupeanpa oitis lukijaksi.
Lueskelin tekstejäsi pitkälle ja huomasin, että teillä on perheessä meneillään suruaika.
Osanottoni ja jaksamista teille toivon minä.
Kivoja touhuja oletkin jo jaksanut touhuilla.

Terveisin Markka

Zzz kirjoitti...

Elämän käännekohdissa tulee joskus isompia ja pienempiä järjestelytarpeita. Ulkoilu ja muu puuhailu tekee varmasti hyvää tässä tilanteessa.

Sirutuuli kirjoitti...

Kiitos kaikille! Kyllä tosiaan pieni puuhastelu ja järjestely tekee hyvää, päällekin.

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni ja voimia sinulle Sirutuuli
Lämmöllä ajatellen Nina

MaMMeli kirjoitti...

Hyvä juttu kun saat nyt olla kotona ja levätä. Arkeen palaaminenkin on lääkettä, kun huomaa että kaikki kuitenkin jatkuu. Puhuminen läheisille ja ystäville on ainakin minua surussa auttanut Haleja <3

Kirsikka... kirjoitti...

osanottani suureen suruunne!
ulkoilu tekee varmastikin hyvää....voimahaleja!

Sirutuuli kirjoitti...

Kiitos!