Verkkopaita

Oolrait, mie taas sitten erehdyin neulomaan itselleni paidan. Mietin vaan, että kannattiko...
nimittäin tuhlata aikaa tähänkin hommaan. No, ei ois kannattanut.
Neule sinänsä on tosi nätti tälleen henkarissa roikotettuna.

Tätä voi käyttää molemmin päin ja kumminkin päin on ihan nätti.

Tykkään mallista.
Mutta en miun päällä.

Ensinnäkin olisi voinut olla numeroa pienempi ja toisekseen tämä kuvakulma oli ainut, jonka voin julkaista.
Ja tämänkin muokattuna. Mies, joka ei ole edes harrastelija valokuvaaja (ottaa kuvia vain, kun pyydän) sai jotenkin miulle kasvatettua aivan VALTAVAN kaksoisleuan ja yksi kuva oli helmasta, toinen varpaista ja kolmannessa olin kuin muinaisen DDR:n kuulamörssäri :) Ja tässäkin ryhti on mitä ihmeellisin :)
Ja kolmanneksi: juuri tuo vasen poski kukkii finneistä. Ärsyttävää, täytyykö miun kärsiä finneistä niin kauan kuin elän? Kun mikään ei auta.
Ja neljänneksi, mie vaan olen yksinkertaisesti liian lihava kaikenlaisiin vaatteisiin!
Ainiin, neuleen mallihan oli Novitan Tammikuun numerosta. Lankana käytin Tennesseetä ja jotain, jota ei ollut kuin pari kerää. Luin alunperin ohjeen huonosti, joten ostin vain Khakin väristä Tennesseetä, onneksi laatikosta löytyi tuota toista. Kaupat olivat jo kiinni, kun pääsin ohjeessa värinvaihtokohtaan. Kiva oli neuloa, mutta lopputulos....ei niin kiva. Jotain sille pitäisi tehdä, pitäisiköhän kursia vähän omepelemalla pienemmäksi? Ideoita?

*****

Läskien taltuttamiseksi olemme tytön kanssa päättäneet kokeilla karppaamista tai siis vähähiilihydraattista ruokavaliota. Paha vaan, ettemme oikeastaan ymmärrä siitä yhtään mitään. Ainoastaan sen, että leipää, pastaa, riisiä ja perunaa pitäisi välttää. Niitä olemme vähentäneetkin, kasviksia lisänneet sekä tonnikalaa ja raejuustoa syöneet (lihan kanssa). Muutamassa päivässä on melkein kaksi kiloa lähtenyt. No, ehkä siitä ei kannattaisi vielä kuuluttaa koko maailmalle, mutta iloinen olen siitäkin. Koko kevään olen yrittänyt vanhoja konsteja ja paino on hivuttautunut koko ajan vain ylöspäin. Ehkäpä nyt, vihdoin ja viimein onnistuisin. Välitavoite alkaa kutosella ja lopullinen loppuu nollaan, eli päätavoite olisi 60 kg. Se olisi vielä realistista.

Nyt pyydänkin teitä karppaajia antamaan hyviä vinkkejä ja mielellään kertomaan esimerkkipäivän syömisistänne. Olemme käyneet Karppaus-sivustolla, mutta emme ole oikein ymmärtäneet, emmekä tulleet hullua hurskaammaksi.

Uusia lukijoita on ilmestynyt, kiitos teille siitä! Vaikka ette olekaan kaikki osallistuneet arvontaan. Kiva se onkin, että blogi kiinnostaa muutenkin, toivottavasti jaksatte näitä maratooneja lukea :) Ainiin, kiitos arvontaan osallistuneillekin! Osallistua saa edelleenkin.

Täällä muuten sataa toista päivää tauotta ja on tosi kylmä! Vaan ei haittaa, onpahan helpompi hengittää.

Sateista tiistaita kaikille!

Tiistai

Kylläpä oli mukavaa tänään. Töissä oli ihan ok ja töiden jälkeen läksin 50-vuotispäiville. Olikin mukavat juhlat ja todella hyvät ruuat. Vaihtelu virkistää, kiva välillä viettää iloisia juhlia :) Niitä ei olekaan ollut kuin viime keväänä ylppärit meillä. Huomenna olisi 40-vuotispäivät meidän huushollissa, jos niitä vietettäisiin :)

Ihan omalla porukalla ollaan, ei ole intoa ruveta mitään järjestämään. En aio järjestää omiakaan kesällä, kun en tykkää olla huomion keskipisteenä. Mutta juhlissa on kiva käydä.

Tänä talvena en olekaan ottanut pihalta kuvaa ollenkaan. Tyttö oli ottanut ja tästä näkyy aika hyvin, miten paljon on lunta.

