tiistai 30. joulukuuta 2008

Joka uniinsa uskoo...

Sain joululahjaksi unisiepparin, toissailtana mies sen laittoi sängyn yläpuolelle roikkumaan.
Ja täytyy sanoa, että on ollut kaksi niin villiä uniyötä, että huhhuh! Viime yönä unessa vilisteli kissoja: kymmeniä, jos ei satoja...
Asuttiin meidän porukoiden entisessä talossa mukamas ja myytiin se pois. Ostajina oli nuori pariskunta ja siinä talossa oli hometta vaikka kuinka paljon, mm. katto piti uusia kokonaan, kun katon alta oli kaikki umpihomeessa ja tän ostajanaisen isä muka korjasi sitä ja me jouduttiin maksamaan kaikki heidän korjauksensa. Ja siellä talossa oli kissoja, alkujaan Julia ja Nasu. Luultiin, että molemmat oli tyttöjä, mutta Julia olikin poika ja ne rupesivat sikiämään. Ensin Julian ja Nasun pentuja, sitten pentujen pentuja jne. Oikein sisäsiittoisia mutanttikissoja tuli, niillä oli ihmisen korvat ja väritys oli kultaa ja hopeaa ja kaikenvärisiä. Me yritettiin ostajilta salata nämä kissat ja mietittiin, että laitetaanko ne muovikassiin ja hukutetaan, vai mitä me niille tehdään. (Hyi kamala sentään)
Oli jotenkin oksettava uni, ällöttäviä ne kissat. Ja ostajapariskunta sekä naisen isä olivat tuntemattomia, koskaan en ole heitä nähnyt.
Aamulla, kun heräsin, oli sellanen olo, etten ollut nukkunut yhtään. Silmiä kirvelsi ja oli tosi huono, etova olo. Mies kertoi oman unensa juuri äsken ja yllättäin sielläkin oli vilistänyt kissoja. Ja hän muistaa unensa erittäin harvoin, hyvä jos pari kertaa vuodessa.
Miun toissaöinen uni oli muuten ihan sekopäinen, ei päätä eikä häntää. Jos jatkossa yöt on yhtä villejä, pitää keksiä unisiepparille joku toinen paikka....että saa kunnolla nukuttua ja levättyä :)

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Julian takku on selätetty

Kiitos kaikille Jouluntoivotuksista ja kaikista kommenteista!
Olen pitkään miettinyt sitä Julian takkua ja toissapäivänä aloitin kampaamisen. Sain aika paljon selvitettyä sitä ja karvaa lähti todella paljon ja sain pienemmän takun selvitettyä. Perjantai-iltana vielä mietin, että miten sen ison takun saisi pois. Mietin leikkaamista ja vähän yritettiinkin vanhoilla kynsisaksilla, mutta Julia oli jo hermostunut siinä vaiheessa, joten jätin sen rauhaan.
Ja eilen aamulla keksin, että otin takusta kiinni ja selvitin kammalla juuresta päin. Eikä mennyt kauaakaan, kun takku oli jo irti. Ei tarvitse lähteä eläinlääkäriin varmaan. Mutta ihmettelen sitä, että miten paljon siltä lähtee hilsettä selästä. Ehkä se johtuu siitä, että se takku oli aluksi ihan nahassa kiinni ja nahka tiukalla. Mutta oli se helpotus, että sen sai itse pois, säästyy eläinlääkärirahat, eikä se ole mikään kasvain tms. Iho takun alla on ihan normaali. Ja tuo takku on ihan kivikova ja melkosen suuri. Eilen ostettiin sellanen kuminen suka/harja, jolla lähtee kuolleet karvat hyvin ja yritämme välillä aina harjailla Julian turkkia, ettei tuollaisia enää tule.

