Koko eilisen päivän ompelin ja askartelin, mutta tuntuu, etten saanut mitään aikaiseksi.
Ette muuten usko, mutta ompelin yhtä ja samaa jo kolmatta kertaa. Nimittäin sitä kansiota. Toisella kerralla suurensin sitä ja laitoin reunoihin vinonauhaa. Joka sitten osoittautui erittäin huonolaatuiseksi ja se rupesi purkautumaan ihan itsestään. Eilen taas purin sen ja osittain tein uudestaan ja laitoin perjantaina ostamaani vihreää vinonauhaa reunoihin ja se ainakin vaikuttaa parempilaatuiselta kuin ennen. Nyt jos se lähtee purkautumaan tai muuten hajoaa tms, sitten saa olla. Heitän roskiin ja käytän tavallista vihkoa.
Se, mitä askartelin, oli kollaasi Eetusta, eli meidän vanhasta kissasta, joka kuoli jo 2007 ja siitä lähtien on ollut "pitäisi tehdä" - listalla. Enkä edelleenkään saanut valmista. Miten se on niin vaikeaa?
Tänä aamuna jätin sen kollaasin hautumaan ja tein pari kuvaa eteisen korttitelineeseen.
Tein ihan yksinkertaisen ja pienen.
Toinen on vähän runsaampi.
Kävin vähän miettimään sitä kollaasia Eetusta, että jos en tekisikään kollaasia, vaan pienen kirjan.
Eetu oli vaan niin hauska kissa, että jotain on pakko tehdä.
Se osasi mm. avata ovet → kahvat piti kääntää pystyyn, kävi kaapista kaivamassa maitonapit piilosta ja sen jälkeen oli kauhea ripuli, sille piti toisinaan ostaa oma tikkari - niitä Chupa Chupseja ym.
Tänään taidetaan pitää rento päivä, eikä lähdetäkään yhtään minnekään. Meidän piti mennä kissanäyttelyyn, mutta jotenkin tuntuu, ettei viitsi, kun seuraavat 7 päivää olen töissä ja nyt täytyy nauttia varastoon kotona olemisesta ja samalla levätä varastoon. Mitenköhän mie jaksan? Kun sen 7 päivän jälkeenkään ei ole kuin 1 vapaa.... Ei se enään niin helppoa ole kuin esim. 10 vuotta sitten. No, sisulla mennään.
Ravun motto onkin, että sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven. Tai jotain sinne päin. Ja se on niin totta, sisulla mie oon tehnyt monta asiaa ja sitä sisua riittää :) Monesti, kun elämä on potkinut päähän ja tallonut maan rakoon, sisulla olen sieltä ylös ponnistanut ja eteenpäin räpiköinyt. Sisulla mennään, kahden viikon päästä on jälleen vapaa viikonloppu. Sitä odotellessa.
7 kommenttia:
Täällä kanssa kerätään aina viikonloppu kotoilua varastoon ;D Vaikkakin on vain 5 päivää viikossa töitä, mutta silti...
On se vain ihana olla kotona!
Ajatus juoksee ja voi tehdä kellosta välittämättä mitä haluaa *hih*
Suloiset kuvat olet jälleen kerran askarrellut!
Täällä yksi kotikissa myös... Upeat kortit olet tehnyt ja kun saat Eetusta kirjan, tai minkä sitten teetkin, vaalmiiksi laitappa kuvia.
Hyvää tätä päivää sinulle!
Kauniita kortteja!
Kauniita kortteja tosiaan! Kotona on niin mukavaa!!
Kyllä kotona olosta vaan jaksaa aina nauttia,jostain kumman syystä. Tuo on myös kumma, kun joku homma alkaa mennä vikaan, niin sitten se vaan auttamattomasti meinaa mennäkin... Jätä hetkeski mielestäsi ja palaa kansion pariin sitten uudelleen, kunaik aon kypsä.
Niinpä...kymmenen vuotta sitten jaksoi paljon joka tavalla... mutta sulla vielä mitään hätää ole, olet vielä nuori,joten iloista ja reipasta mieltä lähettelee sinulle sinne, tämä melkein viiskymppinen... ;O)
Aseman laidalla: Hyvä puoli tässä putkessa on se, että vain kaksi on iltavuoroja. Joten illat saa enimmäkseen olla kotona :) Kiitos :)
Irmastiina: Kiitos ja laitan kuvia sitten, jos saan jotain tehtyä :)
Eikku & Riitta Sinikka: Kiitos :)
Saga: Kiitos :) Vai nuori =)
Päivän kun ottaa kerralla ja yrittää elää hetkessä.Carpe diem.Kyllä se siitä.Niin ja sitten pistät jonkin "porkkanan" oottamaan sinua sinne seittemän työputken päähän=)
Kivoja tauluja olet tehnyt.
Mukavaa viikkoa!
Lähetä kommentti