Ylitin itseni :)

Enpä olisi ikinä tai ainakaan kaksi vuotta sitten, kun blogini aloitin, uskonut, että vielä eräänä kauniina päivänä osaisin neuloa englanniksi :) Nyt mie sen tein, neuloin elämäni ensimmäisen kerran englanninkielisen ohjeen mukaan hatun! Tästä se alkaa, ei se niin vaikeaa ollutkaan kuin luulin. Piti vain ensin suomentaa ohje, etsiä netistä sanoja ja opetusvideoita ja laittaa kasaan. Ja sitten olikin helppo neuloa, samoja tuttuja juttuja. Paitsi hatun reunuksen tyylillä en ole koskaan ikinä tehnyt mitään. Kiva tätä oli neuloa, tuli vaan vähän iso. Kuvittelin pääni isommaksi kuin onkaan :) Seuraavan kerran teen mediumin, tämä on large. Ravelrysta ohjeen löysin ja sen nimi on Bloom. Hepsin höpsötyksiä- blogissa näin tän hatun eka kerran ja ihastuin niin, että päätin kokeilla.
Ohje: Bloom by Veruschka
Lanka: Novita Isoveli musta, vähän toista kerää meni. Puikot: 5 ja 5½

Tänään sain myös viimeisen Joululahjan :) vanhemmalta likalta.Kivaa, piristystä pitkään ja ankeaan Tammikuuhun. Sain kuin sainkin sen Antaa kaikkien kukkien kukkia- kirjan. Tästä lähin täällä ei varmaan esitelläkkään muita kuin neulottuja kirsikoita, porkkanoita ja kukkia. Ja jos pyöritte kaupungilla ja näette naisen, joka on kuorrutettu neulotuilla kukilla, se oon mie :)

Ei tosi, mutta kyllä ne hienoja on ja täytyyhän niitä kokeilla, kohtuuden rajoissa tietenkin :)

P.S. Voin mie huolia ens kuussakin Joululahjan =).....vitsi.....

Puro soljuu

Puro- pannat on valmiit. Tälläiset pikkutyöt on tosi kivoja, kun niiden tekemiseen ei paljon aikaa mene.
Ohje: Novita syksy 2009. Lanka: Puro Revontulet vajaa 1 kerä.

Toisessa on 60 silmukkaa, toisessa 70. En ommellut nappeja, vaan ompelin niskasta yhteen. Nappi sotkeutuu aina niskahiuksiin yhdessä Calorimetryssa, jonka olen tehnyt ajat sitten. Itse tykkään enemmän tuosta tummemmasta, vaikka siinä onkin sinistä, jotenkin tuo keltainen ja violetti ei sovi yhteen. Ja tuossa sinisessä on hyvä sävy.
Ja sitten muuta: olen mietiskellyt tätä blogia ja alan kallistua siihen suuntaan, että tän on aika uudistua, ulkoisesti. Taidan vaihtaa toisenlaisen pohjan, jossa on isot kuvat, olen kauan aikaa jo ihastellut sellaisia.

Uusi huivi

Se on viikko jo puolessa ja nyt vasta kerkiän blogini ääreen kunnolla. Kaksi päivää olen ollut töissä ja töiden jälkeen vielä äitin ja iskän luona auttelemassa, tänään on ollut vapaapäivä. Samalla kiitän kommenteista, vaikken ole kerinnyt vastailemaan. Enkä ole oikein ehtinyt kenenkään blogejakaan kommentoimaan, juuri ja juuri olen ehtinyt selailemaan syötteenlukijan päivityksiä ja myöhään illalla vähän neulomaan. Kiirettä pittää.

Äsken sain uuden Puro-huivin valmiiksi entisen tilalle. 3 kerää meni, väri on Revontulet. Vanhalla tutulla Moda-lehdestä löydetyllä Tunturineuleella tein.

