Tammikuun viimeinen

Tässä huushollissa ei kerta kaikkiaan tapahdu yhtään mitään, eikä tule kahteen viikkoon paljoa tapahtumaankaan. On nimittäin niin monta iltavuoroa tiedossa (no, neljä, mutta se on aika paljon miulle), että jos ei joku ihme virtapiikki iske miuhun tai muuten vaan ihmettä tapahdu, ei mitään erikoista ole tulossa. On nimittäin taas ompelu- ja muut käsityöinspikset kadoksissa. Samoin sisustuspuoli.
Inspiksiä odotellessa napsin kuvia ja harjoittelin kameran käyttöä ihan noin niinkun muuten vaan.
Yksi joulukoriste meiltä löytyy vielä ja tuskin pois otankaan. Nimittäin naru eteisessä, jossa on noita peltisiä kuvioita ja pari enkelikorttia roikkumassa. Ei se niin hirveän jouluiselta tunnu...

Viikonloppu meni töitä tehdessä ja huonosti nukkuessa. Pe-la + la-su välisinä öinä nukuin muutaman tunnin vain. Viime yönä taas nukuin niin raskaasti, etten ole vieläkään täysin hereillä. Tai ainakin siltä tuntuu :)

Aloitin mie kyllä eilen virkkaamisen taas, saa nähdä, miten pian valmistuu. Ihan pieni juttu se on, mutta toivottavasti valmistuu pian. Suunnitelmia on enemmänkin: tuohon naruun pitäisi askarrella jotain roikkuvia kuvia, pitäisi tehdä tuubihuivi ja samalla pientä ohjeen tynkää laittaa tänne, pitäisi yhdet housut kaventaa -> lahkeet on kuin purjeet :)

Eteisestä löytyy pari tälläistä peltitaulua, miun mielestä aika söpöjä.

Olohuoneen verhoissa on pari tälläistä perhosta, jotka äiti on tuonut Venäjältä. Terveenä ollessaan hän kävi monta kertaa viikossa siellä ja aina oli jotain pientä kivaa yllätystä tuomiseksi. Näitä perhosia on oikeasti kolme, yksi pitäisi korjata - nyt miulla on se semmonen kuumaliimapyssy vai mikä se on, joten ei ole kuin siitä kiinni, että se perhonen pitäisi ensin etsiä...

Niin ja sitä pyssyä pitäisi opetella käyttämäänkin.

Äiti on aikoinaan myös antanut miulle nämä kaksi asiaa, tämän pienen maljakon ja minikokoisen samovaarin. Nämä ovat varmaan aika vanhoja, muistaakseni mummon vanhoja ja tiedä häntä kuinka kauan ne on hänellä ollut.

Kaksi viimeistä kuvaa oli aika hankala ottaa, kun kamera piti nostaa niin ylös kuin kädet yltävät. Ovat nimittäin eteisen koristenaulakon päällä.
Mihinkäs miun juttu jäikään...
Ainiin, mie kävin eilen hakemassa äidin vanhan saumurin ja ompelukoneen sekä ompelutarvikkeita. Nyt miulla on niin paljon nappeja, ettei varmaan ikinä tarvitse ostaa. Siskon eikä tyttöjenkään... Kun yhdistin omat ja äidin napit tuli aikamoinen saalis :)
Onneksi se kaikkein pahin ahdistus ja suru on vaipunut taka-alalle jo. Välillä vielä itkettää ja surettaa, sydäntä kirveltää, mutta pahin on helpottanut. Pystyn tekemään töitä ja jopa nauttimaan siitä.
Huomenna miulla on vapaa, sitten kaksi iltavuoroa, perjantaina aamu ja viikonloppu vapaa. Ja sunnuntaina on hautajaiset...
Nyt täytyy lähteä lueskelemaan blogeja, joiden päivityksiä onkin yli 200...melekonen urakka, etten sanois! Mukavaa viikon alkua!

Uudet valaisimet

Ihan pikaisesti päivitän, kun kohta lähden iltavuoroon.  Eilen tuli Jotexilta paketti, jossa oli Julie valaisimet olkkariin eli 2 kpl. Pitkään olen haaveillut kristallikruunuista ja tämä on tavallaan sellainen.

Tässä samalla vähän yleiskuvaa muutenkin, kun lisäilin vaaleanpunaista pikkasen tuon isoäidinneliö tyynynpäällisen innoittamana. Virkatessani tuota olin totaalisen kyllästynyt noihin väreihin, mutta valmiina se onkin kiva :) Hyvä!

Tämmönen oli entinen ja näitäkin siis kaksi. Ihan kivojahan nuokin on ja menee molemmille tytöille, toinen alakertaan ja toinen sinne, missä vanhempi tyttö asuu. Olipas hölmösti sanottu...
Joku muukin on sisustanut. Taisimme olla kauppareissulla ja kotiin tullessamme, tuo kranssi oli tipahtanut ulko-ovelta lattialle (mysteeri, miten on mahdollista nauloineen päivineen, kissat ei sinne yletä). Aikansa se pyöri tuossa peittojen päällä irrallaan ja joku (mies tai tyttö) oli nostanut sen tuohon roikkumaan ja siinähän on sille oiva paikka.

Nyt täytyy mennä kiireesti hampaitten ja naaman pesulle. Moikka seuraavaan kertaan, alkaa tulla kiire!
Älkää välittäkö kirotusvihreistä :) jos niitä löydätte.

Lohtupeitto ja jotain muuta

Kiitos paljon kommenteista edelliseen! Tosi kivaa lukea niitä :) Ja mukavaa on sekin, että lukijoita tulee lisää.
Bloggausväli vähän venähti, ei ollut tarkoitus. Eilen kyllä yritin kovasti, mutta kamera teki temput. Ensin luulin, että akku on vähissä, latasin sen. Silti se ei ottanut kuvaa. Sitten hoksasin painaa yhtä nappia ja johan toimi, mutta kello oli jo niin paljon, etten enää viitsinytkään blogata. No, nyt tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vai miten se meni.

