torstai 26. tammikuuta 2012

4/7

Niin sitä vain on selvitty jo yli puolenvälin pitkästä työputkesta (4/7), kivaa :)
Ja sen kyllä huomaa! Koti on ihan retuperällä, kuin pyörremyrskyn jäljiltä, lattiat täynnä roskia(siis imuroitavia roskia), pyykkikorit pursuaa yli äyräiden. Vain kaupassa käynti ja ruuan laitto on ne kaikkein tärkeimmät asiat, joista täytyy huolehtia. Kaikki muu saa odottaa aikaa parempaa. Olen nimittäin huomannut, että jaksaa paremmin, kun ei aseta itselleen liikaa vaatimuksia. 

Joskus aikoinaan sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan, kun oli liikaa stressiä, töistä ja kaikesta. Parannuttuani olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Nyt osaan olla ottamatta stressiä tekemättömistä kotitöistä, siinähän ne on, ei ne mihinkään häviä, kerkiäähän sitä sitten myöhemmin.
Äsken suunnittelin käyväni ompelemaan, mutta en sitten käykään. Senkin olen oppinut, ettei kannata väsyneenä tai töiden jälkeen käydä tekemään mitään tarkkuutta vaativaa tai ne menee takuuvarmasti pieleen.
Odottakoon ompeluksetkin. Kirjoitin vain ideat muistiin, ettei käy niin, että kun on aikaa, ei enää muista, mitä piti tehdä. 

Tänään töissä odotellessani työkaveria, rupesin miettimään ihan hassuja asioita. Vieressä oli vanha talo ja tiedän sen talon tarinan: siinä on joskus aikoinaan asunut lääkäri, jolla oli vastaanotto samassa talossa. Kehittelin mielessäni tarinaa kyseisestä lääkäristä ja hänen talostaan :)
Samalla katselin ympärillä olevia kerrostaloja, joita oli monenlaisia. Yksi on rakennettu joskus 50-60-luvulla ja toiset joskus 70-80-luvulla. Se vanhempi oli kauniimpi ja huoneratkaisut näissä taloissa on paljon mielenkiintoisemmat kuin noissa nuoremmissa. Olisi aika kivaa asua tosi vanhassa kerrostalossa, jos kerrostalossa pitäisi asua. Niissä on niin ihanat ikkunalaudatkin.
Ja kohta mietiskelin, että jos ensi viikolla on -31°C, mitä mie laitan päälle, että tarkenen. Suunnittelin sitten mielessäni housut, jotka on tehty kaksista collegehousuista: ensimmäisistä otan yläosan ja toisista lahkeet ja vyötärönauhan ja yhdistän näihin ensimmäisiin. Ensimmäiset on maalissa lahkeista ja toisissa on yläosa liian matala. 
Kaikkea hullua sitä mielessään pyörittelee! No, ei ainakaan odottaminen käynyt pitkäksi :)

Tämä työputki helpottaa oikeastaan vasta viikon päästä viikonloppuna, jolloin on kaksi vapaata. Eli näiden 7 päivän jälkeen on vain yksi vapaa. Että tuskin vielä ensi viikollakaan kovin paljon käsitöitä tai askarteluja tänne ilmaantuu. Paitsi ne synttärilahjat,joita neuloskelen pikkuhiljaa. Sitten ensi viikolla.
Kuvat ei liity mihinkään mitenkään, tuli vain koneella vastaan, kun etsin kuvitusta tähän. Oli niin ihanan kesäisiä ja kauniita kukkasia :) 
Vielä yksi kuva, muistatteko tämän, kesän onnistunein otos:
Ihana sepelkyyhky, joka välillä meinasi lentää päin ja syöksähteli pihan läpi edestakaisin. Paljaalla silmällä ei juuri erottanut, kun lensi niin nopeasti, mutta kamera tallensi pesänrakennushommat.

Aijai, mie olen aina tykännyt syksystä ja muista vuodenajoista enemmän kuin kesästä ja helteistä, mutta kyllä näistä tulee ihana fiilis :)
Viime kesänä helteetkään ei niin pahalta tuntuneet, kun hommattiin se uima-allas. Oispa kesä...

8 kommenttia:

Saga kirjoitti...

Tulipas kesäinen olo kuvistasi. Tykkään kesästä, ehkä kuitenkin vielä enemmän kevät on se minun vuodenaikani, ei ole vielä liian kuuma. huh, huh... Allekirjoitan niin kirjoittamasi, että osa kotitöistä ja asioista kyllä säilyy tulevaan, ei kannata stressata niiden kanssa. Viime talvi meni täällä niin,e ttä saattoi olla 7-8 päivän työputki ja kyllä siinä vaan jo puolenvälin jälkeen alkoi odottamaan niitä tuplavapaita tuon työputken jälkeen.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Mukavaa pohdintaa kauniiden kuvien kera...☺

Sussi kirjoitti...

Kivoja pohdintoja! Tuo kyyhkykuva on todella upea!

eikku kirjoitti...

Kylläpä tulikin kesää ikävä, kun katseli kuviasi!

Tämmöst tääl on kirjoitti...

Kivaa juttelua kesäisin kuvin. Jaksamista pitkään työrupeamaan.

Sirutuuli kirjoitti...

Kiitos teille!

Sirkku kirjoitti...

Huomasin juuri, että sinäkin olet viime päivinä pohtinut töiden olemusta ja sitä, että tekemättömät työt jaksaa odottaa.
Onkohan tämä sydäntalvi jotenkin koetteleva, kun ei kesäaikana töiden määrä niin kovasti tunnu mieltä vaivaavan?
Jaksamisia työmaallesi toivottelen.

Sirutuuli kirjoitti...

Mie olen joutunut laittamaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen, kun töissä on niin rankka rupeama. Ja varmaan pakkanen, lumi ja lumessa tarpominen on vielä rankempaa kuin kesällä.
Kiitos!