Mitäs miun pitikään....

Miunhan piti levätä tänään, arvatkaa vaan, lepäsinkö.... No en! =) Miten mie sen aina unohdan silloin, kun on kaksi vapaata? Eipä se mitään haittaa, kivoja juttuja olen tänään tehnyt ja yksi juttu tehtiin miehen kanssa.

Nimittäin vaihdettiin makkari takaisin sinne, mistä se viime kesänä lähti. Eli isompaan huoneeseen. Pienempi suorastaan ahdisti, kun sinne ei mahtunut muuta kuin sänky, yöpöytä (sekään ei sängyn viereen) ja eräs lipasto. Ja itseään kolhimatta ei päässyt liikkumaan. Saati sitten se, että eräät naapurit ryypiskelivät viime kesänä koko lomansa ajan ja möykkäsivät pihallaan...Voitte arvata, että silloin ei nukuttu muutamaan viikkoon.

Askarteluhuone siirtyi sitten sinne pienempään.

Kuten yläkuvassa näkyy, hylly on edelleen odottamassa hiontaa ja maalia pintaansa. Myös tuolit...

Unohdin tuolin selkänojalle huomiset vaatteet. Nythän niitä ei välttämättä tarvitse edellisenä iltana valita, kun vaatteet ovat tässä huoneessa ja vaatehuoneeseenkin pääsee täältä kautta. Pinttynyt tapa varata vaatteet valmiiksi. Aiemmin ne piti kantaa aina olkkariin., jossa puettiin. Nyt voi vaatteet pukea täällä herättämättä nukkuvaa puolisoa.

Papun muistoksi tulostin pari valokuvaa ja tein kaksi taulua. Tänään nekin (+purin yksistä housuista vyötärökuminauhan pois ja tiukkasin sitä, että housut pysyy paremmin jalassa, niistä ei kuvaa :) )

Eetu kuoli v.2007. Siitä lähtien miulla on ollut tarkoitus tehdä siitäkin taulu tai jotain ja nyt tein sitten senkin. Eetun oma panta roikkuu taulusta.

Huomasin Eetun lähikuvasta, että sen taulun lasi on likainen...Tuli huonot kuvat.

Niimpä niin, miun tosiaan piti ladata akkuja rankkaan kolmeviikkoseen, mutta unohdin. No, perjantaina on vapaa, lepäilen silloin. Nyt onkin alkuviikosta vain aamuvuoroja, joten voin pestä pyykkiä iltaisin, ettei tarvitse laulattaa konetta perjantaina aamusta iltaan...
Mutta, kaikenkaikkiaan on ollut kiva päivä tänään pitkästä aikaa. Papun tavaratkin saatiin tänään sitten korjattua pois ja samalla muutettiin niitä huoneita, ettei Papun kuolema ollut turha. En osaa selittää sitä tarkemmin, mutta tuolta miusta tuntuu. Ja nyt pystyn menemään siihen huoneeseenkin, kun se on tavallaan eri huone.
Nyt ei muuta kuin mukavaa alkavaa viikkoa huomenna!

Löytöjä

Tänään kävimme miehen kanssa kirppiskierroksella. Kävimme myös uudessa Taipalsaaren kirppiksellä ja ne normaalit Eurokirppis, Kontti ja Löytökirppis keskustassa. Hirveästi ei löytynyt, tai jos löytyi, hinnat olivat sen mukaiset. Miksi kirpputorilla on kauppojen hinnat nykyään? Johtuuko noista venäläisistä, joita oli Eurokirppikselläkin 7 bussilastillista...? Miun mielestä kirppiksellä pitää olla halpaa, jos haluaa tavarastaan eroon ja joku niitä haluaa ostaa. Tottakai rahoiksikin pitää pikkasen päästä, eihän vanhan myymisessä ole muuten mitään järkeä. Peltipurkit maksavat 10-16€, ihan liikaa. Matkalaukulla oli hintaa 38€ ja joitain muita vanhoja tavaroita oli monen kympin hintaan. Ihan järjetöntä, maitotonkka lähemmäs 40 €. Kai niillä sitten on jo antiikkiarvoa, tiedä häntä.

Joitain halpoja löytöjä tehtiin:

Säkillinen matonkuteita, kori, Sorsakosken lusikoita, vanhoja veitsiä, isompi Sorsakosken lusikka, metallikori, Riihimäen purkki ja löydöistä parhain: Mariskooli 5€...

..pari sisustuslehteä, pari jalallista kippoa ja vanhat hyvät sakset.

Loppupäivän taidan vain lepäillä ja katsella telkkaria, ehkä vähän neuloa ja kerätä voimia seuraavaan kolmeen viikkoon. Tulossa nimittäin tiukka rutistus yksittäisillä vapaapäivillä -> seuraavat kaksi vapaata kolmen viikon päästä viikonloppuna, siitä viikko töitä ja Maaliskuun lopulla on loma. Sinne kun jaksan, onkin kolme viikonloppua peräkkäin vapaata :)

Mutta ensin blogikierrokselle ja toivotan kaikille rentouttavaa viikonloppua!

Käsveska

Nappasin Liisalta hauskan haasteen kuvata käsilaukun sisältö.

Onko sinussa yhtään sitä naisellista vikaa, että olet pienimmässäkään määrin käsilaukkufriikki??

JOS OLET, OTA TÄSTÄ KUVA BLOGIISI MUKAAN, KUVAA KÄSILAUKKUSI, SEKÄ SEN SISÄLTÖ! SALAISUUKSIA? JOKAPÄIVÄISYYKSIÄ? YLLÄTYKSIÄ?

USKALLATKO PALJASTAA?

Uskallanhan mie :)

Miulla ei nyt tällä hetkellä ole laukkua käytössä, vaan iso reppu (laukkuja kyllä löytyy aika monta, mutta reppua on helpompi kantaa). Tätä mie nyt kantelen päivät pitkät selässä, kun se olkapää ärtyi siitä laukun kantamisesta.