perjantai 26. joulukuuta 2008

Joululahjoja ja muuta

Se tilaustyö valmistui sittenkin maanantai-aamuna, mutta nyt vasta ehdin laittamaan kuvan tänne. Salomoninsolmuista hartiahuivi eräälle vanhalle rouvalle. Tästä tuli isompi, kuin edellisistä, yläreuna yhtä leveä, kuin kahden istuttavan sohvan selkänoja. Rouva oli tyytyväinen. Tämä on tehty Nalle-langasta.
Ja lasten antamat Joululahjat. Isompi oli ostanut skräppäystä varten kirjan ja papereita. Nuorempi osti Guns'n Roses -levyn.Mieheltä sain flanelli-pyjaman ja ison Unisiepparin, niistä en nyt voi ottaa kuvaa, kun pyjama on päällä ja unisieppari meidän huoneessa laittamatta paikalleen. Vanhemmilta tuli rahaa ja suklaata. En tiedä yhtään, mitä ostaisin sillä rahalla. Ehkä ohjekirjan skräppäämistä varten? Tai käsityökirjan? Tai vaatteita? Kampaaja? Ruokaa?
Liityin Juju-kerhoon ja tilasin sieltä Tee oma leikekirjasi-kirjan, joten ehkä skräppikirjaa en tarvitse toista.
Voi hitto! Yritin keksiä otsikkoa ja painoin väärää nappulaa ja tää sitten julkaisi tän ennenaikojaan. No paree julkasta nyt sitten korjattuna :)

maanantai 15. joulukuuta 2008

Maanantai

Varasin äsken ajan siihen kilpirauhaskokeeseen. Tuskin siinä mitään on, mutta terveydenhoitaja sanoi, että pitäisi ainakin kerran vuodessa käydä niissä kokeissa. Tiesinhän mie sen, mutta...
Tänä aamuna oli suunnitelmissa lähteä kaupungille hoitelemaan asioita, mutta yllätys: auto ei lähteny käyntiin. Kiva, mikään ei mene niinkuin pitäisi. Miehen kanssa lähdetään kohta yhdessä, kun pääsi ajoissa töistä, mutta enhän mie silloin voi sille lahjaa ostaa, joten hoidetaan muut asiat vaan. Laitetaan myös auto kohta lataukseen, jos se vaikka lähtis vielä käyntiin, ettei tarvis taas ostaa akkua. Lähti se kyllä viimeksikin lataamalla.
Ja nyt laitan kuvan siitä ihanasta lahjasta, jonka sisko osti miulle:

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Sekalaista ärhentelyä

Eilen sain Linnan juhlien aikaan toisenkin lahjan neulottua, viimeistelyä vaille valmis vaan. Kuvia ei voi edelleenkään ottaa. Miulla on yksi "tilaustyö" odottamassa tekemistään, muuten voin miettiä nyt Jouluisia juttuja. Sillä tilaustyöllä ei ole mikään kiire, onneksi.

