Joulupäivänä

Kiitos toivotuksista!
Meillä tavallaan arki jatkuu. Mies meni alakertaan työmaalleen jatkamaan hommia, uusi tavoite on pääsy suihkuun maanantaina. Ei valmistunut Jouluksi. Kävi kuten aina, tuli mutkia matkaan. Tällä kertaa kärähti porakone, kun betonia sekoitteli ja eilen aamusta käytiin ostamassa betonivispilä tai jotain sinnepäin :) Eilisilta jätettiin remontissa väliin yhteisestä sopimuksesta. Eihän sitä nyt Jouluaattona :)
Jouluaattoa vietettiin kylmässä säässä, -25°C. Aamupäivästä kävimme pikaisesti haudoilla, ostamassa vispilän ja tulimme kotiin puurolle ja matkalla poimittiin vanhempi tyttö kyytiin. Kävimme mummoa ja pappaa morjestamassa (miun äitiä ja iskää) ja illalla tuli siskokin käymään meillä. Söimme, kahvittelimme, jaoimme lahjoja ja olla möllötettiin. Elokuvia yritettiin katsoa, mutta tarjonta oli surkeaa :) Ihanan rauhallinen tunnelma oli ja koko perhe koossa jälleen pitkästä aikaa.
Aamupäivästä vanhempi tyttö lähti omille teilleen ja samoin tekee kohta nuorempikin tyttö, joten miehen kanssa syömme tänään kahdestaan.
Äskettäin oli ihan pakko ottaa kuva, kun kaksi tyttöä neljästä (karvaiset+karvattomat:) ) viettivät aikaa yhdessä uutta "lelua"=puhelin tutkien:

Räpsyttelin vielä muutamia kuvia lahjoistakin, kuten tapanani on ollut.
Siskolta ihana sydän (jonne joku jo laittoi leivoskynttilän)

Nuoremmalta tytöltä ihana neuletakki ja vanhemmalta Kingin mahtavia kauhunovelleja (novellit onkin parempia kuin täyspitkät kirjat Kingiltä)

Mieheltä sain ison pinon lahjoja: yöpuku, oloasu, sukkia ja nämä:
Miun lempparikaupasta, Fanni-shopista, ranskalaiset koukut (mies oli jo päättänyt, että nämä tulee saunaosastolle)

Iskältä ja äitiltä tuli rahaa, että saan ostettua jotain itselleni :)
Ja sitten...
Tyvikohottaja ja....
JÄRJESTELMÄkamera! Kuvien laatu paranee entisestään jatkossa Tuulenpesässä :))
Jos opin käyttämään sitä :)
Vielä en ole päässyt edes kokeilemaan, koska myyjä oli antanut väärän muistikortin, joka ei mahdu kameraan sitten millään. Täytyy odotella maanantaihin, että mies saa kortin vaihdettua. Kamerassa ei ole omaa muistia ollenkaan, joten ei pääse kokeilemaan.

Ajatella, bloggaamisen alkutaipaleella otin kuvia puhelimella. Aluksi oli Nokia N70, sitten Nokia N95 ja lopulta digipokkari. Enpä olisi koskaan uskonut saavani järjestelmäkameraa. Haaveilin kyllä, mutta realistina haaveilin paremmasta pokkarista. Uskomatonta, haaveet käyvät joskus toteen!
Onhan tässä surua ja murhetta tähänkin vuoteen mahtunut ja erittäin rankka (henkisesti) vuosi on takana. Mutta pieniä ja vähän isompiakin ilonpilkahduksia olen elämääni saanut. Joista olen hyvin kiitollinen!
Nämä pari pyhää meinaan viettää rennosti, tekemättä yhtään mitään ja kerään voimia ensi viikkoon, jolloin alkaa taas työt. Tiukka 6:n päivän työviikko onkin edessä, josta 3 on iltavuoroja. Mutta en mieti etukäteen.
Nyt on laiskottelun ja nauttimisen aika!