Tommonen tyttömäinen "pieni ja vaatimaton", joka sisältöineen painaa 4 kg, lisääkin mahtuisi roinaa! Punnitsin ihan huvin vuoksi :)

Mitäs sieltä löytyy?

Rahapussi, puhelin, suojahanskoja, tossuja, kalenteri, karkkia (kettukarkki saatu yhdeltä mummolta evääksi), käsirasva, kirja (johon merkkaan päivän työt), muistikirja (tuo pieni), hoitotarvikkeita, haavakartta, huulirasva, käsidesi, juomapullo, termospullo (joka enimmäkseen kuitenkin on autossa), kolikkokukkaro, nimikyltti, finnipuikkoja pari erilaista, kännykän hands free-juttu, mikroliina, kampa, meikkipuuteri, siteitä yhdessä Marimekon pussissa sekä vessapaperia, nenäliinoja.... 

Tulikohan kaikki... varmaankin. 

Että tuommosta pientä arsenaalia, ts. puolta omaisuutta kantelen mukana päivät pitkät :) Ja miun mielestä mitään ilman ei voi olla. Vaikken mie kaikkea tarvitsekaan aina :) Tai oikeastaan melkein koskaan, mutta mukana niitä pitää vaan raahata. 

Nuo Marimekon pussit on tosi käteviä pitämään repun järjestyksessä, samoin tuo pilkullinen lähiruokakaupasta ostettu. Ilman niitä en löytäisi repun pohjalta yhtään mitään. Ja muuten, tuo mustavalkoinen kuviollinen pussi on ostettu yli 20 vuotta sitten ja edelleen hyvä, välillä pesukoneessa pesty ja taas käyttöön otettu.

No jopas, tulipas taas pitkät tarinat mokomasta asiasta :)

Otappa haaste vastaan ja kuvaa oma laukkusi, tulen kurkkimaan, jos kerrot miulle :)

Kolibria, tunnustus ym.

Lämmin kiitos kaikille myötätunnostanne, arvostan sitä todella paljon ja kauniisti kiitän kaikkia.

Eilen vain tuntui siltä, ettei enää oikein jaksaisi yhtään uutta iskua.

Tänään on jotain hyvääkin tapahtunut, läheisen sairaalareissun suhteen päästiin säikähdyksellä. Kaikki on sillä saralla ok.

Joku voisi ajatella Papun kuolemasta, että eihän se ole kuin eläin. Niinhän se onkin, mutta niihinkin kiintyy ja Papu oli erityisen suloinen. Miun oma mussukka (vaikka tytön olikin).

No, asiasta toiseen. Mie sain eilen valmiiksi sen, jota olen pitkään ja hartaasti neulonut. Eli jälleen yhden tuubihuivin. Ja tällä kertaa muistin ottaa silmukkamääränkin talteen, koska tilastojen mukaan toiseksi yleisin hakusana tänne eksyneillä on tuubihuivi ohje.(yleisin on Tuulenpesä)

Langan tarina on aika mielenkiintoinen. Olen ostanut ne Espoon Soukan Menitasta vuonna 2007. Olen aloittanut neulomaan vaikka mitä ja aina purkanut. En edes muista, kuinka monta kertaa olen aloittanut kaikenlaista. Päämäärä miulla oli, että jotain siitä on tehtävä ja nyt vihdoinkin löytyi käyttökohde. Lanka on Novita Kolibri ja maksoi 1€/kerä.

Tuubihuivin ohje:

Lanka: Novita Kolibri tai 7 veljestä tai vastaava

Puikot 5,5. Silmukoita loin 216, neuloin 2o 2n varmaan n. 200g yhteensä.

Langalla on oikeastaan tunnearvoa, koska kävimme äitin ja iskän kanssa Espoossa aikana, jolloin kaikki oli hyvin.

T'änään kävimme tytön kanssa Lidlissä ihan vaan sitä varten, että saisin ruotsalaisia (huippuhyviä) lihapullia. No, ensimmäisestä Lidlistä ei niitä lihapullia löytynyt, mutta kaikkea muuta kivaa kyllä. Kuten esim. nämä:

Puuvillaista lankaa, josta tiskirättejä ajattelin väsätä. Entisetkin on kyllä vielä ihan hyviä, mutta kun oli niin nättiä lankaa...ja halpaa...
Saimmehan me sitten niitä lihapulliakin toisesta Lidlistä ja naureskeltiin tytön kanssa, että ollaan me hölmöjä, kun metsästetään yksiä lihapullia :) Mutta kun ne on niin hyviä... Saksalaiset on kyllä vieläkin parempia, mutta niitä ei ollut.

Tunnustuksenkin olen saanut ja ajattelin sen tähän loppuun laittaa vielä.
Rakkauden talosta mie sen sain. Kiitos, Paula :) Tunnustukset aina piristää mieltä, etenkin tälläisinä aikoina, kun kaikki muuten tuntuu niin synkältä.

Siihenhän kuului 5 kysymystä:

1. Milloin aloitit blogisi?
Vuonna 2007 Lokakuussa aloitin Vuodatuksessa, se tuntui silloin helpommalta. Nyt blogi on poistettu ja unohdettu. Nyt kyllä kaduttaa, että poistin sen. Olisihan se ollut mukava muisto.
Bloggerissa aloitin 2008 Huhtikuussa.


2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Melkein kaikkea, mitä elämäämme kuuluu. Käsitöitä, kissoja, sisustusta, remontointia, kirppistelyä, arkielämää iloineen ja suruineen. En nyt ihan kaikkea kuitenkaan paljasta, vaikka aika avoin olenkin...


3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna kaikkiin muihin?
Jokainen blogi on erityinen sen takia, että jokainen kirjoittaja on erityinen ja jokainen blogi on omanlaisensa. Eli tämä on tälläinen miunlainen.


