Perjantai

Nyt on jouluvalmistelut hyvällä mallilla. Kaksi lahjaa puuttuu, muut on paketoitu. Leipomukset tehty, vaikkei yksikään onnistunut niinkuin piti, ainoastaan pullat puuttuvat (meillä tykätään pullasta). Niistäkään en ota paineita minkäänlaisia, jos en ehdikään tekemään niitä, sitten en ehdi.
Siivouksen tekee mies huomenna varmaan tytön kanssa. Molemmat tytöt paistavat sunnuntaina piparit.
Miulla on ensi viikolla ke ja to vapaata ja silloin teen viimeiset valmistelut, ruuat ja muut (pe on iltavuoro).
Tortut, kinkkupasteijat ja riisipiirakat on haettu meijerikaupasta. Viimeinen omatekoinen joululahja on työn alla, saattaa jopa valmistua :) Nuoremman tytön villasukat nimittäin. Yritin neuloa niitä salaa, mutta sillä vauhdilla ne valmistuisivat ehkä ensi kesänä, kun tyttö on aina kotona. Joten nyt olen neulonut niitä ihan julkisesti iltaisin tässä omassa tuolissa istuen.

Tuo sydänkranssi on ostettu Biltemasta jo viime kuussa. Nyt laitoin sen oveen roikkumaan.
Uudet pallot olen vain heittänyt koriin odottamaan ripustamista, ehkäpä kuuseen. Tai no, roikkuuhan siinä vielä nuo yhdet edellisen kuvauksen jäljiltä - unohtuivat mokomat :)
Siivet löytyivät Tiimarista ja laitoin sen vain roikkumaan tuohon sydämen kanssa, nyt näyttää, että sydämellä on siivet :)

Tässä ei muuta jouluista olekaan kuin äidin antama enkeli. Siihen saa valot siipiin, on kyllä nätti valoilla sekä ilman. Ja tunnearvoahan sillä on paljon.

*****

Siitä päästiinkin sitten siihen, että olen ollut ihan hirvittävän väsynyt jo pitkään. Itsekseni mietiskellen olen tullut siihen tulokseen, että tämä vuosi on ollut todella raskas. 

Vaikka äiti kuoli jo Tammikuussa, vieläkin välillä tulee ikävä ja sellainen olo, että haluaisi vielä nähdä ja jutella, kuten ennenkin. Se on raastava tunne, en keksi sille muuta kuvaavaa sanaa.

Nyt tulee olemaan ensimmäinen Joulu ilman äitiä. Se on rankkaa, yksinkertaisesti sanottuna.

Tähän kaikkeen kun vielä lisää synkän, pimeän, vetisen, harmaan ja ankean syksyn. Pitkän sellaisen, ei ihme, että väsyttää.

Ja vielä kun siihen lisätään kiireinen työ, vajaamiehitykellä suurin osa syksystä. Lääkelaskutentti, itseopiskeluna 19 vuoden takaisten asioiden uudelleenoppimisena ilman matikkapäätä, ei ihme, että väsyttää.

Lisäksi kaikki myllerrykset töissä, uudet asiat ja uudet kuviot, joihin lähden sitten loman jälkeen.

Ja vielä se, että edellinen loma miulla on ollut Syyskuun alussa. Tulee melkein neljä kuukautta töitä ilman lomaa. Huhhuh! Kyllä mie olen jo huomannut olevani loman tarpeessa, onneksi se on ihan kohta.

Mutta en mie valita, totesin vain, että näistähän se väsymys johtuu. Ehkä se loman jälkeen sitten helpottaa. Lomalla aion levätä ja nauttia. En meinaa tehdä mitään tekemättömiä kotitöitä, kuten yleensä. Päätin jo syksyllä, että tästä lomasta tulee laiskotteluloma.

Mutta, nyt käyn valmistautumaan iltavuoroon ja toivotan kaikille teille:

Kivaa viikonloppua!