Miulla on jo pitkään pyörinyt noita isoäidinneliöitä nurkissa, aina vaan olen siirtänyt uuteen paikkaan odottamaan inspiraatiota. Kunnianhimoinen tavoite oli tehdä peitto. No, enhän mie jaksa niin paljoa virkata ja ajattelin, että jotain noille valmiille on keksittävä. Ajattelin puolen päivän aikaan, että pikaisesti liitän ne yhteen ja teen tyynynpäällisen... Ei se ihan niin mennytkään, klo 19 aikaan sain sen valmiiksi :) Että ei ihan pikajuttu :)

Lankana käytin jämiä, kirppislankoja sekä varta vasten ostettuja 7 veljeksiä.

Yhtään en sommitellut, kunhan virkkailin yhteen.

Jokaiseen reunaan tein nirkkoreunuksen ja toiseen päähän virkkasin ketjusilmukkanauhat, joilla sen saa kiinni. Eli jätin toisen pään osittain aukin, jotta päällisen voi irrottaa ja pestä.
On muuten painava päällinen! Peittona painaisi vielä enemmän....eihän siellä alla saisi edes hengitettyä :)
Jonkun hiuskin on virkkaantunut langan mukana :)

Ja sitten se toinen kärpänen:
Ennen Joulua aloin neulomaan peittoa, jälleen yksi kunnianhimoinen tavoite :) ja tämä oli muuten kolmas yritys tehdä peitto.... ensimmäinen on vielä ihan vaiheessa. Ehkä siitäkin pitäisi jotain kehittää...
Joka tapauksessa, tämä peitto on neulottu aina oikein 7 veljeksestä, melkein neljä kerää meni. Yksi oli aloitettu ja siitä olin tehnyt noita neliöitä. Olisi voinut vielä viidennenkin kerän käyttää.

Nyt äidin kuoleman jälkeen innostuin oikein tosissaan neulomaan tätä, kun ei muuta jaksanut, tämä oli helppo kaivaa esille ja neuloa. Olkoon nimeltään vaikka Lohtupeitto.

Maanantaina mie olin töissä ja tiistaina menin, mutta aamulla meinasin pyörtyä. Maailma musteni silmissä ja tiesin, että jos en pitkälleen käy äkkiä, pyörryn. Olen niin monta kertaa elämäni aikana pyörtynyt, että tiedän jo, milloin se pyörtyminen tulee. Kävin työterveydessä ja sain päivän tai siis kaksi sairaslomaa (toinen oli muutenkin vapaapäivä), läksin kotiin ja nyt kolmatta päivää (tänäänkin vapaa) lepäilen. Syytä ei löytynyt, luultavasti tämä stressi, jonka vallassa olen ollut melkein kaksi vuotta...Kun ehdotin lääkärille, että jos miulla rupeaa siitä tulemaan fyysisiä oireita, oli hän samaa mieltä.
Perjantaina pitäisi taas (sehän onkin jo huomenna) lähteä töitä yrittämään. Ja kyllä mie yritän, jos pyörryn tms. siinähän pyörryn. Lääkäriin on ihan turha mennä.
Kilpirauhaskontrollikokeet otettiin, mutta en usko niistä mitään löytyvän. Kaikki johtuu stressistä, luulen mie. Ja luultavasti tämä helpottaa ajan kanssa.

Nyt taidan lähteä blogikierrokselle, heippa!

Tunnustuksia ja vähän jotain muutakin

Tuulen tie-blogista Tuuletar antoi miulle tunnustuksen. Se oli todella mukava yllätys, en yhtään osannut odottaa. Kiitos!

Eilen jo yritin laittaa näitä tänne, mutten kerinnyt. Yhden hatun neuloin nimittäin kahteen kertaan ja nyt se täytyy taas purkaa. Mikä noissa ohjeissa oikein on, että niistä tulee aina jättisuuria. Paitsi Mario myssystä.
Kerrankin inspiroiduin langasta ja vasta sitten etsin ohjeen, yleensä käy toisinpäin. Ja pieleen meni! Ehkä miun pitäis keskittyä ompelemiseen ja virkkaamiseen, ne onnistuu aina.

Jaa niin tähän tunnustuksen mukaan piti laittaa 7 paljastusta tai faktaa. Mitähän mie oikein keksisin...?? Mie olen jo paljastellutkin joskus aikoinaan jotain. Yritän nyt keksiä jotain uutta.

1. No, ensinnäkin: kun kävin lääkärissä viime maanantaina, hän antoi ohjeeksi/lääkkeeksi ulkoilun. En ulkoillut viikossa yhtenäkään päivänä. Päinvastoin, monta päivää pyörin yöpuku päällä sisällä käymättä edes kaupassa. Mies hoiti sen puolen.
2. Kun kävin fysioterapeutilla olkapään takia, sain jummpaohjeita. Tein yhden kerran niitä ja viikon koski selkään niin kovin, että oli tuskaa käydä töissä tai tehdä yhtään mitään.
3. Olen aina tykännyt vanhoista asioista ja tavaroista. Miulla oli sodanaikainen ostokortti, jolla sai ostaa vaatteita (sain sen lapsena) ja miun jompi kumpi tyttö vei sen kouluun ja sen jälkeen en sitä ole nähnyt. Penskana leikittiin prinsessaleikkejä erittäin vanhoilla vaatteilla, joita yhden kaverini mummon vintiltä löytyi. Sellaisia 1900-luvun alun mekkoja... oi ihanuutta... penskana leikin aina evakkoleikkejä, en tiedä miksi...
Olisin halunnut elää joskus ennenvanhaan, tarkemmin en ole miettinyt, milloin.
4. Olen erittäin epäurheilullinen. Nuorempana vihasin jopa kävelyä, mutta nykyisin kävelen mielelläni. Se onkin ainut liikuntamuoto, mitä harrastan. Ja sitäkin töissä, parhaimmillaan siellä voikin tulla 4-5 km - olen mitannut autolla. Voisin harrastaa myös hiihtämistä, mutten uskalla.
5. Syystä että: Pelkään koiria. Etenkin irrallaan juoksevia ja haukkuvia. Pelkään myös susia, joita hiihtoreitillä voipi tulla vastaan. Ihan oikeasti! Niitä on nähty tuolla, missä hiihtoladut menee...Näiden takia en myöskään uskalla yksin lähteä pimeään lenkille.
6. Tämän olen saattanut kertoa joskus aiemminkin. Koulussa inhosin käsitöitä ja olin niissä aika huono. Tai numero kyllä oli 8, mutta... neuloin sukat: toinen oli omaan 36 jalkaan sopiva ja toinen siro 46. Neuloin mallitilkun, josta piti tulla neliö ja siitä tuli sukan muotoinen. Yritin neuloa villapaidan, mutta tein liivin kun en jaksanut neuloa hihoja. Pakollisten käsitöiden jälkeen otin valinnaisaineeksi konekirjoituksen :)
7. Olen tosi hyvä käyttämään erilaisia koneita. En tiedä miksi, mutta olen vähän sellainen tekniikan ihmelapsi. Osaan käyttää erilaisia digibokseja, telkkareita, tietokoneita... Töissä tästä onkin paljon apua, virittelen välillä mummoloitten ja pappoloitten digibokseja uusiksi, kun ovat ne sotkeneet ja olen tietokoneen käytössä sellainen, jolta kysytään apua ja erään ohjelman tukikäyttäjä. Jossain sentään hyvä... :)

