keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Ajan kulutusta

Nyt alkaa olla voimat vähissä. Tiesinhän sen, että kolmas viikko on aina vaikein näissä pitkissä työputkissa. Mutta tuntuu, ettei jaksaisi enää yhtään. Odotan perjantaita ja vapaata viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Yhden vapaan jälkeen tuntuu, ettei vapaata olisi ollut ollenkaan. Jostain täytyisi ammentaa lisävoimia. Jälleen kerran miulla on iltavuoro tänään.
Kotona paikat on rempallaan, mitään en ole jaksanut tehdä, eikä mikään oikein kiinnostakaan. Jotenkin on sellainen olo, että tekisi mieli ottaa kaikki koristukset pois ja laittaa sellainen oikein askeettinen ympäristö, missä ei ole mitään kivoja yksityiskohtia tai nättejä värejä. Kyllästyttää tämä sisustuskin ja kaikki.
Väsymyksestähän se tietenkin johtuu. Kunhan saan viettää edes pari vapaata, kaikki muuttuu. Tai ainakin mieliala. Puolentoista viikon päästäkin on se loma, onneksi. Onhan tämä elämä ollut todella raskasta tänä talvena, viime syksynä, kesänä, viime keväänä ja viime talvena sekä edellisenä syksynä. Ei ole ihme, että väsyttää.
Kunpa jaksaisin sinne lomaan asti.
Jotenkin tämän bloginkin pito kyllästyttää, kun ei ole mitään kivaa, uutta kerrottavaa ja näytettävää. Tai valmista, käsitöitä tai sisustusjuttuja.

Mutta. Jälleen on uusi käsityö aloitettu, nyt miulla on kolme asiaa kesken.
Noista väreistä on tulossa eräs virkkaustyö. Isohko sellainen :)
Ja kaksi neulomusta on kesken. Ainiin, onhan miulla yksi ompeluskin tulossa joku päivä. Eli siis neljä asiaa kesken....
Tuota turkoosia piti käydä ostamassa illalla vielä varta vasten, kun en ruokakauppareissulla muistanut ostaa. Olin kyllä pitkään suunnitellut tuota virkkausta, mutta jostain syystä langan osto unohtui.
Tämän lehden kyllä muistin ostaa, onhan siellä meidän perheen idolit : Villa Honkasalo. Totta, nuorempi tyttö ja mieskin ihailevat heidän taloaan ja sisustustaan :)

Toisaalta, vaikka haluaisin riisua kodin koristuksista, toisaalta haluaisin lisää värejä ympärilleni. Mutta ei jaksa tehdä asian hyväksi yhtään mitään. Eilen meinasin käydä silittämään keittiöön uusia (vanhoja) verhoja, mutta en jaksanut. Täytynee vain odottaa sinne lomaan ja puuhastella sitten.
Tämä purkaus kyllä vähän helpotti. On se hyvä, ettei tarvi sisällä pitää näitä murinoita, vaan voi välillä päästellä uloskin päin :) Toivottavasti jaksoitte lukea tälläisen valitusvirren :)
Mie olen viime aikoina ollut todella laiska kommentoimaan teidän blogejanne, sekin johtuu tästä älyttömästä väsymyksestä.
Nyt taidan käydä virkkaamaan ja odottamaan kellon kulkemista puoleen yhteen, jolloin lähden töihin.
Mukavaa päivää teille!

12 kommenttia:

sirkkis kirjoitti...

Heippa mie oon uusi lukija sinulle. Tuo työn kaikki voimien vieminen on kurjaa vaan silti toivotan mukanaa kevään ja loman odotusta ♥

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kyllä se siitä, kunhan saat sen loman, niin elämä tuntuu ihan erilaiselta ja pystyt nauttimaan keväästä!! Tsemppiä!!

Riitta kirjoitti...

Ei täällä aina tarvitsekaan uutta ja valmista olla esittelemässä;) Kaikkihan me tiedetään että arki välillä mättää ja mikään ei maistu ja siksi toisiamme ymmärretään :)
Voimia sinulle loman viikonlopun ja loman odotteluun !
Kivat värit muutes langoissa

Aseman laidalla kirjoitti...

