lauantai 31. maaliskuuta 2012

Lauantai

Meinasin ensin, etten laita Pääsiäiseksi yhtään mitään, mutta hetken mielijohteesta kaivoin viimevuotiset askartelut esiin ja tein uudenlaisen asetelman.
Rauhallista lauantaita täällä vietetään. Miulla on vaihteeksi vapaa viikonloppu (2 olin töissä) ja aion vain olla ja nautiskella. Tehdä asioita kaikessa rauhassa.
Ruokakaupoilla käytiin tänään ja Lidlistä saatiin kaupan päällisiksi kaksi pakettia jotain marsipaanikarkkia. Laitoin ne tuohon Mariskooliin, jos vaikka jollekin kelpaisi. Itse en erikoisemmin marsipaanista välitä.
Yksi koristeltu muna löytyy wanhasta tuhkakupista:
Tänään ei oikeastaan muuta, kuin ruuan laittoon pitäisi kohta ruveta ja jotain.
Rauhallista lauantaita teillekin!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Lapion varressa

Eilen puhdistettiin tytön kanssa kulkuväylät lumesta, joka kolme kertaa rymisi katolta alas.
Samalla ajateltiin kaivaa pation lattiakin esiin. Vävykokelaasta se oli niin hauskaa, että ohimennessään kysäisi kaivetaanko me kesää esiin :) Se oli aika hyvin sanottu :)
Ja kohta Paparazzi ilmestyi rappusille:
Ja ensimmäinen kommentti kaikilta oli, että laita kuva blogiin. Miun ei tarvi miettiä bloggausaiheita, kun muut keksii niitä miun puolesta :)

Tämän takia me sitä pation lattiaa esiin kaivettiin (tältä näytti tänään):
Voipi vaikka istua kiikussa ja paistatella auringossa.
Vaikkakin korkeiden kinosten keskellä :)
Mutta lämmin oli päivä, toppatakin alla tänään miulla oli vain t-paita tai teepaita (miten se nyt kirjoitetaan).
Jos viikonlopuksi tulee se lumimyräkkä, mitä on luvattu, kevät viivästyy vielä. Mie jo sillä silmällä katselin tänään jalkakäytäviä ja pyöräteitä, että jokohan kohta pääsee pyörällä. Eipä vielä, jäätä on paljon ja loskalunta.
Nautitaan auringosta, kun vielä voidaan!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Pikku puuhia

Tänään olen puuhaillut kaikkea pientä ja nukuin viime yönä kuin tukki, piiitkät yöunet :o
Yleensä miulle käykin niin, että kun jonkun asian sanon ääneen, tapahtuu päinvastaista. Tällä kertaa kannatti valittaa unettomuutta :)
Aamusta pirteänä paistoin sämpylöitä ja pyykkiä olen peseskellyt niin, että pohja näkyy koreissa/laatikoissa. Meillä ei ole yhtä ainoaa pyykkikoria, vaan kaapissa on monta värillistä laatikkoa ja värien mukaan laitetaan likapyykki eli punaiseen punaiset, valkoiseen valkoiset jne.
Toimii, eikä tarvi lajitella erikseen.
Äsken sitten askartelin pikkasen (pari tuntia vierähti kevyesti) sellaisen apualustan askarteluun. Tämän päällä voi liimata ja maalata, kun en raaski sotkea sitä, minkä aiemmin tein. Siinä kun on niitä aitoja vanhoja etikettejä. Tässä on jotain muuta.

Vähän on sumea kuva, kun en käyttänyt salamaa (joka paljasti kaikki kontaktimuovin kuprut), mutta kyllä tästä nyt selvän saa.
Eilen katsoin yhden Youtube-videon Art journalingista ja siinä tämä henkilö käytti liiman levitykseen vanhaa luottokorttia. Nyt löysin käyttötarkoituksen omalle Visa-kortille ;)
Sekin toimii hyvin. Pitkään tämä kortti lojui lompakossa tyhjän panttina. Nyt silläkin on elämäntarkoitus.
Liimausalustaan käytin joulusuklaarasiaa, joka kuljeksi pitkin olohuoneen nurkkia.
Sain mie yhden Art journaling-sivunkin valmiiksi eilen. Kuva tulee taas pienenä. Jos haluat katsoa isompana, klikkaa tuolta bannerin alta otsikkoa Art journaling.
Kaikenlaisia kokeiluja siihen tein ja huomasin tarvitsevani yhtä sun toista, jotta voisin tehdä sellaisia sivuja kuin haluan. Sivupalkkiin taidan tehdä uuden laatikon ja laittaa siihen ostoslistaa ja haaveiluja.