No, siinähän niitä ja sitten pitäisi laittaa 15 eteenpäin, apua! Google- syötteenlukijassa miulla on seurattavia blogeja 417, jos mie sitten yritän.

1. Piece by piece
2. Huiskula
3. Kivimäen elämää
4. Neulova narttu
5. Neferi
6. Rajatapaus
7. Pesukarhun sielu
8. Dahlia
9. Vihreä kana
10. Nurjat
11. Pitsienkeli
12. Rakkauden talossa
13. Aseman laidalla
14. Päärynäpuun alla
15. Valkoinen veranta

Mie olin tänään ekaa päivää töissä äidin kuoleman jälkeen. Ihan ok meni, aluksi vain pienet itkut piti päästää, kun työkaverit halasivat. Muuten meni ihan hyvin. Nyt mie pitkästä aikaa muistan, miksi mie tälle alalle alunperin olen tullut. Niitten mummojen :) ja pappojen, tänään he olivat niin ihania kaikki! Ja miulla on ihan lupa heitä mummoiksi ja papoiksi sanoa, itse sanovat itseään niiksi :)

Nyt täytyy lähteä syömään ja sen jälkeen blogikierrokselle. Mukavaa viikon alkua!

Inspiraatioita

Pitkästä, pitkästä aikaa sain neuleinspiraatioita. Eilen tipahti uusin Novita postilaatikkoon ja siinä oli ihania neuleita ja ohjeita. Näitä voisin oikeasti vaikka ruveta neulomaankin.

Etenkin ensimmäinen: mustasta Tennesseestä ja kolmas mustasta Isoveljestä. Hämmästyin itseäni, kun innostuin tuosta hameesta :)

Tuon pannan ainakin teen, harmaasta 7 veljeksestä.

Tuo ponchopaita on ihana!

Ja sitten, löysin ihanan hiusmallin. Siis neulelehdestä! :)

Mutta en taida jaksaa varailla aikaa kampaajalta. Miun lempparikampaamo sulki ovensa, enkä tiedä, mitä tapahtui sille miun lempparikampaajalle. Entinen jäi äitiyslomalle ja vaihtoi paikkaa ja nyt vaihtaa taas. Enkä enää muista, minne. Hyviä kampaajia on vaikea löytää. 

Äitihän se useimmiten miun hiukset kuitenkin leikkasi ja permanenttasi. Kunnes löysin keskusta Hairstoren, josta sai varattua netin kautta ajan. Se oli kyllä helppoa ja saattoi saada jopa samalle päivälle ajan. Nyt ei ole kuin tuo toinen Hairstore, enkä yhtään tiedä, kuka on hyvä. Joten taidan antaa hiusten vaan kasvaa ja olla. Toisaalta mie haluaisinkin antaa näiden kasvaa, pääsee kaikkein helpoimmalla sitaisemalla kiinni töihin.

*****

Yksi iso neuleprojekti miulla on kesken ja olen tämän viikon sitä neulonutkin ahkerasti. Tavoitteena oli saada se sairaslomalla valmiiksi. Täytynee vissiin käydä sitten neulomaan, jotta voin aloittaa muuta.

Ja meinaan keittää aamupäiväkahvit. Toiset tänään. 

Tuostakin on tullut tapa, töihinkin otan termospulloon kahvit ja juon aamupäivästä aina aamuvuorossa, autossa.

Mukavata lauantaita!

Järjestelyvimma jatkuu

Aamulla lueskelin blogipäivityksiä läpi. Sisustus ja sepustus -blogissa oli juttua toimivasta keittiöstä ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Järjestelin keittiön kaapit uusiksi ja pesin ne samalla.
Siirsin keittiöön pienemmän pöydän olkkarin puolelta, kun kaikkiin kaappeihin ei päässyt kunnolla laittamaan tavaraa, vaan aina jalat oli mustelmilla, kun iskin ne pöydänkulmaan. Nyt mahtuu paremmin, mutta en osaa päättää.
Kummin päin pöytä ja tuolit on parempi?
Näin päin voisi vaihtelun vuoksi olla, roikotin täytyisi kyllä siirtää ja pöytää vähän keskemmälle penkkiä.

Tässä näkyy, miten kaapin ja tuolien väliin jää hyvin tilaa.

Näinpäin penkki olisi kivempi.

Ja kulkutila on pienempi.

Ja kattolistakin kenottaa vielä lattialla...
Jos vaihtelun vuoksi laittaisi ensimmäisellä tavalla ja kääntäisi taas, kun kyllästyttää?
Pöytä on joka tapauksessa parempi, ei ole niin tiellä.

