Lohtupeitto ja jotain muuta

Kiitos paljon kommenteista edelliseen! Tosi kivaa lukea niitä :) Ja mukavaa on sekin, että lukijoita tulee lisää.
Bloggausväli vähän venähti, ei ollut tarkoitus. Eilen kyllä yritin kovasti, mutta kamera teki temput. Ensin luulin, että akku on vähissä, latasin sen. Silti se ei ottanut kuvaa. Sitten hoksasin painaa yhtä nappia ja johan toimi, mutta kello oli jo niin paljon, etten enää viitsinytkään blogata. No, nyt tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vai miten se meni.

Miulla on jo pitkään pyörinyt noita isoäidinneliöitä nurkissa, aina vaan olen siirtänyt uuteen paikkaan odottamaan inspiraatiota. Kunnianhimoinen tavoite oli tehdä peitto. No, enhän mie jaksa niin paljoa virkata ja ajattelin, että jotain noille valmiille on keksittävä. Ajattelin puolen päivän aikaan, että pikaisesti liitän ne yhteen ja teen tyynynpäällisen... Ei se ihan niin mennytkään, klo 19 aikaan sain sen valmiiksi :) Että ei ihan pikajuttu :)

Lankana käytin jämiä, kirppislankoja sekä varta vasten ostettuja 7 veljeksiä.

Yhtään en sommitellut, kunhan virkkailin yhteen.

Jokaiseen reunaan tein nirkkoreunuksen ja toiseen päähän virkkasin ketjusilmukkanauhat, joilla sen saa kiinni. Eli jätin toisen pään osittain aukin, jotta päällisen voi irrottaa ja pestä.
On muuten painava päällinen! Peittona painaisi vielä enemmän....eihän siellä alla saisi edes hengitettyä :)
Jonkun hiuskin on virkkaantunut langan mukana :)

Ja sitten se toinen kärpänen:
Ennen Joulua aloin neulomaan peittoa, jälleen yksi kunnianhimoinen tavoite :) ja tämä oli muuten kolmas yritys tehdä peitto.... ensimmäinen on vielä ihan vaiheessa. Ehkä siitäkin pitäisi jotain kehittää...
Joka tapauksessa, tämä peitto on neulottu aina oikein 7 veljeksestä, melkein neljä kerää meni. Yksi oli aloitettu ja siitä olin tehnyt noita neliöitä. Olisi voinut vielä viidennenkin kerän käyttää.

Nyt äidin kuoleman jälkeen innostuin oikein tosissaan neulomaan tätä, kun ei muuta jaksanut, tämä oli helppo kaivaa esille ja neuloa. Olkoon nimeltään vaikka Lohtupeitto.

Maanantaina mie olin töissä ja tiistaina menin, mutta aamulla meinasin pyörtyä. Maailma musteni silmissä ja tiesin, että jos en pitkälleen käy äkkiä, pyörryn. Olen niin monta kertaa elämäni aikana pyörtynyt, että tiedän jo, milloin se pyörtyminen tulee. Kävin työterveydessä ja sain päivän tai siis kaksi sairaslomaa (toinen oli muutenkin vapaapäivä), läksin kotiin ja nyt kolmatta päivää (tänäänkin vapaa) lepäilen. Syytä ei löytynyt, luultavasti tämä stressi, jonka vallassa olen ollut melkein kaksi vuotta...Kun ehdotin lääkärille, että jos miulla rupeaa siitä tulemaan fyysisiä oireita, oli hän samaa mieltä.
Perjantaina pitäisi taas (sehän onkin jo huomenna) lähteä töitä yrittämään. Ja kyllä mie yritän, jos pyörryn tms. siinähän pyörryn. Lääkäriin on ihan turha mennä.
Kilpirauhaskontrollikokeet otettiin, mutta en usko niistä mitään löytyvän. Kaikki johtuu stressistä, luulen mie. Ja luultavasti tämä helpottaa ajan kanssa.

Nyt taidan lähteä blogikierrokselle, heippa!