Vaihdoin taas kerran kommentointiin sen ponnahdusikkunan, se on jotenkin sittenkin kaikkein paras. Voikun siihenkin tulisi se vastausmahdollisuus jokaiseen kommenttiin.
Loppupäivä meneekin keittiön siivoukseen, ruuan tekoon ja neulomiseen. Viimeksi mainittu on hidasta puuhaa, melkein joka ilta neulon, mutta valmista tulee hyyyvin hitaaasti...
See you!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Voitto kotiin

Mie harvoin voitan mitään ja harvoin osallistun mihinkään kilpailuun tai arvontaan, kun en usko omiin mahdollisuuksiini. Miulla ei yleensä ole hyvää tuuria missään, mutta nyt voitin pitkästä aikaa aivan ihanan palkinnon Satunnaisen blogiarpajaisissa. Sanoinko mie jo, että se palkinto on IhAnA? Kiitos Paula!
Voitin siis kahdet aivan mahtavan ihanan suloiset sukat. Yksistä oli kyllä puhe, nuo punaiset taitaa olla bonuslahja :) Itse en kyllä osaa näin ihania sukkia tehdä, eikä olisi tullut mieleenikään tehdä kukkia helmillä, suloista :)
Ja ne on niin sopivat! Ihan kuin miun jalkaan tehty :)
Vaikka miulla kulkee jalat koko ajan mukana ja voin sovittaa milloin vain, miun tekemistä tulee liian löysät. Miten se Paula osaa, sovittamatta? Sanoin jo tytölle, että näitä sukkia ei saa ottaa, nää on miun! Tytöllä on isompi jalka kuin miulla, ei saa venyttää, kuten tekee kaikille muille sukille.

Palkintoon kuului myös kaksi kirjaa, Wallander ja Jääkuu. Nämä sain valita neljästä kirjasta. Wallanderit on hyviä, Wagnerin kirjoja en tunnekaan. Eilen illalla jo aloin lukemaan tuota Wallanderia ja hyvältä vaikuttaa.

*****
Kuten etukäteen arvelin, kesäaikaan siirtyminen tekee tiukkaa. Nukuin la-su- yönä vain muutaman tunnin ja olin aivan puhki, kun eilen tulin töistä kotiin. Pakko oli nukkua "pienet" päikkärit, jotka venähtivätkin kolmeen tuntiin! Hupsistakeikkaa.. Loppuilta menikin sohvalla maaten ja elokuvia töllöttäen. Mitään en saanut aikaiseksi. Vähän mietin, nukuttaako yöllä ollenkaan, mutta kyllä se vaan kuuden tunnin yöunetkin meni ihan kevyesti :)
Juuri kun olen valittanut, miten huonosti mie nukun, heti nukunkin ihan huippuhyvin. Se on nimittäin niin, että miun pitää olla oikeasti kuolemanväsynyt, että pystyn nukkumaan päiväunet. Nyt taitaa olla taas voimat vähissä, kun saan nukuttuakin.
Josta johtuen täytyi toisen kerran jo kieltäytyä töihin menosta vapaapäivänä... Vapaapäivä kun siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Pakko se on ajatella omaa jaksamista, että pystyy tekemään omat vuorot ja vielä kotonakin jotain. Vaikka en mie kyllä kotona tee kuin vapaapäivinä kotitöitä. Tietenkin vain ne pakolliset, ruuat ja muut työpäivinä. Meillä on sairaslomia paljon, eikä nämä vapaapäivistä luopumiset niitä ainakaan vähennä.
Miulla ei ole ollut kuin yksi mahatauti koko talvena, jonka takia olin 1 päivän pois töistä. Se on aika hyvin. Ei ole ollut flunssaa eikä mitään muutakaan. Ja siitä aion pitää kiinni. Jos voimat vähenee, taudit iskee. Pitää muistaa levätä ja kuunnella omaa kroppaa. 
Kerran olen sairastunut stressin takia kilpirauhasen liikatoimintaan, johon söin lääkkeitä 1,5 vuotta ja se riitti. Jatkuvaa joustoa, vuorojen vaihtoa, vapaapäivien menetyksiä, sairaslomia, alimiehityksellä tekemistä ilman ruokataukoja. Ei kiitos enää.

