Inspiraatio kävi kylässä

Täällä on tänäänkin viileää. Mutta ennenkaikkea eilen oli ja tuntui kuin olisin herännyt jostain horroksesta.
Lueskelin kaikessa rauhassa Toivekoti & puutarha- lehteä ja yhtäkkiä kesken kaiken kävin hakemassa ruuvimeisselin. Rupesin ruuvailemaan ovesta (joka oli tietokonepöytänä) jalkoja irti sekä tikashyllyä irti seinästä.

Ovi on taas siellä, minne se oikeasti kuuluu. Sitä pöytää ei olisi ikinä pitänyt tehdä. Kaduin sitä heti, kun olin sen tehnyt. Tuohon on niin ihana laittaa talvella valot. Sellainen kylttikin olisi kiva, en vaan tiedä, mistä niitä saisi. Siis sellainen katukyltti.
Ellokselta tilasin tyynynpäällisen ja virkatun torkkupeiton, jotka kuvassa näkyvät, alkukesästä ostettiin tuo pinkki Mariskoolikopio Robin Hoodista.

Tikkaat on eteisessä ja nyt meillä on kierrätyskeskus.

Noihin koreihin kerätään palautuspulloja ja keräykseen meneviä lehtiä. Ennen tuolla oli epämääräisiä kasseja roikkumassa ja pinoja kasvamassa. Meillä on niin pienet säilytystilat, että kierrätysrojut on pyörineet ympäriinsä.

Olkkarin toisessa päässä on nyt tilaa ja avaruutta. Ihanaa! Mie en tykkää siitä, että jokainen metri olohuoneesta on tumpattu täyteen tavaraa. Se vaikeuttaa imurointia.
Jotain järjestämistä tuo vielä vaatii esim. kylmälaukku täytyy viedä alakertaan.

Näissä kuvissa näkyy ensimmäistä kertaa meidän kesämatotkin :) On nekin jäänyt esittelemättä. Nämä kyllä saattavat jäädä koko talveksi. Karvalankamattoja en suosittele kissaperheeseen, oksennuksia ei saa pois.
Ei kyllä näistäkään, mutta helpompi nämä on pestä. Etenkin kapeat matot, kuten telkkarin katselupuolella on.
Verhot on jääneet liian pitkiksi (kun ne on vaan taitettu yläreunasta nipsuihin), mutta niiden edessä on ollut rojua, joten se ei ole haitannut.

Huomasin, että mie olen kyllä ollut todella laiska bloggaaja, kun osa hankinnoistakin on jäänyt esittelemättä :)
Mie aina mietin liian pitkään, että kiinnostaakohan nämä sisustusjutut edes ketään ja jätän sisustuspostaukset väliin (viimeaikoina) ja esittelen jotain, mitä olen tehnyt. Kuten nytkin oikeastaan, miehän tein hikisen homman, että sain tuon oven takaisin seinälle ja hyllyn paikoilleen.

Naapurista ei kuulunut mitään eilen. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että satoi vettä ja joutuivat olemaan sisällä.
Tai sitten he eivät oikeasti tarkoittaneet mitään niillä huuteluilla ja katuvat sanojaan.

Ainiin, nyt kun meillä ei ole enää olkkarissa työpöytää, askarteluhuoneesta tuli samalla bloggaus- ja tietokonehuone.
Nyt täytyy lopettaa ja ruveta henkisesti valmistautumaan iltavuoroon. Onneksi nyt ei ole rankka jakso: vain kaksi iltaa ja yksi aamu ja sitten kaksi vapaata :)
Mukavaa viikonloppua teille!

Tylsä Turkoosi Tunika

Ei miun sitten tarvinnutkaan käydä taukoilemaan, kun ilma viileni kymmenellä asteella. Tietenkin juuri vapaapäivänä... Ei nuo helteet vapaapäivinä haittaa, kun voi välillä käydä viilentymässä altaassa. Mutta niinhän se aina menee, että parhaat ilmat on työpäivinä. Tänään on nimittäin satanut vettäkin, joten ei tartte mennä altaaseen eikä istua pihalla. Ja miulla on viikon ainut vapaapäivä (viikonloppuna on sitten iltavuorot ja varmaa kauheat helteet).
No, sainpahan ainakin toteutettua yhden idean, joka on koko kesän odottanut inspiraatiota. Miehän perin äidiltä valtavat nappivarastot, kuten joskus kerroinkin. Idea oli, että käyttäisin niitä nappeja vaatteiden koristeluun ja miulla oli yksi siihen sopiva tylsä tunika.

Tunika on ryppyinen, koska olin taitellut sen reppuun vaihtopaidaksi töihin. Kyllä se täytyy silittää, ennenkuin otan käyttöön. Silitän sitten joskus...kun seuraava inspiraatio saapuu :)

Turkooseja nappeja löytyi 7 kpl. Kaula-aukkoon ompelin 5.

Kaksi niistä päätyi hihansuihin, molempiin yksi.
Tämä tunika on ollut varmaan kerran käytössä. Muuten kiva, mutta tylsä ja kuitenkin ihanan väljä. Ei kiristä, eikä purista.

Nyt täytyisi löytää jostain laskujen maksuun inspiraatio...raivostuttavaa hommaa...välttelen sitä keksimällä koko ajan muuta tekemistä. Vaan maksettava ne on, ei mahda mitään.