Rajasin kuvasta naapuritalot pois. Hyvin näkyy, että pihaa ympäröivä korkea orapihlaja-aitakin on hautautunut melkein kokonaan lumeen.

Tyttö oli näppäissyt muutaman kuvan myös meidän köllikästä (Juliasta), jolle on siunaantunut pikkasen liikaa tuota elopainoa. Mutta niinhän tuota on miullakin, mikäs mie olen ketään arvostelemaan.

Juliaa on kiva halailla, kun on, mistä ottaa kiinni :)

Mie sain eilen kuulla taas kommentin, jonka olisi voinut kyllä jättää kyseinen ihminen sanomatta. No, vanhuksilla ei ole mitään estoja. Sanovat, mitä tahtovat. Ja pahoittavat toisen mielen...

Hän sanoi nimittäin, että miun pitäis kyllä laihduttaa... Mitä väliä sillä hänelle on, painanko mie 50 vai 100 kg vai jotain siltä väliltä? En voi käsittää. Mie olen sitä mieltä, että jokainen on just sennäköinen, kun on. Ja miun asia ei ole arvostella ketään, kukaan ei mahda ulkonäölleen yhtään mitään. Miksi jotkut näkevät oikeudekseen arvostella toisia? Tiedän myös nuorempia, jotka laukovat päin naamaa kaikenlaisia "totuuksia".

Mie en nimittäin tunnu nyt mahtavan tälle miun painolle mitään. En vaikka mitä tekisin. Ja koko ajan kuitenkin yritän. Vaikka jokainen päivä on taistelua väsymystä vastaan ja elämä on elämistä päivä kerrallaan. Ei siinä jaksa mitään ylimääräistä miettiä. Töissäkään ei ehdi järkevästi syömään, on niin kiire, että pitää  jossain kahviossa käydä syömässä, mitä saa. Mielelläni söisin salaattia tai puuroa, mutta kun ei ehdi toimistolle menemään, syön mitä on tarjolla. Ja paino ei ainakaan tipu. Viime viikolla en käynyt toimistolla ollenkaan ruokatunnilla, enkä eilen ja tänäänkään.

Nyt rupeaa taas ärsyttämään, kun mietin noita tommosia ihmisiä...murrr....

Vai tämmönen tästä nyt tulikin :) aluksi tuntui, ettei ole mitään asiaa. Ja sitten sormet vain kirjoittivat, eikä juuri mitään järkevää asiaa :)

Taidan lähteä blogikierrokselle taasen, morjens!

Uus lelu

Meillä ei sisustusrintamalla ja käsityöhommeleissa tapahdu mitään, mutta ajattelin esitellä miun uuden lelun.
Tilasin Hobby Hallista askelmittarin. Miulla oli ennestään muutama mittari, jotka olen ilmaiseksi jostain saanut ja mittasi askeleet tärähdyksistä, eli mittaili aivan omiaan. Tämä uusi perustuu johonkin kiihtyvyysanturijuttuun ja uskon, että on luotettava. Ainakin luotettavampi kuin nuo ilmaiset.
Tämän päivän tulos:

5168 askelta, 2.6 km, 101 poltettua kaloria yhden työpäivän aikana. Aika hyvin ottaen huomioon sen, että enimmäkseen ajoin autolla. Viikonloppuaamuina sekä iltavuoroissa ajan autolla enimmäkseen ja arkiaamuina kävelen mahdollisimman paljon. Etenkin, jos sataa lunta tai on leutoa. Nyt pakkasilla käy henkeen, joten senkin puolesta kävelen vähemmän. Eikös ne 10 000 askelta suosittele ottamaan joka päivä?
Jospa tämä auttaisi liikkumaan vähän enemmän, rupeaisi kilpailemaan ittensä kanssa ja lisäämään askelia joka päivä. Tai sitten tämäkin vähän ajan päästä hautautuu jonnekin kaapin perukoille...

Tänään olisi aamulla tehnyt mieli vetää peitto korville ja kääntää kylkeä, kun kello soi. Oli nimittäin niin rankka yö, kun miuta jahtasivat musta  romanit ja venäläiset :) En tiedä, mistä moinen uni tuli. Ihan hullua :) Tai sitten mie vaan olen kuunnellut liikaa noita sotajuttuja mummoloilta :) Siitähän ne venäläiset varmaan on tulleet, mutta ne romanit(?) Mie juoksin koko yön karkuun ja menin piiloon, aina ne löysivät ja taas piti juosta :)
Huominenkin vielä menee aamuvuorossa ja maanantaina on yksi vapaa.
Nyt taidan jatkaa blogikierrosta. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Iloa