Mutta nyt on Juliasta pienen pieni huoli. Sillä on selässä sellanen kova takku, joka ei lähde harjaamalla pois. Ja nahkakin on takun alla kova ja paksu ja se vinkasee aina, kun mies sitä vetää (kuka käskee vetämään), eli ei kuitenkaan ole tunnoton.
Pökäleitä löytyy aamuisin ihan mistä vaan. Toisaalta kusiminen ja pökälehtiminen alkoi silloin, kun Nasu kävi noessa pyörimässä pannuhuoneessa. Nasusta tuli muutenkin kauhee pomo sen reissun jälkeen, hyökkäilee Julian kimppuun, eikä laske syömään. Inhottaa vaan, kun vasta pesin keittiön maton ja nyt se pitää taas pestä. Keittiössä pitää olla matto, kun se on muuten niin kalsa paikka.
Ja nyt jos pitää taas lähtee eläinlääkäriin, se on taas monen sadan euron lasku.Ja siitä pääsenkin aasinsiltaa pitkin asiaan, joka on v****ttanut jo pitkään. Ja varoituksen sana: tätä ei ole tarkoitettu morkkaamaan minkään alan edustajia, vaan yleisesti € vs. MK-taistelua!
Esim: jos tulot on 1200 € (eikös se ole jonkinlainen keskimääräinen palkka, joka ihmisillä jää käteen), asuntolainan tai vuokran maksu: 300-1000€, viet auton huoltoon: se on 400€ (määräaikaishuolto), maksat eläinlääkärin kulut n. 150€-300€. Miten joku voi kuvitella, että näistä selviää tuolla 1200€ ja vielä elääkin sen jälkeen, eli ostaa ruokaa (millä rahalla?) ja maksaa muut laskut? Tuo auton huolto ja eläinlääkäri ovat vielä sellaisia, että ne pitää maksaa heti. Ei tule laskua perässä, eikä voi maksaa osissa.
Kun oli markat: tulot: ~7000 mk, vuokra oli jotain 2000 mk yläkanttiin (en kyllä tarkalleen enää muista)mutta ei 6000 mk kuitenkaan, auton huolto 400 mk ei 2400 mk, eläinlääkäri korkeintaan 300 mk ei 1800 mk. Ja miten paljon jäi rahaa....
Siis pointti oli se, että markat on muunnettu suoraan euroiksi 1mk=1€ kaikissa laskuissa ja menoissa. Tuloissa ei. Ja ihan turha selittää näitä millään inflaatioilla ja muilla, että sen takia hinnat on nousseet. Pah ja seliseli, ei tuota esimerkkiä selitä mikään inflaatio. Siis mie en ymmärrä, että miksi kaikki aina maksaa satoja euroja, kympeillä ei selviä mistään. Tulot eivät kuitenkaan ole tuhansia euroja tavallisilla tallustelijoilla.
Esimerkki ei ole meiltä, mutta voisi olla: oli miulla vielä muutama vuosi sitten käteen jäävä osuus 1200 €.. Kiitos Superin Juhani Palomäen, vähän on saatu lisää.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Pieni nokipoika vaan...

Likka on pyörinyt varmaan koko päivän pannuhuoneessa:Ja vertailun vuoksi normaalikuva:
Sain myös toisen tunnustuksen .
Kiitos Eeva Smile

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Tunnustus tuli :)

Kiitos Vilinalle Kunnon vuosi -blogista, ihanasta tunnustuksesta.



Säännöt:

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa.(määrä vapaa)

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Jään vielä miettimään, kenelle antaisin.

P.S. Nyt meilläkin on digikamera, ihan ensimmäinen. Pääsee leikkimään :)

tiistai 9. syyskuuta 2008

Ihanaa =)

Kyllä tämä elämä välillä hymyileekin ja kaikki tuntuu ihanalta. Tulin juuri töistä ja työpäivä oli kiireinen ja rankka, mutta niin ihana. Sain mukavaa ja positiivista palautetta vanhuksilta, joita hoidan ja se on työstä saatu paras palkka. (Kaikki eivät tykkää, että heitä vanhuksiksi sanotaan ja totta puhuen kaikki eivät niin vanhoja olekaan, joten tasapuolisuuden vuoksi sanon nyt, että vanhuksilta ja vammaisilta, vammaisen he hyväksyvät).
Ja sitten vielä tällänen ihanuus odotti. Voi kiitos oikein kovasti Niina! Elämäni ensimmäinen plakaatti. Voiko päivä enää ihanampi olla? Voihan nenä! Pitäisi vielä keksiä kenelle tämän laittaisin eteenpäin. Mietin vielä.


Keksin lopulta 3 saajaa, eikä niin hirveästi tarvinnut edes miettiä. Satunnaisjärjestyksessä:

