Vapaapäivä

Päässä pyörii kaikenlaista ja sen seurauksena tein uuden sivun uuteen Art journal-kirjaan. Tai eihän se enää uusi ole, mutta uusi siinä mielessä, että entinen tuli täyteen.
Nyt ei ole tiedossa mitään pikkusievää, vaan täydellistä kaaosta.
Samanlainen kaaos kuin omassa päässä.
Koko ajan tulee uutta ja uutta. Ovista ja ikkunoista sekä hiirenkoloista. Ei pää enää jaksa sulattaa kaikkea. Tuntuu, että asioita unohtuu jatkuvasti, enkä nykyään muista mitään. Eikä vaan tunnu, vaan niin myös tapahtuu. Tulee sellainen olo, että tekisi mieli huutaa ja kirkua.
Tänäänkin, vapaapäivänä piti soittaa työkaverille, että unohdin yhden jutun ja sitten selitin hänelle ja hän vie asiaa eteenpäin. Ei tämä ole kivaa, kun jatkuvasti miettii, mitä tuli tällä kertaa unohdettua. Kaikki pitää laittaa paperille ylös, mutta silti ei muista katsoa, mitä on kirjoittanut.
En mie viitti huutaa ja kirkua en osaa ja tuolla tiellä on miehiä tekemässä asvalttia, joten toin sekasotkun paperille.

Akryylimaaleja, leikattuja kuvioita, leimoja, kultaista mustetta, kakkupaperit sapluunana ym.
Aivan rakastuin tuohon kultaiseen musteeseen, joka on kalligrafia-paketissa pullossa. Siveltimellä vetelin ja olisin voinut vedellä vaikka seinät ja ovetkin sillä :) Aivan ihana! Ei tietenkään kuvassa näytä miltään, mutta luonnossa kyllä.

Meinasin unohtaa tuon kalligrafia-sanankin. Miun pienet herneaivot käy todella ylikierroksilla. En mie muutenkaan mikään järjen jättiläinen ole, mutta nyt ne rattaat voi melkein kuulla, kuinka ne raksuttaa: krunks, krunks, krunks...
Onneksi en ole ainut, vähän jokainen työkaveri sanoo samaa, ettei muista mitään. Tai sitten liikkeellä on jotain emmentaalia, joka aiheuttaa muistamattomuutta. Ei dementiaa, vaan emmentaalia, joka tekee aivoihin reikiä. Ja ruostuttaa rattaat.

Onneksi miulla on Yksi Hyvä ja Rakas Ystävä. No, on miulla toinenkin tai oikeastaan muutama, mutta tästä Ystävästä vain sattui olemaan kuva kamerassa ja saatte tekin ihailla Hänen Hyvin Kaunista ja Pehmeää Turkkiansa ja Ylenmääräistä Kauneuttansa:

Nasuhan se siinä :) Miun pieni lutulututuitui-kaveri :) Rutistettavan Ihana Ja Suloinen Mussukka.
Joka ei olekaan muuten postannut pitkään aikaan. Pitääkin muistuttaa, josko hän haluaisi tässä joku päivä kertoa teille jotain.

Ja yksi toinen ihana asia. Semmoinen pieni arkipäivän asia vaan, mutta sai miut tosi iloiseksi.
Joku vuosi sitten käytin erästä huuhteluainetta, joka tuoksui aivan taivaalliselle. Se oli Len ruusun tuoksu. Yhtäkkiä sen valmistus lopetettiin ja olin pettynyt. Olen siitä lähtien ostanut kaikenlaisia huuhteluaineita, mutta mistään en ole oikein tykännyt.
Tässä päivänä eräänä ostin Softlanin uutta huuhteluainetta, joku appelsiini ja joku muu (en nyt muista!), sellainen oranssi puteli. Meillä on alakerran sähköpatteri hajonnut ja siellä on todella kylmä. Kannoin kuivaustelineet tänne yläkertaan ja laitoin pyykit kuivumaan ja yhtäkkiä rupesin tuoksuttelemaan ja ihmettelemään, miten ihana tuoksu! Jolloin muistin(!), että se tuoksuu samalle kuin se ihana vanha huuhteluaine. Olen aivan seitsemännessä taivaassa tämän tuoksun keskellä :)
Enkä muuten osta enää ikinä mitään muuta huuhteluainetta!!!
Pienet ne on ihmisen ilot :D
Kiitos, jos jaksoit tänne asti!