Pituutta en mitannut, mutta sopiva tuli ja hieman kapeampi kuin entinen.
Tänään kävimme vielä yhden kerän Revontulia ostamassa Robin Hoodista (montaa ei jäänyt jäljelle), kun miulla on pari pientä suunnitelmaa vielä ja siihen riittää yksi kerä. Mutta siitä sitten enemmän, kun tulee valmista.
Ensi viikolla pitäisi ehtiä joku päivä käymään kirjastossakin. Alkaa lukemiset olla vähissä, tällä hetkellä luen Kate Jacobs, Pieni lankakauppa - kirjaa, jonka vanhempi likka sai joululahjaksi. Sen jälkeen ei olekaan mitään omia luettavia. Stephen Kingin Talismaanin sain luettua muutama ilta sitten, oli se ihan hyvä. Vähän liikaa pitkitetty kylläkin, loppusivut piti lukea vähän pikaluvulla, kun monta sivua jauhoi samaa asiaa. Mutta nyt muihin hommiin. Mukavaa Keskiviikkoa :)

Valokuvausta, neulontaa, jännitystä...

Tässä näitä valokuvausharjoituksia, Nasu on kiva harjoituskappale :) Nauratti, kun kirjassa neuvottiin olemaan varovainen eläimiä kuvatessa, etteivät ne säikähdä. Nasu ei ainakaan tuumannut mitään, taitaa olla tottunut siihen, että jatkuvasti joku on kameran kanssa räpsimässä :)
Parissa kuvassa näkyy "likkojen" uusi lelu, raapimapuu ja sen kanssa riehuessa mattokin meni ruttuun :)

Eilen illalla aloitin neulomaan siskolle Mario-myssyä (viides tekemäni Mario-myssy), mutta siitä tuli liian pieni. Taas tuli todettua Tempo-langan huonous. Mitat eivät koskaan pidä paikkaansa. Tänä aamuna purin puolet ja neuloin lisää, hyvä tuli.

Nyt alkaa jo jännittää huominen... Pitäisi mennä töihin, vieläköhän mie osaan? Aikainen aamuherätys pitkästä aikaa. Miun unirytmi on mennyt ihan sekaisin, valvon 12-01 ja herään ysin aikoihin. Voipi olla hankalaa huomenna herätä jo 5:30. Viime yönä näin painajaisia töistä, apua... Jännittää!

Loppuviikkoa mennään

Ensimmäinen laihdutusviikko on lähtenyt hyvin käyntiin. Niinhän se aina. Ehkä tässä nyt ei kauheasti kannattaisi vielä hehkutella, mutta kuntopyörä on oikeasti toimittanut muutakin virkaa kuin vaateteline. Itse asiassa siinä ei edes roiku vaatteita, kuten yleensä aina ennen :)
Olen polkenut Tiistaina ja tänään. Aloitan rauhallisesti ja varmaan jatkankin rauhallisesti 1-2 kertaa viikossa pyrin polkemaan, ettei into lopahda alkuunsa. Etenkin kun työt alkavat taas Maanantaina. Onpa aika hujahtanut! 5 viikkoa mennyt nopsaan. Ihan kiva lähteä välillä tienaamaankin, ei tätä kotona olemistakaan jaksa ilman hyvää syytä. Enää miulla ei ole mitään syytä olla kotona.