Tiedän, tyhmä otsikko, mutta olen aika iloinen tällä hetkellä.
Yleensä mie en juurikaan viitsi itseäni kuvailla, etenkään näissä mitoissa :) Mutta tänään oli ihan pakko!
Miulla oli yhdet farkkuleggarit, joita pidin joka päivä. Välillä pesin ja taas laitoin samat housut jalkaan. Siis yhdet hyvät housut, jotka mahtuivat jalkaan... Ja sitten ne hajosivat lopullisesti. Eilen ja toissapäivänä miulla oli polyesterhousut, joista tuuli humisi läpi ja kintut meinasivat paleltua. Polyesterhousut = ei housuja ollenkaan.
Toissapäivänä mies sanoi ottaneensa omasta kaapistaan jotkut oudot housut, jotka eivät meinanneet istua ollenkaan. Rupesin vähän tarkemmin katsomaan, nehän olivat miun housut! Ihmettelinkin, minne ne olivat hävinneet. En kyllä tiedä, miten ne ovat miun kaapista miehen kaappiin menneet, koska en ole ikinä kuuna päivänä niitä jalassa pitänyt. Eivät ole mahtuneet, yllättäin...
Mies pesi ne eilen ja tänä aamuna pähkäilin, että mitä ihmettä mie laitan töihin huomenna, kun on niin kova pakkanenkin ainakin tänään. Ja ta-daa!

Ne mahtu-ne mahtu-ne mahtu!! Koko 40 :) *voltteja ja kuperkeikkoja tähän kohtaan*
Ja kuulkaas, mie en ole farkkuja pitänyt muutamaan vuoteen ollenkaan...
Onhan ne vähän piukat pesun jäljiltä, mutta venytän niitä tänään, että huomenna taivun mummoloille laittamaan sukkia jalkaan :)
Jihuu!

Ja sitten taas täytyy esitellä uusi kirja. Neulontaa tällä kertaa.
Joku aika sitten Neulontakerhossa oli vieraana neulesuunnittelija Barry Klein vieraana ja ohjelmassa neulottiin vinoneliöitä. Kiinnostuin tekniikasta niin paljon, että etsin netin syövereistä kirjan ja tilasin.

Niimpä, mie neulon englanniksi seuraavaksi, kunhan saan tämänhetkisen jutskan tehtyä.
Kirjassa oli muutama kivan tuntuinen ohje ja kun luin niitä, vaikutti ihan helpoltakin. Johan mie sen yhden hatun tein englanniksi, joten eiköhän tämäkin onnistu.

Ulkona paistaa taas aurinko, tekisi mieli lähteä ulos. Mutta ei kerkiä, täytyy pestä pyykkiä ja toisaalta siellä on niin kylmäkin...
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Laihisjuttua

Oikein paljon kiitoksia kivoista kommenteista, niitä on tosi mukava lukea :)

Tänään olikin oikein hyvä päivä, mitä nyt jalat lähti alta ja tipahdin polvilleni. Nyt koskee ranteeseen, jolla en ottanut kaatumista vastaan. Tiet oli hiulattu sileäksi, eikä hiekkaa ollut lähimaillakaan.

Muuten oli tosi hieno päivä, ihana auringonpaiste ja kirpeä pakkanen, mukava kävelyilma.

Kävin töiden jälkeen tutustumassa "laihdutuskerhoon". Olivat saaneet miun puhelinnumeron Painonvartijoitten lehdestä ja kutsuivat ilmaiselle tutustumiskäynnille. Sain ilmaisen kehoanalyysin (tiesin kyllä muutenkin, että läskissä löytyy :) ) Ja esittelyn Xtravaganza ohjelmasta. Paljon siinä oli hyvääkin, ihana paikka, ihana rentoutusmusiikki, ihanat tilat ja mukava esittelijä :) 

Kuvitelkaa, että tekisitte kuntosalilaitteilla liikkeitä ja suuresta ikkunasta näkyisi Saimaa ♥ ja kaunis rauhallinen musiikki soi taustalla, ihanaa. Mutta.

Hintaa oli aivan liikaa. Taisi tyssätä siihen. Harmi. Jos saisi käydä siinä ihanassa salissa ja halvemmalla, lähtisin heti huomenna tai jo tänään. Mutta.

Supernopea ohjelma sisälsi 3 pussikeittoa päivässä. Ei perunaa, ei leipää, ei nopeita hiilareita. Eikä alkuun mitään muutakaan, vain nuo keitot.

Taidan tyytyä entiseen systeemiin, jonka olen oppinut. Lisää vihanneksia, lisää liikuntaa, vähemmän karkkeja ja sipsejä sekä muita herkkuja. En kokonaan poista mitään, vaan kaikkea saa syödä kohtuudella. 

Mutta, olisi se vaan ollut ihana paikka...

