keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Sain sen!

Eilen oli taas vähän alakuloinen päivä. Itkin, kun mietin tuota äidin kohtaloa. Miksi elämä on niin julma?
Olin ollut puhelimessa "ex-anopin" kanssa (olin avoliitossa 20 vuotta sitten erään miehen kanssa, ei oltu naimisissa) ja "ex-anoppi" oli taas niin ystävällinen ja sydämellinen, lupasi auttaa juhlissa. Auttaisi varmaan muutenkin jos voisi, mutta asuu niin kaukana. Ja selitin taas äidin tapauksen alusta alkaen ja kaikki tunteet tuli pintaan. Siinä itkiessäni mies tuli kotiin ja lähdettiin kaupoille, kuten oltiin sovittu ja hän sitten lohdutukseksi osti miulle sen lävikön, josta olen haaveillut jo ennenkuin sitä oli edes tehty :) Ja kun näin juuri tämän Robin Hoodissa, ajattelin, että tuo on saatava. Ja nyt se on täällä.
Viikonloppuna mietimme, että eteisen naulakkoon pitäisi saada sellaiset isot vanhat avaimet. Ja K-raudassa niitä oli. Ei ne vanhoja ole, mutta ihania ne silti on :) Siellä oli myös tuo pieni astia. Ihan turhake, mutta niin söpö :)
Tuo hylly löytyi talosta, kun tämän ostimme ja oli tumman vihreä (kuten koko alakerta). Mies maalasi sen muutama vuosi sitten valkoiseksi ja nyt se on koristeena eteisessä. Yksi koukkukin on rikki, mutta ei se tahtia haittaa.

Jotenkin nyt on tunteet niin pinnassa, en tiedä, miten pystyn olemaan Lauantaina itkemättä. Pakko se on yrittää. Vuosi sitten oli vanhojentanssit ja äiti ompeli tytölle mekon, nyt ei pääse juhliin mukaan. On täysin muiden avun varassa, eikä jaksa istua niin kauan. En mie kauheasti viitsi täällä kertoa, mutta siinä ne tärkeimmät.

Tänä aamuna olen leiponut jo pari annosta leivoksia ja nyt pidän pientä taukoa. Kohtapuoliin pitäisi käydä tekemään kakkupohjia. Mitenköhän ne onnistuvat? No, teen niin monta, että jonkun on pakko onnistua :) Taidan hörpätä kahvit ja käydä blogikierroksella ja sen jälkeen ruveta kakkujen tekoon.

4 kommenttia:

Eva-Liisa kirjoitti...

Voi Siru,minä olin siinä uskossa että äitisi on parantunut kokonaan. Olen tosi pahoillani väärinkäsityksestä, mutta siltikin on kiva kuulla että kotiin on päässyt ja avustajat käy hoitamassa.

Tiedätkö minä tiedän hvyin tunteesi, koska minä ainoana lapsena jouduin huolehtimaan omasta äidistä aikoinaan ja kun hän ei enää yksin pystynyt asumaan kotona eikä edes avustajien turvin, oli työn takana saada hänen vanhustentaloon, onneksi sain ja siellä hän kerkisikin olla vain pari vuotta ennen kuolemaansa, minun äitini kuoli ollessaan 72 vuotias.

Kuitenkin antoisia päiviä äitisi parissa Sinulle, Voimia kaikenkeskelle.

Sirutuuli kirjoitti...

Kiitos :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei poikkesin vasta vierailulle! Voimia sinulle ja nauti juhlien järjestelystä. Meille ei ole kun n.22-23km Tervetuloa olisi hauska tutustua. Ihana vaaleanpunapilkullinen liina onko GG

Mia

Sirutuuli kirjoitti...

En ole varma tuosta liinasta, ostin sen Livinkistä.
Yritän kesällä pyrkiä käymään :)