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Uteliaisuus varmaankin. Olin kuullut, että blogeja on olemassa ja päätin pistää yhden sellaisen pystyyn. En edes seurannut yhtään blogia ennen aloitusta. Ja toinen asia oli, että saan käsityöt esille ja muistiin. Ja vähän niinkuin päiväkirjaksi perustin blogin. Sitä kyllä ihmettelen vieläkin, että olen näin kauan jaksanut jatkaa, kun yleensä miulle käy niin, että innostun jostain ja yhtä äkkiä se innostus lopahtaa. Pitkäjänteisyyttä miulla ei ole yhtään.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogisasi?
Haluaisin kirjoittaa fiksummin. Jossain vaiheessa yritin vaihtaa mie ja siekielen minä ja sinäksi, mutta ei se taivu miulta. Joskus tuntuu, että mie kirjotan ihan tyhmiä juttuja - niitäkin haluaisin muuttaa.... Mutta eihän se onnistu, kirjoittaminen muulla kuin omalla tavalla.


Tämä pitäisi jakaa viidelle eteenpäin, mutta niin monella näitä on näkynyt olevan. Ja toisaalta, en jaksa nyt miettiä, enkä linkitellä. Ymmärrätte varmaan.
Nyt lähden blogikierrokselle ja tänä iltana on taas Idols ja House...

Ei ole enää todellista

Papu kuoli viime yönä. Nyt alkaa olla kestoraja täynnä. En keksi enää edes sanoja kuvaamaan tätä. Vastoinkäymisiä toistensa perään. 

Joopa joo

" Kun elämä ei potki päähän, se on vain etsimässä isompaa monoa jalkaan."
Facebookissa on tuon niminen ryhmä, painoin tykkää -nappulaa. Vaikken siitä tykkääkään, mutta pitää niin paikkansa.
Eräs läheinen on joutunut sairaalaan...
Ei enää tätä... Kohta pitää muuttaa blogin nimeksi vaikka Risukasa, jonne aurinko ei paista. Se voisi jo nimittäin edes vähän paistaa tännekin päin ja vastoinkäymiset jäädä takavasemmalle.

Toinen juttu, mikä meni pieleen. Ei kylläkään mitenkään tärkeä asia, mutta ärsytystä aiheuttaa silti. Nimittäin se hattu.

Yhtään virhettä siinä ei ole, silmukat juuri ohjeen mukaan, mutta siitä tuli ihan liian iso.

Mikä noissa Novitan ohjeissa oikein on, kun aina tulee liian isoja kaikista, mitä teen. Tämä ohje oli netissä, ei ole julkaistu lehdessä. Pipoon kuuluisi tupsu, mutta jos mie tuohon vielä tupsun lätkäisen, se putoaa päästä.
Purkaa en kuitenkaan aio, vaan teen jotain kommervenkkejä, että saan tiukemmaksi. Tuon pipon pitäisi oikeasti olla pään myötäinen...
Pitäisiköhän miun siirtyä kokonaan ompelu -ja virkkaushommiin ja unohtaa koko neulominen...

Jotain pikkiriikkisen hyvääkin kuuluu tämän kaiken sonnan keskellä. Sain huomisen iltavuoron vaihdettua aamuksi, että pääsen sairaalaan huomenna.

Ja eilen laittelin olkkariinkin vähän jotain hempeää. Käänsin nimittäin kukkaispuolen päällepäin tuossa metallisohvassa. Vaaleanpunaiset verhot pitäisi vielä vaihtaa joku päivä noiden ruskeiden tilalle ja pitsiverhot pestä.

Tästä kuvakulmasta en ole ikinä tainnut kunnolla kuvata olkkaria.

Ja tästäkin tuli vähän... Unohtui nuo poltettavat pahvit tuonne alakulmaan, mutta toisaalta sehän kuuluu elämään. Pienet sotkutkin. Tai vähän isommatkin.
Ja toisaalta, mitä pienistä sotkuista isompien huolien keskellä.

Siistimistä

Niinhän siinä taas kävi, etten osannut levätä ja laiskotella tänään. Niin miulle käy aina. No, en mie kuitenkaan kauheasti ole rehkinyt, pikkasen vaan keittiötä siistinyt ja vähän yleisilmettä muutin.

Kattoroikottimen siirsin pois pöydän yläpuolelta, johon se ei sopinut ollenkaan ja laitoin siihen kahvimukeja roikkumaan. Joskus pitäisi hankkia nätimpiä, sellaisia tyyliin sopivia. On miulla muutama muukin, kuin nuo, mutta ne on pesussa.

Tämän nurkan järjestin uusiksi, ylimmälle hyllylle siirsin harvemmin käytössä olevat roinat.

Vahakangasliinan kaivoin kaapista käyttöön (sen se on näköinenkin, ryppyinen kuin mikä), kun kyllästyin kaitaliinan puisteluun ja näin pöytä on helpompi pyyhkiä. Ärsytti, kun aina oli pöytä täynnä muruja, inhoan niitä...

Loppupäivän aion lepäillä ja ainakin katsoa Miljonääriäidit. Onneksi Anna Anka ei ole jatkuvasti mukana ja miun suosikki eka kierrokselta Maria Montazami on. Klikkaa nimeä, niin pääset hänen blogiinsa =)
Neuloakin pitäisi. Se hattu, jonka aloitin, on kyllä hidas neulottava... Varmaan kesä koittaa, ennenkuin saan sen valmiiksi. Niin tiukat palmikkokuviot siinä on :) edes telkkaria ei voi katsoa samalla. Toivon mukaan saan sen oikeasti ihan pian valmiiksi, että pääsee tekemään jotain muutakin, kuten esim. sitä, jonka aloitin jo ennen hattua....ja muita suunniteltuja juttuja.
Ja ruoka pitäisi laittaa tulemaan, taidan tehdä sen ensin...