No, voinhan mie kotonakin tehdä ihanat oltavat, panhuilumusiikkia soimaan ja tietokoneen näyttöön Saimaasta kuva (kuten tyttö sanoi :) ) pitäisi vaan saada parempi kuntopyörä. Entinen on jostain 90-luvun alusta ja satula on ihan hirveä, siitä liukuu väkisin pois ja koko ajan täytyy korjata asentoa. Ja järkyttävä suhina kuuluu polkiessa :) Taidanpa harkita tuota kuntopyöränkin hankkimista ihan tosissaan.

Tässäpä teille pala Saimaata :)
Pakko oli laittaa sitä Panhuilumusiikkiakin :))

Vähän syvällisempää pohdintaa

Ihan ensin kiitos kauniista sanoistanne ja kommenteistanne edelliseen postaukseen ja uuden vuoden toivotuksista!

Eilen illalla koin jonkun ihmeherätyksen ja rupesin mietiskelemään syntyjä syviä.
Jokainen tuttumme tietää, että äitimme sairastui parantumattomasti n. puolitoista vuotta sitten, joten voin sen tässäkin sanoa.
Jonkinlaista surutyötä olemme tehneet koko tämän ajan ja nyt havahduin. Ihan yhtäkkiä.
Eilen katsoin peiliin, enkä voinut sietää näkemääni, inhosin omaa kuvaani. Olen lihonut 10 kg, en ole värjännyt hiuksiani puoleentoista vuoteen, en ole huolehtinut itsestäni ollenkaan. On ollut tärkeämpääkin ajateltavaa kuin typerä ulkonäkö. Mutta.
Nyt rupesin miettimään, että ketä se oikeasti hyödyttää, jos päästän itseni lihomaan ja rupsahtamaan? Ei se ketään auta, ei se terveyttä äidille takaisin tuo. Päinvastoin, se voi viedä miulta terveyden. Tuoda diabeteksen, joka on sukurasitteena ja nyt jo polvet ovat jatkuvasti kipeänä, sekä selkä. Ja mitä se hyödyttää? Ei mitään. En vaan ole jaksanut samalla tavalla kuin ennen. Ennen oli pääasia, että tukka oli hyvin, meikeistä ei niin väliä.
Nyt miulla ei ole kuin yhdet kivat housut, joita voin pitää. Ja pidänkin, parin päivän välein pesen ja taas samat housut jalkaan. En edes halua ostaa uusia, koska kaikki näyttää rumalta miun päällä. Olen pieni ja pyöreä. Myönnettävä se on! Eikä tunnu kivalta. Olen jo ostanut isompia paitoja ja nyt alkaa nekin olla tiukahkoja. En halua ostaa enää isompia.
Eilen rupesin jo suunnittelemaan hiusten värjäämistäkin pitkästä aikaa. Saa nähdä, saanko aikaiseksi.
Painollekin pitäisi tehdä jotain, mutta en lupaa aloittavani laihdutuskuuria. Niin monta kertaa se on loppunut lyhyeen. Tänään kuitenkin osasin sanoa ei, kun mies ja tyttö ehdottivat karkkipäivää. Tai heillä se on, miulla ei. Mie valitsin lehden: Talo&Koti :)
Sen mie voisin luvata itsellein, että saan lehden joka kerta, kun kieltäydyn karkeista :) Tai jotain muuta kivaa :)
Tiedän olevani suruun syöjä ja yritän päästä eroon siitä, senkin voin luvata.
Sen ainakin tiedän, että jos jatkan tähän samaan tahtiin, vuoden päästä painan 10 kg enemmän.
Jotain tarttis tehdä!
Tiedän, olen ennenkin höpissyt täällä(kin) näitä samoja... Katsotaan, mitä tapahtuu. Mitään en lupaa.
Ehkä se on tämä uuden vuoden alku (taas), mikä sai näitä ajatuksia miun päähän tai sitten itseinho vain kasvoi määränpäähänsä :)

Nyt on  askarteluhuonekin vapautunut, sinne pääsee jopa kuntopyörää polkemaan... ei ole kuin itsestä kiinni, poljenko :) meillä on myös vatsalihaslaite, joka on tilattu joskus Tvinsiltä sekä erinäisiä jumppavideoita. Ja ostin muuten sen kuminauhankin, että voin ruveta olkapäätä kuntouttamaan (joka on ruvennut taas reistailemaan). Haaveena olisi, että paino tipahtaisi (itsestään) sen 10 kg, sitten voisin neuloa villapaitojakin taas itselleni :) Nyt ne on niin isotöisiä ja isokokoisia oltava, etten jaksa ja kalliiksikin ne tulee, kun lankaa täytyy ostaa niin paljon :)

P.S: Papu jäi meille :) ainakin toistaiseksi :)

P.S 2 : Kuvat ei liity tarinaan muuten kuin siten, että nuo eläimet on kuvauksellisempia kuin mie :)
Ja sisustusrintamalla ei mitään uutta. Huomenna olisi ohjelmassa joulukoristeiden poisto ja sisustusvärien muutosta (punaisen poisto)... Siitä sitten lisää, kun saan tehtyä. Tiedossa siis kaksi vapaapäivää!