Asiasta toiseen, totesin jälleen eilen, että mitään ei saisi heittää pois. Olen aina ollut hirveä hamsteri, enkä ole koskaan mitään heittänyt pois. Nyt vanhemmiten aika-ajoin iskee joku ihmeen siivousvimma ja viskon ihan hyviäkin tavaroita menemään (kierrätykseen). Ja sitten välillä tarvitsisin juuri sitä, minkä olin heittänyt pois. Kuten eilen, etsin yhtä laukkua, mutta olen heittänyt sen menemään. Mutta, tiedättehän, nyt olisi hyvä syy ostaa uusi... Miulla on laukkuja niin monta vieläkin jäljellä, etten edes pysy kärryillä. Ja silti, yleensä en tykkää käsilaukkua kantaa, vaan survon kaikki takin taskuihin. Katsokaas, kun miulla ei ole hyvää laukkua, siis käsilaukkua. Työlaukkuja miulla on vaikka hurumykke, mut ei käsveskaa. Ja kaikki työlaukut on hyviä.
Hyvä käsilaukku olisi nahkaa tai kangastakin se voisi olla, siinä olisi taskuja ja pitkä hihna. Sekä voisi olla pienet kädessä pidettävät kahvat (vai mitkä ne nyt on), eikä saisi olla liian iso, eikä liian pieni. Ehkä sellaista ei ole keksittykään vielä. Joskus teini-ikäisenä miulla oli huippuhyvä laukku, mutta kun se kului puhki, en ole uutta hyvää löytänyt. Ja siitä on jokunen vuosi vierähtänyt... :)
Seuraava kuva ei liity mitenkään laukkuihin (en ole heistä kassia tekemässä), eikä laihdutukseen ja on vielä kännykällä otettu, mutta on niin hellyttävä kuva, että pakko laittaa tähän :)
Kun ei sitä unelmalaukun kuvaakaan ole =)

Kesä mielessä :o

Niin monessa blogissa on näkynyt kesäisiä kuvia ja juttuja kesästä, että nyt miekin olen ihan tosissani ruvennut odottelemaan kesää. Mutta, siinä on pienen pieni MUTTA! Miulla ei ole mitään, ei yhtään mitään, päällepantavaa ensi kesänä. Paitsi tuo shortsihame, eikä yksi vaatekappale ihan riitä. Mie olen lihonut näiden murheitteni kanssa ennennäkemättömiin mittoihin. Tai no, painoin mie näin paljon raskauksien jälkeen, mutta silloin oli hyvä syy läskeihin. Nyt ei, paitsi se, että olen lohduttanut ja piristänyt itseäni suklaalla ja sipseillä. Pahimmillaan Marras- ja Joulukuussa joka päivä.
Painoindeksi on 28,8 ja jotain tarttis tehdä. Miten monta kertaa mie olen aloittanut laihdutuskuurin ja joka kerta se on lopahtanut ja olen lihonut lisää. No, viime keväänä ja syksyllä oli tärkeämpää ajateltavaa. Ja on oikeastaan vieläkin, mikään ei ole muuttunut. Paitsi, että olen nyt saanut levätä ja työstää tärkeitä ajatuksia ja olen jopa pitkästä aikaa ruvennut miettimään itseäni. Näin ei voi jatkua. Miulla on vahvat II tyypin diabeteksen geenit sekä muita kivoja pikkusairausgeenejä. Myös serkkuni eilen sanoi, että en voi jatkaa näin, vaan on ruvettava ajattelemaan terveyttäni. Eikä hän tarkoittanut pahalla kilojani, vaan ruokailutottumuksiani tai siis herkuttelutottumuksiani.

Okei, tällä kertaa en liity Kiloklubiin, Painonvartijoihin tai mihinkään muuhun vastaavaan. On liian hankalaa ja monimutkaista merkata joka ikinen suupala ja suupalan päällä oleva ketsuppi, sinappi tai sokeri tai margariini. Yritän konstilla, että kävin tai siis mies kävi pyynnöstäni, hakemassa kuntopyörän autotallista. Aion lisätä liikuntaa ja tämä on kohdallani paras keino: en uskalla, enkä viitsi yksin lähteä korpeen hiihtämään, vaikka hiihtolatu on tosi lähellä, en tykkää järjestetyistä tunneista (sotkeennun askelissa ja olen hidas), pakkasella en tarkene lähteä ulos (jos on oikein kova pakkanen, rintaan koskee jos vähän jotain tekee), enkä tykkää kuntosalista.

Onhan tämä meidän kuntopyörämme jo aika vanha ja aikansa eläneen näköinen, mutta kyllä se asiansa ajaa. Mutta toivon, että joskus saisin kevyemmän, sulavalinjaisen ja hyvällä satulalla varustetun pyörän. Kyllä tälläkin tulee poljettua, kun tahtoa on tarpeeksi ja se on sopivasti olohuoneessa. Nyt se rohjottaa keskellä lattiaa, täytyy miettiä lopullinen paikka.