Mutta se siitä. Paulalle vielä kerran kiitos ihanasta palkinnosta!
Muistakaa kuunnella itseänne tekin ja tehkää voimavarojenne mukaan töitä ja muita asioita, älkää ottako liikaa kannettavaksenne. Ja muistakaa, pitää osata sanoa EI.
Mukavaa viikon alkua kaikille!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnuksissa ja vähän muuallakin

Muistatteko meidän naapurin Rouva Viskibasson viime kesältä? Hää on nyt taas vauhdissa, taitaa olla kevättä rinnuksissa. Eilen illalla, melkein yöllä möykkäsi taas ihan issekseen tuolla omilla rappusillaan komialla viskibassollaan. Saatiin taas kyytiä ja huutia. En kyllä ymmärtänyt juur mittää niistä jutuista :)
Ihmeteltiin, että mitä ihmeen hevosia se siellä haukkuu keskenään. No, meitä ja noita poikia tuolla autotallissa, ollaan kuulemma hevosenpenikoita :) Eikä etes suomalaisia. Öö, tota, kyl mie ainakii on ihan supisuomalainen ja niin on kaikki muutkin tässä talossa oleskelevat IHMISET ja eläimet. Ja mitä sitten vaikkei oltaiskaan, onko sillä niin väliä? Ihminen on ihminen, oli hän sitten minkävärinen, -maalainen tai -kielinen hyvänsä. Jokainen on yhtä arvokas. Ja eläimet tietty. Mutta eivät he sitä tiedä, että meillä on eläimiä, vaikkei ihan niitä hevosia olekaan tai hevosenpenikoita. No joo, ihan utopistisia juttuja taas sieltä tuli ilman päätä tai häntää. Tappouhkauksia ei tällä kertaa, vielä. Oottakaahan vaan, kun kesä tulee... Viuna siellä virtaa ja Viskibasso mylvii kahta kauheammin. Yksi pojista sai nauhotettua ne jutut nyt ja ihan mielenkiinnosta haluan ne kuulla, kunhan tänne tulee. En nimittäin tarennut rappusilla seistä ja kuunnella pelkässä yöpaidassa.
Niin ja tää juttu lähti siitä, että pojat lähti autotallista ihan normaalilla ja tavallisella autolla. Ei millään viritetyllä tai tuunatulla. Jotkut ei vissiin vaan siedä poikia. Vaikka ne olis ihan hiljaa ja ylipäänsä ovat olemassa. Siis nää pojat on tytön poikakaveri parine kavereineen ja parine veljineen. Että sillälailla.


Ensi yönä olisi taas se aika. Kellojen siirtäminen kesäaikaan.
Arvatkaapa vaan, onko kivaa herätä klo 4:30, kun normaali aamuvuoroherätys on 5:30...
Joo, ei se elimistö yhtäkkiä siirry tunnilla eteenpäin, ei. Voin vaan kuvitella, miten huomenna pikkasen väsyttää.... Onneksi ma ja ti on vapaat! Yksi päivä menee vaikka päällä seisten.
Mutta silti... 4:30....huh.

Tälle keittiön kellolle kävi kerran vähän hassusti. Vaihdoin siihen patterin ja unohdin keittiön pöydälle. Seuraavan kerran, kun katsoin sitä, Julia oli nakertelemassa viisareita. Pikkasen on viisarit vinksahtaneet :) tai oikeastaan vain tuo sekuntiviisari. Eihän se niin tärkeä olekaan kuin nuo toiset :)
Että tämmöstä meininkiä täällä taas.
Muistakaa kesäaika!

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tunnari

Sain Pellonreunalta tunnustuksen, jota en koskaan kuvitellut saavani. Oikein paljon kiitoksia tästä Karoliina :)
Tämä haaste/tunnustus on tarkoitus lähettää 5:lle blogistille, joilla on alle 200 lukijaa. Toiveena oli, että laitettaisiin tämä aloitteleville blogisteille. Mutta mie laitan niille, joita seuraan ja joilla on alle 200 lukijaa. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta jokainen omalla tavalla ihana ja inspiroiva. Ja mukavantuntuisia ihmisiä blogien takana (niinku mie muka tuntisin heidät/teidät, mutta siltä vain tuntuu).