Tänään olisi sitten perjantai, kuten tietenkin tiesitte. Sitä mie vaan, että näinköhän tänään saamme kuunnella jatkoa viime perjantaiseen mekastukseen... Ehkäpä ei, naapurissa on ollut hyvin hiljaista, vaikka kotona ovatkin olleet. Ehkäpä heitä hävettää.

Mitähän sitä sitten tekisi, ettei tarvitsisi niitä laskuja maksaa...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen.
Hiljaista on ollut tällä viikolla naapureiden puolella. Meillä eletään normaalisti ja kyseinen autokin ajaa normaalisti. Sovimme, että jos ensi viikonloppuna sama meno jatkuu kuin viime viikonloppuna, soitamme poliisit välittömästi.

Täällä on tukahduttavan kuuma, vaikka mittari näyttää "vain" 29°C. Toista viikkoa jo putkeen sama helle ja tuntuu, että päivä päivältä kuumenee. Aurinko on polttavan kuuma, yhtään ei pysty olemaan auringossa, jos ei ole pakko.
Eilen oli kyllä hurja ukonilma. Pahin 8 vuoteen, eli tänä aikana kuin tässä on asuttu. Vettä tuli kuin saavista kaataen, tiet tulvivat ym. Ilma ei kuitenkaan viilentynyt yhtään, päinvastoin. Täksikin päiväksi on luvattu ukkosta, saa nähdä, tuleeko. Ja jos tulee, ei se mitään auta.
Nyt, kun nämä helteet hellivät riivaavat meitä, voi olla, ettei kovin usein tule blogia päivitettyä, kun ei kerta kaikkiaan jaksa ajatella.
Eikä jaksa tehdä mitään, mistä voisi täällä mainita :)
Tai voinhan mie kertoa: eilen töiden jälkeen selasin pikaisesti blogit läpi, katsoin telkkaria sohvalta ja kävin suihkussa, sekä tein eväät täksi päiväksi, neuloin ja virkkasin vähän. Eli todella vivahteikas ja tapahtumarikas päivä :)
Edellisenä iltana pääsin klo 21 töistä, jonka jälkeen suihkuun, syömään ja neulomaan. Todella mielenkiintoista ajankäyttöä :)
Päässä ei liiku yhtään ajatusta mistään järkevästä ja kaikki inspiraatiot on jossain nukkumassa :)
Hiki tulee pelkästä ajattelemisesta, joten en ajattele mitään. Zombeilen vaan.
Niin kauan kuin helteet jatkuvat, saatan jopa taukoilla bloggaamisesta. Paitsi, jos saan jonkun käsityön valmiiksi tai naapurustosta kuuluu jotain uutta. Tai jotain kerrottavaa tulee (tuskin tulee, kun ei mitään jaksa tehdä).
Jos ei miusta kuulu mitään, olen muuttunut zombiksi.

Näitä kuviakaan en jaksanut itse ottaa, vaan värväsin tytön töihin.
Ja aivokapasiteetti ei meinannut riittää kuvien tänne laittamiseen.
Joten parasta on häipyä pihalle, altaaseen loikomaan :)
Kuumaa keskiviikkoa kaikille!

Uhkauksia ja törkeyksiä

Tämä viikonloppu on mennyt niin, että eilen en juuri koneella ollut. Pikaisesti vain kävin katsomassa kommentit, mutten kerennyt niihin mitään vastata. Kiitos niistä kuitenkin!
En oikein tiedä, mistä aloittaisin tai mitä voisin kertoa. Aika järkyttävää kuitenkin...
Aloitanpa alusta ja kerron kaikki.
Tytön poikaystävä on koko talven korjannut ja laittanut autoaan meidän autotallissa. Muutama kaveri on käynyt silloin tällöin auttamassa. Meille ei ole ollut heistä mitään haittaa, päinvastoin, kiva on ollut seurata ahkeria poikia. Eivät ole möykänneet, eivätkä olleet häiriöksi millään tavalla. Purkivat siis auton atomeiksi ja kasasivat alusta loppuun uudestaan, hatunnoston arvoinen asia.

No, auto oli sitten siinä vaiheessa, että käynnistivät sen ensimmäisen kerran tallin edessä (työnsivät siihen). Kello oli 20.30 ja eräät naapurit vähän kauempaa tulivat valittamaan. Auto oli viritetty, paksulla pakoputkella varustettu ilman äänenvaimenninta ja meteliä kesti n. 10 min. Pojat hinasivat auton maalle, jossa jatkoivat sen laittamista.
Kolmen viikon kuluttua auto tuli taas meille ja jatkoivat laittamista. Ajoivat sillä ABC:lle (edelleen ilman äänenvaimenninta) ja tulivat takaisin (kello oli 20). Samat naapurit tulivat valittamaan. Taas auto hinattiin sinne maalle, jossa se laitettiin kuntoon loppuun saakka.
Tällä viikolla se on katsastettu ja on täysin laillinen ajopeli äänenvaimentimineen. Noista toisista naapureista ei ole enää kuulunut mitään, eikä pitäisikään, autohan on laillinen.