1. Neulova äiti

2. Maatiaiselämää

3. Kesäkumpu

lauantai 30. elokuuta 2008

Nasua pitkästä aikaa



Hyvin on tyttönen toipunut koettelemuksistaan ja nautiskelee elämästään. On oma pikku söpö itsensä.
Hieman on luonne muuttunut ja aina vaan parempaan suuntaan. Nyt tulee mielellään toisinaan jopa syliin ja puskee ja kerjää silitystä. Ennen ei kaivannut ihmistä muuhun, kuin ruokaa antamaan. Tällä samalla sohvalla yleensä ollaan kylki kyljessä, Nasu makoilee ja mie istun koneella. Nyt lähti kuvan ottamisen jälkeen kiireen vilkkaa saunaan miehen kanssa. Sinne se aina seuraksi tulee. Mie en saunaan mennyt tän olotilan takia (nokka tukossa ja kova yskä), mutta Nasu meni sitten miun puolesta. Taidanpa tästä siirtyä Suomi-Ruotsi maaottelun ja Nalle-takin pariin. Hyvää viikonlopun jatkoa!

maanantai 11. elokuuta 2008

Mikäs päivä tänään on?

Tuli ihan sellanen olo, etten oikein ole tässä ajassa mukana ollenkaan. Olen ollut töissä: perjantai-ilta, lauantai-aamu, sunnuntai-ilta ja tänään aamu, ei pysy ajassa mukana.
No, tietenkin maanantaihan se on.
Mutta kotona en ole saanut yhtään mitään aikaseks. Lauantainakin kävi pitkänmatkan vieraita, sisko ja sen mies, joten seurustellessa ja kuulumisia vaihtaessa meni se ilta. Ja nyt voisin jotain tehdä, mut en osaa tarttua mihinkään. Ehkä pyykkiä vois pestä ja jossain vaiheessa neuloakin. Mutta tuntuu, ettei perjantaista alkaen muuta ole ollut, kuin työtä vaan.
Eipä se haittoo, paremmin on nyt mennyt, kuin viime alkuviikosta.
Eli ei tännekään ole mitään tän tärkeempää kirjottamista, kun ei omaa elämää juuri ole ollut :)
Mutta en mie nyt valita, totesinpahan vaan. Ja pääkin on tyhjää täynnä ja pimiää puolillaan :)
Löytysköhän tähän edes jotain kivaa kuvaa, kun ei muuta keksi :)

Tämä on mummon (90 v.) äidin ja isän häälahjan viimeinen osa, toppasokeriastia. Mummo söi pienenä tyttönä suoraan tästä astiasta sokeria. Eli häälahja-astiastosta on kaikki muut osat hajonneet ja mummo antoi tän miulle :) (Tää kuva on voinut olla jo täällä, tai sitten se oli entisessä blogissa, laitanpahan uudestaan)

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Sohvaperuna

Tällänen näky meitä odotti, kun tultiin kaupasta. Julialla on vissiin vähän kuuma :)

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Mattopyykillä

Luukkaansalmen silta

Vähän kuvia meidän mattolaituriltamme, täällä on mukava käydä. Tämä on laivareitin varrella ja välillä näkyy vaikka minkälaisia laivoja. En älynnyt ottaa kuvaa, kun M/S Camilla
meni ohi. Yksityisveneistä en viitsi ottaa kuvia, niitäkin meni aika monta.

Ja kotona otin sitten pienestä toipilaasta kuvan, on kyllä niin terhakka jo, että ei oikeastaan edes huomaa, että on leikkausrääkissä ollutkaan. Antibioottikin loppui eilen illalla. Tosi hyvin on lääkkeensä ottanut.Unohdin laittaa niitä määriä, tänään pesty 9 mattoa yhteensä;

1 kynnysmatto
4 isoa
4 kapeaa

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Tästä on hyvä jatkaa

Eipä siinä sitten tämän kauempaa mennytkään, kun Nasu meni ihan itse syömään kupistaan :)Ja tasapuolisuuden vuoksi otin myös kaverista kuvan, Julia tässä moi!
Nyt voimme melko rauhallisin mielin huomenna lähteä ajelemaan sinne vuokramökille ja luottaa siihen, että 17-v. pärjää näiden karvajalkojen kanssa.
Tuulenpesä vaikenee ainakin viikoksi nyt ja suuret kiitokset kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olette myötäeläneet tätä jännittävää aikaa kanssamme.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin: Hei vaan!

