Sairaslomalla olkkarissa

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen.
Miulle aina silloin tällöin tulee ajatuksia siitä, että helpommallakin voisi leipänsä ansaita. Hoitotyö ei ole mitään maailman helpointa työtä ja vaatimukset kasvaa jatkuvasti. Mutta mihinkä mie tästä lähtisin, en mihinkään. Kutsumus se kuitenkin on tälle alalle vienyt. Tiedän, etten ole ainut, joka näiden vaatimusten alla meinaa välillä kaatua.

Nyt olen siis sairaslomalla, mutta ei mitään sen kummempaa kuin flunssa iski. Se on nyt kiertänyt töissä ja kiertää edelleenkin, varmaan. Miuhun ei yleensä ole flunssat tarttuneet, kun olen syönyt joka päivä Gefilus-jogurttia. Uskon sen voimaan. Nimittäin, nyt olen koko kesän syönyt tavallista jogurttia ja heti iski tauti. Eli siirryn takaisin gefilukseen. Ehdottomasti!
Harmi vain, ettei niitä ole kuin lapsille tarkoitettuja ja äklömakeita. Joskus oli rasvatontakin ja se ajoi ihan saman asian.

Se siitä terveysvalistuksesta. Nappailin muutaman kuvan ihan tästä olkkarista (ei vaatinut liikaa voimia, mutta rankkaa oli tämäkin). Täältähän lähti se seinähylly tuonne askarteluhuoneeseen ja tyhjään kohtaan piti keksiä jotain ja keksinkin silloin samantien.

 Vanhan Kotilieden kansi, josta tein taulun ja joka oli makkarin seinällä, siirtyi tänne (nyt on makkarin seinässä tyhjä kohta). "Viirinauhan" laitoin seinään kiinni.

 Seinähyllyn tavarat siirtyivät mummon lipaston päälle entisten tavaroiden seuraan. Mies siivosi perjantaina niin innokkaana, että tiputti yhden lasiastian lattialle ja se hajosi sirpaleiksi (sirpaleet tuottaa onnea). Mies sanoi, että se oli Hyacinth-reaktio (pokka pitää-sarjasta), koska se hajosi juuri sillä hetkellä, kun mie astuin ovesta sisään :)

 Esitädeistä ei voi ottaa liikaa kuvia, tässä vähän tarkempi sellainen sekä mummo sisaruksineen lipaston päällä. Ikkuna on muuten kulmaraudalla yläreunastaan kiinni seinässä, muuten se ei ehjänä pysyisi näiden kahjokattien kanssa.

Tässä toinen niistä kahjokateista ja laajempi kuva samasta paikasta. Tuosta tuolista tulee toisinaan tahtojen taistelu. Julia on ominut sen, vaikka virallisesti se on MIUN paikka. Heti, kun silmä välttää, se on valloittanut sen ja välillä mie nostan sen pois ja välillä annan olla. Ja luovutan.

Tänään mie olen valloittanut tän ikkunan alla olevan sohvan ja tuijottelen telkkaria. Taidan ruveta kohta katselemaan Neiti Marplea (onneksi olen tallentanut joka jakson) ja sen jälkeen Art journal-videoita peiton alta.
Vuorotellen palelee ja vuorotellen hikoiluttaa, joka paikkaan kolottaa ja rintaan koskee. Yskä on raastava. Plääh. No, eipä tarvi todellakaan miettiä, mitä tekee.
Mukavaa päivää kaikille!