Sunnuntai

Taisimpa eilen pikkasen valehdella, en tarkoituksella kuitenkaan :)
Väitin, ettei täällä tapahdu mitään sisustusrintamalla. On täällä sen verran tapahtunut, että eteiseen muutti Maui - lipasto olkkarista. Aiemmin se oli "baaritiskin" alla piilossa, mutta nyt ihan paraatipaikalla.

Ja täynnä hattuja, hanskoja ja huiveja :) joita muuten tulee lisää tasaista (hidasta) tahtia.
Kyllä noita pieniä muutoksia aina silloin tällöin tapahtuu, mutta eihän niitä muista :)
Miun piti irroittaa tuo postilaatikko seinästä, että lipasto mahtui alle. Nyt loota seisoo lipaston päällä. Jotain järkevämpää somistusta tuohon pitäisi laittaa kuin pelkästään tuo kännykkätuoli. Vaikka toisaalta kännyköiden paikat on olleet tuossa aina, joten osaako niitä muualla pitääkään...

Ihanaa, että huomenna on vapaapäivä! On ollut aika tiukka tahti töissä viime päivinä, joten aion nauttia täysin siemauksin huomisesta.
Sunnuntain jatkoja!

Uus lelu

Meillä ei sisustusrintamalla ja käsityöhommeleissa tapahdu mitään, mutta ajattelin esitellä miun uuden lelun.
Tilasin Hobby Hallista askelmittarin. Miulla oli ennestään muutama mittari, jotka olen ilmaiseksi jostain saanut ja mittasi askeleet tärähdyksistä, eli mittaili aivan omiaan. Tämä uusi perustuu johonkin kiihtyvyysanturijuttuun ja uskon, että on luotettava. Ainakin luotettavampi kuin nuo ilmaiset.
Tämän päivän tulos:

5168 askelta, 2.6 km, 101 poltettua kaloria yhden työpäivän aikana. Aika hyvin ottaen huomioon sen, että enimmäkseen ajoin autolla. Viikonloppuaamuina sekä iltavuoroissa ajan autolla enimmäkseen ja arkiaamuina kävelen mahdollisimman paljon. Etenkin, jos sataa lunta tai on leutoa. Nyt pakkasilla käy henkeen, joten senkin puolesta kävelen vähemmän. Eikös ne 10 000 askelta suosittele ottamaan joka päivä?
Jospa tämä auttaisi liikkumaan vähän enemmän, rupeaisi kilpailemaan ittensä kanssa ja lisäämään askelia joka päivä. Tai sitten tämäkin vähän ajan päästä hautautuu jonnekin kaapin perukoille...

Tänään olisi aamulla tehnyt mieli vetää peitto korville ja kääntää kylkeä, kun kello soi. Oli nimittäin niin rankka yö, kun miuta jahtasivat musta  romanit ja venäläiset :) En tiedä, mistä moinen uni tuli. Ihan hullua :) Tai sitten mie vaan olen kuunnellut liikaa noita sotajuttuja mummoloilta :) Siitähän ne venäläiset varmaan on tulleet, mutta ne romanit(?) Mie juoksin koko yön karkuun ja menin piiloon, aina ne löysivät ja taas piti juosta :)
Huominenkin vielä menee aamuvuorossa ja maanantaina on yksi vapaa.
Nyt taidan jatkaa blogikierrosta. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Söötti

Miun oli ihan pakko ottaa kuva Nasusta, kun se oli niin söpön näköinen sohvalla nukkuessaan ♥
Pikkunen kissa vie ison tilan nukkuessaan :)

Mie taas yhtenä päivänä raahailin sohvia ees taas... Kyllästyin siihen korkeaselkäiseen olohuoneessa, kun jouduin vapaapäivää viettämään siinä istuen tytön ollessa kipeä ja valloittaessa metallisen. Ja kuten aina, korkeaselkäisessä ei tarvi kauan istua, kun rupeaa särkemään päätä. Eikä siihen auta mikään venyttely, särkylääke tai mikään muukaan. (ja värikin on ihan väärä) Vikaostos mikä vikaostos.
Mummon vanha sohva pääsi siis olkkariin ja tähänhän miulla löytyy muutama beige päällinen. Valkoisenkin tilasin :) (miesaanvalkoisensohvan!!)
Kuvassa päälliset ihan rempallaan, mutta Nasu on vaan niin söötti :)

***

Tänään oli todella kylmä päivä -28°C (Konnunsuolla kuulemma -38°C) ja auto oli ihan tönkköjäässä koko päivän, hyvä, että sain vaihteet vaihdettua. Ja vaatetta piti olla paljon: kolmet pitkikset, joista yhdet fleeceä; pitkähihainen t-paita, fleecetakki+toppatakki; kahdet sukat; kengät, tottakai :) ; pipo ja huppu; thinsulaten hanskat ja kyllä tarkeni. Ja huivi kasvoilla, kuten maantierosvolla :) silmäripset jäätyivät ja silmienväliä palelsi. Ulkotyö, kuten varmaan muistatte :)

Miten ihmeessä ihmiset tarkenivat silloin talvisodan aikaan, kun oli yli 40 pakkasta??? Tuskin oli niin paljon vaatetta mahdollisuus käyttää kuin nykyään. Sain tuosta talvisodasta muistutuksen tänään, kun eräs ihminen rupesi kertoilemaan niistä ajoista. On se ollut hurjaa aikaa...

Miulla oli eilen (taas) iltavuoro ja tänään aamuvuoro ja unet jäi viime yönä vähiin. Heräsin jo puol viis, vaikka kello soi vasta puol kuus. En vaan saanut nukuttua. Onneksi tänään on rento päivä/ilta ja tulee Idols :)

Joutsenon pojalla on jo yli 50 000 fania (miekin!) Facebookissa. On se vaan hyvä laulaja ja niin vaatimaton poika. Hänen tavoitteenaan oli laulaa tuomareille, kun aiemmin ei ollut uskaltanut (vai miten se meni) ja nyt on noin suosittu :) Hyvä Lassi!