Sirutuuli, sun pitää nyt ihan oikeasti levätä! Raskas työputki vie verot keneltä tahansa. Älä ota paineita meistä! Me ollaan täällä odottelemassa ;D

Sirkku kirjoitti...

Mutta älä kanna huonoa omaatuntoa siitäkään, että kerrot meille uupumuksesta: jos kaikki täällä aina hehkuttaisi helponhunajaista elämäänsä, kuinka aurinko paistaa ja sukset luistaa myös ylämäessä, niin raskasta olisi väsyneiden lukijoidenkin niitä juttuja aina lukea.
Kun näkee, että toisiakin väsyttää, oma olo tuntuu vähän siedettävämmältä.
Narsissintuoksua nenääsi.

Eva-Liisa kirjoitti...

Voimia sulle pitkissä työputkissa. Tule tänne vapaallasi, niin parannetaan maailmaa. :)

Jaana Kristiina kirjoitti...

Voimia minäkin sinulle täältä puhaltelen:))
Hyvän neuvonkin haluaisin sinulle ojentaa,mikä on meille kaikille ihan passeli neuvo:yritetään elää tässä hetkessä.Nauttia elämän pienistäkin ilonpilkahduksista.Väliin meillä kaikilla on kurjaa,mutta positiivisella asenteella mennään:))
Muista,jotta joka hetki on arvokas!!

Työniloa:)))

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Sirutuuli kommentistasi blogissani! En huomannut sinne vastata, niin tulin tänne :) Mukavia ajatuksia sinulla oli tuosta kotirouva-asiasta...Työssä käymisessä on kyllä se hyvä puoli, että sieltä tulee sitä rahaa, mutta kyllä se tosiaan voimatkin vie!! Koko ajan stressi päällä ja kotityöt siihen päälle ja voih.. Ei mikään ihme, että välillä on ihan loppu! Aurinkoa ja iloa sinulle tuleviin vapaapäiviin!!

MaMMeli kirjoitti...

Ihan luonnollista, että sinua väsyttää...olethan kokenut kaikenlaista viime aikoina. Nykyinen elämänrytmi ja töiden vaatimukset vie mehut meiltä kaikilta välillä. Koita levätä ja pianhan aurinko antaa meille uutta voimaa, että jaksamme kesään<3

Sari kirjoitti...

Onneksi on blogi, jossa voi purkaa kaiken sen pahan olon pois. Välillä noita päiviä tulee, kun ei jaksa mitään ja sinulla on vielä ollut suruakin tässä viime aikoina. Et varmasti ole ehtinyt sitäkään oikein työstää tuossa työkiireessä,joten se kaikki väsyttää. Onneksi sinulla on lomaa tulossa! Älä ajattele siihen kovasti hommia, vaan lepäile kunnolla. Sitten jaksaa taas työpäivien jälkeenkin.
Tsemppiä!

Sirutuuli kirjoitti...

Suuret kiitokset tsemppauksistanne ja kauniista sanoistanne jokaiselle! Miulle tulee vaan sellainen olo, että aina olen valittamassa jostakin :)
Tänään on onneksi pirteämpi olo kuin eilen ja ihan kohta on vapaa viikonloppu, jota olen odottanut melkein enemmän kuin lomaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi iik, poistin äskön vahingossa blogistani laittamasi kommentin! Tarkoitus oli poistaa vain erään toisen lukijan kommentti (oli vahnigossa laittanut kommentin kahteen kertaan), mutta samalla lähti sinunkin ihana kommentti! Voi minua rähmäkäpälää! :(
Oli pakko tulla heti kertomaan tänne sinulle, ettet ihmettele, että miksi kommenttisi ei näy!

Olen täällä flunssa kourissa, ja pää on ihan höttöä täynnä, kun on niin kipeänä.

Kiitos kuitenkin kommentistasi :) Ja voimia sinulle!