" Kun elämä ei potki päähän, se on vain etsimässä isompaa monoa jalkaan."
Facebookissa on tuon niminen ryhmä, painoin tykkää -nappulaa. Vaikken siitä tykkääkään, mutta pitää niin paikkansa.
Eräs läheinen on joutunut sairaalaan...
Ei enää tätä... Kohta pitää muuttaa blogin nimeksi vaikka Risukasa, jonne aurinko ei paista. Se voisi jo nimittäin edes vähän paistaa tännekin päin ja vastoinkäymiset jäädä takavasemmalle.
Toinen juttu, mikä meni pieleen. Ei kylläkään mitenkään tärkeä asia, mutta ärsytystä aiheuttaa silti. Nimittäin se hattu.
Yhtään virhettä siinä ei ole, silmukat juuri ohjeen mukaan, mutta siitä tuli ihan liian iso.
Mikä noissa Novitan ohjeissa oikein on, kun aina tulee liian isoja kaikista, mitä teen. Tämä ohje oli netissä, ei ole julkaistu lehdessä. Pipoon kuuluisi tupsu, mutta jos mie tuohon vielä tupsun lätkäisen, se putoaa päästä.
Purkaa en kuitenkaan aio, vaan teen jotain kommervenkkejä, että saan tiukemmaksi. Tuon pipon pitäisi oikeasti olla pään myötäinen...
Pitäisiköhän miun siirtyä kokonaan ompelu -ja virkkaushommiin ja unohtaa koko neulominen...
Jotain pikkiriikkisen hyvääkin kuuluu tämän kaiken sonnan keskellä. Sain huomisen iltavuoron vaihdettua aamuksi, että pääsen sairaalaan huomenna.
Ja eilen laittelin olkkariinkin vähän jotain hempeää. Käänsin nimittäin kukkaispuolen päällepäin tuossa metallisohvassa. Vaaleanpunaiset verhot pitäisi vielä vaihtaa joku päivä noiden ruskeiden tilalle ja pitsiverhot pestä.
Tästä kuvakulmasta en ole ikinä tainnut kunnolla kuvata olkkaria.
Ja tästäkin tuli vähän... Unohtui nuo poltettavat pahvit tuonne alakulmaan, mutta toisaalta sehän kuuluu elämään. Pienet sotkutkin. Tai vähän isommatkin.
Ja toisaalta, mitä pienistä sotkuista isompien huolien keskellä.
10 kommenttia:
No voi, että on harmi!! Toivotaan, ettei ole mitään vakavaa.
Minusta tuo hattu on kaunis, mutta ymmärrän kyllä jos on liian iso. Minä en saisi varmaa reunaa pidemmälle tehtyä! Ja jos kokonaan onnistuis, voisi varmaan sitten vetäistä jonkun rahin päälliseksi...
Söpö olohuone,ihanat pinkit sävyt!!
Tsemppiä, Sirutuuli !
Heh, hauska ryhmä. Pitääpäs käydä itsekin liittymässä :)
Ihana tuo ruusuinen peite sohvalla, mistä olet moisen ihanuuden löytänyt?
Voi ei! Voimia!
Ihanasti oot kuvannnut, niin hempeän näköinen olkkari. kauniit peitteet molemmissa sohvissa. Taitaa olla hiukan jokaisella hempeyttä kevätää kohti.
Aseman laidalla: vielä ei tiedetä, tutkitaan kuulemma kaikkea...
Kyllä mie oikeastaan tuosta hatusta tykkään, on vain niin löysä ja kun kerrankin halusin tehdä päänmyötäisen, niin vähän harmittaa.
Johanna: jos tarkoitat tuota pienemmän sohvan peittoa, se on tilattu Jotexilta joskus. Isompi on leikelty ja ommeltu Suuren suomalaisen kirjakerhon päiväpeitosta.
Liisa: kiitos! Miulla oli yhdessä vaiheessa vaaleanpunaista ympäri vuoden, mutta päätin, että värejä on vaihdeltava välillä, niin ei kyllästy. Ja nyt se on kevät -ja kesäväri.
Hei! Kannattaa kokeilla pienempiä puikkoja kun ohjeessa suositellaan, jos oma käsiala on löysempää. On omakohtaisia kokemuksia :)
Voi ei :/ Jaksamisia!
Sattuikin sopiva kuva - käypäs kurkkaamassa blogiini, siellä on jotain juuri Sinulle!
Mitäs jos tuon resorin taittaisi kaksinkerroi, ompelisi kuminauhakujaksi ja lykkäisi juuri resorin levyisen kuminauhan sisään? Eihän se pipo-osaa pienennä, mutta voisi muuttaa ulkonäkä, pipohan on tosi nätti!
Voi harmi, että murheita... Hattu on kyllä kaunis, mutta jos on liian suuri, pitänee sille tehdä jotain, en kylläkään osaa neuvoa mitä..:))
Ei yhtään sotkuista, kodikasta!! :)
Pitääpä kaivaa itsekin tuo ryhmä naamakirjasta. Tuo lätsä on nätti... pujota alareunaan koko resorin alueelle sellasta ohutta neulottavaa kuminauhaa mukaan, josko se muuttuisi vähän baskeriksi? Tietty, kun pesee vaikka 90 asteisessa, niin... =) Jakselehan sinä!
Lähetä kommentti