Näin ne jutut taas siirtyy asiasta kukkaruukkuun ja aidan vierukseen, josta pääsinkin sitten aasinsiltaa pitkin Houseen, joka myös tulee illalla :) 

Eli mikään ei liity mihinkään :)

Nyt mie taidan jatkaa blogilistan selailua, mukavaa illanjatkoa!

Kokeiluja

Kiitos komiasta määrästä kommentteja :) Olen erittäin iloinen jokaisesta!

Sattuipa tässä eräänä päivänä, että kiertelin blogeissa katselemassa päivityksiä. Vastaan tuli joku (nyt en kyllä yhtään muista, mikä) ruotsinkielinen blogi, jossa oli tehty ruusuja pitsistä. Tästä intoutuneena päätin eilen niitä kokeilla. Tein samalla periaatteella kuin Tilda-ruusutkin.

Näihin käytin pitsinauhojen pätkiä. Toiseen ompelin kolme pätkää, siksi se on kaksivärinen. Siinä on pellavan värinen pätkä ja kaksi valkoista.

Tämmöstäkin oli pakko kokeilla. Tämä on ihan omasta päästä, enkä oikein tiedä, mihin tätä käytän.

Ehkä laitan hattuun, joka on pakko tehdä. Virkattu baskeri ei oikein lämmitä, tuulee läpi. Neulottu on tiiviimpi kuin virkattu tai riippuu virkkauksesta. Joka tapauksessa se, jonka tein, on harva.
Eli englannin neulominen joutuu vielä odottamaan sekä keskeneräinen jutska. Mie en tunnu taas saavan valmiiksi yhtään mitään, kun koko ajan tulee uutta tarvetta ja aikaa on niin vähän.
Muuten saa pakkasta olla vaikka kuinka paljon. Nyt mie tarkenen, kun sain äidin vanhan paksun toppapuvun.
Nyt ei tunnu oikein juttu luistavan ja neulominen kutsuu...
Kirpeää pakkaspäivää!

Iloa

Tiedän, tyhmä otsikko, mutta olen aika iloinen tällä hetkellä.
Yleensä mie en juurikaan viitsi itseäni kuvailla, etenkään näissä mitoissa :) Mutta tänään oli ihan pakko!
Miulla oli yhdet farkkuleggarit, joita pidin joka päivä. Välillä pesin ja taas laitoin samat housut jalkaan. Siis yhdet hyvät housut, jotka mahtuivat jalkaan... Ja sitten ne hajosivat lopullisesti. Eilen ja toissapäivänä miulla oli polyesterhousut, joista tuuli humisi läpi ja kintut meinasivat paleltua. Polyesterhousut = ei housuja ollenkaan.
Toissapäivänä mies sanoi ottaneensa omasta kaapistaan jotkut oudot housut, jotka eivät meinanneet istua ollenkaan. Rupesin vähän tarkemmin katsomaan, nehän olivat miun housut! Ihmettelinkin, minne ne olivat hävinneet. En kyllä tiedä, miten ne ovat miun kaapista miehen kaappiin menneet, koska en ole ikinä kuuna päivänä niitä jalassa pitänyt. Eivät ole mahtuneet, yllättäin...
Mies pesi ne eilen ja tänä aamuna pähkäilin, että mitä ihmettä mie laitan töihin huomenna, kun on niin kova pakkanenkin ainakin tänään. Ja ta-daa!

Ne mahtu-ne mahtu-ne mahtu!! Koko 40 :) *voltteja ja kuperkeikkoja tähän kohtaan*
Ja kuulkaas, mie en ole farkkuja pitänyt muutamaan vuoteen ollenkaan...
Onhan ne vähän piukat pesun jäljiltä, mutta venytän niitä tänään, että huomenna taivun mummoloille laittamaan sukkia jalkaan :)
Jihuu!

Ja sitten taas täytyy esitellä uusi kirja. Neulontaa tällä kertaa.
Joku aika sitten Neulontakerhossa oli vieraana neulesuunnittelija Barry Klein vieraana ja ohjelmassa neulottiin vinoneliöitä. Kiinnostuin tekniikasta niin paljon, että etsin netin syövereistä kirjan ja tilasin.

Niimpä, mie neulon englanniksi seuraavaksi, kunhan saan tämänhetkisen jutskan tehtyä.
Kirjassa oli muutama kivan tuntuinen ohje ja kun luin niitä, vaikutti ihan helpoltakin. Johan mie sen yhden hatun tein englanniksi, joten eiköhän tämäkin onnistu.

Ulkona paistaa taas aurinko, tekisi mieli lähteä ulos. Mutta ei kerkiä, täytyy pestä pyykkiä ja toisaalta siellä on niin kylmäkin...
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Laihisjuttua

Oikein paljon kiitoksia kivoista kommenteista, niitä on tosi mukava lukea :)

Tänään olikin oikein hyvä päivä, mitä nyt jalat lähti alta ja tipahdin polvilleni. Nyt koskee ranteeseen, jolla en ottanut kaatumista vastaan. Tiet oli hiulattu sileäksi, eikä hiekkaa ollut lähimaillakaan.

Muuten oli tosi hieno päivä, ihana auringonpaiste ja kirpeä pakkanen, mukava kävelyilma.