Oranssia lisää ja vähän muutakin - Apuakin kaivataan

Samasta langasta kuin kämmekkäät tein kolmiohuivin. Lanka vain loppui kesken, etten saanut hapsuja, kuten suunnittelin. Mutta käyhän se näinkin. Yritin ottaa kuvaa, jossa se olisi miun kaulassa, mutta ei siitä mitään tullut.  Ohje on lehdestä Novita talvi 2008, nro14. Vähän turhan paksu lanka huiviin, mutta on ainakin talvella lämmin. (Toivottavasti tulee kylmä talvi)
Pikkasen rupesi tympäisemään tuon neulominen, kun oli niin ykstoikkoista (onko tuo sana vai murresana, kuvaa hyvin tunnetilaa neuloessa). Nyt on muutama "tilaus" (lapset ja sisko), joita pitäisi aloitella seuraavaksi. Ja olisi ihana tehdä jämälangoista iso ruppana paita. Saas nähdä, saanko sitä aikaiseksi :)

Helppoa oli kuvioneuleen tekeminen, sen oppi muutaman kerroksen jälkeen muistamaan ulkoa.

Ja sitten muuta:
Töissä oli ihan rauhallinen päivä, rauhallisempaa kuin ennen lomaa. Jännä, miten voi tilanne muuttua täysin vain viikossa. Aamulla tuotti tuskaa herätä 5:30, oli ihan pakko laittaa torkku, kun kello soi. En sitä yleensä tee, mutta nyt oli laitettava, kun en saanut silmiä auki ja itseäni kammettua sängystä ylös!

Miullahan on nyt (olevinaan) se laihdutuskuuri menossa ja yleensä olen tottunut liikkumalla laihduttamaan + ruokavalion muutos. Nyt on vaan sellanen juttu, että miulla on ihan hirveän kamala penikkatauti molemmissa jaloissa. Kävelemään en pysty juuri ollenkaan, paitsi hipihiljaa laahustaen. Onko kellään hyvää kikkakolmosta tuon penikan nujertamiseen? Tykkäisin käydä lenkillä, mutta ei pysty. Viime viikolla yritettiin kaksi kertaa, mutta jo parin kymmenen metrin päästä piti kääntyä takaisin. Hyvä, että ylipäänsä pääsin takaisin!
Lenkkeilyn puutteessa sain eilen iskältä Etelä-Saimaan liitteen Kunto-Saimaa, jossa oli keppijumppaohjeita. Ja kun rupesin puhumaan, että miulla olisi tosi hyviä jumppavideoita (vhs-kasetteja), mutta ei ole videoita, iskä lähti kaivelemaan kaapin perukoita ja löysi kahdet videot. Ja antoi toiset miulle! Kiitti iskä :)
Mie sitten illalla kaivoin ne kasetit vintiltä ja jumppasin!! Kaikki liikkeet tuntuivat penikoissa, ei missään muualla. Mutta tänään onkin ollut joka paikka kipeänä =) Oli tehokas jumppa! Meillä on nyt silitys-mankelointi-ompelu-kampaus-jumppahuone. Jos sitä nyt rupeaisi vihdoin ja viimein laihtumaankin! Pelkkä ruokavalio ei auta. Tai auttaa se sen verran, että painonnousu on pysähtynyt.
No joo, kai tässä pitäisi ruveta sitten neulomaan tai jotain :)
Olisin hyvin kiitollinen, jos joku osaisi neuvoa miuta tuossa penikka-asiassa, ihan näitä kotikonsteja.
Mukavaa viikonalkua!

Ja torstai

Ei vaan keksi noita otsikoita :)

Tänään tuli viimeinen niitti läskien katsomiseen! Toista kertaa tällä viikolla kuulin olevani pullukka, mummothan ne  totuuden kertovat :) Tottahan se on, pullukka mie olen, ei mahda mitään. Liityin äsken kalorilaskuriin ja rupean tosissani antamaan läskeille kyytiä! Toivottavasti intoa piisaa, ainakin 12 kiloa pitää pudottaa. Juuh, mie olen vaan lihonut ja lihonut ja välillä yrittänyt pudotella painoa.
Jos jotakuta kiinnostaa, voin välillä tässäkin laihisjuttuja höpistä, mutta Kalorilaskurissa on oma blogi niille höpinöille. Siellä onnistuin aikoinaan laihduttamaan, mutta itsekuri ei ole pitänyt ja toistakin ohjelmaa on tullut välillä kokeiltua, mutta tykkään tästä enemmän. Kolme vuotta ja +10 kg!
Nyt pitäisi vielä etsiä askelmittari, että voin ruveta laskemaan askeleitakin (missäköhän sekin on). Itseasiassa miulla on niitä kolme... ja meillä on myös crosstrainer, kuntopyörä, kävelymatto, vatsatrimmeri.... ja aika monta jumppavideota =)  Ja eukko on tässä kunnossa =)
Ja loppukevennykseksi pari kuvaa pihalta, kun ei näitä läskejä kerta kaikkiaan ilkeä näyttää kellekkään :)