*****

Nyt on viikko mennyt äidin kuolemasta. Joka päivä itken jossain vaiheessa. Tulee ikävä ja jokin pikku asia tuo hänet mieleeni. Esim. tänään meidän astiat. Suuri osa on äidiltä saatuja, joitain tietenkin itse ostettu, mutta aika paljon lapsuudenkodin tavaraa...

Muistuu mieleen joku asia, mitä yhdessä tehtiin, muistuu mieleen tuo kamala, kamala sairaus... Joka vei äidin petin pohjalle ja lopulta aiheutti kuoleman. Sairaus, jota ei saisi olla olemassakaan. Aivan kuin syöpä, mutta ei sitten kuitenkaan. Toivoa ei annettu ollenkaan sairauden alkuvaiheessakaan, elinaikaennuste annettiin. Mutta kukaan ei oikeastaan edes tiennyt sitä. 

Eikä mitään muutakaan kyseisestä sairaudesta.

*****

Päivät menevät hurjaa vauhtia. Maanantaina täytyy jo mennä töihin, ehkä parempi mennäkin ja saan muuta ajateltavaa. Kotona ajatukset pyörii samoissa asioissa. Vaikka toisaalta nyt voin käsitellä asioita heti, kun ne mieleen tulevat, eikä tarvitse lykätä ja iltaisin nukkumaan mennessä ruveta pyörittelemään päässä kaikkea.

Kohta täytyy varmaan lähteä kauppaan ja ruveta miettimään ruokaostoksia ja päivän ruokaa. Miksi se on aina niin vaikeaa? Kun nykyään ei tee edes mitään mieli ja haluaisi päästä helpolla. Kaikkein helpoimmalla, ettei tarvitsisi tehdä ruokaa ollenkaan. Ja sitten syödään mikroannoksia, yäk. 

Mitähän sitä tänään syötäisiin?

Löytöjä

Lupasin esitellä lauantaisen kirppisreissun viimeisen löydön.Vanha nahkainen matkalaukku.
Tuolla kirppiksellä oli näitä kolme: yhdessä loosissa 37€ ja 38€, vähän matkaa kuljettuamme vastaan tuli tämä 11€ !!

Vähänhän se on huonokuntoinen ja pari tarraa kyljessä, mutta ei se tahtia haittaa. Langat pysyy hyvin sisällä. Vaikka niitä onkin niin paljon, ettei meinannut kansi mennä kiinni.

Ja sitten! Tämä on aivan uskomaton juttu!
Mie olen etsinyt neljä vuotta halpaa poljettavaa ompelukonetta ja nyt yhtäkkiä se löytyi! Ihan etsimättä. Käytiin kierrätyskeskuksesta ostamassa vanhemmalle likalle sänky ja mie sanoin, että käyn vielä katsomassa, josko löytyisi jotain kivaa pientä pöytää (mie saan äitin vanhan saumurin ja sille täytyy olla pöytä). Ja siinä se oli!

Ja voitteko kuvitella?! 20€ oli pyyntihinta ja saatiin vielä tinkastua 15€ :n! Ihan ehta Tikkakoski :)

Singerikin ois ollut, mutta mie ihastuin tuohon kotimaiseen versioon. Ja niin on näemmä Juliakin kovasti ihastunut. Iskä sanoi, että hänen äitillään oli aikoinaan Tikkakosken kone 40-50 - luvulla...

Ja tuo toinen löytö kierrätyksestä, tuollainen kerrostarjotin 5€. Sitäkin olen etsinyt syksystä asti.

Miten voi olla mahdollista?!

Käytännön järjestelyt hautajaisia varten on nyt aloitettu ja mie hullu rupesin stressaamaan siitä, saanko vapaata, jos sattuu olemaan työpäivä silloin... sain mie sitten taottua päähäni, etten mieti etukäteen ja stressaa tuollaista asiaa. Pakkohan se on saada. Ja ottaa nyt turhaa stressiä yhtään mistään tälläisellä hetkellä, kaheli mikä kaheli.

Ja tiiättekö, mie latasin tuohon miun joululahjakameraan suomenkielisen valikon netistä ja heti rupesi tulemaan parempia kuvia. Aiemmin ne oli tosi tummia, että piti kuvankäsittelyohjelmalla vaalentaa. Enää ei tarvi, kun saan suoraan valoisampia kuvia. Englanninkielinen valikko oli sama kuin olisi ollut latinaksi, en ymmärtänyt mistään mittään. Kumma juttu tuokin.
Nyt täytyy lähteä pesemään pyykkiä, mistä sitäkin tulee? Pitäisi vissiin vaihtaa kerran viikossa vaatteet, niinku ennenvanhaan, niin ei tulisi pyykkiä...
Kivaa viikonjatkoa teille!

Työ/askarteluhuone

Pakko ravistaa tämä ankeus harteilta ja ruveta vaikka bloggaamaan. Kammottava olo.
Onneksi on blogit, oma ja toisten.
Eilen mie siis vaihtelin järjestystä askarteluhuoneessa ja tänään vähän viimeistelin. Pientä säätöä vielä kaipaa. Kuten esim. se seinähylly on vielä maalaamatta. Jos sen joku hioisi, niin kyllä mie sen maalaan. Inhoan hiomista, kun pitää mennä ulkorappusille, vaikka nyt ei niin pakkasta olekaan. Tai sitten vaihtoehtoisesti pimeään ankeaan alakertaan varastoon...ei kiinnosta...
Mutta askarteluhuoneeseen sopii karkkivärit hyvin: (peitin ikkunaa, ettei näy naapuriin niin hyvin, eivät ehkä tykkäisi, että talonsa on netissä edes osittain)

Tuolla ruusunuppilipastolla on tunnearvoa, en koskaan heitä sitä pois...

Tälläinen rullakko löytyi lauantain kirppisreissulta. Laitoin siihen pidemmät pitsit ja lyhemmät pitsinpätkät laitoin tuohon lasipurkkiin.