Kävin töiden jälkeen tutustumassa "laihdutuskerhoon". Olivat saaneet miun puhelinnumeron Painonvartijoitten lehdestä ja kutsuivat ilmaiselle tutustumiskäynnille. Sain ilmaisen kehoanalyysin (tiesin kyllä muutenkin, että läskissä löytyy :) ) Ja esittelyn Xtravaganza ohjelmasta. Paljon siinä oli hyvääkin, ihana paikka, ihana rentoutusmusiikki, ihanat tilat ja mukava esittelijä :) 

Kuvitelkaa, että tekisitte kuntosalilaitteilla liikkeitä ja suuresta ikkunasta näkyisi Saimaa ♥ ja kaunis rauhallinen musiikki soi taustalla, ihanaa. Mutta.

Hintaa oli aivan liikaa. Taisi tyssätä siihen. Harmi. Jos saisi käydä siinä ihanassa salissa ja halvemmalla, lähtisin heti huomenna tai jo tänään. Mutta.

Supernopea ohjelma sisälsi 3 pussikeittoa päivässä. Ei perunaa, ei leipää, ei nopeita hiilareita. Eikä alkuun mitään muutakaan, vain nuo keitot.

Taidan tyytyä entiseen systeemiin, jonka olen oppinut. Lisää vihanneksia, lisää liikuntaa, vähemmän karkkeja ja sipsejä sekä muita herkkuja. En kokonaan poista mitään, vaan kaikkea saa syödä kohtuudella. 

Mutta, olisi se vaan ollut ihana paikka...

No, voinhan mie kotonakin tehdä ihanat oltavat, panhuilumusiikkia soimaan ja tietokoneen näyttöön Saimaasta kuva (kuten tyttö sanoi :) ) pitäisi vaan saada parempi kuntopyörä. Entinen on jostain 90-luvun alusta ja satula on ihan hirveä, siitä liukuu väkisin pois ja koko ajan täytyy korjata asentoa. Ja järkyttävä suhina kuuluu polkiessa :) Taidanpa harkita tuota kuntopyöränkin hankkimista ihan tosissaan.

Tässäpä teille pala Saimaata :)
Pakko oli laittaa sitä Panhuilumusiikkiakin :))

Keskiviikko

Mie niin päätin, etten kirjottele niin ahkeraan tänne jokaista ripsausta elämästäni. Mutta toisin kävi, taas täällä :)
Ja täytyy nyt ihan kertoa, että olipahan iltavuorot! Raskaat kuin mitkä ja tänä aamuna sitten aamuvuorossa. Huhhuh, ensimmäisenä aamulla täytyi tehdä lumityöt, jotta pääsi pihalta pois. Ja rankkaa oli kyllä töissäkin.
Mutta onneksi nyt saan illan olla ihan rauhassa, ehkä saunomista ja rentoilua ainakin tiedossa.
Viime yökin meni ihan persiilleen, suoraan sanottuna. Heräsin yöllä kahden maissa ja valvoin yli puoli tuntia, ennenkuin uni suvaitsi tulla takaisin ja kello soi jo puoli kuusi. Olisipa loma!
Vaikken mie töissä ole ollutkaan kuin reilun viikon...
Eilen illalla iski töissä ikävä äitiä, kyyneleet rupesivat ihan väkisin valumaan ja vähän aikaa täytyi itseäni kasailla, ennenkuin pystyin jatkamaan töitä. Kyllä se siitä sitten ohi meni. Pakkohan se oli, kun oli niin kiire, ettei kerennyt juuri muuta ajattelemaankaan. Tuli vaan yhtäkkiä mieleen, että usein äiti soitti juuri iltavuorossa milloin mistäkin asiasta tai asian vierestä. Nyt ei enää soita... Numeroa en kuitenkaan pysty puhelimesta poistamaan...

Maanantaina tilasin hautajaiskuvia Ifolorilta ja tänään ne tulivatkin, nopea palvelu. Kuvakirjankin tein ja tilasin, mutta se ei vielä tullut. Kuinkahan pitkä toimitusaika niissä kirjoissa on? En katsonut, olisiko sitä kerrottu missään.
Jaahas, täytyy tästä vissiin lähteä syömään. Ja ihmetellä, miten iltansa kuluttaa :)
Ja jälleen kerran huomasin, että kannattaisi ottaa kuvia "varastoon", eikä pläjäyttää kaikkia kuvia kerralla samaan päivitykseen. Nyt miulla ei nimittäin ole yhtään kuvaa, pelkkää höpötystä vaan. Toivottavasti ette kyllästy näihin miun turhiin löpinöihin :) Mukavaa viikonjatkoa!

Ainiin, kävin pitkästä aikaa vaa'assa tässä yhtenä päivänä ja oli oikeastaan iloinen yllätys! Painoin vähemmän kuin luulin, vaikka on miulla tuota ylipainoa silti... Mutta kuitenkin jotain positiivista :)

Näin kulutan aikaa

Jälleen kerran tässä ennen iltavuoroa kuluttelen aikaa ja kuinkas muuten kuin valokuvaamista harjoitellen. Koska voimia täytyy säästellä tuonne iltavuoroon, kuvailen omia nurkkia, enkä esim. luontokuvia :)
Suuret kiitokset kaikille kommenteistanne hautajaispostaukseen, jokainen niistä lämmittää ♥

Koristeoven paikalle siirrettiin tuo tikashyllykkö, ovestahan tuli pöytä.

Tikkaiden paikalle siirsin tuon vanhan jakkaran, jonka maalasin ja siinä majailee torkkupeittoja, josta saa jokainen ottaa yhden, jos vilu yllättää.

Perunalaari jäi paikalleen ja kaikki enkelit siirtyivät samaan paikkaan. Tai no, kaksi enkeliä on vielä muualla, ehkä nekin täytyy vielä siirtää tänne.

Tuo tiilitapetti alkaa kyllä häiritsemään kovasti, jopa mies sanoi niin. Mie liimasin tavallisella askarteluliimalla yhden repaleen, jonka kissat olivat repineet, kiinni seinään. Ja siitä repaleesta puuttuu palanen.... onneksi sitä ei helpolla huomaa. Tuo tapetti on jostain syystä ollut alusta asti kissojen suosiossa, siis repimisen suhteen.

