Ompelua, vaaleanpunaista ym.

Toissailtana otin mummon vanhan verhon käsittelyyn. Olin jo pitkään miettinyt käyttötarkoitusta sille, mutten keksinyt. Nyt päätin silputa sen.

Mummo harrasti vaaleanpunaista sisustusta jo pari vuosikymmentä. En tiedä, milloin verho on hankittu tai mistä.

Mie päätin tehdä keittiön penkkiin uuden päällisen. Entinen oli vähän tylsä, mutta ehkä se pääsee taas ensi talvena käyttöön, kun haluan vähemmän väriä.

Eturöyhelön ompelussa tein ihan typerän virheen. En tiedä, mitä ajattelin ommellessani röyhelön viimeiseksi. Ensimmäiseksihän se olisi pitänyt ommella sisäkautta, eikä viimeisenä päältä ommellen. Onneksi se ei kuitenkaan haittaa käyttöä tai pilaa ulkonäköä.

*****

Miulla oli tarkoituksena myös siivota kunnolla tämän loman aikana. Toissailtana päätin, että huomenna siivoan. Sain asiasta ihan mielettömän stressin :) En meinannut yöllä saada nukutuksikaan, kun mietin siivoanko vai enkö. Eilen aamulla sitten päätin siivota ja huijasin itseäni sanomalla, ettei siihen mene kauaa. Menihän siihen koko päivä... Tein nimittäin oikein perus-teel-lisen siivouksen. Kaikki tyynyn - ja sohvanpäälliset, liinat ja suojaverhot meni pesuun, matot puistelin, pyyhin pölyt ja moppasin lattiat. Kolme koneellista tuli näitä pestäviä ja saman tien laitoin kuivausrumpuun ja vielä silitin kaikki, joten sain samana iltana kaikki vielä paikoilleenkin. Huippuhyvä tuo kuivausrumpu! Ilman sitä tekisin vielä tänään noita hommia :)

Samalla karsin koristetyynyjä rankalla kädellä (vähemmän puisteltavia ensi kerralla) ja vaihdoin verhoja makkariin, askarteluhuoneeseen sekä olkkariin vaaleanpunaista ruskean tilalle.

Rottinkirahi sai lähtöpassin. Taino, jäi se olkkarin yhteen nurkkaan kissojen petiksi. Vaikkei ne enää siinä makaa, kun se on vartavasten petinä. Silloin, kun se oli rahina, aina piti jompi kumpi hätistää pois siitä. Tuon neulontatuolin kanssa se oli liian matala, siksi se sai lähteä. 

Otin maalaamani jakkaran rahiksi.

Sitä voi käyttää myös apupöytänä, kun syö sohvalla tai muuten vaan löhöilee siinä. Siis sohvalla.

Sohvasta roikkuva kässäpussi on muuten tytön tekemä peruskouluaikana. Tykkään.

*****

Tänään en aio tehdä mitään, paitsi jos rupeaa tylsistyttämään, sitten ehkä ompelen tai neulon tai pelaan.

Mie nimittäin löysin nettipelit uudestaan. Olen aina tykännyt pelata kaikenlaista Nintendolla, Xboxilla, Pleikkarilla, Wiillä ja tietokoneella. Pitkiksi ajoiksi ne unohtuivat, mutta nykyään taas pelailen.

En kuitenkaan mitään kasino- tai pokeri- tai muita rahapelejä, vaan ihan noita pasiansseja, tetriksiä ym. sellaisia.

Ja jos ei huvita tehdä yhtään mitään, en tee. Ensimmäinen lomapäivä, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Yleensä teenkin lomalla alkuviikosta rästihommat pois alta ja loppuloman voin hyvillä mielin laiskotella.

Ruokakaupassa pitäisi kyllä käydä ja käydäänkin koko porukka. Samalla käydään Lidlissä hamstraamassa kivennäisvettä ja niitä huippuhyviä lihapullia. Jos vaikka tällä kertaa saisi niitä saksalaisiakin...

No joo, taitaa olla aika päiväkahvien. Ihanaa olla lomalla!

Mukavaa torstaita!

P.S. Täällä on lunta yhtä paljon kuin keskitalvella. Enemmän satoi uutta kuin kerkesi entisiä sulattamaan. Aamulla pakkasta -10°C. Ei tuu kevät vieläkään...