Keltainen brodeerattu pitsinauha on saatu aikoinaan äidiltä. Laitoin senkin näkyviin, oikeastaan aika kiva väri.

Kävin äsken pitkästä aikaa Novitan neulomossa katselemassa ja siellä oli juttua Liviltä tulevasta ohjelmasta Neulekerho. Katsoin sen ruutu.fi:stä ja se oli hyvä. Mie melkein innostuin neulomisesta taas, tuli se sellainen sisäinen palo ja hirveä hinku päästä neulomaan. Mutta tässä mie vaan istun ja kirjottelen, enkä neulo, joten melkein...
Meillä oli aina äitin kanssa tapana esitellä ja ihastella toistemme käsitöitä. Hän oli kova ompelemaan ja mie neulomaan.
Kävin myöskin cancer.fi - sivulla ja siitä se kammottava olo tulikin... Mie olin kirjoittanut sinne ja etsinyt kohtalotovereita 14.1.2010 - tasan vuosi ennen äitin kuolemaa....
Eilen löysin viisi vuotta vanhan videonpätkän iskästä ja äitistä, oikein nauravaisina ja iloisina....mie katoin sen kaksi kertaa, ei olisi pitänyt...siitäkin tuli tänään, jälkikäteen inhottava olo.
No, mutta te varmaan kohta kyllästytte näihin juttuihin. Toivottavasti ette, pakko oli vähän niinkuin ääneen sanoa, mitä ajattelen.
Huomenna mie esittelen teille sen kolmannen kirppislöydön. Nyt miulle tuli kova hinku päästä järjestelemään lankoja :) Niitä onkin kertynyt lisää, kun siskokin antoi kassillisen omiaan ja entinen hylly ei enää riitä, vaan niitä on nyt arkkupöydänkin sisällä.... Ja sitten mie fiilistelen tätä ihmeellistä tunnetta, että neulomaankin pitäisi päästä... Tätä tunnetta ei ole ollut pitkiin aikoihin. Mieluummin fiilistelen tätä kuin sitä edellistä...
Mie meinasin toivotella jotain, mutten heti muistanutkaan, mikä päivä on. Tiistaihan se taitaa olla.. Mukavaa tiistaita!

Life goes on

Ei tähän muuta voi sanoa, kuin elämä jatkuu. Päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan.
Suuret kiitokset teille kaikille osanotostanne ja myötäelämisestänne! Olen niistä hyvin kiitollinen, en osaa sanoin sitä ilmaistakaan. Yksi lukija hävisi, mutta niinhän miulla kävi oikeassakin elämässä. Tuli vaikeaa, ihminen, jota luulin parhaimmaksi ystäväksi, hävisi. Ei soittanut kertaakaan kysyäkseen, miten mie jaksan, tai miten äiti jaksaa. Ei tarjonnut olkapäätä, ei kuuntelevaa korvaa. Ei mitään.
Nyt tiedän, ketkä ovat oikeita ystäviä.

Mie en oikein kauheasti osaa ruveta mitään tekemään, mutta nyt on joku järjestelyvimma menossa. Eilen veivasin ja raahailin makkarin kalusteita paikasta toiseen. Kävin alakerrasta hakemassa pirtinpenkin, jonka laitoin sängyn päätyyn. Joku ajattelee, että väärään päätyyn, mutta me ei tykätä nukkua tuolla kaapissa.
Aiemmin sängyn pääty oli ikkunan alla ja huone ihan tukossa.
Kuvia ottaessani huomasin, miten jär-kyt-tä-vän huonossa kunnossa nuo tapetit on. Pitäisköhän ne vaikka maalata?! Niin me tehtiin aikoinaan eteisen vanhoille tapeteille ja tuli ihan hyvät. Aikansa kupruilivat, mutta sitten tasoittuivat.
Kaapin ovikin on näköjään jäänyt raolleen...

Tässä myös yksi lauantain kirppislöydöistä, viinilaatikko. Tekstipuoli jäi näköjään seinään päin. Nuokin, sekä penkki, että laatikko varmaan saavat väriä pintaansa kesällä. Nyt ei ole tiloja maalata isompia juttuja. Paitsi tuon laatikon ehkä voisi...jos jaksan.

Enpä mie taijakkaan laittaa enempää kuvia, on niin rajun näköinen huone! Siis seinät...
Nasusta näytän kuvan, kun se teki virhearvion.
Oli ahkerana apulaisena kuvausassistenttina ja sitten se kuuli pihalta jotain ääntä. Se yritti hypätä ikkunalle, mutta hyppäsikin ikkunan väliin. Kovasti ihmettelee, että mites tässä näin kävi!

Hassu kissa!
P.S: Se lääkäri oli ihan ok. Ei hänellä hirveästi ollut aikaa kuunnella, vaikka mie olisin voinut puhua enemmänkin. Ja olisin halunnut puhua... viikon antoi sairaslomaa.
En mie töihin voisi mennäkään, antamaan lääkkeitä ja pistelemään insuliineja. En todellakaan. No onneksi ei tarvitsekaan, nyt mie järjestelen paikkoja ja samalla omaa päätäni ja keräilen palasia ittestäni.
Taidan ruveta kirjoittamaan, oikein kunnolla tai ainakin päiväkirjaa. Tai jotain.
Ja jos sitä vaikka lähtisi vähän uloskin kävelemään jossain välissä. Se oli lääkärin resepti, ulkoilu ja lepäily.
...nyt miulla on järjestelyvuorossa askarteluhuone... sinne siis!
Kiitos! Ja moi!