Mutta perjantai-iltana alkoi toisesta naapurista kuulua törkeyksien huuteluja meillepäin.
Kaikki alkoi siitä, kun poikaystävä toi tytön kotiin ja läksi pois. Tytön kävellessä tien laidasta pihalle, huutelivat rumasti hänen peräänsä. Puolitoista tuntia huusivat: he hakkaavat kaikkien päät mäsäksi, jotka tänne tulevat (myös meidän), rotikka raatelee hyvin, pistävät meidän pihan p***ksi, tuovat kiviä ja betonia pihan täyteen, tappavat kaikki jotka tänne tulee (myös meidät), hajottavat tuon pojan auton, ajelevat hienoilla autoilla ja tien laidat täynnä autoja (kerran oli 5, yleinen tie eikä kieltomerkkejä). Välillä yksi sanoi, että nyt mie lähen, toinen sanoi, mie tuun kanssa...Kamalaa kiroilua ja rumilla sanoilla haukkumista, tappouhkauksia, koiran usuttamista kimppuun...

Puoleen kahteen saakka odoteltiin, milloin he tulevat koko ajan valmiudessa soittamaan poliisit. Eivät tulleet ja lopulta uskaltauduttiin nukkumaan, mutta tyttö sanoi heidän möykänneen ainakin kolmeen ja ylikin, kun hän oli käynyt vessassa. Mie nukuin kuin tukki, olihan miulla takana rankka 6:n päivän työputki ja mustikkareissu päälle vielä. Mies ja tyttö olivat yön nukkuneet huonosti ja odotelleet, milloin he tulevat...

Emme uskaltaneet soittaa poliisiakaan ja olisivatko he mitään tehneet kuitenkaan. Pahempi sotahan siitä olisi syttynyt. Nyt sanoin vaan, että ollaan ihan hiljaa, eikä vastata millään lailla.
Huutelu jatkui lauantai aamupäivällä, mutta ei enää tappouhkauksia: huusivat meille, hävetkää (miksi meidän pitäisi?) ja jotain sitä samaa, että hienoilla ja kovaäänisillä autoilla ajelevat....kolme laatikkoa olutta olivat käyneet ostamassa kymmenen aikoihin aamulla....
jossain vaiheessa nainen kävi tiellä osoittelemassa meillepäin ja huusi miun miehelle herraa ja hidalgoa. Just.
Kävivät vielä heidän viereiseltä naapurilta kysymässä, häiritsevätkö naapurit.... Hehän pitkin yötä ulkona istuvat ja möykkäävät. Tuo auto ajaa tiellä vain sen verran, että poika menee töihin ja tulee takaisin. Raukka on niin kiltti, että ajaa suurinpiirtein kymmpiä, eikä uskalla painaa kaasua, ettei kuulu meteliä. Ja välillä ei uskalla tulla edes omalla autollaan meille, ettei aiheuta häiriötä, vaan lainaa jonkun kaverinsa autoa. Ja yleensä ajaa auton vielä yläportille, etteivät alapuolen naapurit häiriinny.
Voin sanoa, että kunnon poikia ovat kaikki, jotka meillä ovat käyneet.
Perjantai-iltana katsoimme elokuvaa, joka jäi kesken, kun pelättiin. Lauantaina tuli iskä ja sisko käymään ja kuulivat hekin vähän, minkälaista huutelua naapurista kuului...

Sain mie eilen tehtyä mustikkapiirakan, jota syötiin ja kahvia juotiin pihalla istuen ja kuunnellen möykkäämistä.
Siinä saivat eksyneet rekatkin ja muut nuoret autolla ajelijat oman osansa. Tästä ei saa kuulemma rekoilla mennä, kun on pieniä lapsia taloissa (näillä naapureilla ei ole). Mutta mitä harhautunut rekka voi muuta tehdä kuin mennä läpi, kun ei sillä takaisinkaan pääse. Paha sitä on kääntää pikkuteillä...
Illalla katsottiin perjantainen elokuva loppuun ja toinen perään. Siinä katsoessa sain neulottua uuden tiskirätin, Maalaisunelma-lehden mallin mukaan. Että ei ihan hukkaan mennyt se viikonloppu. Tai onhan tätä vielä jäljellä, katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.
Ainakin nyt sataa kaatamalla vettä (se siitä ajatuksesta, että istuisin pihalla neuloen ja virkaten).

Edellisenä viikonloppuna oli mies kuunnellut samantyylisiä törkeyksiä päivällä, kun mie olin töissä.
Siispä tätä taitaa olla tiedossa joka viikonloppu.
Mie en oikein ole osannut keskittyä mihinkään, päässä pyörii vaan nuo huutelut.

Onhan tuon auton jo kerran poliisitkin pysäyttäneet, mutta eivät sanoneet autosta mitään. Yrittivät vain puhalluttaa kuskin: menivät tytön luo, että puhallappas tähän. Johon poika vastasi: voittehan te emännänkin puhalluttaa, mutta ratti on tällä puolella =) Poliisi rupesi nauramaan, ratti on ns. väärällä puolella :)
Että semmottista tänne, ei oo ainakaan tylsää.