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Jatkoa edelliseen

Yritin nyt ottaa laihakuvan Nassikasta, ei se oikein onnistu. Mutta tästä näkee, miten pieneksi se on mennyt. Kipulaastarikin näkyy hyvin tässä. Sen on antanut hyvin olla, ei edes yritä repiä pois sitä. Hups, sukat jäivät myös kuvaan...Tässä sitten rento löhökuva Ja ruokakin maistuu nyt, mutta ei lautaselta. Pitää antaa lusikalla tai laittaa lattialle :)
Onkohan lautasella tai muulla ruoka-astialla joku mielikuvayhteys siihen oksentamiseen? Ei se mitään, pääasia, että syö.

Päivän Nasu :)

Virkeänä uuteen päivään. Kännykässä oli joku outo juttu, että odotti kamalan kauan, ennenkuin nappasi kuvan. Nasu tuijotti kauan aikaa kameraan ja kun lopulta nappasi kuvan, tällänen siitä tuli. No, kuvastaahan tämä nyt hyvin asenteen ruokaan. Ei maistu mikään. On yritetty vaikka mitä ruokia tarjota, mutta ei vaan maistu. Illalla pakkoruokintaa, jos ei tän päivän aikana mene mitään.
Ymmärtäähän sen toisaalta, että kun niin kauan oksenteli ruuat ulos, ei nyt uskalla mitään ottaa. Muuten virkeä kisu. Heti aamusta tuli puskemaan ja selittämään (maukui tosi paljon).
Eikä tästä kuvasta selvää saa, miten laihaksi on likka mennyt. Yritän tänään vielä ottaa sellasen, ehkä.

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Näinhän siinä sitten kävi

Vielä jatkoa Nasun sairauskertomukseen, jos vielä jotakuta jaksaa kiinnostaa.
Typykkä on nyt leikattu ja tukoshan siellä oli, ohutsuolessa.
Ja tänään saatiin kyllä hyvää palvelua, kiitos eläinlääkäreille. Eilen vaan otti pattiin, kun toinen selvästi kärsi ja riutui silmissä. Toivottavasti paraneminen nyt sujuu hyvin. Kyllä varmaan, on se niin sitkee sissi.
*************************************************************************************

Ja sitten vaihteeksi muuta. Tänään oli viimeinen aamuherätys ennen lomaa, viikonloppu vapaa ja maanantaina virallisesti ensimmäinen lomapäivä. Jihuu! Ja maanantaina lähdetään sinne mökille viikoksi.
Toivottavasti neulomisetkin edistyvät taas. Olen mie vähän neulonut sitä Samos-takkia, mutta kisu on vienyt energiat ja enimmäkseen olen vaan maannut sohvalla telkkaria töllöttäen.
Tänään tupsahti uusi Novitakin laatikkoon ja selasin sen syödessä läpi ja tällä kertaa oli tosi monta juttua, mitä voisi tehdä ja onneksi halvoista langoista, että on helpompi toteuttaakin. Esim. se kietaisu (oliko se takki vai liivi?) oli sellanen, jonka aion tehdä.
Nyt pitää mennä vahtimaan, että hengittääkö Nasu. Heips!

torstai 10. heinäkuuta 2008

Huonolta näyttää

Ei ole Nasu tullut yhtään paremmaksi, päinvastoin. Juo vettä ja oksentaa senkin ilman yökkäysrefleksiä.
Laihtunutkin on eilisestä ja turkki aivan kuin rasvainen ja hapsottaa. Makoilee vaan saunassa, päivällä kävi sohvalla makaamassa ja oksensi siihenkin (onneksi oli irtopäällinen).
Huomenna varmaan taas eläinlääkärille...voi p***, miksei ne hoida kerralla kuntoon, jatkuvasti pitää ravata siellä ja aina lähtiessä sanotaan, että jos ei parane, tulkaa parin päivän päästä uudelleen. Ja joka h****n kerta pitää maksaa täydet maksut!
Nyt v****ttaa! Ja toinen kärsii. Juliaa ei sinne lääkäriin viedä ikinä!!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Varoitus! Kuvia, jotka voipi heikkohermoisempaa hirvittää....