Verho

Kesällä tulee 8 vuotta asumista tässä talossa ja rappukäytävässä on ikkuna, johon on ollut tosi vaikea keksiä verhoa. Se on korkea ja kapea, alunperin oli röpelöinen läpinäkymätön. Ikkunoiden vaihdossa tuli normaali ikkuna tilalle joskus alkuvuosina. Ja kaikki näkyi naapuriin ja jalankulkijoille.
Peittävää kangasta ei voinut ajatellakaan, valoverhoa en ruvennut ompelemaan, kun korkeus oli vaikea mitata ja sopivaa kangastakaan ei tullut vastaan. Olen yrittänyt virkata, mutta ohuen langan virkkaus isoissa töissä on miusta niin tylsää, etten päässyt alkua pidemmälle.
Kunnes tässä eräänä päivänä katsoin tallennuksesta Neulontakerhoa, joka tulee Liviltä. Siinä tehtiin ohuesta langasta isoilla puikoilla neuloen verho. Se vaikutti hyvältä idealta ja päätin kokeilla.

Verho on niin läpikuultava, että on vaikea ottaa kunnon kuvaa. Lähikuvasta näkyy pikkasen paremmin.

Ohjeen kirjoitin muistiin.

Paneeliverho 40 cm leveään ikkunaan.


Lanka: Lidl Lima
Puikot no: 10
Luo 56 s, neulo ainaoikein, kunnes pituus on sopiva.
Virkkaa ylä- ja alareunaan pylväitä, pitkiin reunoihin kiinteitä silmukoita.

Ostin tuota Limaa alunperin tiskirättilangaksi, mutta pakettia avatessa huomasin, että lanka on liian kovaa. Tuosta langasta ei voi tehdä kunnollisia tiskirättejä, mutta tähän tarkoitukseen lanka oli juuri hyvä.

Verhon ripustaminen oli aika vaikeaa, koska yläreuna on niin korkealla, että mie en yletä sinne edes varpaillani seisten, mies yletti sormenpäillään. Mie sanoin, että jostain pitäisi saada pitkä mies paikalle. Tyttö sanoi, että tämä on kääpiöiden talo, eikä täältä sellaista löydy :) (156, 157 ja 171 cm löytyy)
Rupesin mietiskelemään pitkiä tuttuja verhoa ripustamaan :)
Kunnes keksin:

Pikkuruinen jakkara, joka miulla on ollut lapsesta asti pääsi töihin :)
Se mahtui hyvin kapeaan rappusen askelmaan ja verho pääsi paikalleen, ketään pitkää miestä vaivaamatta :)

Leivontapäivä

Innostuin oikein urakalla leipomaan tänään. Pari pellillistä sämpylöitä ja korvapuusteja kolme pellillistä. Kuvaa otettaessa on jo osa syöty :) Kävi nimittäin niin, että kun olin ottamassa kuvaa, akku oli tyhjentynyt kamerasta. "Joku" viksu oli jättänyt kameran yöksi päälle, eihän akku semmosta kestä :)
Siis mie ite jätin :)

Sämpylöiden ohje on miun oma, enkä kovin tarkkaa ohjetta pysty antamaan. Mutta yritän selittää mittojen puuttuessa.

Sirun sämpylät:

5 dl vettä tai maitoa tai puolet vettä, puolet maitoa (laktoositonta maitojuomaa)
vajaa 1/2 dl sokeria
2 tl suolaa
100 g margariinia tai voita sulatettuna
1 kananmuna
vehnäjauhoja; osan vehnäjauhoista voi korvata hiivaleipäjauhoilla, kaurahiutaleilla, ruisjauhoilla tms.
1 pss kuivahiivaa

1. sekoita keskenään esim. hiivaleipäjauhoja+kaurahiutaleita+kuivahiiva
2. kuumenna neste kuumemmaksi kuin kädenlämpöiseksi (42 asteiseksi tai niin, että pystyt sormella kokeilemaan ja on pikkasen kuumaa)
3. sulata margariini
4. sekoita nesteeseen suola, sokeri ja kananmuna
5. lisää kuivahiiva-jauhoseos, sekoita koko ajan
6. lisäile vehnäjauhoja taikinaa vaivaten niin kauan, että taikina on pehmeää, mutta ei tartu sormeen kiinni kokeiltaessa
7. kohota taikina astiassaan puolet isommaksi kelmun ja liinan alla.
8. leivo pötkylän muotoisia ja kohota vielä liinan alla jonkin aikaa
9. voitele vedellä ja paista 225°C :ssa n. 8-10 min.

