Kirjoitin jo yhden pitkän tarinan ja deletoin sen. Mieliala seilaa ylös ja alas. Nyt enemmän ylös, silloin aiemmin alas. Meillä on perheessä rankka aika menossa, kuten jotkut ehkä muistavatkin, kun olen kertonut aiemmin. Yhtenä päivänä tuli musertava tieto, joka oli kuin isku palleaan: hengitys meinasi salpautua, jalat olivat mennä alta... seuraavana päivänä tulikin jo parempi uutinen. Mutta koko ajan painaa harteita raskas taakka ja tätä on jatkunut yli vuoden. Toisinaan jaksaa paremmin, toisinaan huonommin.
Ehkä siksi olen alkanut keräilemään enkeleitä. Ehkä saan niistä jotain voimaa, en tiedä.
Nämä enkelit on äiti aikoinaan tuonut Venäjältä, silloin kun siellä kävi monta kertaa viikossa. Aina hän keksi jotain uutta tuomista. Nämä ovat ne ensimmäiset enkelit. Ajalta, jolloin kaikki oli vielä hyvin.
Jotain pientä joulukoristeluakin olen laittanut. Enemmänkin on tulossa, kunhan saan aikaiseksi.
Toiselta olkipukilta on punainen nauha hävinnyt jonnekin, täytyy kehittää jotain.
Tähdet olen tehnyt joku vuosi sitten. Helminauhan vain kietaisin tuonne kynttilöiden juurelle. Täytyisi tehdä jotkut kivat mansetit. Maalattu tähti pääsi ohjaustankoon roikkumaan.
Päivä kerrallaan eletään, kuten tähänkin asti. Tällä hetkellä ei ole mitään suurta hätää, mutta voimia tämä tälläinen vie ja paljon. Silti yritän löytää jotain hyvää kaikesta, joskus se jää vain yritykseksi. Joskus niitä ilon aiheita löytyy ihan yllättävistä paikoista ja asioista.
Kuten esimerkiksi bloggaamisesta ja toisten blogeista. Haluankin kiittää kaikkia teitä, jotka blogeja pidätte ja joiden kautta pääsen hieman irti tästä kaikesta. Pääsen katselemaan kaikkia ihania kuvia ja kaikkeen kauniiseen mukaan. Joskus saan voimaa jostain toisesta bloggaajasta, joka kirjoittaa omista murheistaan. Se helpottaa omaa taakkaa, kun huomaa, että on muitakin melkein samassa veneessä.
Kiitos, että sain purkaa mieltäni. Ei kyllä ollut tarkoitus olla ihan näin melankolinen :)
P.S. Siskoseni: jos luet tämän, ei ole mitään uutta, ei mitään hätää. Tää oli vain miun mielenpurkaus :)
3 kommenttia:
Sitähän se on elämä, hyvää ja pahaa. Itse meinasin tänään pitseriassa pillahtaa itkuun kun tuntui niin että kaiken hyörinän ja pyörinän keskellä on oma elämä niin vinossa.
Sellainen olo miullakin on, toisinaan voisin itkeä vain ja joskus itkenkin. Sinä päivänä, kun tuo uutinen tuli, itkin töissä. Mutta jokainen siellä tietää tämän asian, joten he ymmärtävät kyllä. Juuri siksi olen kertonut, etteivät ihmettele, jos joskus käyn yllättäen itkemään tai jotain. Voimia siulle!
Suloisia tunnelmakuvia<3
Ja ihana Joulumaa. Juuri tänään katsoin, että Junnuhan siinä tekijänä on:)
Lähetä kommentti