Lisäksi kokeilen lisätä kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Sillä tavoin laihdutin vuonna 1997. Ok, mie olen ennenkin luvannut ja höpissyt näistä, mutta jokainen, joka on joskus laihduttanut, tietää, miten vaikeaa se on.

Nyt on muuten sellainen tilanne, että en ole edes miehelleni kertonut oikeaa painoani. Enkä kenellekään, enkä kerro.  Niin pahasti on asiat nyt...

P.S: Kokeilin eilen pitkästä aikaa farkkuja, eivät mahdu...onneksi on tulossa kolmet isommat Halensilta. Nehän voi sitten pienentää, jos laihdun niin paljon, että vaatekokokin pienenee....

Maanantaita

Kiitos kommenteista :) Mietin vielä, mitä lierosta teen. Eniten kiinnostaisi se käärmeidea :) Sen voisin vaikka tehdäkin, suunnittelen vielä.
Nyt esittelen ylpeydenaiheeni, ompeluksen pitkästä aikaa. Tätäkin suunnittelin mielessäni viikon verran ja tänään uskalsin vihdoin toteuttaa. Viime kesänä eräällä työkaverilla oli shortsihame päällään ja ihastuin siihen tosissani. Tälläinen paksukinttu kun ei voi hametta pitää, kun reidet hankaa toisiinsa, joudun aina pitämään lyhyitä trikooshortseja alla. Tänään sitten kävin käsityölehtiä läpi ja nettiä kurkin, mutta en löytänyt ohjetta. Moda 3/2009 lehdestä löysin silkkihousujen ohjeen. Ne tein ihan kaavoilla ilman jatkopaloja, siis lahkeiden alaosaa. Aika monimutkaisesti tämä shortsihame on tehty, mutta olen tosi tyytyväinen ja ylpeä, että sain tehtyä ilman ohjetta. Pituus on vähän niin ja näin, toisaalta olisi voinut olla lyhyempi, mutta toisaalta pituuskin on ihan hyvä. Kangas on joku joskus vuosia sitten jostain alelaarista ostettu, kun halvalla sai. Oisko ollut jotain 5 € pintaan.

Väristä en tiedä, harmahtavan vihertävä se on kait. En malttanut silittää, joten kurttuja on tosi paljon ja hameen helma liekottaa, mutta eiköhän se siitä asetu. Jos ei asetu, ompelen siihen vaikka nepparin ja koristenapin tai jotain. Mutta nyt on ensi kesäksi shortsihame :) Nyt ei muuta kuin kesää odottelemaan :)

Kommellusta kommellusten perään :)

Mikähän minua riivaa nykyään, kun kohellan jatkuvalla syötöllä. Kaikkea en nyt edes muista, mutta eilisen ja tämänpäiväisen muistan juuri ja juuri :)
Eilen kävin kyydittelemässä äitiä asioilla ja kun tulin takaisin kotiin, toin kauppakassit sisään ja touhuilin niitä näitä. Jossain vaiheessa läksin tupakalle tupakkatakki, pipo ja Sylvi (Ainokopiot)- tossut yllä. Menin rappusille, pamautin oven kiinni ja katsoin ovea ja totesin, ei ole avainta lukossa. Ovi oli mennyt lukkoon. Mie seisoin rappusilla ja mietin, että mitä ihmettä mie nyt teen. Tyynesti sytytin tupakan, vasemmalla kädellä rämpytin kahvaa ja oikealla polttelin ja samalla mietin vaihtoehtoja: Lähtisinkö tossut jalassa kahlaamaan hankeen polvia myöten naapuriin, portilla vielä suurempi keko lunta, kun aura-auto oli käynyt, vai menisinkö polvia myöten kahlaamaan autotallin ovelle, jonne on sama matka kuin naapuriin ja hajotanko autotallin oven lapiolla. Mitään tietoa ei ollut, milloin muut tulisivat kotiin. Ja yhtäkkiä ovi oli auki, rämpyttäminen auttoi, phuh :) Naureskellen menin sisälle käsi punaisena ja keitin kahvit.