Kiitos

Haluan nyt tässä näkyvästi kiittää teitä kaikkia myötätunnostanne sekä osanotostanne. Jokainen viesti on lämmittänyt sydäntä/mieltä ja ääneenkin niitä olen perheelle lukenut.
Kiitos!
Eilen kävimme kirppiksellä. Joku voi ihmetellä sitä, mutta oli ihan pakko päästä jonnekin ja kaikkein mieluiten läksin kirppikselle. Olo oli kyllä vähän sellainen kuin olisi pumpulissa kävellyt. Jalat vetelät ja mitään en nähnyt ympärilläni. Muuta kuin tavaroita.
Äiti oli kova kirppisten koluaja ja aikoinaan kävimme paljon yhdessä tai sitten hän kävi ja toi löytöjä likoille.
Mutta nyt ne, mitä ostettiin on tuossa lattialla. En jaksa niille tehdä mitään. Ehkä joku päivä jaksan ottaa kuvat ja laittaa paikoilleenkin.
Ruokakaupassakin käytiin, mutta mitään en oikein meinannut osata ostaa. Mitään ei tehnyt mieli, enkä jaksanut ajatella hetkeä pidemmälle.
Huomenna miulla olisi lääkäri, saa nähdä, pistääkö iltavuoroon töihin.
Vähän niinkuin pelottaa, en millään jaksaisi. Kun en jaksa mitään kotonakaan tehdä. Tuntematon lääkäri, ikinä kuullutkaan. Ja vielä mies. Toivottavasti ei naura päin naamaa, kuten eräs mieslääkäri vuosia sitten. Sen jälkeen olen vältellyt lääkärikäyntejä viimeiseen asti.
No, mie kerron sitten huomenna, miten kävi ja otan itteeni niskasta kiinni ja napsin kuvia löydöistä.
Kiitos vielä kerran! Ihana huomata, että on ihmisiä, jotka välittää.

14.1.2011

Loppui tuska, 

tuli rauha,

uni kaunis ikuinen.

Äiti 1946-2011

Rakastit enkeleitä,
tässä siulle vielä yksi
miulta siulle.

Meinasin tämän laittaa tuonne kommentteihin, mutta taitaa tulla liian pitkä, eikä sieltä tätä välttämättä huomaa.
Yritin avata salasanallisen blogin, mutten onnistunut. Enkä oikein jaksa perehtyä tarpeeksi asiaan. Yritän kirjoittaa paljastamatta liikaa.
Lämmin kiitos teille! Ihan kävin itkemään, kun luin näitä myötätunnon viestejä. Puolestamme saa rukoilla. Emme ole "uskovaisia", mutta silti sydäntä lämmittää, jos joku toivottaa Jumalan siunausta tai sanoo rukoilevansa puolestamme.
En voi/saa kertoa täällä asiasta enempää vielä. Kunhan hetki koittaa, kerron kyllä. Siihen tiettyyn hetkeen ei luultavasti enää mene kauaa tai sitten menee. En tiedä, mutta tulette sen tietämään kyllä sitten.
En mennyt tänään töihin, vaan reilun tunnin päästä sain ajan työterveyteen. En pysty keskittymään työn tekoon. Enkä mihinkään muuhunkaan oikeastaan. Eilinen iltakin meni elämällä minuutti kerrallaan.
Työkaverit ja pomo olivat eilen todella ymmärtäväisiä ja kannustavia, kun soitin ja sanoin, etten pääse töihin. He ovatkin olleet tietoisia tilanteestamme alusta asti. Ja nyt tuntuu, että oli hyvä, että olin avoin asian suhteen. Ei tarvitse jatkuvasti olla puhumassa samasta asiasta.
Mutta, menen tuntemattomalle terveydenhoitajalle ja jos ensi viikolle saisin lääkärin, hänellekin joudun kertomaan asiat juurta jaksain. Enkä oikein jaksaisi puhua. Mutta pakkohan se on.
Kiitos myötäelämisestä. Ihanaa, että olette olemassa!

On tapahtunut jotain, joka saattaa hiljentää miut vähäksi aikaa.
Oikeassa elämässä se on jo hiljentänyt.
En jaksa keskittyä mihinkään,
en tehdä mitään.
Odotan vain.
Odotan, että tapahtuisi se, mitä on odotettu jo yli vuosi.
On odotettu ja surtu, murehdittu ja itketty.
Luulin, ettei enää kyyneliä ole,
on niitä,
niitä on loputon määrä.

Onneksi on muitakin!

Olen tässä käynyt selailemassa blogipäivityksiä ja huomaan, että aika moni alkaa olla kyllästynyt tähän talveen ja Tammikuuhun. Niin olen miekin! Vaikka meillä onkin nätti Tammikuun kuva Martta Wendelinin kalenterissa. Yleensä meillä on joku ilmainen kalenteri (kerran on ollut Kissojen nimipäiväkalenteri ja kerran Kaj Stenvallin Ankat), mutta syksyllä päätin panostaa ja ostaa päräytin nätimmän:

Eilen töissä harrastin hyötyliikuntaa ja kävelin erään matkan. Ja ette usko, kuinka keväältä se tuntui. Oli loskaa ja lumet suli silmissä (melkein). Paljain päin viipotin menemään ja haistelin keväistä ilmaa, kunnes tuli kylmä ja vetäisin hupun tiukasti päähän. Ihanaa! Tuumasin, ettei kyllä yhtään haittaisi, vaikka nuo lumet sulaisivat ihan kokonaan pois. Johan tuota talvea on ollutkin. Kuvittelin itseni pyöräilemässä tukka hulmuten... aijai...
Ei olisi yhtään lunta, ei pakkasta...
Mutta paluu arkeen ja synkkään Tammikuuhun, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Loppuviikoksi on luvattu lumisateita ja -20°C. Plääh.
En tiedä, mitä mie odotan. En kesää (inhoan helteitä), ehkä mie odotan kevättä. Sitä, että saa vaihtaa pienemmät kengät jalkaan ja vesi solisee iloisina puroina ja lumi sulaa. Pääsee kävelemäänkin ilman hangessa kahlaamista, ei tarvi olla autoa hinkkaamassa joka välissä lumesta puhtaaksi. Saa vaihtaa kevyempää vaatetta päälle.
Naps ja herätys! Ensin täytyisi laihduttaa ne 10-15 kg....sitten voisi vaihtaa kevyempää vaatetta hyvillä mielin. Huomenna mie aloitan lenkkeilyt. Ihan tosi! Ei se muuten onnistu. Tänään vielä täytyy taapertaa iltavuorossa, mutta huomenna on hyvä päivä aloittaa uusi kevyempi elämä. Täytyy keksiä joku muu lohdutus kuin karkki. Eilen oli masentava ja surullinen sairaalavierailu ja mieltä kohentamaan ostettiin suklaata. Sille täytyy löytää joku korvike (ei se mieli edes kohentunut, ei vaikuttanut suklaa suuntaan eikä toiseen). Lenkkeily olisi voinut oikeasti vaikuttaakin, endorfiinit olisi ruvenneet jylläämään.
Noniin, tulipas taas tarinaa, toivottavasti jaksatte lueskella näitä miun pitkiä jaarituksia :)
Kiitos, jos jaksoit tänne asti ja suuret kiitokset kaikille edellisiin kommentoineille! Kommentit piristävät aina!
Nyt mie jatkan henkistä valmistautumista iltavuoroon jatkamalla blogien selailua, nekin piristävät mieltä. Kaikki kauniit ja mukavat blogit! Olen ennenkin sanonut, että blogit on kyllä maailman paras keksintö monen muun maailman parhaimman keksinnön rinnalla :)