***

Miulla on tänään toinen iltavuoro, eilenkin oli. Ja täytyy sanoa, että mehut ne vie ihan kokonaan. Ja tänään lisärasitusta antaa tuo ällöttävä lumisade. Mie joudun työssä kulkemaan talosta taloon ja olemaan paljon ulkona. Voin rehellisesti sanoa, että olen kurkkua myöten täynnä tuota lunta!!! Lumessa kahlaaminen on sata kertaa rankempaa kuin sileällä asvaltilla tai hiekalla käveleminen lumen sataessa silmiin ja suuhun...

Jos olisi siisti sisätyö, ei tuo lumi varmaan niinkään haittaisi, kait.

Kyllä se kevät saisi miun puolesta jo tulla. Ja vähän äkkiä! Tai edes kuiva pakkanen, parempi sekin.

No, täytyypi nyt keksiä jotain muuta tekemistä ja lopettaa tuo lumesta valittaminen...

Jos vaikka olisi tullut uusia blogipäivityksiä, aamulla niitä oli lähemmäs kahtasataa... Kahlasin ne vain läpi, enkä pahemmin kommentoinut, tänään nimittäin jatkoin siitä, mihin eilen jäin...

Mukavata tiistaipäivää kaikille!

Hautajaiset

Äiti on saatettu haudan lepoon. Nyt on helpottunutkin olo siitä, että hänet on siunattu ja saatettu viimeiselle matkalleen. Hän pääsi mummojen ja sisareni luo, jotka odottivat häntä ja ottivat hänet vastaan. Näin haluan uskoa ja sinne miekin pääsen sitten, kun aika on. Toivottavasti.

Muistotilaisuus oli kaunis. Mukana oli myös naurua itkun keskellä. Näin äiti olisi halunnutkin, hän oli itse iloinen  ja nauravainen koheltaja :).... Ja mie muistutan häntä päivä päivältä enemmän ja enemmän :)
Ruoka oli hyvää, karjalanpaistia ja jälkiruuaksi kakkukahvit. Kuvia tuli otettua paljon, halattua tuli paljon.
Kaikesta jäi surullinen, mutta hyvä mieli.
Pisteenä iin päälle: muistotilaisuus pidettiin talossa, jossa hän on asunut lapsena. Sain tietää tänään.

Lepää rauhassa rakas äiti!

Tehokas aamu

Kiitos kommenteistanne edellisiin.
Miun piti tänään viettää oikein kunnon lepolöhöpäivä, mutta enhän mie taaskaan osannut. Ainakaan aamulla. Heräsin puoli seitsemän ja kävin blogikierroksen läpi, jonka jälkeen päätin toteuttaa erään ajatuksen, jota olen pyöritellyt jo muutaman viikon päässäni.
Laitoin olohuoneen irto-oven uusiokäyttöön. Meillähän oli se pöytä, joka ennen oli keittiössä, työ(tietokone)pöytänä, eikä se oikein näyttänyt hyvältä vahakankaineen olohuoneessa. Jossain olen nähnyt oven pöytänä ja päätin tehdän sellaisen.

Entisestä pöydästä irroitin jalat ja ruuvasin kiinni oveen.

Kirppikseltä löytynyt viinilaatikko on hyllynä.

Tavarat ovat vielä mietinnän alla. Näitä en ollut etukäteen miettinyt ollenkaan ja keräilin vain, mitä löysin.
Löysin muuten yhdet saksetkin, joita en edes muistanut meillä olevan :) Kannatti vähän penkoa...
Mie kirjottelen nyt tällä pöydällä ja on kyllä tukeva, ei heilu, eikä huoju.
Oven lukko roikkuu eteisessä. En viitsinyt laittaa sitä enää tähän.

Onhan tässä vielä päivää jäljellä, jos vaikka malttaisi lepäilläkin loppupäivän. Paitsi että pyykkiä täytyy pestä muutama koneellinen. Nomutta, pitäkää mukava viikonloppu!

Perjantai jo

Kyllä on välillä vaikeaa keksiä kunnollisia otsikoita. Kun ei kerta kaikkiaan kulje ajatus ja näköjään kirjotusvirheitäkin tulee ihan koko ajan.
En mie mitenkään valittaa halua, mutta väsyttää ihan vietävästi! Nukuin taas huonosti, mikä ei ole mikään uutinen, mie nukun jatkuvasti huonosti. Oli syy iloinen tai suruinen tai ihan muuten vaan. Miulla on aina ollut huonot unenlahjat, ihan pienestä pitäen. Olen suorastaan kateellinen kaikille, joilla on hyvät unenlahjat, tälläkin hetkellä mies kuorsaa sohvalla...
Suoraan sanottuna on kyllä ollut tosi raskas viikko töissäkin ja sunnuntaina tulossa ne rankkaakin rankemmat hautajaiset. No, ehkä tämä väsymys tästä joku kaunis päivä hellittää.
On miulle tapahtunut jotain kivaakin. Meidän vakioruokakaupasta löytyi siivet :)

Mitenköhän monta vuotta mie noistakin olen haaveillut, joskus toiveet toteutuvat. Ja pikkurahalla, ei maksaneet kuin 3,90! (sydän on kuulemma tytön laittama, ilmoitti yks päivä :)  kun mie täällä mainitsin, että joku on sen tuohon laittanut).