Tällänen yllätys oli odottamassa, kun tulin töistä kotiin. Tämäköhän se sitten oli kaiken pahan alku ja juuri Nasulla...Mutta älä katso, jos herkästi voit pahoin, pakko ne tähän sairauskertomuksen jatkoksi on laittaa... :)
En vielä pese tätä lätäkköä, että mieskin näkee. Onneksi lätäkkö on alakerran eteisessä. (Laitan nää ihan pienellä, jos se vähän helpottais kattomista). En tiedä, kummasta päästä on tullut, pylly on vähän likanen typykällä.
Ja keskellä lätäkköä tullut tällänen, on tuossa ollut tekeminen, että on saanut ulos tuon:
Ja sitten kävin etsimään likkaa, siellä se makas kaikessa rauhassa pesukoneessa. Mutta, kun kuvaa yritin ottaa, tuli likalle heti kiire ulos :)
Ja asiaa oli taas kovasti, varmaan yritti kertoa tuota urakkaansa :) Voi sitä pientä höpönassua :)

Muoks. Hajusta päätellen (yök) on kyllä tullut ihan peräpäästä... ugghh...milläköhän nuo pesis pois, ei viitsis hyvää moppia pilata moisella moskalla, hyhhyh...

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Nasun lääkärireissu

Tänään Nasu sitten kävi toisella lääkärillä, mutta eipä siitä tultu hullua hurskaammaksi. Kasa lääkkeitä ja ruokia mukaan. Takapuolesta on valunut ripulia. Kiva varmaan tällästä lukea :)
Ummetusta sanoivat olleen (kylhän mie nyt sen tiesin ja ihmisellä, jos valuu löysää, se on merkki siitä, että tukos on), mutta röntgenissä ei näkynyt mitään. Niinkuin ei viimeksikään.
Eipä tässä auta muu, kuin yrittää jotain saada menemään niistä lääkkeistä. On se kyllä nyt ruvennut jo vähän syömään, eikä enää oksentelekaan. On kyllä tosi rähjäsen näkönen. Tulin äsken iltavuorosta ja Nasu istui alakerran rappusilla suu auki, on raukka vissiin vähän pyörryksissä kaikista narkoosilääkkeistä ja nesteytyksistä.
Katellaan ja odotellaan.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

:(

Nasu on huonossa kunnossa :( Viime Marraskuussa leikattiin suolitukos ja nyt on oksennellut muutaman päivän aivan samalla tavalla, kuin silloin. Kaikki matot menivät pesuun ja aivan järkyttävä haju leijaili koko huushollissa. Nyt on siivottu ja samalla järjestys vaihdettu makkarissa ja vähän olkkarissakin.
Mutta se Nasu... Mies lähti Joutsenoon viemään eläinlääkäripäivystykseen sitä tunti sitten. Mitään ei ole kuulunut sieltäpäin, en tiedä kuinka käy. Pakko oli päästä purkamaan vähän tätä ahdistusta. Voi pieni Nasu, joka ei ole muutenkaan kovin vahva ja vankka. Huonoista oloista lähtöisin, pelastettiin piikiltä se silloin reilun vuoden ikäisenä. Ja pelastettiin piikiltä puoli vuotta sitten, kun vietiin leikkaukseen (päivystykseen). Mitenkähän nyt käy...? Voi pientä tyttöraukkaa. Juliakin on aivan surkuna ja orpona, ihmettelee, mihin se kaveri hävis. Toivottavasti tulee takaisin ja saa elää vielä monta vuotta. Se on niin iloinen ja ihana kisu...