Vuoden ensimmäinen tuunaus/askartelu ja muuta löpinää

Eilen kirjoitin pitkät tarinat odotellessani kameran latautumista. Ja kun se vihdoin oli latautunut, poistin tekstin.
Tuntuu, ettei täällä oikeasti ole tapahtunut yhtään mitään tärkeää, paitsi tänään. Sain jostain jonkin ihmeellisen virtapiikin ja ruuvasin pitkään joka paikassa kuljeksineen korin seinään askarteluhuoneessa. Säilytän siinä erilaisia askarteluissa tarvittavia papereita.

Ja tästä pienestä hommasta sain lisää virtaa. Kävin tulostelemaan netistä erilaisia kuvia ja papereita, kaivoin vanhan käsityökansion esiin ja rupesin Decoupage lakalla liimailemaan. Muutama tunti siihen vierähtikin, mutta nyt se on valmis:

Osa noista tarvikkeista löytyi omista varastoista, kuten esim. pitsit ja kakkupaperit sekä tuo alareunan tyttöenkeli.

Nuottipaperi sekä vaaleanpunainen paperi on tulostettu netistä. Tuo vaaleanpunainen vintage wallpaper on aika nättiä :)
Takakansikin on koristeltu:

Täällä mie sen muutaman tunnin vietin. Tyhjä kohta seinällä korin ja Elviksen välissä on varattu sille seinähyllykölle, joka vielä(kin) odottaa maalausta. Ehkä mie jo lähipäivinä sen maalaan nyt, kun käsityö/tuunaus/askartelupää on avattu tälle vuodelle :) Mie nimittäin eilen neuloinkin kokonaisen elokuvan verran!
Ja se on jo ihme. Viime kesänä kun neulomisoksetus iski, en ole saanut juuri mitään aikaiseksi sillä saralla.

Sohvaan pitäisi etsiä päällinen, vaikka toisaalta kannattaako se? Papu nimittäin puri entiseen päälliseen valtavan reijän ja tuossa sohvassa itsessäänkin on sen pureksima reikä. Oikea tuholainen! Vaikkakin nyt siitä on tullut aika kesy, se rakastaa sylissä olemista ja silittämistä. Niin paljon, että jos se on sylissä ja mie silitän sitä, en saa katsoa telkkaria samalla, muuten se käy näykkimään ja kaivamaan mahaa :) Pitää keskittyä 100%:sti silitykseen :) Eikä sen tarvitse sitten pureksia mitään. Hassu otus :)

Tämä viikko onkin töissä suhtkoht kevyt, vain neljä päivää. Tänään oli vapaata ja ensi viikonloppu on vapaa pitkästä aikaa! Väliin jää aamu -ja iltavuoro sekä kaksi aamuvuoroa, ei paha.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tiedotus!

Pitkään harkittuani vaihdoin bloggarinimeni. Se on nykyään Sirutuuli.
Aikoinaan valitsin Siru71 siksi, että oli olemassa toinenkin Siru blogimaailmassa ja äkkiä piti keksiä jotain, että sain blogin perustettua ja kommentoinneissa tiedettiin, kumpi meistä oli kyseessä.
Monissa ja melkein kaikessa muussa, johon nimmaria tarvitaan, se on aina Sirutuuli. Kuten myös sähköpostissanikin. Siru on miun lempinimi muutenkin ja joskus olen harkinnut nimenmuutosta ottamalla sen etunimeksi, mutta se tuntuisi väärältä äitiä ja iskää kohtaan. Hehän miulle nimen ovat valinneet joskus, kunnioitan sitä :)

Kuva ei liity juttuun mitenkään. Onpahan vain yksi harjoituskappale uudella kameralla :)

Loppiaisen löpinät

Tulipahan tämä Loppiainen vietettyä aamuvuorossa töissä. Ei haittaa, saapi rahaa paremmin :)
Miusta on tullut aika laiska bloggari näköjään, olisi kiva laitella kuvia ja kirjotella vaikka mitä, mutta en keksi mitään :) vielä kivempi olisi esitellä valmiita käsitöitä ja kaikkea sellaista, mutten saa tehtyä mitään. Nytkin oli kaksi vapaata, enkä koskenutkaan lankaan ja puikkoihin saati ompelukoneeseen tai maalisutiin. Niin moni asia odottaa maalausta ja maaliakin olisi vähän varastossa, ompeluideoitakin vilahti mielessä (hävisivät kylläkin samantien) ja se peitto on ollut jo pari kuukautta neulonnassa... Miten miusta onkin tullut näin laiska?!

