Kamerointia

Tässä iltavuoroa ootellessa kävin ulkoiluttamassa kameraa.
Pitäähän senkin välillä päästä raittiiseen ilmaan.
Maata näkyvissä!

Kauhia määrä roinaa on jäänyt lumen alle syssymmällä. Näistä kuvista huomaa, että olen viime vuoden elänyt jossain sumussa. Ei nimittäin minkäänlaista muistikuvaa siitä, että nämä olisivat jääneet tuonne. Silloin ei vaan jaksanut.

Keinumaankin pääsee kohta :)

Mutta ihan vielä, vähään aikaan ei pääse paviljonkiin istuskelemaan :)

Kaiken lumen, sotkun ja harmauden keskellä löytyy elämää:

Ompas likaista ja harmaata. Likainen lumi onneksi sulaa pois, mutta paljastanee lisää sotkua. Armoton kevätsiivous pihalla tiedossa, kunhan lumet sulavat tieltä pois.
Vesisadetta on luvattu tälle viikolle kiitettävästi, joten äkkiähän nuo häviävät.

Ensi yönä on muutes täysikuu ja meikäläinen on aloittanut valvoskelut ja huonosti nukkumiset jo viikonloppuna. Ja tuntee kyllä sen nahoissaan... Virkistävästä lomasta ei tietoakaan enää :)
Kyllä se varmaan taas parin päivän päästä helpottaa, luulisin.
Taidan tästä lähteä laittamaan pyykkiä kuivumaan ja valmistautumaan sinne iltavuoroon. Onneksi töissä on rauhallista tällä hetkellä.
Ainiin, kävin eilen äidin haudalla ensimmäistä kertaa hautajaisten jälkeen. Itkemäänhän mie siellä kävin... Muita ihmisiä en siellä nähnytkään. Itkin ja seisoin siellä kymmenisen minuuttia pää tyhjänä.
Kun läksin pois, taivas avautui ja aurinko kävi paistamaan. Tuli ihan sellainen olo, että äiti ilahtui :)
Mukavata päivää kaikille!