Tänään läksin vain viemään työpaikalle ajopäiväkirjaa viime vuodelta, että saisin niistä rahat tilipäivänä. Taas oli aura-auto käynyt: puolen metrin kinos painavaa lunta kahden metrin leveydeltä. Eikun putsaamaan autoa ja tekemään lumitöitä. Pääsin kuin pääsinkin pihalta pois (juuri auton levyisen suikaleen olin saanut lumitöitä tehtyä) ja selvisin kunnialla matkasta. Normaaliin 10 minuutin matkaan meni 50 minuuttia! Kotiin palatessani olin aivan hiestä märkä. Uusi hattu, kaulaliina ja paidat ja takki liimautuneena ihoon kiinni. Tuumasin, että laitanpa kaikki koneeseen. Äskettäin kävin sitten laittamassa ne kuivumaan ja VOI KAUHISTUS JA ITKUJEN KEVÄT!!
Mie tollo olin laittanut Puro-langasta tehdyn lempihuivini normaaliin 40 asteen pesuun ja nyt se on aivan huopaantunut ja kutistunut. Ei siitä enää huivia saa. Unohdin, että Puroa EI SAA PESTÄ KONEESSA!
Tuumasinpa siinä sitten, että se on sitten kissojen lelu. Mutta, ei se kelpaa niille.
Olisko kellään ideoita, mitä tästä lierosta voisi tehdä?

Tälläinen ihanuus se ennen oli, kuohkean pehmeä ja suloisen siloinen.

Ja olisko kellään konstia, millä mie saisin nää sahanpurut vaihdettua pääkopassa normaaliin aivotoimintaan?
Vai olenkohan mie tulossa mökkihöperöksi kaiken tämän sairaslomailun keskellä? Vielä viikko jäljellä, töihin voisin kyllä palata jo vaikka heti huomenna :) Tekisi mieleni jo pakata työlaukkukin valmiiksi :)

Huivi

Rupesin neulomaan alunperin tunikaa Tempo-langasta ja neuloin, mittailin ja neuloin. Ja yhtäkkiä takakappale oli polviin saakka, ihan liian pitkä. Ei siinä muu auttanut kuin purkaa ja sitten tein sen Mario myssyn mutkien kautta senkin. Ja sitten ajattelin, että tekaisen Baktus huivin, niinkuin moni muukin on tehnyt. Mie tein sen Me-lehden ohjeella. Lehdessä luki, että pitää neuloa 90 cm ennen kavennuksia. No, mie neuloin ja neuloin ja mittailin tottakai välillä ja mitat kutistuivat, kunnes yhtäkkiä se oli 100 cm! Enpä ruvennut kuitenkaan purkamaan, vaan neuloin sitkeästi. Monta päivää siihen menikin, eipä sitä tullut ihan tekaistua tosta noin vaan. Tuskastuttavan hitaasti se kävi ja nyt tiedän: en osta ikinä enää Tempoa!!! Hirveän nahkeaa lankaa, kulkee puikoilla huonosti ja venyy ja paukkuu.

Mutta tässä se nyt on, jättiläisBaktus:

Ja kuvausassistentti (Nasu) päästi sellasen paukun, että meinas tulla isäntäväelle lähtö pihalle (kauhia haju). Kaukaskin jää toiseksi tuon hajun kanssa, huh.

Nasun vieressä on muuten jakkara, jonka äiti antoi miulle. Se on miun vanha, joskus lapsena olen saanut sen. Kohta jo antiikkia :) maalaisko vaiko eikö?

Jopas oli vaikeeta

Muokkasin blogia, lisäilin kuvia ja monen monta tuntia tein töitä, että sain yhden diaesityksen toimimaan. Kokeilin Bloggerin omaa, Picasaa, Flickriä ja Photobucketia ja lopulta tämä Bloggerin oma suostui yhteistyöhön. Laitoin blogitunnustukset paremmin näkyviin, kun se Flickrin Badge vai mikä se oli, ei suostunut toimimaan.

