Uuden edessä

Meillä ei vielä ole kunnollista nettiä, vain nettitikku. Yritän nyt blogata, vaikka tämä tikku on välillä tosi hidas. Toivottavasti bloggaaminen onnistuu. Kiitos teille, että olette pysyneet mukana, vaikka hiljaista on ollutkin. Syy hiljaisuuteen on tämä:

Nuorempikin tyttö muutti pois. Eilen lähti. Jäljelle jäi vain, hmmm... mitä tuolla nyt on, luultavasti roskia.

Pari viikkoa on tehty muuttojärjestelyjä, pengottu kaappeja, astioita ja liinavaatteita omaan uuteen ensiasuntoon. On kasattu olkkarin tyhjään tilaan kasseja, pusseja, kaikenlaista tavaraa.

Vanhempikin tyttö käväisi kotona muutaman yön nukkumassa, joten kaikki paikat oli täynnä tavaraa.

Nyt on tyhjä huone ja tyhjää olkkarissa. Ollaan uudessa tilanteessa, kaksi vanhaa varista.
Tosiaan, nyt ollaan miehen kanssa kahden tässä talossa.
Täytyy miettiä huonejärjestelyt uusiksi. Mitä tuohon huoneeseen laitetaan ja mistä huoneesta, näiden huoneiden uudelleenjärjestely, ettei jää tyhjiä tiloja. Nyt joudun tai saan miettiä sisustusasioita jälleen kerran.
Vaikkakin tuota huonetta ei lasketa asuinhuoneeksi missään. Silti se on huone, maan alla ja käytävän päässä.

Onpas ruma käytävä :)
Oman pään uudelleenjärjestelystä en taida sanoa mitään muuta kuin sen, että kyllä sielläkin joutuu asiat miettimään uusiksi. Ei ole enää kuin me kaksi tässä, miten tehdään ruokaa kahdelle. Kumpi sotkee enemmän, kumpi siivoaa vähemmän :) Ja onhan noita, ajatuksia. Mutta aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. <- jep, mummoilta kuultua :)
Eilen illalla miekin  pääsin töiden jälkeen asuntoa katsomaan ja vietiin viimeisiä tavaroita (sen verran pääsin muuttoon osallistumaan), tytön viimeiset "eväät" vietiin ja Nasu käytti tilaisuutta hyväkseen:

Olen mie tässä yhden kortin saanut tehtyä kaiken kaaoksen keskellä eräänä päivänä (en muista, minä päivänä).

Ei miulla mitään käyttöä tuolle ole, mutta piti päästä tekemään, kun idean sain. Onpahan valmiina, jos joskus tarvitsee.

Tällä viikolla tulee sähkömies vaihtamaan pistorasiat eteiseen, kyllä tässä vielä kunnon netti saadaan. Ensi viikonloppuna varmaan ruvetaan paikkoja laittamaan kuntoon. Ideoita miulla jo hieman on, toteutus varmaan on vain hitaanlainen, kun yhteiset vapaat on viikonloppuina: ensi ja seuraava, jonka jälkeen alkaakin kolmen viikon loma. Lomakin menee talon laittoon, ainakin osa siitä. Ei ainakaan ole tekemisen puutetta.
Tai eihän sitä tiedä, jos mie jo kohta innostun jotain tekemään...
Nyt ainakin käyn kahvin keittoon ja mietin seuraavaa siirtoa, mitäs sitten tehtäisiin. Tai siis tekisin.
Hyvää viikon alkua kaikille, vaikka ainakin täällä on pimeää ja synkkää! Ei haittaa. Johan tuota hellettä olikin, jos välillä vähän viileämpää.

Panelia pukkaa sekä muuta jorinaa

Nenä tuntuu jo paljon paremmalta, onneksi. Eilen illalla ei päähän mahtunutkaan mitään muuta kuin nenä/kärsä/kuono ja karsea kipu/tykytys/jomotus. Yritin katsella telkkarista Kadonneen jäljillä sekä CSI Miamia, mutta huomasin katselevani ihmisten neniä :) Ja oma tuntui paisuvan ja paisuvan sekä kipu senkun vaan koveni. En voinut keskittyä yhtään mihinkään muuhun :) Silti muutama kyynel taas vieri Kadonneen isän löytymisen kunniaksi, aina se sarja saa miut itkemään...ja sitten nenä olikin tukossa, eikä niistää voinut ja tykytyky... itku oli lähellä eilen kivunkin takia monta kertaa.
No, nyt ei enää koske niin kovin, pystyin naamankin pesemään melkein normaalisti. Otan silti rauhallisesti ja annan tän kuonon parantua rauhassa. Perjantaina menen seuraavan kerran töihin ja sitten vasta maanantaina.

Asiasta toiseen.
Asia, jota olen odottanut, onnistui parhain päin. Meillä alkaa remontointi taas. Ensimmäisenä on vuorossa likan huone ja siitä sitten etenemme pikkuhiljaa muualle. Suunnitelmia on vaikka millä mitalla, kun vaan muistaisi kaikki :) Viikonloppuna lähdemme koko perhe, myös vanhempi likka (jos töiltään pääsee) shoppailemaan ja ulos syömään.

Ja asiasta kolmanteen.
Mie olen aika taikauskoinen. Pelkäsin, että nyt kun tuo toinen asia onnistui, joudun maksamaan sen hinnan terveyden menetyksellä. Vähintäänkin kuolen nyt tähän nenäkipuun tai vammaudun. Vain siksi, että tuo toinen asia onnistui. Tuntuu, että koskaan ei voi olla oikeasti onnellinen tai onnistua missään. Joku toinen asia menee sitten pieleen. Mutta nyt tuntuu, että nenä taitaa parantua ja pääsenkin nauttimaan elämästä *helpotuksen huokaus*

Tämä on se remppalistan ensimmäinen kohde, "ihana" panelihuone. Panelia löytyy: lattiasta, seinistä, katosta sekä ovesta :)
Huomatkaa kattolamppu, aito seitkytlukulainen :) Tyttö haluaa siitäkin eroon, mutta en mie raaski hävittää, taitaa siirtyä eteiseen. Kaikki muu menee vaihtoon, paitsi sänky, se on melko uusi.

Näin täällä tällä kertaa. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!