Mustikkaa ja tanssilavaromantiikkaa

Kiitos kaikille kommenteista :)
Kiva niitä on lueskella, vaikken ole aina ehtinyt kaikkiin vastailemaan tai vastailen tylsästi :)
Miun suur-urakka on sitten ohi tältä erää. Kuusi päivää helteessä puurtamista työmaalla ja nyt koitti kolmen päivän vapaat. Tai siis tänään on jo niistä ensimmäinen.
Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi lähdettiin urakoimaan mustikkametsään. Tavoitteena oli ämpär täyteen ja se saatiin. Oltaisi saatu varmaan toinenkin, jos olisi tarvinnut ja jaksanut. Vaan eipä niitä ihan mahdottomasti tarvitse, sen että mustikkapiirakoita saa talvella paistella ja luultavasti huomenna jo ensimmäinen :)
Meillä on ollut aina tapana käydä äidin kanssa jo 20 vuotta samassa paikassa, joko tässä tai yhdessä toisessa. Tämä on jostain syystä miun lemppari paikka. Ehkä siksi, että äiti on tiennyt paikan historiaa ja kertonut siitä. Hänen lapsena ollessaan tällä paikalla oli erittäin suosittu tanssilava, noin 50-60 vuotta sitten.
Kuvat on miehen kännykällä otettu ja monen mutkan kautta koneelle laitettu. Kuvia on rankasti muokattu (mies kertoi jälkikäteen, että kameran linssin päällä on vielä se teippi). Kyllähän näistä nyt selvän saa :)

Kioskirakennus on tallella edelleenkin ja aina miusta on yhtä hauska käydä sitä katsomassa. Sisätilasta otettu.

Kellarin luukku (kurkattiin luukun alle, ei mitään mielenkiintoista)

Takaosassa on joku pieni huone ja siellä vanha rikkinäinen puulaatikko. Olisi tehnyt mieli tuoda se kotiin, mutta historiaa täytyy kunnioittaa. Kun kerran mökki on edelleen pystyssä, ei sieltä saa viedä mitään.

Entäs sitten sen huoneen ovi...Ihana! Joku on laittanut sen istuimeksi nuotiopaikalle.

Nyt, kun äitiä ei enää ole, tämä paikka tuntuu vieläkin tärkeämmältä ♥ Äiti on nimittäin asunut lapsena täällä lähistöllä. Vanhaa armeija-aluetta ja äiti oli armeijan kapiaisen lapsi, kiertänyt ympäriinsä ja Vaasasta lähtöisin.

Miehen kanssa lähdettiin kahdestaan mustikkaretkelle tänään, onneksi hän lähti, ettei tarvinnut yksin mennä.

Mustikkaa oli aika paljon ja kaikille riitti, vaikka siellä oli eräs vanhempi nainenkin keräämässä. Ja paljon jäi...

2 h 15 min ja ämpäri oli täynnä. Kaksi yhdistettyä kahvi- ja tupakkataukoa oli sekä miun kamerointi/kännyköintikierros :)

Mustikkareissussa on parasta nuo evästauot :)

Kaikki maistuu paremmalle ja metsässä sielu lepää.

Kameran lisäksi matkasta unohtui aurinkolasit ja retkituolit. Oli tarkoitus ottaa tuolit mukaan, että olisi saanut istua ulkona, nyt istuttiin autossa. Ensi kesänä sitten :)

Nyt on pieni lepotauko ja sitten iltapäivän puolella alkaa armoton marjojen putsaus. Kerääminen on kivempaa kuin putsaaminen...

Mutta mikäs tuossa pihalla on istuessa ja putsatessa.

Lämpöistä viikonloppua kaikille!

Voiton puolella :)

Työputki alkaa olla voiton puolella, enää kaksi jäljellä.
Mitään en kyllä jaksa tehdä, mutta tarvinneeko tuota aina tehdäkään. Pääasia, että kunnialla selviää tästä putkesta.

Tänään tuli postista mielenkiintoinen kirja, Tyyli&Koti- kerhosta.
Onpahan taas "unilääkettä" vähäksi aikaa :) Miulla kun on tapana unilääkkeeksi lukea iltaisin, mikä helpottaa nukahtamista.
Maalaisunelmia sisällä ja ulkona - linkkiä klikkaamalla pääset WSOY:n sivulle katsomaan esittelyä.

Tarkoituksena oli ottaa kuva kirjasta, mutta kamera oli (taas) virrat päällä kaapissa. Tyttö oli sen sinne jättänyt. Laitoin akun latautumaan, mutta kuvat jäävät tällä kertaa vain tähän yhteen.

Mitään ihmeellistä täällä ei olekaan tapahtunut, ei sisällä eikä ulkona.
Järkyttävän hautova kuumuus kyllä vallitsee ulkona. Ihan ihmeellinen kasvihuoneilma, tosiaan trooppiselta tuntuu, kuten on lupailtukin.

Neulomisrintamalla alkaa olla taas aloituksia vaikka minkälaisia, mutta valmista ei tule millään. Ehkä joku päivä, jos ei langat sula käsiin :)
Sisustusrintamalla ei tapahdu senkään vertaa. Ajatuksia on, mutta toteutus tökkii. Tai siis en viitsi enkä jaksa.
Viikonloppuna olisi kyllä tarkoitus taas hiukkasen maalailla, mutta siitä sitten enemmän, kun niin todella tapahtuu :)
Nyt ei kyllä ajatus taas kulje yhtään, helle sekoittaa ajatukset, joten on parempi siirtyä toisten blogien pariin.
Lämmintä tiistaita kaikille :)

Ihan pikkasen vaan shoppailtu :)

Tänään menimme sinne lukkoliikkeeseen ostamaan uutta lukkoa ja koska se sijaitsi Sisustus K&K- Wanhan ajan sisustusliikkeen vieressä, oli ihan pikkunen pakko käydä siinä naapurkaupassakii, eli K&K:ssa. Tarvetta oli yhdelle lasipurkin hattuselle, mutta kuinkas ollakaan, tarttui sieltä muutakin pientä käteen...