Tämä kukkanen on vain ilmestynyt pihalle, ensimmäistä kesää ainakin kukkivat.

Omenapuun raato on muuttunut sienipuuksi :)

Taidan oikeasti olla toivoton tapaus tai ainakin olen ikuinen laihduttaja. Koittakaa kestää näitä höpötyksiä :)

Valkeaa pitsiä ja muuta

Vihdoinkin sain sen valmiiksi. Erään, jota olen tehnyt kuin Iisakin kirkkoa, pitkään ja hartaasti. Lopussa meinasi tulla kyllästyminen, liian iso työ. Mutta sainpahan valmiiksi, eikä siinä ole kuin yksi virhe :) Joka ei kylläkään haittaa millään tavalla, eikä sitä edes huomaa. Se on suht iso virkattu liina, halkaisija 43 sakaran kärjestä sakaran kärkeen. Kirpputorilanka pääsi liinaksi, vielä on reilu kaksi kerää valkoista Juliaa.

Eilen rupesin kaivelemaan kätköjä ja löysin yhdet vanhat sortsit, jotka olin laittanut varastoon, kun eivät mahtuneet päälle. Laitoin ne jalkaan katsoakseni, kuinka paljon niihin pitäisi laittaa lisäkiilaa ja yllätys: ne mahtuivat päälle!!! Ainoastaan lahkeet olivat liian lyhyet. Purin upslaakit pois ja ompelin taitteet ja nyt ne ovat sopivat. Ja mie kun luulin, ettei miulla ole sortseja ollenkaan. Nyt on, pellavaiset vieläpä :) Kuvaa mie en viitsinyt ottaa, kun ne on ihan tavalliset sortsit.
Tämän tarinan pointtikin oli näät se, että mie olen laihtunut. Ihan itsestään ja huomaamatta :) Paino ei ole pudonnut, mutta vaatteissa huomaa. Ehkä painokin tipahtaa, kun helteet hellittää ja nesteet lähtee pois.
Mie mietiskelin itsekseni, että mikä miut on laihduttanut. Luultavimpia syitä on: jatkuva veden juominen, uimassa käyminen (oikea uiminen, eikä pelkkä pulikointi) ja huonohko ruokahalu. Mie olen myös pähkäillyt, että nämä helteet jo pelkästään vievät energiaa ja kuluttavat kaloreita, saati sitten, että jotain tekee. Varmaan kaloreita kuluu tuplamäärä normaaliin verrattuna. Enhän mie tiedä, mutta luulen.
Joka tapauksessa, lupaan vähentää helteistä valittamista :)) ainakin vähän.

Loppuviikkoa mennään

Ensimmäinen laihdutusviikko on lähtenyt hyvin käyntiin. Niinhän se aina. Ehkä tässä nyt ei kauheasti kannattaisi vielä hehkutella, mutta kuntopyörä on oikeasti toimittanut muutakin virkaa kuin vaateteline. Itse asiassa siinä ei edes roiku vaatteita, kuten yleensä aina ennen :)
Olen polkenut Tiistaina ja tänään. Aloitan rauhallisesti ja varmaan jatkankin rauhallisesti 1-2 kertaa viikossa pyrin polkemaan, ettei into lopahda alkuunsa. Etenkin kun työt alkavat taas Maanantaina. Onpa aika hujahtanut! 5 viikkoa mennyt nopsaan. Ihan kiva lähteä välillä tienaamaankin, ei tätä kotona olemistakaan jaksa ilman hyvää syytä. Enää miulla ei ole mitään syytä olla kotona.

