...eikä ainakaan niinkun Strömsössä, kuten sanonta kuuluu :)
Miulla oli visio päässä ja pitkään suunnittelin yhden lipaston päällystämistä tapetilla. Tapettikin oli jo valmiina ja sieluni silmin näin lipaston valko/hopean hohtoraidallisena. Kyseinen tapetti oli alunperin tarkoitus laittaa olohuoneen seinälle ja siitä jo olisi pitänyt jotain ymmärtää. Että lipasto ei tule onnistumaan, kuten ei miehelläkään onnistunut seinän tapetointi. Kuvittelin, että kyllähän liimalla liimautuu kaikki jos ei liisterillä onnistu. Vaan eihän se niin mene. Kyllä liima liimasi, mutta kämmenen kokoisia ilmakuplia jäi sinne tänne plus pienempiä kuplia. Yhden ison sivun ja alasokkelin sain tapetoitua, kun meni hermot. Revin tapetit pois ja jouduin liottelemaan vedenkin kanssa, kun oli niin tiukkaan liimautunut kuplineen kaikkineen.
Ei muuta kuin maalausvehkeet esille.
Maalaus onnistui hienosti, tosi tasainen ja hyvä jälki tuli... kunnes kävin katsomassa, että jokohan alkaa kuivumaan. Löysin näitä:
Ja lipaston ympäristöstä näitä:
En voinut kuin nauraa, kun näin nämä. Eikä siinä auttanut muu kuin yrittää paikata maalausjäljet. Valkoisille tassunjäljille lattialla ei enää mahtanut mitään. Ei lähtenyt pois. Eipä tuo niin vaarallista ole.
Syyllinen on tämä:
Eipä ollut vaikea arvata... makoili rahilla tassut kainaloissa piilotellen likaisia tassujaan :)
Tänään sitten töiden jälkeen viimeistelin lipaston ruuvaamalla vetimet kiinni ja lastasin laatikot ja päällisen täyteen. Kyllä siitä sittenkin lipasto tuli. Mitä nyt valumia jäi kylkiin, mutta kelpaa miulle.
Kuten näette, ylälaatikossa on reikä, kun miun piti sitä tapettia laittaa, niin otin lukon irti.
Tämmönen se oli alunperin, ainut huonekalu lapsuuden kodista ja tänne asti mukana kulkenut.
Että semmottista.
Loma on loppu ja arkinen aherrus alkoi. Stressikäyrä on laskenut kuin lehmän häntä. Levon takia sekä yksi iso asia on ne lääkelaskut. Niistä olen saanut todellakin harmaita hiuksia, kun en yhtään niitä ymmärtänyt. Olen nyt kolme kertaa laskenut niitä (eilen vierähti monta tuntia, kun uppouduin niiden maailmaan ihan täysin) ja nyt mie ymmärrän. En ihan kaikkea, mutta suurimman osan, harjoitusta vielä vaatii.
Tuntuu niin hyvältä. Keväällä eräs sairaanhoitaja yritti miulle opettaa päättelytapaa ja meinasi jo suuttua, kun en ymmärtänyt mitään :) Mutta nyt kun tilasin sen kirjan, huomasin, että verranto on miun tapa laskea. En olekaan niin tyhmä kuin luulin (ja varmaan se sairaanhoitajakin luuli ;) ).
Miusta niitä on jopa kiva laskea :) Ja miulla ei ole matikkapäätä ollut ikinä, aina ala-asteelta lähtien oli 6 paitsi kerran erään sijaisopettajan aikaan oli 9, kun ymmärsin kaikki hänen selityksensä. Ja päättelykykyä miulla ei ole yhtään. Roomalaisiin numeroihinkin miulla on muistikaava: XL CD M -> 10 50 100 500 1000 (XL koko CD levy ja M koko). Loogista, vai mitä? Muut numerot mie muistinkin jo ennestään, C:tä kysytään usein ristikoissa, kymppi on muuten vaan jäänyt mieleen, L D ja M tuottivat ennen vaikeuksia muistaa.
No, enää mie en stressaa noiden takia yhtään, onhan tässä vielä aikaa harjoitellakin.
Okei, nyt taidan tästä ruveta ruokaa vääntämään ja blogikierrostakin pitäisi lähteä tekemään.
Mukavaa viikon alkua kaikille!
P.S: Aamulla oli kylmä! Puolen seitsemän aikaan 3.6°C "lämmintä" ja auton ikkunat piti raaputtaa, onneksi laitoin kämmekkäät. Niin ja huivin! Hrrrr...