Uusin Jeanne d'Arc Living ( tykkään tuon lehden kuvista ja tunnelmista) - hinta oli tullut alaspäin, ennen maksoi 12€ ja nyt 9,95; tuollainen pannunalunen, josta olen haaveillut kauan :), muutama koukku ja tuollainen huppu tarjoiluastiaan.
En mie pysty vain pikaisesti piipahtamaan kyseisessä kaupassa, siellä on niiin ihania tavaroita! Haluaisin sieltä vaikka mitä.
Voisihan sitä tehdä vaikka suunnitelman, että aina tilipäivänä kävisi ja käyttäisi jonkin pikkusumman (ihan kuin onnistuisi, villiinnyn kaikista ihanista tavaroista niin, että järki sumenee ja pian olisi tili tyhjä).

Eilen, kun vielä aurinko paistoi, kiertelin pihalla kameran kanssa ja tässä tämän hetken kukkivia.
Kuunliljan kukka on nätti, vaikka sanoovat, että sen lumo perustuu lehtiin.

Tämän ruusun yritin joskus hävittää, onneksi se ei antanut periksi, vaan sitkeästi on puskenut uutta alkua ja kukkaa paviljongin takana. Mikähän tämä ruusu on nimeltään?

Alkukesästä tämän kukan lehtien ilmestyessä en ollut varma, onko tämä rikkaruoho vai ei. Annoin sen sitten kasvaa ja sehän on Auringonkukka :) Vähän jo rähjääntynyt, mutta uusia nuppuja on paljon.

Liljako tämä on? Näitäkin nuppuja on tosi paljon, vaikka tämäkin alkaa olla jo aikansa elänyt.

Äitienpäiväruusu on kukkinut pitkään. Äidiltä saatu ♥

Tästä puskasta tai siis pensaasta on tullut jättiläinen.

Maanpeitekasvienhan sanotaan jyräävän kaikki alleen, mutta ei meillä, heinää kasvaa seassa.

Joku on sanonut, ettei tykkää keltaisista kukista. Miun mielestä ne on aurinkoisia ja pirteitä, mie tykkään.

Marjapensaitakin kävin takapihalla kurkkimassa.
Marjoja tulee taas Paljon!
Punaisessa karviaisessa on tosi paljon raakileita. Ja näitä meillä on kaksi...

Pitäisi varmaan opetella tekemään karviaisista jotain muutakin kuin mehua, kuten myös mustista viinimarjoista.
Näistä tulee nimittäin valtavat määrät mehua.

Etenkin, kun sinne sekaan laitetaan punaisia viinimarjoja.

Punaisia on vielä yksi tuossa kuvan oikean laidan ulkopuolella :) Mustia on kaksi.
Yksi pensas on mennyttä, en muista, kumpaa lajia oli. Mutta ei haittaa, vaikka onkin kuollut. Kyllähän näitä riittää.

Alkujaan marjapensaita oli 14, nyt on 7. Noissakin riittää marjoja, vaikka suuremmallekin sakille.

Tulipahan taas paljon kuvia ja pitkät sepustukset. Mutta voipi olla, etten jaksa pahemmin päivitellä seuraavien 6 päivän aikana, joten tässä nyt senkin edestä :)
Huomenna se nimittäin alkaa: 6 päivän raataminen...
Nähdään taas!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ja kiitos kommenteista :)

Kylppärin remonttia

Nyt se on melkein valmis. Pientä hienosäätöä vailla vaan. Listoja katonrajaan ym. pientä.
Mies aloitti sen Joulun aikaan ja tänään paneloi loppuun.

Meidän purkit ei ole kovin kuvauksellisia :)
Saunan ovi menee vaihtoon vielä joskus ja kuulemma silikonit ja lattialaattojen saumat tummaksi.

Ehkä nuo rimpulaputket pitäisi maalata valkoiseksi tai sitten ei.

Laatta on espanjalaista valkoista kohokuvioista. Kamera ei suostunut yhteistyöhön, että olisin saanut kunnon kuvan kuvioista. Kaikki laatat on K-raudasta ostettu. Taitaa olla meidän vakioremppakauppa :)

Yhdellä seinällä on panelointi ja paneleissa pyyhekoukut.

Aikamoinen muutos entiseen, joka oli beigeä, beigeä ja mäntyä.

Seinälaatta ei ollut paha, mutta lattia...YÄK! 70-luvun uimahallin lattialaattaa...
Tai 60-luvun.

Mäntypanelit, jes! Tässä talossa on mäntyä enemmän kuin laki sallii :)
Osa on maalattu, nämä vaihdettiin kokonaan.

Tämmöstäki oli välillä.
Tuo musta ei ole hometta, vaan pikeä. 60-luvun vesieristystä.
Kuulemma.

*****

Toinen asia, joka saatiin tänään melkein hoidettua, on ulko-oven lukon korjaus. Se on pisimpään odottanut rojekti, kokonaiset 8 vuotta. Vihdoin ja viimein sanoin miehelle, että soittaa lukkoliikkeeseen ja kysyy, paljon maksaa lukon vaihto. Ei sitä tarvikaan vaihtaa, uusi lukkopesä riittää.