Meidänkin likat ne täytti tässä viikolla 20 ja 17 vuotta ♥ Rupesin miettimään, että itse olin vähän vaille 20, kun vanhempi tyttö syntyi, hurjaa! Miehän olen ollut melkein lapsi, kun jälkikäteen ajattelee, mutta silti se oli miulle just se oikea ikä saada ensimmäinen lapsi. Ja päivääkään en vaihtaisi pois. Muistan, miten mie nautin siitä, että sain pitää omaa lasta sylissä ja suojella pahaa maailmaa vastaan. Ja mie nautin siitä, että tytön kanssa lähdettiin vaunukävelylle kaupungille (7 km suuntaansa) mennentullen, käytiin kahvilla (siis mie join kahvit ja laps maidot) ja ihan missä vaan, shoppailemassa ym. Hän oli maailman helpoin lapsi! Tuttavat eivät päässeet mihinkään, eivät voineet tehdä kotitöitä, koko ajan piti vauvaa sylitellä ym. Mie tein ihan mitä vaan ja tyttö seurasi tarkasti vieressä. Keittiössä miulla olikin yksi kaappi, jossa hän sai remuta mielinmäärin, säilytin muoviastioita siellä ja tyttö viihtyi hyvin niiden parissa. Ja mie leivoin ja laittelin ruokia, tiskailin ihan kaikessa rauhassa.
Toisen tytön synnyttyä vanhemmalle tuli paha uhmaikä ja liikkuminen vaikeutui, vauva oli kuitenkin helppo. Kunnes hänelle tuli uhmaikä :) Yhtä paha, jos ei pahempikin :) Ja nyt molemmat on taas maailman kilteimpiä ja ovat olleetkin noiden uhmiksien jälkeen. Murrosiän pottuiluja ja riitoja meillä ei ole ollut ollenkaan, kummankaan kanssa. Ikinä. Tatuointi- ja lävistyshalujen kanssa on sovittu, että kun täyttää 18, saa itse päättää. Siihen asti ei. Vanhemmalla on noita tatuointeja ilmestynytkin...aika monta. Mutta mikäs siinä, ihan nättejähän ne on, kunhan ei nyt ihan liiallisuuksiin mene ja osaa pitää sopivan rajan. Voisin miekin ottaa, mutta:
1. En uskalla
2. Ei nyt enää tässä iässä
3. Miulla tulee pahat arvet kaikesta, joten ei varmaan onnistu tatuoinnitkaan
4. En edelleenkään uskalla :)
5. Olen pärjännyt tähän päivään asti ilman, joten en tarvitse niitä :)
Ihailen vain kaukaa muiden tatskoja :)

Ei miun pitänyt näitä tänne kirjoittaa, mites tässä näin kävi :) No, omia kullanmurujaan ei voi kehua koskaan liikaa ♥ Miulla on niiin ihanat tytöt, että!

Asiasta seuraavaan :)
Liityin tässä yhtenä päivänä kirjakerhoon Tyyli&koti ja tänään tuli liittymiskirjat. Vähän jäi kyllä vaivaamaan, kun en ollutkaan tilannut sitä, minkä alunperin meinasin. No, saahan sen myöhemminkin tilattua.

Kolme ylimmäistä on ne liittymiskirjat.
Tuli sieltä tyynyjä ja tyynynpäällisiäkin (miulla on varmaan 30 tyynynpäällistä), mutta en niitä vielä avannut. Joskus sitten. Eivät oikein sovi nykyisiin väreihin, ehkä jouluksi sitten (ovat nimittäin punaisia tai ainakin toinen on).
Tulipahan taas pitkä juttu, vaikka piti ihan vain kuulumisia päivitellä pikkusen.
Nyt ei muuta kuin hyvät viikonloput kaikille! Miullakin on vapaa viikonloppu vaihteeksi :)

Lätsä

Sain virkattua valmiiksi uuden baskerin. Juuri sopivasti, kun tänään sataa lunta (yäk) ja täytyy mennä iltavuoroon. Eilen illalla valmistui. Ihme kyllä! Yleensä virkkaukset pyörii nurkissa viikko/kuukausikausia, mutta tähän ei mennyt kuin muutama päivä. Siskon antama 7 veljestä vajaa kerä ja 4 koukku, niillä tämä syntyi. Baskerin seuraksi olen ajatellut kauluria tai tuubihuivia samanvärisestä tai samansävyisestä langasta.
Mie en ymmärrä, miten joku saa itsestään otettua hyviä kuvia. Miulta ei kertakaikkiaan onnistu, lähes 10 kuvaa otin ja tämä vain on julkaisukelpoinen. Tästäkin joku miut varmaan tunnistaa, mutta tunnistakoon...Onhan tuossa profiilissakin ihan naamakuva parin vuoden takaa.

Ei tuokaan kovin selkeä ole ja itse kuvauskohde eli baskeri on ihan yläkulmassa :)

Neulontaohjetta en löytänyt 7v baskerille. Paitsi yhden, jonka olen joskus neulonut ja purkanut lehdestä: Novita syksy extra 2007, josta tämä virkattukin ohje on. Tästä tuli kyllä hyvä. Miksiköhän miun neulomiset harvoin onnistuu ja virkkaukset aina?
Samoin ompelut. Eilen taistelin äitin saumurin kanssa tunnin, kun en saanut sitä toimimaan ja yhtäkkiä se ompeli kuin unelma ja kavensin tuosta noin vaan mittailematta ja mallailematta yhdet housut ja yhdestä puolipoolo villasilkkineuleesta poistin kauluksen ja siitäkin tuli hyvä. Ihan tuosta noin vaan. Mittailematta ja mallailematta.

Tänään ja huomenna tosiaan täytyy mennä iltavuoroon ja jos jotain hyvää ainakin tämänpäiväisestä iltavuorosta löytyy, sain aamulla nukkua. Ja kyllä mie nukuinkin: melkein 10 tuntia!
Kohta taidan keittää välikahvit ja syödä laskiaispullan. Eipä tässä aamulla paljoa tule tehtyä kotihommia, korkeintaan pyykit voisin kerätä ja laittaa kaappeihin. Siihen ne hommat sitten jääkin. Nyt ei oikein kirjoitus suju, joten lähden sinne kahvin keittoon. Moikka!