1. Taivaanrannalla loistaa himmeä valo
2. Aseman laidalla
3. Satunnainen
4. Arjen aarteita metsänlaidalla
5. Pitsienkeli

*****
Kai miun pitäis jotain kertoa muutakin, kun aikaa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä, taas.
Täällä nyt ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään, on ollut pitkiä työpäiviä → työpäivän jälkeen koulutusta kolme päivää peränjälkeen, pisimmillään 9 h päivä tuli toissapäivänä ja eilen olin niin rätti koulutuksen jälkeen, että otin pienet päikkärit. Kuten pisimpään mukana olleet varmaan muistaa, mie en normaalisti ikinä nuku päikkäreitä. Jos nukun, täytyy olla todella umpirättipoikkiväsynyt. Mie kun en nuku kunnolla ikinä, en yöllä, enkä päivällä. Tai nukun todella harvoin hyvin öisin. Kaikki, tapahtui hyvää tai pahaa, vaikuttaa miun uniin → en nuku kunnolla, kaikki äänet häiritsee unta, valo, kuumuus, kylmyys...kaikki.
Mutta tänään on ihan pirteä olo. Oli hauska koulutus, nauraa rätkätettiin niin, että sain pyyhkiä silmiä jatkuvasti, kun vettä valui solkenaan. Ja päästiin 45 min. aiemmin pois :)
En sano viikonlopun viettoon, kun mie vietän sen jälleen töissä. Onneksi aamuvuoroissa.
Ehkä ilmakin vaikuttaa vireystasoon, aurinko välillä pilkisteli ja on valoisaa.
Muuta täällä ei siis olekaan tapahtunut. Jos sitten alkuviikosta, kun on jälleen vapaat.
Ei muuta kuin hyvää viikonloppua!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Blorero :)

Joo, ihan tarkoituksella kirjoitin Blorero, kun yleensä meinaa tulla vahingossa boleroa kirjoittaessa. Tämä on ihan uudenlainen vaatekappale. Tai sitten ei.
Kiitos muuten kaikille kommenteista! Niin harvoin muistan kiittää, vaikka ilahdun aina niin kovin ihan jokaisesta.
Mutta siihen boleroon:
- ohje Novita/syksy 2011 muokattuna. Halusin helpon aivottoman neuleen, joten tein sileän, enkä ruvennut puolipatenttia räpeltämään.
- lanka Puro kukkaniitty, aiemmin bolero oli tämä takki, jonka purin pois. Takki roikkui vaatehuoneessa käyttämättömänä Elokuusta asti ja katsoin parhaimmaksi purkaa sen. Alunperinkin olin suunnitellut tekeväni boleron, mutta en sitten tehnyt, kun ei ollut hyvää ohjetta. Jospa tätä tulisi käytettyäkin...
Yritin kohdistaa raitoja suurinpiirtein samoihin kohtiin, mutta ihan ei onnistunut, kun värjäykset langassa menee miten sattuu.
Tykkään kyllä. Ehkä nuo alla olevat vaatteet ei ole ihan kaikkein imartelevimmat tälle ropalle :) Nimittäin ylisuuret collegehousut ja suora paita... Tunikan kanssa varmaan kiva ja legginsien... ja jos vähän laihtuisi, istuvuus parantuisi ja näyttäisi paremmalta.
Miun laihtuminen nimittäin loppui, kun tuli loma. Liikunta jäi vähiin (olemattomiin) ja mässäsin koko ajan. Taisin jopa lihoa yli sen, mitä oli jo lähtenyt.

Eilenkin oli tosi ihana ilma, aurinko paistoi, lumi suli ja vesi tippui räystäistä. Ja mie olin töissä! Ajattelin, että jos tänään, vapaapäivänä jos on yhtä ihana ilma, lähden lenkille. No, aamu koitti ja lunta tuli ja tulee taivaan täydeltä. Ei houkuttele lenkkireissu yhtään, kun tällä räkäsäällä saan töissä kulkea ihan tarpeeksi vaatteet märkänä ja silmät täynnä lunta. Odotellaan sitten niitä ihania ilmoja ja katsotaan sitten uudestaan. Joopa joo, jos olisi siisti sisätyö, olisi ihan eri asia lähteä räntäkelissäkin lenkkeilemään. No, ei pidä valittaa. Olkoot mitä on, minkäs sille mahtaa.
Mie käyn seuraavaa neuletta neulomaan kohta, ensin silitän ja mankeloin vähän ja laittelen ruokaa, nautiskelen vapaista. Satakoot ulkona vaikka pikku-ukkoja, ei haittaa. Mie oon sisällä ja sillä siisti :)
Mukavaa viikon alkua ilmoista huolimatta! Etsitään hyvät puolet joka asiasta, etenkin niistä, mille ei mahda mitään.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Toinen tänään

