Mutta ei pelkästään se, vaan joku muukin (mikä lie). On nimittäin jäänyt art journalingia ja skräppäystä esittelemättä parin viikon ajalta (ainakin). En kyllä yhtään tiedä, miten näin on päässyt käymään, jos totta puhutaan.
Miulla kun ei nykyään ole oikeastaan paljon muuta tekemistä, kun nuo likatkin on jo aikuisia, pystyn askartelemaan vaikka joka ilta, jos siltä tuntuu. Jos en ole iltavuorossa. Ja nyt yhtäkkiä huomasin, että niitä sivuja on kertynyt ja kertynyt.
Yritän laitella niitä erissä, kun en itse tykkää yhtään kollaaseista, en niitä viitsi pahemmin laitellakaan. Paitsi, jos en pääse ajan tasalle näiden juttujen kanssa.
Ensin skräppäystä. Tästä tuli kiva juttu. Sivu äidin harrastuksesta:
Sitten muutama sivu art journalingia miun omalla tyylillä:
Siis elämässä. Ja se potaskakin täytyy päästää joskus ulos jollain konstilla.
Tällä hetkellä, juuri nyt se potaska on sitä, etten mie saa nukuttua kunnolla.
Toissayönä 4 tuntia ja viime yönä 3 tuntia. Pikkasen väsyttää, mutta turha päikkäreillekään on käydä, kun mie en kuitenkaan osaa nukkua.
Eipä se mitään, onneksi ei tarvitse tehdä juuri mitään, ruokaa vain ja eväät huomiseksi. Joten kohta linnoittaudun sohvalle Donna Leonin elokuvan pariin.
Oletteko muuten katsoneet Teemalta? Aivan ihana elokuvien sarja, joka tulee joka keskiviikko. Ihania Venetsian maisemia ja vanhoja rakennuksia ja siinä sivussa komisario Brunetti ratkoo rikoksia. Tykkään!
Iltaisin luen vielä Donna Leonin kirjaa (en nyt muista, mikä se on nimeltään), joten Brunettia riittää.
Ei, kyllä se nyt on mentävä tuonne sohvalle lepäilemään. Ihan silmiin koskee, kun väsyttää niin kovin. Hyvää yötä, eikun heippa :)
Arvontaan ehtii vielä osallistumaan!
7 kommenttia:
Ajattele miten mukavaa jälikipolville, kun teet noista valokuvista kirjaa....saavat seitten katsella ja lukea millainen oli iso-äiti ♥
Jälleen olet tehnyt ihania juttuja..totta elämässä ei aina ole pelkkiä hyviä asioita ja minä olen elämässäni oppinut että sen pahanolon on tultava ulos..ettei pääse valloilleen kytemään sisuksiin..eilen just kerroin miehelleni että olen taas alkanut olemaan närkästynyt ja kiukkuinen ja joillekkin asioille vihainen mutta kerroin myös mistä ne johtuu..eikä hänessä ole minkäänlaista syytä..sillä helposti toinen alkaa etsiä vikaa itsestään kun ei tiedä miksi toinen on ärtyisä..eli minä kerron aina mikä mättää.. :)
Nämä on vaan niin tosi ihania.Älä vaan lopeta näiden esittelyä. Joskus sitä ( aika useinkin) aika vaan hurahtaa niin siivillä, ettei huomaa kaikkea blogata.
Niin, totta tosiaan. Nyt mie vasta tajusin, että tälleen skräppäämällä saa valokuvista enemmän tietoa kuin perinteisistä albumeista. Näihin kun tulee kirjoitettua pieniä tarinoita.
On se parempi aina kertoa, mikä painaa, ettei tule väärinkäsityksiä ja sekin, ettei ne jää sisuksiin painamaan. Tulee vaikka minkälaisia patoutumia ja ne kuitenkin joskus purkautuvat jollain tavalla ulos.
Kiitos :) Tämä äidin sivu on varmaan kaikkein paras miun mielestä näistä omista tekeleistä. Jotenkin vaan kiva, kun on äidin nuoruuskuva ja viimeisiltä vuosilta ja äidiltä saatua ym. Etenkin kun tuo ompelu oli äidille niin tärkeää.
Totta, aika kuluu välillä vähän liiankin nopeaan :) Ja mie teen niin paljon kaikkea, etten kerkiä kaikkea tänne laittamaan.
En ollut aikaisemmin nähnyt täällä art journalingia ja miten kivan päiväkirjan siitä saa muistoksi. Minulla ovat tapahtumat präntättynä vuosialmanakkaan ja tietäähän sen, ettei kaikki mahdu yhden päivän kohdalla. Erillistä sääpäiväkirjaa pidin parin vuoden ajan mutta jokin muu olisi se minun juttuni, kun tänne blogiin ei voi kaikkea laittaa.
Lähetä kommentti