Oli asiantunteva lukkoseppä toisessa päässä ja tiesi heti, mistä kiikastaa. Lukkopesä maksaa 60 € 

Uskomatonta, mie olen guugletellut asiaa (hinnat n.300€) ja oltiin siihen 300 varauduttu. 

Miksei aiemmin olla tätä asiaa hoidettu? Vain yksi puhelinsoitto. On se joskus niin vaikeaa. Nyt se on nimittäin pakko korjata. Meinasin tänäänkin lentää selälleni, kun nykäisin oven kiinni ja kahva jäi käteen :) ja ovea ei saa lukkoon.

*****

Tänään olen ottanut rennosti ja levännyt, neulonut ja katsonut Katsomosta Kesä Tilan jaksoja. Huomenna täytyykin sitten lennellä ympäriinsä. Käydään hakemassa se lukkopesä, käyn kylässä (sillä ystävällä, jonka kanssa en ollut missään yhteydessä äidin sairauden aikaan - väärinkäsityksiä. Hän odotti, että mie otan yhteyttä ja mie odotin hänen yhteydenottoaan. En ole pitkävihainen-elämä on liian lyhyt sellaiseen :) . Tämä on jo toinen kerta, kun tavataan tänä kesänä), ruokakaupassa täytyy käydä ja iskän luona. Halusin tämän päivän olla vain kotona lepäämässä, kun oli oikein paha olo väsymyksen takia. Ei ole enää. Nyt olen jo kuin toinen ihminen - katsotaan ensi viikon perjantaina uudestaan 6:n päivän putken jälkeen, missä kunnossa sitä silloin ollaan :)

Mutta nyt ihmettelemään, miten sitä iltaansa viettäisi.

Kiitos kaikille!

Ihan rätti

Kaipa se täytyy tännekin jotain itsestään ilmoitella, kun edellinen päivitys oli lauantaina.
Mitään täällä ei kyllä ole tapahtunut, enkä mitään tehnyt. Muuta kuin töitä. Onkin ollut harvinaisen rankka rupeama, kun viikonloppuilloista aloitin. Helle ja betoni/asvalttih***tti on harvinaisen rankka yhdistelmä.
Vienyt viimeisetkin mehut, kotona en ole jaksanut tehdä yhtään mitään.
Neulominen on ainut, mitä jaksaa väsyneenä tehdä. Ei paljon voimia vaadi heilutella puikkoja ja kaivaa työ lankakerineen esiin.
Nyt, kun seuraavat kaksi vapaapäivää lepään, alkaakin kuuden päivän putki. Mitenköhän puhki mie ensi viikolla olen, kun nyt olen kaatumispisteessä...
Eilenkin olin niin puhki, että nukuin jopa päiväunet ja kuten vanhimmat lukijat muistavatkin, päiväunet on miulla tosi harvinaisia. Täytyy olla todella väsynyt, että saan päivällä nukuttua.
Pitää nyt vaan kerätä voimia seuraavaan rankkaan putkeen.
Nyt en jaksa lähteä edes kameran kanssa heilumaan minnekään, tulkoon kuvatonta tänään.
Tämmöstäpä tänne, ei kurjuutta kummempaa, kuten sanonta kuuluu.
Toivottavasti sinne vähän parempaa.
Taitaa tänäänkin olla päikkärit tiedossa...

Jännitystä elämään

Ensinnäkin sain kivan arvontapalkinnon Aavan nurkka- blogista. Ihanan väristä lankaa, pari ylläriä ja kiva kortti oli myös mukana. Kiitos :)
Karkkeja söin jo eilen illalla :)

Kissoille oli myös kiva ylläri. Kissojen karkkia.

Tälle kävi vähän köpelösti. Olin antanut muutaman palasen kummallekin ja läksin jotain touhuamaan, pussi jäi  keittiön työpöydälle. Mies ja tyttö tulivat kotiin ja esittelin heille palkintoja. Kun rupesin tuota pussia esittelemään, ei sitä ollutkaan missään. Nasu sen sitten paljasti, että se on keittiön sohvan alla :)
Jommallekummalle oli iskenyt  karkin himo :)

Johan näissä olisi ollut jännitystä kerrakseen, mutta kohtalo (tai joku muu) päätti, että annetaanpas lisäjännitystä näille tylsimyksille. Oli kyllä aika vaarallista jännitystä.

Meillä oli selvät sävelet illan varalle: piti laittaa tulet lämmityskattilaan, käydä pikaiseen kaupasta, lämmittää sauna ja pulikoida altaassa sekä katsoa Syksyn sävel retroa.
Toisin kävi. Kaikki tyssäsi tuohon ensimmäiseen.