Tämän postauksen tein nyt ihan mielenkiinnosta. Varmaan teitäkin kiinnostaa, miten kasvojen hoito on onnistunut. Sanoisin, että loistavasti! Pitää laittaa todisteet rinnakkain, jotta muistaa, mistä lähdettiin liikkeelle. Ilman kuvallista todistetta en itsekään huomaisi niin huimaa eroa.
Torstaina 1. Maaliskuuta kävin apteekista ostamassa uudet hoitotuotteet A-vitamiinivoiteineen. Kaksi viikkoa olen nyt käyttänyt näitä. Kerran sorruin käyttämään entistä pesugeeliä, kun unohdin ottaa uuden saunaan, enkä jaksanut (viitsinyt) kävellä rappuja ylös hakemaan sitä.
Ihan kaikki ei kuvasta näy. Miulla oli tässä poskessa todella paha ihottuma, joka tuli joululomalla. Pahimmillaan iho hilseili ja siinä oli haava. Haava on parantunut, ihottuma on parantunut, iho ei enää hilseile. Ainoastaan arvet eivät ole haalistuneet, ainakaan vielä. Uusia finnejä ei ole tullut, ainakaan niin pahoja kuin ennen. Jos joku pikku näppy suvaitsee ilmestyä, se häipyy melkein samantien. Tuntuu, että mustapäätkin tunkevat itsestään koloistaan ulos. Suorastaan ihmeaine. Siis jompikumpi niistä, kumpikohan, puhdistusgeeli vai A-vitamiinivoide? Ehkä molemmat.

Hemppistä

Taas yksi kirja, jonka koristelin. En taida nykyään enää muuta osata.
Toista vapaapäivää viettelen tässä ja eilen halusin askarrella, vaikkei juuri ideoita ollutkaan.
Aikoinaan, kun mentiin kihloihin, saatiin sormusten ostopaikasta tälläinen kirja. Savonlinnasta, en tiedä, onko kyseistä liikettä enää olemassakaan. Sisäkannessa on leima, mutten nyt jaksa lähteä katsomaan, mikä se on.
Äsken lueskelin, mitä kirjaan olin kirjoitellut. Ei siellä hirveästi ollut asiaa, mutta kun olen unohtanut esim. milloin sain vakipaikan, kirjaan olen sen näköjään laittanut. Ihan hyvä.
Ei siellä mitään pitkiä kirjoituksia ole, vaan sellaisia toteamuksia ja muistiinpanoja elämän tapahtumista. Enemmänkin olisin voinut kirjoittaa.
Tässä yhtenä iltana rupesin kirjoittamaan äidin sairastumisen ja kuolemaan liittyviä asioita, kun ne vielä on suht tuoreessa muistissa. Ja näin seuraavana yönä unta äidin kuolemasta... ja seuraava päivä oli alakuloinen ja vihainen. Suru alkaa helpottaa, mutta viha nostaa päätään. Tai ehkä parempi sana on vihaisuus. Olen vihainen siitä, ettei miulla ole äitiä, olen vihainen, miksi hänet otettiin niin nuorena pois, olen vihainen: miksi tuolla ja tuolla on äiti, miksi tuo saa elää ja miun äiti ei.... ym. Mikä se olikaan se suremisen järjestys? Joskus koulussa käytiin ne läpi. Jossain vaiheessa viha nousee pinnalle. Eli olen ihan normaali. Kait.
Joka tapauksessa, en jaksa käsin kirjoittaa sitä tarinaa jälkipolvia varten, vaan kirjoitan koneella, tulostan ja liimaan kirjaan.
*****
Miulla on nyt töiden suhteen aika helppo jakso (kerrankin) menossa. Olin vain kolme päivää töissä, 2 vp, 2 aamuvuoroa (la+su) ja taas 2 vp. Ei tässä hirveästi rasittumaan pääse. Ihan hyvä välillä näin. Johan niitä putkia olikin.
Yksi haave ja suunnitelma miulla (taas) on. Odotan lumien sulamista ja suunnittelen meneväni pyörällä töihin. Saa nähdä, jääkö suunnittelutasolle, kuten viime vuonna vai teenkö tosiaan niin.
Aikoinaan mie poljin pitkät työmatkat pyörällä kesät talvet, kun ei ollut autoa. Nykyään kun on auto, on se paljon helpompi ottaa kuin pyörä. Kun ei ole enää pakko.