Asiasta toiseen, totesin jälleen eilen, että mitään ei saisi heittää pois. Olen aina ollut hirveä hamsteri, enkä ole koskaan mitään heittänyt pois. Nyt vanhemmiten aika-ajoin iskee joku ihmeen siivousvimma ja viskon ihan hyviäkin tavaroita menemään (kierrätykseen). Ja sitten välillä tarvitsisin juuri sitä, minkä olin heittänyt pois. Kuten eilen, etsin yhtä laukkua, mutta olen heittänyt sen menemään. Mutta, tiedättehän, nyt olisi hyvä syy ostaa uusi... Miulla on laukkuja niin monta vieläkin jäljellä, etten edes pysy kärryillä. Ja silti, yleensä en tykkää käsilaukkua kantaa, vaan survon kaikki takin taskuihin. Katsokaas, kun miulla ei ole hyvää laukkua, siis käsilaukkua. Työlaukkuja miulla on vaikka hurumykke, mut ei käsveskaa. Ja kaikki työlaukut on hyviä.
Hyvä käsilaukku olisi nahkaa tai kangastakin se voisi olla, siinä olisi taskuja ja pitkä hihna. Sekä voisi olla pienet kädessä pidettävät kahvat (vai mitkä ne nyt on), eikä saisi olla liian iso, eikä liian pieni. Ehkä sellaista ei ole keksittykään vielä. Joskus teini-ikäisenä miulla oli huippuhyvä laukku, mutta kun se kului puhki, en ole uutta hyvää löytänyt. Ja siitä on jokunen vuosi vierähtänyt... :)
Seuraava kuva ei liity mitenkään laukkuihin (en ole heistä kassia tekemässä), eikä laihdutukseen ja on vielä kännykällä otettu, mutta on niin hellyttävä kuva, että pakko laittaa tähän :)
Kun ei sitä unelmalaukun kuvaakaan ole =)

Kesä mielessä :o

Niin monessa blogissa on näkynyt kesäisiä kuvia ja juttuja kesästä, että nyt miekin olen ihan tosissani ruvennut odottelemaan kesää. Mutta, siinä on pienen pieni MUTTA! Miulla ei ole mitään, ei yhtään mitään, päällepantavaa ensi kesänä. Paitsi tuo shortsihame, eikä yksi vaatekappale ihan riitä. Mie olen lihonut näiden murheitteni kanssa ennennäkemättömiin mittoihin. Tai no, painoin mie näin paljon raskauksien jälkeen, mutta silloin oli hyvä syy läskeihin. Nyt ei, paitsi se, että olen lohduttanut ja piristänyt itseäni suklaalla ja sipseillä. Pahimmillaan Marras- ja Joulukuussa joka päivä.
Painoindeksi on 28,8 ja jotain tarttis tehdä. Miten monta kertaa mie olen aloittanut laihdutuskuurin ja joka kerta se on lopahtanut ja olen lihonut lisää. No, viime keväänä ja syksyllä oli tärkeämpää ajateltavaa. Ja on oikeastaan vieläkin, mikään ei ole muuttunut. Paitsi, että olen nyt saanut levätä ja työstää tärkeitä ajatuksia ja olen jopa pitkästä aikaa ruvennut miettimään itseäni. Näin ei voi jatkua. Miulla on vahvat II tyypin diabeteksen geenit sekä muita kivoja pikkusairausgeenejä. Myös serkkuni eilen sanoi, että en voi jatkaa näin, vaan on ruvettava ajattelemaan terveyttäni. Eikä hän tarkoittanut pahalla kilojani, vaan ruokailutottumuksiani tai siis herkuttelutottumuksiani.

Okei, tällä kertaa en liity Kiloklubiin, Painonvartijoihin tai mihinkään muuhun vastaavaan. On liian hankalaa ja monimutkaista merkata joka ikinen suupala ja suupalan päällä oleva ketsuppi, sinappi tai sokeri tai margariini. Yritän konstilla, että kävin tai siis mies kävi pyynnöstäni, hakemassa kuntopyörän autotallista. Aion lisätä liikuntaa ja tämä on kohdallani paras keino: en uskalla, enkä viitsi yksin lähteä korpeen hiihtämään, vaikka hiihtolatu on tosi lähellä, en tykkää järjestetyistä tunneista (sotkeennun askelissa ja olen hidas), pakkasella en tarkene lähteä ulos (jos on oikein kova pakkanen, rintaan koskee jos vähän jotain tekee), enkä tykkää kuntosalista.

Onhan tämä meidän kuntopyörämme jo aika vanha ja aikansa eläneen näköinen, mutta kyllä se asiansa ajaa. Mutta toivon, että joskus saisin kevyemmän, sulavalinjaisen ja hyvällä satulalla varustetun pyörän. Kyllä tälläkin tulee poljettua, kun tahtoa on tarpeeksi ja se on sopivasti olohuoneessa. Nyt se rohjottaa keskellä lattiaa, täytyy miettiä lopullinen paikka.

Lisäksi kokeilen lisätä kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Sillä tavoin laihdutin vuonna 1997. Ok, mie olen ennenkin luvannut ja höpissyt näistä, mutta jokainen, joka on joskus laihduttanut, tietää, miten vaikeaa se on.

