kun töistä häviää työkavereita, kuka minnekin. Jotkut ovat sanoneet, että mie voisin ruveta tienaamaan kädentaidoilla. Nuorempi tyttökin sanoi niin.
Mutta kun siinä asiassa on monta muttaa.
Yksi on se, että mie osaan vähän kaikenlaista, mutta en mitään kunnolla.
Osaan neuloa ja virkata ohjeesta ja joskus virkata omasta päästäkin jotain pientä, mutta en osaa oikeasti suunnitella mitään. Suunnittelua pitäisi tapahtua useammin kuin kerran, pari vuodessa.
Osaan ommella ohjeesta ja ilman, mutta en osaa tehdä kaavoja, enkä suunnitella mitään. Omasta päästä ommellut asiat onnistuu tuurilla.
Sitäpaitsi pitäisi keksiä joku asia, jota rupeaisi tehtailemaan ja jota kukaan muu ei ikinä ole tehnyt. Sitten pitäisi ihmisten vielä innostua siitä. Parempi olisi, että niitä asioita olisi useampi.
Osaan tehdä kortteja itse, mutta kun katsoo noiden korttitaitajien tekemiä kortteja, miun kortit on tosi aloittelijan tekeleitä.
Osaan tehdä Art journalia, mutta vain omaan käyttöön. Jotkut tekee niillä rahaa: maalaavat sivun taulupohjaan ja myyvät sen. Etenkin Amerikassa olisi hyvät markkinat niille.
Kukapa näitä miun tekeleitä ostaisi edes, ei ne mitään taiteellisia ole. Ja kaikki ne on samanlaisia. Tässä siis aasinsiltaa uusimpaan sivuun, joka on ihan samanlainen kuin muutkin.
Siellä ne orvokit nyt on mukana, mitkä piirsin jo aiemmin.
Mutta jotain pitäisi keksiä. Jotain uutta. Kaikki kukat ja piparkakkujutut on ripoteltu sinnetänne. Pitäisi oppia vaikka vähän sommittelua, jos ei muuta.
Kyllä miun pitäisi opetella jotain muutakin...kokeilla jotain ihan erilaista. Miun suosikkivärit tuntuu olevan violetti, vaaleanpunainen, punainen. Joskus kokeillut jotain muutakin.
Ei miusta taiteilijaksikaan ole.
Tällä samalla metodilla voisi ajatella muitakin ammatteja: osaan maalata, mutta ei miusta maalaria tule. Osaan ruuvata, naulata jne., mutta ei miusta rakennusmiestä tule jne.
Paras lopettaa turhat haihattelut ja tehdä sitä, mitä osaa parhaiten, tämä nykyinen työ. Vaikkei se enää sitä ole, mitä se joskus on ollut.
6 kommenttia:
Hei, nyt stoppi synkille ajatuksille!
Ensinnäkin sinä olet taitava käsistäsi ja keksit kaikkea uutta!
Etkä sinä haihattele, uudet ajatukset ja teot syntyvät alkuun pienistä ideanpoikasista ja yrittämisestä. Mutta stressata ei kannata, ideat syntyvät parhaiten silloin kun mieli on rento ja alitajunta saa työstää vapaasti uusia aatoksia.
Kaikille meille tulee aikoja, kun mietitään, että voisi sitä jotakin muutakin tehdä...ainakin minulla on ollut.
Olet vielä sen verran nuori, että sinun kannattaa aloittaa nyt, jotakin muuta, jos todella haluat.
Nyt vain mietit, mitä se, jotakin muuta, on ja siitä vain...:)
Se on vaan luotettava itseensä ja tehtävä niin kuin sydän sanoo.
Vertailuun ei kannata sortua,kun aina löytyy muka parempi ja löytyykin varmaan.Sulla on kykyjä kyllä tehdä vaikka niin mitä.Kannattaa vaan ryhtyä tuumasta toimeen.
Mukavaa uutta viikkoa sulle.Elokuun viimeinen viikko jo lähtee käyntiin.
Täälläpäinkin pukkaa työkriisia.. :/ mikäli siis tämä tieto lohduttaa :)
Komppailen aiempia kommentoijia. Itse hyppäsin ns. hyväpalkkaisesta oravanpyörästä omaan vähempipalkkaiseen oravanpyörääni 2 vuotta sitten. Hetkeksi kiire vaan muutti muotoaan, mutta sitenkin se on ollut mielekkäämpää. 2 vuoden jälkeen en vaihtaisi hetkeäkään pois, onneksi ei tarvitsekkaan. Kiireetkin on saatu järkeistettyä paremmin, joten oravanpyörästä ei voi enää puhua. Juuri nyt teen töitä mielekkäästi, pitkälti sitä mitä haluan ja nautin myös arjesta. Herätyskello ei minulle soi kuin harvoin. Oma aikataulu ja sisäinen herätyskello kyllä hoitaa rytmityksen. Loikoilua tämä yrittäjyys ei tietenkään ole. Välillä päivät venyvät tupliksi vanhaan verrattuna, vastuu on oma, mutta toisaalta se kaikki on ennen kaikkea mielekästä ja myös vapaa-aikaa on enemmän. Ei ole pakko joka päivä jos ei haluu, kuten tavataan sanoa.
Joskus aika on oikea ja se idea vaan tulee. Rohkeus kokeilla. Joskus sitä pitää hieman hakea. Oisko sulla mahdollisuutta ottaa vuorotteluvapaata töistä? Sekin voisi olla ratkaisu ja kokemus kerrassaan. Välivuoden aikana ehtisit käydä vaikkapa erilaisilla kansalaisopiston kursseilla hakemassa lisäpotkua moniin osaamisiisi, joiden kautta se omin juttu voisi löytyä. Ja aikaa pohtia mikä polku olisi se omin.
Samanlaisia mietiskelyjä täälläkin...
Lähetä kommentti