Taas meitä koetellaan. Kohta pitäisi taas sairaalaan lähteä vierailulle. Tätä menoa pitäisi saada jo jonkinlainen kanta-asiakaskortti, hah. No, ei paljon naurata. Ei sitten yhtään.
Miksi taas? Ei jaksa ymmärtää.
Kolme vuotta jo tälläistä. Pelkkiä takapotkuja, suruja ja murheita. Ollaan tämän kaiken keskellä kuitenkin yritetty pyristellä ja löytää pieniä hyviä asioita, mutta kohta ei enää löydy mitään. Eikä jaksa etsiä. Kun kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät ja suurimmat murheet on niitä, joissa ei mitään hyvää ole.
Jos jollain on suurin murhe, ettei pääse juhlimaan (baariin) ja meillä tämän luokan murheet, sanoisin, että elämä on epäreilu.
Mahdetaan me olla pahoja ja huonoja ihmisiä, kun jatkuvalla syötöllä heitetään, suoraan sanottuna, paskaa niskaan. Ja kuitenkin yritetään olla enemmän hyviä, kuin pahoja.
Kyllä tässä alkaa olla jo yhdelle perheelle ihan tarpeeksi...
9 kommenttia:
Voi, onpas ikävää.
Sairaalareissut eivät koskaan ole kivoja.
Tuntuu, kuin joillekin on annettu enemmän harmeja kuin toisille.
Eilen tuli miehen ex- vaimolle tieto, että sydänvaivoihin ainoa hoitokeino on sydämensiirto ja että ko. sairaus on periytyvää ja saattaa aiheuttaa äkillisen kuoleman. Tieto lähetettiin kotiin kirjeellä. Varmasti mukava lukea tuollaista, kun ihminen on alta 60v ja asuu yksin.
Voimahalit sinulle!♥
Voi miten ikäviä asioita:( se taitaa olla kun ikävää alkaa tulla, sitä tulee roppakaupalla:( ja ihmise napisee ja natisee pienistä, kun ei ole niitä suuria oikeita murheita. milloin on sää huono, sataa tai paistaa, on liian lämmin tai liian kylmä,milloinkaan ei hyvä... voimia sulle ja teille.
No voi hyvänen aika...ja just kun pääsit iloitsemaan keittiöstä...
Kyllä se toivottamalta tuntuu kun aina tulee kaikenlaista ikävää eteen, mutta silti on yritettävä ajatella jossakin mmielessä positiivisesti..vaikea paikka tietty...mutta yrittäkää..meilläkin on usein vastoinkäymisiä on ollut aikas paljonkin mutta kun niitä tulee paljon ja aina niin olen kannustanut aina että "paistaa se aurinko taas risukasaankin"...ja se on varmaa et sitten pienistä iloista osaa nauttia taas enemmän..ja antaa arvoa jo niillekkin..
Voimahali sinne :)
Voi ei!!!!
Voimia teille taas tähänkin harmiin.
Toivottavasti paranet...
Voimia lähettelen sinulle täältäkin♥
Olen käynyt blogissasi muutaman kerran ja vasta ihan hiljattain tämän löysinkin.
Minua ihastutti välitön tapasi kirjoittaa, aidosti ja elävästi.
Nautin myös askarteluistasi.
Olen laittanut blogisi suosikkeihini ja voin liittyä lukijaksi. Muuten, aina kun liityn johonkin lukijaksi, nimeni tulee sinne kuvarykelmän yläpuolelle joksikin ainaa. En tiedä miksiköhän. Liityn lukijaksi ihan tavalliseen tapaan.
Itselläni ei ole blogia.
En tiedä mitä nyt on tapahtunut, mutta ketään ei rankaista minkään pahuuden mukaan! Olette yritteliäitä, hyviä ihmisiä!
No höh!
Missäs se sanonta, että kaiken paskan jälkeen tule aina jotain hyvää!
Teillä pitäsi sitten tulla sitä hyvää oikein urakalla nyt jossain vaiheessa!
Hanne: Kamala tieto ja kirjeellä. Tuollaiset pitäisi sanoa päin naamaa.
Liisa: Joskus tulee mitta täyteen, kun itsellä on oikeita murheita ja toisilla vain, ettei pääse bilettämään tms...
Hannele: Vähän tuntuu siltä, ettei saisi iloita mistään. Heti täräytetään maan pinnalle ja tulee pahimman luokan huono asia.
Irmastiina: Kiitos.
Gone to the beach: En mie kipeä ole, vaan eräs läheinen joutui sairaalaan.
Riitta: Kiitos.
Kirsti: Kiitos kivoista sanoistasi. Luultavasti se lukijaksi liittyminen kuuluukin mennä niin. Silloin on varmaan kirjautuneena google-tiliin.
Maanvaiva: Tulisipa vihdoin...ei jaksa enää odottaa, kun pahimmat mahdolliset on tapahtuneet...
Kunpa tietäisitte, mitä tässä on jotunut kokemaan. En vain voi kertoa, koska asiat koskettaa muitakin.
Mutta kiitos jälleen kerran teille kaikille myötätunnostanne!
Lähetä kommentti