Nyt on muuten sellainen tilanne, että en ole edes miehelleni kertonut oikeaa painoani. Enkä kenellekään, enkä kerro.  Niin pahasti on asiat nyt...

P.S: Kokeilin eilen pitkästä aikaa farkkuja, eivät mahdu...onneksi on tulossa kolmet isommat Halensilta. Nehän voi sitten pienentää, jos laihdun niin paljon, että vaatekokokin pienenee....

Uusi viikko, uudet kujeet

Sainpas neulontaa tänne esittelyyn :) Uuden Novitan ohjeilla Puro-panta ylempänä ja kaulahuivi alempana. Revontulet värinä. Puro-panta on kyllä ihan liian iso lyhkäsille hiuksille, yritän tarjota sitä jollekin pitkätukkaiselle ja teen uuden pienempänä itselle. Puro- lanka on nimittäin viheliäistä purettavaa ja lankaa miulla vielä on. Ihmeen onnistuneet kuvat, värit näkyvät selkeinä ja kirkkaina, sama kuvausväline, kuin ennenkin (kännykkä). Tuuria =)

Eilen en ollutkaan iltavuorossa, vaan 10.30-18.30 ja eilisen illan aikana sain neulottua tuon pannan. Mutta kyllä täytyy sanoa, että oli rankka työviikonloppu. Tänään oli aika paljon helpompaa, mutta oli ihan kivaa töissä silti eilen ja toissapäivänäkin. Mistä tämä työnilo oikein tulee? =)

Laihdutus ja ruokamerkkaukset menivät vähän poskelleen, mutta silti on hävinnyt sentti sieltä ja toinen täältä. Kiloja en tiedä, ne tarkistan vasta Perjantaina. Rennolla otteella otan, enkä turhia stressaa laihdutuksen kanssa. Onhan tässä mennyt kaksi vuotta kilojen keräämiseen, joten eivät ne niin äkkiä häviäkään :)

Täksi illaksi miulla ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, eikä huomiseksi vapaapäiväksi. Huomiseksi olin kyllä ajatellut ihan lepopäivän, kun viime viikon vapaat menivät kaikenlaiseen touhuamiseen. Pitää ladata akkuja, että taas jaksaa painaa ke-to illat ja pe aamu, viikonloppu vapaa :)
Mukavaa alkavaa viikkoa!

Taas sitä samaa :)

Niinhän siinä sitten kävi, että mittanauha näytti seuraavaa:
rinta: -2 cm
lantio: -2 cm
vyötärö: -3 cm
Ei se ollut pelkkää kuvitelmaa :)
Energia on lisääntynyt, en ole enää väsynyt jatkuvasti ja mielialakin on kohentunut, itseinho melkein hävinnyt. Ja jatkuva masentuneisuus on poispyyhkäisty :) Kirjoitin tarkoituksella masentuneisuus, enkä masennus. Koska miun mielestä masennus on enemmän diagnosoitua masentuneisuutta ja masentuneisuus taipumusta masennukseen (siis ei diagnosoitu). Olipas monimutkainen selitys :)
Olin suunnitellut viettäväni tämän vapaapäivän levon merkeissä, mutta toisin kävi.
Olen imuroinut ja pyyhkinyt pölyt, pessyt kaksi koneellista pyykkiä, tehnyt Pilatesta sekä palapaistin uuniin. Nyt on loppupäivä vapaata, mutta en kaipaakaan lepoa :o En ole yhtään väsynyt. Silti otan rennosti loppupäivän.
Joskus vuosia sitten olin Kunto+ -lehden tilaaja ja sain sieltä tämän dvd:n, jonka mukaan välillä teen Pilatesta. Välillä se oli kadoksissa ja ostin läheiseltä ABC: ltä uuden (joka ei miulle sopinut). Selvisi sitten, että nuorempi likka oli ominut sen ja tehtiin vaihtokauppa.
Nyt se on taas miulla :)
Eilen illalla käytiin jälleen lenkillä ja kävelin näillä uusilla Reebokin kävelylenkkareilla, eikä jalkoihin koskenut yhtään. Kutitti vaan lihaksia sisältäpäin :o Tilasin nämä NetAnttilasta. En tiedä, johtuuko kivuttomuus kengistä vai venyttelyistä, pääasia on, ettei enää koske ja voin taas kävellä. Ehkä joku päivä myös juosta (juoksulenkkarit miulla on ennestään).
Viikonloppuna on jälleen iltavuorot, joten päivitystä varmaan vasta Maanantaina, jolloin on seuraava punnitus.
Miun elämä pyörii nyt näköjään pelkästään laihdutuksen ympärillä. Toivottavasti ette kyllästy.
Kyllä mie neulon joka päivä, mutta mie oon niin hidas, että valmista ei näjy.
Mukavaa viikonloppua kaikille!