MMM 26 & 27

Eilen kysyttiin, mikä ärsyttää. Muutama juttu tuli mieleen:

Ihan tuli pikasivu. Yhtään en miettinyt, miten teen, kunhan tein.

Tänään pyydettiin kertomaan jotain kartan avulla. Ainut asia, mikä tuli mieleen oli aika, jolloin asuttiin Savonlinnassa todella lähellä Saimaata.

Täällä oli meidän ensimmäinen oma koti opiskelijakämpän jälkeen. Ennen opiskelijakämppää asuin kansanopistossa ja sitä ennen kotona äitin, iskän ja siskon kanssa.
Tällä paikalla on siis tunnearvoa. Pöllön takana oleva kuva on otettu parvekkeelta, joka on merkitty nuolilla toiseen Google street view-kuvaan. Siellä me asuttiin :)
Ei ollut hissiä ja vaunut piti aina ulkoilun jälkeen kantaa tuonne, ylimpään kerrokseen. Ei mikään helppo nakki lähteä lenkille. Lähin kauppa oli Siwa, joka oli vanhassa omakotitalossa ja sinnekin oli korkeat portaat, joten kauppareissukin oli aina temppujen temppu vauvan kanssa.
Asunnon lattiat oli tummanruskeat ja keittiön kaapit tummanvihreät. Aina, kun pesi lattioita, vesikin muuttui ruskeaksi. Jotain ainetta niistä lähti, joka ikinen kerta.
Keskustaan oli 7 km matkaa ja vaunut olisivat maksaneet tuplahinnan bussissa, eli mie+vaunut=3 aikuisen hintaa. Me sitten käveltiin useimmiten ja käytiin kaupungilla pari kertaa viikossa. Liikuntaa tuli.
Yhden kerran muistan, kun oli todella kuuma päivä ja oltiin tulossa kotiin kaupungilta. Miulla hankasi kengät kantapäistä, matkalla oli vain Siwa (ei meidän lähisiwa), ostin sieltä rantasandaalit (muita kenkiä ei ollut). Sandaalit hankasivat päkiän ympäryksen alta ja päältä. Lopulta kävelin paljain jaloin ja asfaltti poltti jalkapohjat rakkuloille. Se oli oikein tuskien taival: kantapäät, jalkapohjat ja päkiä+jalkapöydät täynnä rakkuloita. Mutta selvisin :) Ja sen jälkeen otin itsellenikin aina ainakin sukat mukaan, ettei tarvi paljain jaloin kävellä.
Silti muistelen noita aikoja aina lämmöllä. Etenkin tytön perhepäivähoitajaa, joka asui lähellä. Hän paistoi aina perjantaina pullaa, tarjosi kahvit ja antoi miulle pussin lämpimäisiä mukaan (muille äideille ei antanut) ja huolehti aina miustakin. Olin nuori parikymppinen tuohon aikaan ja hän oli aivan kuin varaäiti miulle. Ihana, ihana ihminen!