Myöhemmin tänään:
Eläinlääkärireissu meni ja ell ei saanut laitettua tippaa, ei suolihuuhtelua (ei ollut sopivan kokoista letkua), ei leikattua (kun ei tippa mennyt) ja nyt on tyttöparan maha kasvanut tai oikeestaan patti siinä. Oiskohan kasvain vai tulppa.. Ei se kyllä tulpalta vaikuta, kun on iso pehmeä patti. Voi, kun nyt selviäisi vielä huomiseen, voisi viedä toiselle lääkärille.
Tukos se voisi kyllä olla, koska Nasu syö kaikkea mahdollista, eikä sitä pysty vahtimaan. Käy kaivelemassa roskiksia ja aukoo kaappeja. Eikä me jatkuvasti kotonakaan olla. Saa nyt nähdä, kuinka käy. On kyllä tosi huonossa kunnossa jo, ehkä johtuu tupla-annoksesta rauhoittavaa lääkettä tai kipupiikistä...
Niin, ja Levolacia pitäisi yrittää antaa, mutta eihän sitä saa menemään. On sellanen luikero, että luikertelee pyyhkeestäkin pois ja me ei kahdestaankaan mahdettu sille yhtään mitään. Ja ehkä se ei hyödytäkään, kun oksentaa kuitenkin heti kaikki pois, mitä suuhun menee. No, huomenna ollaan ehkä viisaampia ja tiedetään, kuinka käy. Peukut pystyyn.
Tässä tuore kuva turvapaikassa makoilevasta pikkupotilaasta, aika rauhalliselta näyttää. Ja tuimalta, silmätkin valaisee koko saunan.

P.S. Vaihdoin nyt tuon nimen takaisin entiseen, kun tässä blogissa tuntuu olevan niin paljon muutakin, kuin käsitöitä ja niitä näköjään tällä hetkellä tosi vähän.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Sunnuntaita


Käsitöissä ei ole mitään uutta näytettävää, eikä valmistunut mitään. Neulominen kyllä on jokapäiväistä, mutta valmista tulee hitaasti.
Eilen pestiin ikkunoita, äiti tuli jelppaamaan. Eikä siinä kauan nokka tuhissut, kun ne oli pesty. Nyt on myös kesäisemmät verhot vaihdettu olkkariin ja makkariin. Samoin eteiseen räsymatot, pesin ison maton yhtenä päivänä kylppärissä. Siinä olikin hommaa, yllättävän rankkaa.
Sain äidiltä "naapurista" tuotuja perhosia verhoihin ja pari pikku-maatuskaa. Toinen on magneetti (ei kuvaa) ja toinen avaimenperä.

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Lahjoja

Ihan ensimmäiseksi kiitos kommenteista, en ole ehtinyt muuta, kuin käydä pikaisesti täällä. Nyt pitää kyllä hehkuttaa tässä samalla äitienpäivälahjoja. Sain kirjan tytöiltä: Halauksia äidille Äitiydestä rakkaudella, Anne Howard ja kortin, jossa heidän itsekehittämänsä runo ja Fazerin sininen suklaalevy (suklaa on jo syöty :) Unohtu siksi aikaa se laihdutuskin. No en mie varsinaisesti laihduta, mutta kevennän hieman ruokavaliota. Ehkä.
Tästä lahjasta tuli tosi hyvä mieli, välillä tunnen olevani tosi huono äiti. Niinkuin varmaan kaikki jossain vaiheessa, mutta kun tämän sain, ajattelin, että en mie sitten ihan epäonnistunu ole kuitenkaan. Ei meillä mitään riitoja koskaan ole, eikä paiskomisia tai muutakaan sellasta, mitä ite harrastin samanikäisenä. Meillä on hyvät välit tyttöjen kanssa ja molemmat täysin samanarvoisia ja toivottavasti tietävät sen.
No kuitenkin tässä kuva lahjasta:
Ja vähän otteita kirjasta:

* Siitä tietää olevansa äiti, kun kuulee puhuvansa oman äitinsä suulla.
* Äiti tietää enemmän kuin teini-ikäiset, mutta sitä ei kannata sanoa ääneen.
* Mies teke töitä aamusta iltaan, äidin työ ei tule koskaan valmiiksi.

Tää on aivan ihana:
* Äidit laskevat nonparellit jäätelöannokseen, jotta kaikki lapset saavat saman verran.