Nyt on ehkä, tai ainakin omasta mielestäni rauhallisempi ulkomuoto ja blogin sisältö paremmin näkyvissä. Tekstejä pitäisi vielä joku kerta siivoilla ja järjestellä, mutta ei tänään. Blogikierros on vielä tekemättä ja moni muu nettikierros :)

Meillä on nyt Joulu siivottu pois. Eilen laitoimme kuusen ja koristeet vintille. Samalla vaihdoimme järjestystä ja mylläsimme muutenkin. Teimme makuuhuoneeseen kummallekin työpisteen tai mie sanon, että telakan. Eli kummankin kannettava on omalla pöydällään ja tää miun pöytä toimii myös ompelupöytänä toisinaan. Ennen nää koneet oli olkkarissa baaritiskillä ja jos halusi pöydällä tehdä jotain, piti istua baarijakkaroilla (epämukavaa) tai kantaa keittiön pöydälle. Ja siihenhän sitä ei voinut jättää, kun syödäkin pitää aina välillä. Nyt näillä on sitten omat paikat, josta voi halutessaan siirtyä esim. sohvalle tai minne vaan. Kyllä miusta kannettavakin tarvitsee telakan. Ei tää nyt niin kovin kummoinen nurkkaus ole miulla, mutta mie tykkään tästä pöydästä, tuoli tarvitsee uuden päällisen, kun ei sovi väreihin. Tai sitten käyn kierrätyskeskuksesta ostamassa pinnatuolin tms. joku kaunis päivä.

Vuoden eka

Kiitos kommenteista! Tulen niistä aina iloiseksi ja hyvälle mielelle.

Ulkona on -20°C pakkasta, onneksi sisällä on lämmin. Vaikkakin tupakalle mennessä on laitettava kunnolla päälle hanskoista lähtien. Eipähän tule mentyä niin usein, kun ei jaksa eestaas venkslata. Tänä aamuna herätessä oli hyvä olo ja oli ihana herätä, en tiedä miksi. Oli vaan :)

Yksi syy voisi olla onnistumisen ilo. Tarvitsin paksumman hatun koville pakkasille ja eilen sain yhden pipon tekeleen valmiiksi ja se oli ihan hirveä! Aloitellessa ajattelin, että olisi hyvä vaihtaa välillä mallia, etten aina tee samoja. Ja purkuunhan se meni. Mitä sitä hyvää mallia vaihtamaan. Tämä on muistaakseni Novita Syksy-09 lehdestä, lankana Tempo, sukkapuikot 7. Ehdin ruveta purkamaan jo, ennenkuin tajusin ottaa kuvan.

Ja sitten hieman tein laskutoimituksia Mario-myssyyn (Jatta soheltaa-blogissa on ohje) paksummalle langalle kuin ohjeessa ja onnistui!

NeljäsMario -myssy: lanka Tempo, sukka- ja pyöröpuikot 7. Tässä kaksi kuvaa salamalla ja ilman. Kukkakoriste tehty Novitan kukkakehikolla, lankana joku jämä.
Johan noita epäonnistumisia riittikin. Kaksi päivää meni niin, että kaikki mitä tein, meni pieleen. Mm: mankelin liina hajosi ja samalla äidin pussilakanasta nepparit, pyykit piti kuivattaa ja levittää moneen kertaan, roskiskaapin ovi roikkui ja kun mie sitä "korjasin", se rämähti alas. Luulen, että nää oli niitä testejä miulle, miten reagoin. En enää käynyt itkemään, vaan kiroilin kuin mehtäläinen! Niin että, alan olla valmis jo kohta töihin, kun en enää alistu, vaan taistelen vastaan. Ja nyt, tänä aamuna löytyi sitten ilokin :)
Ja tuosta Mario-myssystä vielä, en mie varmaan mallia koskaan vaihdakaan. Aina kun teen itselleni hattua, se tulee olemaan Mario, koska se on ainut, mikä miulle edes jollain tavalla sopii.