Nyt onnistu

Vihdoin ja viimein voin sanoa onnistuneeni Art journalin sivun teossa. Vihdoinkin olen tyytyväinen, ensimmäistä kertaa meni nappiin. Tämä sivu on ollut jo jonkin aikaa valmiina, mutten ole viitsinyt blogata. Jotenkin tökkii koko bloggaaminen, siis ei huvittaisi millään blogata yhtään mitään.
Johtuu varmaan tästä ankean pimeästä ja synkästä syksystä. Jatkuvaa pimeyttä ja ankeutta, sadetta ja sumua. Yäk.
Väsyttää, eikä saa kuitenkaan nukuttua, väsyttää lisää....plääh.

Ja sitten siihen sivuun. Maalasin akryylimaaleilla taustaa, valuttelin valkoista maalia ja rätillä yritin kuivata, kun föönillä ei meinannut kuivua. Sattui onnellinen vahinko ja valkoinen maali levisi ympäri sivua, siitä tulikin kiehtova tausta. Lisäsin Askaretasta ostetun vintagekuvan, kysyin mieheltä, mitä kuvasta tulee mieleen ja hän sanoi: haaveilija. Haaveilijasta tuli mieleen eräs ihana Ozzy Osbournen biisi: Dreamer. Lisäsin kakkupaperin ja sanoja kyseisestä biisistä.

En nyt ihan kuitenkaan voi sanoa I love it, mutta I like it :)

 Tätä se Art journaling voisi parhaimmillaan olla.
Otin itselleni merkityksellisimmät rivit mukaan.

Viimeiset rivit, jotka otin mukaan:

If only we could all just find serenity
It would be nice if we could live as one
When will all this anger, hate and bigotry ... 
Be gone?

Aikas ihanat sanatkin, ainakin miun elämään niin sopivat. Ozzy on kyllä aivan ihana laulaja. 

♥ I love Ozzy ♥  :)

Ihan kuin pentuna, kun kirjoiteltiin, joka vihon ja kirjan kulmaan I love sitä sun tätä :) Milloin mikäkin bändi tai laulaja. 

Mutta Ozzy on miun kestosuosikki, säilynyt sieltä iloisilta teinivuosilta tähän päivään. 

Joten hän kyllä ansaitseekin ihan oman sivunsa miun kirjaan. 

 Vieläpä ihan onnistuneen sellaisen :)

Nyt ei muuta kun Moikka ja nähdään taas joku päivä! 

En sano, että kaunis päivä, kun seuraava kaunis sellainen voi olla vasta ensi kesänä...