Mies meni laittamaan tulet kattilaan, kuten 8 vuotta on tehnyt ja huusi miut sinne katsomaan. Savua oli niin paljon, ettei mitään nähnyt. Piippu ei vetänyt yhtään, koko alakerta saunaosasto, varasto, autotalli ja itse kattilahuone oli niin täynnä sankkaa savua, ettei nenäänsä pidemmälle nähnyt.
Iski pieni paniikki! Ilma seisoi ja savupilvi leijaili maata pitkin tielle (matkaa on jonkin verran) autotallin ovelta. Ihmiset pysähtyivät katsomaan ja ihmettelemään, että onko koko talo tulessa.
Mies soitti nuohoojalle, joka neuvoi polttamaan paperia, oli kuulemma ilmalukko. (mie soitin samaan aikaan iskälle hätäpäissäni, hän sanoi saman)
Kattilahuoneessa ei syttynyt edes sytkäri, joten mies sytytti paperit jo alakäytävällä ja sokkona tökki paperia kattilan suuntaan ja sai sen sinne tuhkaluukkuun tungettua. Se auttoi. Piippu rupesi vetämään ja kaikki mahdolliset isotkin ikkunat ja ovet avattiin sepposen selälleen ja savua tulvimalla tulvi ulos.
Mie olin kyllä jo valmis soittamaan palokunnan ja olisin soittanutkin, jos olisin ollut yksin kotona.
Ihme juttu, mistä se ilmalukko tulee (iskä kertoi, että johtuu ilmoista), mutta miksi? Miksei ikinä ennen ole ollut?
Nämä on taas niitä asioita, mitä ei oikein ymmärrä. Ehkä kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää.
Ei käyty saunassa, kaupassa, eikä katsottu Syksyn säveltä...
Altaassa pulikoitiin ja suihkussa käytiin.
Vieläkin täällä haisee savulta. Pukuhuoneen kuivumassa olevat pyykit täytyy pestä uudelleen. Ei miulla mennytkään  niiden pesemiseen kuin yksi päivä. Onneksi mies jää lomalle ja lupasi pestä ne.

Miulla on iltavuoroviikonloppu, mälsää. On niin ihana ilmakin ja kotonakin olisi kaikkea kivaa tekemistä. No, olihan miulla 5 tai 6 vapaata viikonloppua, kun olin lomalla, kait se on miun vuoro. Ja ei ne ole kuin kaksi iltaa. Ensi viikolla ei ole yhtään, joten kyllä nämä menee. Loman jälkeen vaikeinta on orientoitua juuri viikonloppu iltavuoroihin. Kunhan arki rupeaa rullaamaan, iltavuorotkin taas menee omalla painollaan.
Mukavaa viikonloppua teille muille!

Iso Ilo :)

Tyttö ja mies tulivat töistä ajoissa tänään ja porukalla on nautittu uudesta ihanuudesta.
Nimittäin siitä uima-altaasta, se on ihana!

Kuten tytön ilmeestä voi päätellä :)
On ollut lämmin päivä ja on todella nautinto pulahtaa kylmään veteen. Kelluakin tuossa mahtuu hyvin ja pari uimavetoa vetämään.
Ajattelin, että täytyy ihan kertoa enemmänkin tuosta.
Me ostettiin siis Robin Hoodista se, mutta netistä löysin paikan, josta samanlaisen voi tilata. Eikä maksa paljon.
Budget Sport myy samanlaisia, mutta erimerkkisiä.
Allas on 3 m halkaisijaltaan ja on 67 cm syvä, yli polven.

Vähän on rekvisiittaakin ympärille jo laitettu :)
Tuolle penkille ei ole koskaan löytynyt pihalta kunnollista paikkaa. Yleensä se on ollut paviljongissa pöydän päässä tyhjän panttina, nyt se sai hyvän paikan.
Ja äidin antamat lepotuolit on toisella puolella, samoin nuo muoviritilät. Niiltä on hyvä pulahtaa uimaan.
Nyt odottelen tässä ruuan valmistumista ja illalla olisi tarkoitus saunoa ja samalla pulahtaa altaaseen.
Meillä kun ei ole kesämökkiä, nyt voimme leikkiä sellaista :)
Pienestä voi ihminen tulla onnelliseksi :))

Oikein paljon kiitoksia teille uskollisille lukijoille ja etenkin kommentoijille!
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Vapaapäivän touhuja

Miulla ei ollut kuin kolme työpäivää, kun ensimmäiset kaksi vapaata koitti.
Eilen olikin kaikenlaista touhua, pyykinpesua ja ompelua pitkästä aikaa. Oli korjausompeluja ja jotain muuta.
Tilasin Ellokselta uimapuvun, jossa oli takaa irrotettavat olkaimet. Laitoin puvun päälle ja liikautin kättä ja räps: olkain oli irti. Sille oli pakko tehdä jotain ja aikani pähkäiltyäni päätin irrottaa ne soljet tai mitkä ne on ja ompelin olkaimet kiinni pukuun. Ei varmasti irtoa! Kuvia en viitsinyt moisesta ottaa :)
Sitten päätin ommella keinuun päällisen. Näistä kankaista piti tulla paviljonkiin uudet päälliset, mutta keksin niille parempaa käyttöä.

Alunperin se oli täkki, jonka taitoin kahtia. Ompelin käsin pitkän reunan kalastajanlangalla kiinni, suunnilleen keskelle tikkasin harsinpistoilla, jälleen pitkä reuna kiinni sekä sinne tänne läpipistoja, että täkki pysyy kasassa. Ja päälle ompelin koneella päällyksen.

Päällikankaasta ompelin askarteluhuoneeseen verhon.
Tai no, kappakangashan se olikin, mutta olin jo ehtinyt purkaa saumat. Nyt ompelin ne uudestaan.

