lauantai 2. huhtikuuta 2011

Haaste

Blogista Vihreä kana sain haasteen.


Haasteen nimi on NELJÄS KUVA ja siinä otetaan koneella säilyttämiesi kuvakansioiden neljännestä kansiosta neljäs kuva. Ja sitten kerrotaan siitä.


1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3.Selitä kuva
4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Päätin soveltaa vähän. Koneen neljännessä kansiossa on näitä samoja iänikuisia blogissa esiintyneitä kuvia, joita on tylsä laittaa uudestaan. Eilen järjestellessäni askartelu/ompelupaikkoja löysin 8 gb muistitikun, jonne olen säilönyt entisissä koneissa olleita kuvia. Ja sieltä löysin vanhan kuvan.
Kuvassa on Eetu ja Julia silloin, kun Julia meille otettiin. Ihanan hellyttävä kuva, kaverukset syövät samasta kupista. Eetu oli 12-vuotias, kuvassa puoli vuotta ennen kuolemaansa vuonna 2006 ja Julia oli juuri tullut meille muutaman kuukauden ikäisenä.
Niillä oli ihan omanlaisensa kaveruus. Eetu oli vanha herra, vähän laiskansutjakka ja painoi parhaimmillaan 9 kg. Julia höykkyytti Eetua sen minkä kerkesi, hyppi selkään ja ratsasti sen selässä. Kiusasi vanhaa ukkoa ja ukko antoi tehdä, mitä toinen halusi. Välillä, kun sitä rupesi toisen innokkuus häiritsemään, huitaisi kevyesti tassulla ja käänsi selkänsä. Vaan eipä saanut ressukka rauhaa pieneltä pirpanalta :)
Kaveruus loppui siihen, kun Eetu eräänä päivänä meni todella huonoon kuntoon ulkoilureissunsa jälkeen ja parin päivän päästä kuoli. Ei auttaneet eläinlääkärin rohdot, eikä mitkään, se vain hiipui hiljalleen. Eläinlääkärissä kävimme antamassa viimeisen piikin, että kituminen loppuisi. Mie itkin ihan hirveästi, kuten koko perhe ja kerran olllessamme Julian kanssa nenät vastakkain keittiössä, Julia silitti tassullaan miun poskea. Ihana ♥
Sen jälkeen meistä tuli Julian kanssa parhaat kaverukset, se köllötteli miun mahan päällä ja oli maailman söpöin kissa ♥
Mutta, myös Julia ikävöi Eetua ihan hirveästi, itki surkeasti ääneen ja aina, kun ulko-ovi kävi, juoksi innoissaan katsomaan, josko Eetu tulisi kotiin. Silloin mie päätin, että otetaan toinen kissa ja niin Nasu tuli meille. Mutta se onkin sitten toinen tarina :)
Eetun kuolinsyy oli luultavasti joku myrkytys, koska maksa-arvot olivat korkeammat kuin se mitta-asteikko. Asteikko ei edes riittänyt... Yritimme pitää sitä sisäkissana, mutta se oli salamaakin nopeampi karkaamaan ulos ja katkoi monet hihnat, jos yritimme pitää lieassa pihalla. Nyt olemme nämä tytöt pitäneet visusti sisällä tai ulkoiluttaneet vain omalla pihalla hihnan kanssa. Eetu sai monet kerrat kovat selkäsaunat naapureiden suurilta koirilta, jonka seurauksena sitä piti käyttää eläinlääkärissäkin monta kertaa. 

Taas juttu rönsyili sinne tänne, kuten aina miun jutut :)
En nyt osaa haastaa ketään, mutta kuka tahansa voi ottaa tämän mukaansa. Olisin iloinen, jos kertoisit sen miulle, niin voisin käydä katsomassa, mitä kuvia olette laittaneet :)
Ainiin, kuva on otettu kännykällä. Muistan sen olleen sellainen, jonka kuoret olivat läpinäkyvät ja sisälle sai vaihtaa kuviopaperit tms. Merkkiä en muista :) Mutta aika huonolaatuisia kuvia tuli :)

5 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Mukava kuva ja mukava tarina..:D

Liisa kirjoitti...

Kiva kuva ja tarina...paitsi tietty se osa, jossa Eetu kuoli :(
Mukavaa viikonvaihdetta!

Sirutuuli kirjoitti...

Kiitos :)

kanaemo kirjoitti...

Ihana tarina ja tosi söpö kuva! :) Kissojen ja muutenkin eläinten keskinen kanssakäyminen on jotenkin niin hellyyttävää. <3 Meilläkin kaikki tulee keskenään toimeen, koira hoitaa pupuja ja karitsoja ja kissat tykkää hirveästi hevosista, jne...
Mie olen kanssa miettinyt, että kuinka meidän paita ja peppu eli sisäkissa ja koira oikeen tulisivat toimeen, jos toista ei olisi. Varmaan aika huonosti. Toivottavasti parhailla kaveruksilla on vielä pitkä elämä yhdessä elettävänä.

Sirutuuli kirjoitti...

En tiedä, kuinka käy meillä sitten, kun jompi kumpi kisuista kuolee. Varmaan toinen menee saman tien mukana. Toivottavasti vielä yli 10 vuotta siihen...