Kyllä oli kuulkaa kiva herätä tuon siivous- ja joulunhävittämissession jälkeen muutamana aamuna, kun oli siistiä ja avaraa :) Ei ole enää, siistiä :) Keittiökin oli näin siisti pari päivää. Siirrettiin muuten olkkarin ruokaryhmästä nuo tuolit keittiöön. On paljon tukevammat ja näyttää siltä kuin penkki olisi samaa sarjaa.
Laitoin ripauksen vaaleanpunaistakin tuonne, kun en jaksanut ruveta uusia salusiineja ompelemaan (suunnitteilla kyllä on toisenlaiset, nuo kävisivät kesäksi).

Eilen tuijottelin telkkaria koko päivän ja melkein koko ajan oli Liv auki. Sieltä tuli joku ohjelma, jossa laitettiin vaatekaappi ja tän yhden laulajan vaatevarasto uusiksi. Siitä intoutuneena rupesin järjestelemään omia vaatteitani makkarin kaappiin ja samalla tuli puoli jätesäkillistä poisheitettävää :) En tiedä, oliko siinä mitään järkeä siirrellä vaatteita paikasta A paikkaan B... Nyt kylläkin kaikki on samassa huoneessa, kun ne ennen oli vaatehuoneessa ja askarteluhuoneen lipaston laatikossa.

Yleensä, kun olen katsonut Sillä siisti - ohjelmaa, on siivouskärpänen iskenyt ja siltä istumalta on pitänyt käydä siivoamaan tai jos olen katsonut jotain sisustusohjelmaa, olen käynyt heti vaihtamaan järjestystä.
No, eilen sain sitten idean. Keittiöstä kun otettiin se yläkaappi pois, sen voisi laittaa askarteluhuoneen seinälle ilman ovia. Niinkuin hyllyköksi. Siellä voisi säilyttää vaikka mitä...
Miehelle en kyllä ole muistanut sanoa mitään. Kannattaisi varmaan sanoa, hänhän nuo miun päähänpistot yleensä sitten toteuttaa tai auttaa toteutuksessa. Paitsi joskus saan kyllä tehdä ihan itse...

Ainiin, kiitos kivoista kommenteista kaikille! Itsekin yritän taas kunnostautua kommentoinnissa eri blogeissa, mutta päivityslistalla on n.100, joten ihan kaikkiin en ehdi kommentoida :)
Taidankin lähteä blogikierrokselle ja syömään. Heippa!

Raikastusta

Tänään olen touhunnut kovasti :) saatuani "sylkäistyä" mieltä painaneet asiat ulos eilen. Nyt on parempi mieli, etenkin kun tosiaan kieltäydyin eilen karkeista :) Tänään kyllä olisin voinut syödäkin, mutten edes ääneen sanonut sitä :) Jos olisin sanonut, luultavasti olisimme painuneet karkkikauppaan siltä istumalta.
Olen purkanut energioitani järjestelemällä paikkoja, poistamalla Joulun, imuroimalla ja pyykkiä pesten.
Siitäkin tuli hyvä mieli, kun sai paikat järjestykseen ja siistiksi :)

Nyt miulla on oikea bloggauspaikkakin, eikä vain neulontatuolia, vaan ihan oikea työpöytä. Tai tässä on meidän molempien tietokoneet yleensä. Mies kun tekee osittain töitä kotona, hänellä on työkannettava aina mukana. Ja miullahan tietysti pitää olla työpöytä bloggaamista varten ;)

Otin kuvia vähän joka suunnasta, kun vaihtelin pikkasen järjestystä. Tuo ruokapöytä oli aivan turha olohuoneessa. Emme koskaan syöneet siinä. Aikoinaan saimme tarpeeksemme olkkarissa syömisestä ja tavaroiden kantamisesta, kun alunperin keittiöön ei mahtunut ruokapöytää. Keittiöstä poistimme aikoinaan turhan kulmahyllyn, mutta olohuoneen toinen pää oli vähän vaikea sisustaa, joten laitoimme sinnekin ruokapöydän. Joka sitten oli tukkeena. Nyt on parempi, helpompi imuroida ja kulku helpompaa.

Kakkosjääkaappi on hullusti olohuoneessa, kun keittiöön ei mahdu. Mutta ilman sitä ei pärjätä, keittiössä meillä on jääkaappi-pakastin yhdistelmä ja jääkaappiosio ihan liian pieni. Kuten myös sen pakastinosa.
Joten pieni arkkupakastin töröttää olkkarin nurkassa.

Illan tunnelmaa.
Neulontatuolin selkänojalla roikkuu miun unelmien villatakki. Josta en osannut edes unelmoida, ennenkuin näin sen kaupassa :) On vaan niin paksut hihat, etteivät mahdu takin sisään, joten pidän kotitakkina (koristeena).

Syksypuolella tilasin jostain nettikirjakaupasta pari ihanaa kirjaa, jotka saivat kunniapaikan tikkaiden hyllyllä.
Tähän olisi tarkoitus hommata lisää näitä ihania kirjoja.
Tyttö epäili, etten mie ymmärrä ruotsia tarpeeksi, kun näki tuon toisen. Ymmärsin mie joka toisen tai kolmannen sanan ja sehän riittää :)

Joulu on lähtenyt täältäkin.

Joulupallojen tilalle tuli vanhat Tilda-ruusut. Ruusujen "kupit" on oikeasti kynttilän pidikkeet, mutta ei noissa mitkään kynttilät pystyssä pysy. Liian isot paikat (tai reijät tai mitkä lie).

Nyt tuntuu kotikin raikkaammalta, vaikka tavaraahan meillä on vähän liikaakin. Mutta punainen on vain niin outo väri, että se tuntuu liian tunkkaiselta joulun jälkeen ja vaaleammat värit raikastavat ilmaa.

Vaikkakin, haluaisin vieläkin valkoisempaa. Haluaisin valkoiset matot noiden luonnonvalkoisten tilalle, valkoiset sohvat ja valkoisen peiton. Peitto onkin työn alla, ehkä ne muutkin toiveet joskus toteutuvat. Ehkä sitten, kun ei ole kissoja (10 vuoden päästä) ja toisaalta, mieli voi olla jo muuttunut silloin.
Nyt ei muuta kuin Hyvää illan jatkoa kaikille ihanille ihmisille ruudun sillä puolella!