Samasta kankaasta edelleen ompelin tyynynpäällisen ja löysin vanhan tyynynpäällisen, jota oli aloittanut tekemään.
Sohvan päälle heitin äidin ja iskän vanhan viltin (joka painaa kuin synti).

Punainen tyynynpäällinen on joku vanha, josta koristeetkin ovat varisseet matkan varrelle.
Tässä vielä lähikuvaa pitsipäällisestä.

Ja siinähän ne sitten olikin :)

*****

Meillä on ollut suurena haaveena saada uima-allas pihalle. Tai kylpypalju tai joku amme tai joku vaikka saavi, johon saisi hellepäivinä upottautua. Kunhan olisi edes joku, jossa saisi vilvotella. Viime kesänä melkein kateellisena kuuntelin työkaveria, kun hän sanoi hirveiden helteiden aikaan käyneensä omassa altaassa esim. järkyttävän tukalan hiostavan kuuman iltavuoron jälkeen ( mie en ole oikeasti kateellinen kenellekään mistään ).

Juhannuksena sitten juteltiin altaista ja paljuista, kun iskäkin oli täällä ja mie olen sen jälkeen tarkkaan tutkinut nettiä ja asia on jäänyt hautumaan.

Eilen sitten iskä soitti, että Robin Hoodissa olisi yksi pikkuallas. Ensin olin, että ei mies siihen suostu (kuten ei ole aiemmin suostunutkaan), mutta kuinkas ollakaan, sain puhuttua hänet ympäri :)

Ja tässä se on:

Köyhän miehen(naisen) allas =)

Oli muuten kova homma saada se tähän pihaan. 

Suoraa kohtaa ei ole missään, ei metrin vertaa. Jouduimme kaivuuhommiin lapion kanssa. Ja kun yksi kohta saatiin kaivettua, tajuttiin käydä mittaamaan paikkaa. Ei se siihen mahtunutkaan!

Ei muuta kuin etsimään uutta kohtaa. Siinä vaiheessa tytön poikakaverikin oli jo meillä ja hän keksi kivan suojaisan paikan sille ja auttoi kaivamisessa.

Puoli kaksitoista allas oli paikallaan vedet sisällään. Mutta ei siinä vaiheessa enää tarjennut eikä jaksanut käydä pulikoimaan. Vaan jos tulee hellepäivä tänään, mie pulahdan tuonne :))

Ja se miun työkaverin allashan on tuollainen samanlainen, leveämpi vain. Heillä oli myös ensin tuo sama koko, mutta kun löysivät isomman, ostivat sen. Ja ovat tykänneet.

*****

Tänään en aio rehkiä mitään, vaan nauttia kauniista päivästä ja tehdä jotain kivaa pientä käsityötä tai jotain, ehkä lukeakin. Etenkin nautiskella :)

Ihanaa perjantaita kaikille!

Nasu täs morjens!

Se on sitte miu vuoro vähä kirjotella pitkäst aikaa tänne. Eiks ookkii kivaa?

Mie oon kyl vietelly iha kissanpäivii täs. Makoillu hirveest joka paikas, etenki isukin koneella lojun kaiket päivät.
Se sano, et mie oon saanu semmosii ikkunoita pomppimaa esii, mitä sekää ei osaa tehä. Ja sit mie oon sotkenu sen koneen nii, et hiiren kursori pomppii holtittomast, ku se yrittää kirjottaa jotai. Vähäks mie oon taitava!
Äske miulle kävi vähä köpelösti ja nolosti, ku istuin työpöyvällä norkoilemassa tota noitten pizzaa, jota hyö tilasvat jostai. Äitikkä oli kyl tosi kiva, ku se anto vähä sitä kinkkuu siitä.
Niii, no mie sit istuin siin iha kaikes rauhas, ni yhtäkkii mie tipahin lattialle. Tost noi vaa, enkä ees tehny mitää, paitsi et meinasin nukahtaa siihe istuallee. Miul on varmaa uniapnea. Sitä se varmaa on. Miehä oon kauhee notkee ja ketterä kissa, en mie muute...
Ja tiijätteks työ. Mie olin eile äitikän kainalos kokonaisen tunnin, ku se katto jotai ohjelmaa. Siin oli niin lämmin ja pehmee olla, ku muute oli nii kylmä ilma. En mie muute ois siin ollu. Tai no, ehkä kuitenkii...
Meillon hirveen kiva kissatelkkari tos keittiös, pihal lentelee kauheest kaikkii lintuja ja yks pien oravakii majailee tuol pihalla.
Eile mie olin hirveen rohkee ja taitava. Mie tapoin kärpäsen, semmosen ison mollukan. Meil ei kärpäset juhli, ku mie oon niiin taitava metästyskissa.
Nyt mie esittelen teille miun lemppari lelun ja lempparileikin.
Lempparilelu on sellane onki, mis on pitkä tikku ja siin sit tollane juttu. Tällä mie voisin leikkii vaik koko päivän.

Sit se lempparileikki, jost mie hirveest kans tykkään. Mie tykkään mennä tonne äitikän neulontatuolin alle ja vetää sen suojuksen (joka on kuulemma meijän kynsien takii laitettu, ku myö revitää sitä tuolii ain) alas ja leikkii sen peiton kans.
Mm. Ohikulkevien varpait on kiva saalistaa. Muut ei kyl siit oikee tykkää...

Joo, no ei miul sit muuta. Moikka ja nähhään taas!
Terveisin, Nasu