Viettäkää kiva viikonloppu! Mie paiskin töitä.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Toisenlainen viirinauha

Tai jotain sinnepäin. Mikä lie nauha.
Miulla oli pieniä puunvärisiä pyykkipoikia, mitkä kävin joskus likkojen poislaittaimista tavaroista pelastamassa ja jotka äiti on ostanut jostain joskus kymmenisen vuotta sitten.
Yksi pyykkipoika oli puoliksi syöty (kissat) ja yhdestä puuttui kukka. Onneksi se syöty puolisko oli se missä ei ollut kukkaa. Yhdistin nämä kaksi, maalasin pyykkipojat ja kukat (niistäkin värit oli nuoltu pois) ja pellavanarua ja liimasin Scotchin kontaktiliimalla. Laitoin vanhoja vilmitähtiä (40-luvun) roikkumaan narulle ja tälläinen siitä sitten tuli:

Yhden liimasin tähän rottinkiseen seinälokerikkoon ja siihen postikortin vuodelta 1905.
Yksi pyykkipoika odottaa vielä keksintöä, mihin sen käyttäisin.

Nämä tein siis eilen.
Tänään olen ollut töissä, ensimmäinen päivä loman jälkeen ja suuri kulttuurishokki se taas oli :)
Mie voisin ihan hyvin olla kotirouvana, keksisin kyllä tekemistä vaikka kuinka paljon. Eläkeikää odotellessa.

Mukavaa viikon alkua! (uudestaan, kun eilen jo toivotin)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Väriterapiaa

Loma on nyt loppu, viimeistä päivää viedään ja huomenna töihin. Puolitoista viikkoa hurahti taas niin nopeaan, ettei meinaa perässä pysyä. Seuraava loma onkin sitten vasta kesäloma. No, ei se haittaa, kevät tulee, pakko tulla, vaikka lunta onkin satanut eilen niinkuin talvella konsanaan. Talvihan se tietysti vielä onkin :) Huhtikuussa vasta alkaa kunnon kevät.

Eilen illalla miuhun iski sellainen inspiraatio- piikki ja sen kuuluisan Pelle Pelottoman lampun olisi varmaan pystynyt ihan näkemään. Sellainen idea putkahti päähän, että oli pakko heti päästä toteuttamaan. Pari tuntia (ruokatauko sisältyy aikaan) vierähti virkatessa.
Tein näitä piparikukkia pariin edelliseen hattuun ja keksin, että voin jatkojalostaa näitä. Näistä tuli lasin alusia. Tiedä sitten, tarvitaanko niitä, mutta onpahan keittiössä väriläiskänä, jos ei muuta.

Päässä pyöri jo ideoita, mitä näistä malleista voisi tehdä erikokoisina.
Äsken olin menossa pihalle kuvaamaan todistusaineistoa teille takaisin tulleesta talvesta. Yksi linssilude katkaisi matkan ja maukui kovasti. Pihalle pitäisi päästä.
Ja ihan kassin kanssa :)
Tässäpä teille meidän talvi. Äsken otettu kuva.
Eilen vielä mattoteline ja sen alusta oli puhdas ja kolattu, kun siivosimme. Kaikki heitettiin lumisadetta uhmaten pihalle. Siivouksen ajaksi se taukosikin, mutta sen jälkeen satoi taas.
Ja toinen.
Ei tunnu keväältä, ei. No mutta, kohta se on täällä. Ja kun se on täällä, miekin olen entisessä työpaikassa. Neljä viikkoa jäljellä tätä.
Nyt pitäisi käydä mietiskelemään, miten tämän viimeisen lomapäivän käyttäisi. Neuloisiko, askartelisiko, lukisiko vai katselisiko telkkaria, josta ei kuitenkaan tule mitään katsottavaa.
Siinäpä pulma :)
Mukavaa viikonloppua ja uuden viikon alkua kaikille!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Hyvä mieli

Marleena haastoi miut kertomaan asioista, joista tulee hyvä mieli tai tekevät onnelliseksi tai iloiseksi.
Muutaman päivän olen tätä mielessäni nyt hautonut ja nyt päätin kertoa.

Ensimmäisenä tietenkin perhe.
- oma ydinperhe + iskä ja sisko
- kissat, kuuluvat perheeseen = karvaiset lapset

Toisena tulee Koti.
- oma koti on turvapaikka, jossa on hyvä olla
- kesäisin tähän sisältyy myös oma piha, jota saa hoitaa (silloin kun jaksaa) ja jossa mie viihdyn hyvin: paviljongissa, pikkuisessa uima-altaassa kaameassa helteessä :) Tule jo kesä!
Vaihdoin keväisemmät kapat keittiöön
Kolmantena käsityöt, askartelu, kaikenlainen käsillä tekeminen.
Samasta aiheesta tein Art journaling-aukeaman. 

