Tai talossahan se olikin koko ajan, mutta nyt se palasi omalle paikalleen.
Silloin, kun mies ja vävykokelas (heh) kantoivat sitä autotalliin, mietiskelin, että tuleekohan tää toimimaan...
Ja samana iltana kaipailin sitä. Sitkeästi sinnittelin ilman sohvaa ja nautiskelin tyhjyyden tunteesta ja avaruudesta salaisesti sohvaa ikävöiden.
Kunnes viime viikolla annoin periksi ja pyysin miehiä kantamaan sen takaisin...
Vaikken tykkää yhtään noista irtopäällisistä, ei haittaa. On ihanaa köllötellä sohvalla ja katsella telkkaria silloin, kun en neulo tai ole koneella neulontatuolissa. Mekanismisohva ei mene niin hyvään asentoon, että siinä olisi mukava loikoilla ja sitäpaitsi se on niin pehmeä, että koskee selkään, jos on liian kauan.
Etenkin iltavuorosta on ihana tulla kotiin, tehdä eväät seuraavaksi päiväksi ja muut iltahommat ja lötkähtää sohvalle selälleen jalat käsinojalle ylöspäin. Ah, autuutta :)
Ja taas on olkkari tupattu täyteen tavaraa. Se siitä avaruudesta ja tilasta.
Kannettavan telakkakin sijaitsee nykyään subbarin päällä, josta nostan sen aina syliin ja istun neulontatuolissa, kuten nytkin.
Näin on kaikkein paras.
Tytön tyyny köllöttää vielä sohvan päällä, mutta tänään se viedään hänelle.
*****
Eiliseen purkuhommaan sain pari apulaista.
Serkku tuli poikansa kanssa käymään ja poika purki ihan innoissaan Hexagon-neliöitä. Ja oli pikkasen pettynyt, kun neliöt loppuivat, olisi halunnut purkaa lisää :)
Kassillinen saatiin nöttösiä uudelleen käytettäväksi:
Nöttöskuva on otettu kännykällä, koska kameran akkuvalo oli punaisella.
En uskaltanut ottaa enempää kuvia kuin nuo kaksi, ettei olisi sammunut kesken kaiken. Muuten olisi tämäkin päivitys siirtynyt iltaan tai huomiseen päivään. Nyt on akku latautumassa kaikessa rauhassa.
*****
Tätä mie en kyllä ymmärrä. Onko Nokialla säästökuuri menossa, kun siirtopiuhat on nykyään näin lyhkäset?
Miun puhelin on nytkin koko ajan kiinni tässä ja latautuu samalla.
Tää on nimittäin kätevä, että tällä samalla johdolla voi myös ladata puhelimen akun (joka sekin oli punaisella). Mutta, odotan vain ja pelkään, milloin puhelin kolahtaa lattialle, johdon pituus ei ole niinkään kätevä...
Jaahas, tekis mieleni rupatella vaikka mitä ja ummet lammet, mutta taitaa olla aika lopetella ja lähteä tarkistamaan, onko kuivausrumpu valmis. Kyllähän se ilmoittaa vinkumalla, mutta on se käytävä kuuntelemassa, ettei ole polttanut sulaketta. Kuten eilen, mutta eilen olikin liikaa yhden 16 A:n sulakkeen varassa toimivia laitteita.
Jep, mukavaa päivän jatkoa!
8 kommenttia:
Tuollainen löhöilysohva onkin ihana - kyllä se mukavuus on tärkeintä! ;)
Mulla on kameran siirto/lataus johto kanssa lähes yhtä lyhyt kuin tuo... Ei oo kyllä kätevä silloin kun kameran akkua lataa...
Oikean päätöksen teit, kun pyysit sohvan takaisin kantamaan....ja saahan sitä nainen mielensä muuttaa...☺
Kyllä sitä talossa täytyy ainakin yks mukava ja rento löhöilypaikka olla.
Jotkut pitää avarista tiloista toiset sitten niistä "tupatuista", kuulun noihin jälkimmäisiin. Jokainen voi tehdä niinkuin hyvältä tuntuu.
Oli joskus aika, jolloin pyrin sellaiseen tyylikkääseen lopputulokseen, mutta nyt olen antanut vallan itselleni tehdä niinkuin hyvälle tuntuu. Kodin pitää olla sellainen, että siellä viihtyy ja voi harrastaa.
Ihania nämä sinun postaukset, kiitos taas kerran kirjeestä;)
Mä kans harrastan purkamista aika usein. Jus syksyllä virkkasin pyöreän kuusenalusmaton kaikista langanpätkistä ja purkutuomion saaneista keskeneräsistä töistä ja matosta tuli jopa ihan nätti vaik ite sanonkin.
Ja joo yhtä lyhyt on mun samsun lataus/siirtojohto. kameroissa onkin sit pidemmät mut suffelissa vielä lyhyttäkin lyhyempi. Kai se on säästöä se lyhyys.
Ja juu iso peukku löhösohvalle, meillä kun ei oo kun toi yks ainut retrosohva josta aina kinataan et kuka siinä saa lököillä.
Ei vaan nokialla, vaan myös muilla. Kai lyhyt johto on trendikäs :D
Hanna: On se mukavuus tärkeintä :)
Irmastiina: Miun mieli muuttui kyllä heti, kun sohva katosi :)
Tarja: Meilläkin tuppaa olemaan sellainen tyyli, että joka paikka on täynnä tavaraa, enkä mie mahda sille mitään :) Pitää vissiin antaa periksi..
Niina K: Kyllä miekin puran, jos ei jotain tule käytettyä. Usein sen hutin huomaa vasta sitten, kun työ on valmis ja roikkuu vaatehuoneessa vuosikaudet. Kuten se sateenkaaritakki...sekin pitäisi purkaa, mutta Puron purkaminen on tuskaa...
Maanvaiva: Jos se vaikka on muotia :)
Kyllä minäkin tykkään sohvasta ja kaikkein mieluiten istun siinä. MAkoilla en ole koskaan osannut, ehkä jo osittainsiksi, että käsillä on istuessa aina jotakin tekmistä.
Mie oon oppinut makoilemaan. Joskus, etenkin iltavuoron jälkeen väsyttää niin paljon, ettei jaksa edes istua :)
Lähetä kommentti