Siskolle pipo, perusmalli, irroitettavilla kukilla. Tarkoitus siis yhtä kukkaa kerrallaan käyttää :)
Seuraavana lukeminen ja musiikki.
- jännityskirjat, Cooksonit, kaikki hyvät kirjat :)
- musiikkilajeista suurinpiirtein kaikki menee, paitsi jazz (sivistymätön mie). Heavy ja rock sekä techno kaikkein lähimpänä sydäntä. Technossa Scooter ♥, jota mie sanon sielunpuhdistusmusiikiksi. Kun oikein kovasti v***ttaa, Scooter auttaa aina :) Jo 20 vuotta menossa mukana :)
Hyvälle tuulelle tulee jo katsoessa tätä naamaa...

Ja sitten sisustaminen ja vanhat tavarat. Tarvitaanko sanoja?

Art journalingista unohtui elokuvat. Niitä katsoessa rentoutuu ja tulee hyvä mieli. Mielen nollausta.

Ja sitten viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä tulee Bloggaaminen.
- oma ja toisten blogit. Mitä sitä silloin tehtiin, kun ei ollut tietokoneita? Ei enää edes muista :)
- Blogiystävät :)

Ei, kyllä vielä tulee mieleen jotain: Hyvä ruoka ja herkuttelu, karkit ja sipsit :)

Kyllähän näitä hyvän mielen asioita olisi vaikka kuinka paljon, mutta tässä ehkä tärkeimmät.

Haastan mukaan:

Maanvaiva
Aseman laidalla
Sirkku
Eija



tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tuunausta

Sain äidiltä joskus muutaman pöytäliinan, joille hän ei keksinyt mitään käyttöä. Iskä oli aikoinaan tuonut ne Venäjältä. Miekään en tarvinnut tälläisiä pöytäliinoja, mutta otin ne ajatellen, että ne saavat jonkin muun elämän joskus. Tein niistä seinävaatteet. Siis sellaiset, jotka voi laittaa seinälle koristeeksi roikkumaan. Yksi liinoista on jossain häveyksissä.
Reunat näissä oli valmiiksi hapsutettu, mie siksakkasin ne, etteivät purkaannu kokonaan. Yläreunaan ompelin kujan muovilistalle (joka löytyi alakerrasta, mitä lie listaa) ja virkkasin ketjusilmukoista nauhat, joista voi laittaa roikkumaan.
Pienempään liinaan piti ommella lisäkappale nurjalle puolelle lakanakankaasta ja kujan peitin pitsillä.
Näille täytyy vielä keksiä jokin koukkusysteemi alakerran betoniseinään. Sinne nämä menevät. Nyt, kun alakertaan menee, rappuja vastapäätä on tylsä valkoinen maalattu betoniseinä. Mukavampi sinnekin on mennä, kun vastassa on kaunis kuva. Joku näissä kuvissa kyllä kiehtoo, mutta muualle ei mahdu kuin alakertaan, jota ei ole millään tavalla sisustettu. Vielä.

Art Journalingia harrastin sen verran, että sain kirjan kannen sotkettua.
Sotkua tosiaan...Maalasin pohjan, päälle töpöttelin talouspaperilla punaista, vaaleanpunaisen juovan vedin (yli 10 vuotta vanhalla) täikammalla. Päälle kaadoin valkoista maalia, jonka valuttelin ja päälle kukkia. Ja tuo Tiimarin paperi siihen väliin. Ehkä mie vielä sotken sitä lisää. Jää nähtäväksi. Tai sitten siirryn sisäsivuille sotkemaan :)
*****
Nyt miulla on pullataikina nousemassa ja pyykkiä pitäisi hiljalleen pestä. Yksi neulomus on menossa, siitä myöhemmin lisää. Kuten myös haasteesta, jonka sain.
Eilen kävin läpi miun käsityölehtiä ja piruuttani laskin ne samalla. Kaikkiaan 83 lehteä :)
Ja vintillä lisää 90-luvun lehtiä.... Pitäisiköhän kenties jostain päästä jo ruveta luopumaan? Eiköhän ne 90-luvun lehdet ole jo vähän vanhanaikaisia? Tai 2000- luvun alun lehdet?
Kuitenkin miulle Novita tulee ja aina uusia ohjeita, ajankohtaisia....
Mutta. Nyt mie käyn kahvinkeittoon ja odottelen tuota taikinaa.
Moikka!

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Mie, miun naama ja miun hiukset :)

Voiko se olla totta?
Voiko se A-vitamiinirasva auttaa jo yhden käyttökerran jälkeen? Siltä miusta nimittäin tuntuu. Ja näyttää. Ainakin poskien punoitus on vähentynyt.
Nyt näette itsekin, paitsi että ponnarikuva on kuvattu järkkärillä ja muut kännykällä.
Samalla näytän uudet hiukset.
Vessassa ei oikein kuvaaminen onnistunut. No, näkyy tuosta kuitenkin se malli.
Hiukset on yritetty kammata yön jäljiltä, ei ole millään tavalla laitettu. Miun tukka on kyllä sellainen, ettei siitä saa siistin kiiltävää ja kauniisti laskeutuvaa. Se kääntyy aina, miten sattuu. Sellainen peikkolaatu.
Tässä ne näppylät näkyy. Huomaatte, ettei ole kyse mistää pikkuviasta.
Ensimmäisen A-vitamiinipläjäyksen jälkeen:
Ja eilen, ennen leikkausta ja voidepläjäystä.
Jälkeis-kuvat olen yrittänyt peilin kautta ottaa itse, eteisessä ja vessassa. Viimeinen on tytön ottama ennen leikkausta.

Peiliin kun katsoo, on ainakin 2 kg hävinnyt naamasta ja 5 vuotta iästä.
Miulle ei vaan sovi pitkät hiukset, näytän ihan vanhalta mummolta. Väsyneeltä ja harmaalta.
Noniin, sainhan mie otettua järkkärilläkin tuosta samasta kulmasta kuvan.
Kyllä se on vaaleampi tuo poski :)
Ilmeet on tuimat ja hölmöt, kun itsestään yrittää kuvia ottaa :) Ja hiukset hapsottaa...

Jihuu! Taisin löytää taika-aineen!
Toivottavasti teitä ei ällötä katsella näitä kuvia... jos ällöttää, niin älä katso :)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Pientä piristystä

Kävimme nuoremman tytön kanssa kaupassa äsken ja sopivasti samassa rakennuksessa on apteekki.
Olen tuskastunut siihen, että naama pukkaa täyteen finnejä, jatkuvasti uusia. Raivostuttavaa, kun vielä tässä iässä täytyy kärsiä nuorten ongelmista. Ja ikäähän löytyy kohta 41, yli 10 vuotta naama on ollut pahempi kuin koskaan nuorena.
Kävimme apteekissa ja sain todella ihanaa palvelua, kiitos siitä :)
En ole varma, oliko hän farmaseutti vai ei, joissain apteekeissa on muitakin kuin farmaseutteja töissä.
Joka tapauksessa, myyjä kysyi, tarvitsenko apua. Sanoin, että naaman pesuainetta tarvitsisin ja hän meni suoraan akneihoisten osastolle ja siinä käytiin aineita yhdessä läpi. Päädyin sitten tähän sarjaan, mitä viime aikoina on kovasti mainostettu (toivottavasti auttaa!). Kasvojen pesugeeli, kosteusvoide ja työkaverin suosittelema A-vitamiinivoide.
Toivon todellakin, että tämä ongelma (isolla OOlla) alkaisi pikkuhiljaa paranemaan. Vai täytyykö tästä marssia ihotautilääkärille? Työkaveri sanoi, ettei kannata, hän ei ollut saanut sieltä mitään apua. Luontaistuotekaupasta oli saanut avun. Nyt hänellä on hyvä iho, ei näpyn näppyä.
Jos jollain on vielä jotain lisävinkkejä tähän, ottaisin enemmän kuin ilolla vastaan! Olisin ikuisesti kiitollinen!
On miulla ainakin toivoa vielä tällä hetkellä ja sekin piristää mieltä kovasti :)
Toinen piristysruiske on se, että tyttö leikkaa kohta miun hiukset ja tällä kertaa lähtee PALJON pois :)
Tulee sellainen Victoria Beckham-tyylinen polkka, jossa tunnen oloni kotoisammaksi kuin tässä, joka roikkuu pitkin selkää ja on aina ponnarilla.

Tekisi mieli mennä pesemään heti naama :)