Mie teen taikinan yleiskoneella "kakkosvaihteella".
Yritin tehdä mahdollisimman tarkan ohjeen, että aloittelijakin onnistuu. Tämä taikina tehdään tosiaan näppituntumalla :) Jauhojen määrää en ole koskaan mitannut.
Jos teet näitä sämpylöitä ja on kysyttävää ohjeesta, kysy rohkeasti vaan. Yritän neuvoa :)

*****

Eilen illalla sain myös erään neulomuksen valmiiksi, siitä kuvaa sitten, kun mies on viritellyt vaijerit :)

En kerrokkaan enempää :)

Lisäsin yhden kategorian, jonne laittelen kaikenlaisia ohjeita. Pitää vaan käydä vähän blogia läpi, jos niitä löytyisi vanhemmistakin postauksista. Jotain blogisiivoustakin saatan vielä tehdä, että älkää ihmetelkö, jos täällä näyttää omituiselta tai jotain :)

Tais karata mopo

Rupesin tuossa siivoilemaan neule- ja virkkausvaunuani, kun rupesi ärsyttämään kaikki langanpätkät ja roskat.

Tuonne laatikoihin on niin helppo työntää kaikki roskat ja puikot sikinsokin.
Laatikoiden siivoaminen laajeni sitten lankojen järjestelyyn. Yllätyskin löytyi, sellaista lankaa löysin, mitä en tiennyt olevankaan. Tai muistanut. Siivoaminen pysyi kyllä aisoissa, mutta lankojen hamstraaminen on jossain vaiheessa karannut käsistä :)

Saatuja ja ostettuja, kirppislankoja ja kaupan tarjouksia. Kaikkea on vähän, mutta mitään ei ole tarpeeksi minkään isomman työn tekemiseen.
Onpa noita puikkojakin kertynyt jokunen kappale. Esim. sukkapuikot eivät mahdu talouspaperihylsystä (20 vuotta sitten) tehtyyn koteloon, vaan täytyy tehdä uusi. Idea miulla jo onkin, kerkiäis vaan joskus tekemään :)
Miulla on pari aloitettua juttua laatikoiden kätköissä, jotka myös pitäisi saada valmiiksi.
Ettei käy niinkuin tuossa siivotessa... Löysin muutaman aloitetun neuleen ja virkkuun, jotka täytyi purkaa, kun en yhtään muistanut, millä ohjeella ne on tehty :)
Silkkaa hulluutta, sanon mie! Käsityöhulluus voi varmaan mennä joskus liiankin pitkälle? Ainakin jonkun mielestä. Kuten miehen, joka ei voi sietää sitä, että mie puran jotain :)

Täällä muuten sataa taas lunta! Eiks tuo ikinä lopu?
Mie jo ennustelin, että nyt kun maapallo on keikahtanut, täällä tulee olemaan ikuinen talvi. Se olisi kyllä kamalaa!
Tule, kevät, tule jo! Tyttö kertoi, että viime Huhtikuussa pääsi jo mopolla...

Uni

Jo toinen postaus putkeen tänään, mutta tämä on ihan pakko laittaa muistiin.
Sain äsken suuren oivalluksen. Näin nimittäin unta äidistä viime yönä ja tänään olen ihmetellyt sitä.
Aloitetaanpa alusta.
Näin unta, että siskoni oli kuollut, äiti oli unessani nuori ja halasi miuta lujaa sanoen: Onneksi miulla on siut!
Aamulla ihmettelin ja oikeastaan koko päivän olen ihmetellyt, että mitä tuo tarkoittaa. Äitini on kuollut ja siskoni elossa.
Kunnes äsken tajusin! Miun yksi sisko on kuollut yksivuotiaana ja mie olin silloin 6-vuotias. Äitini oli 31 tuolloin, eli melko nuori. Oliko tuo välähdys menneisyydestä, joku alitajuinen muisto? Onko tuo asia tosiaan silloin tapahtunut? Tarkemmin kun ajattelee, se on voinut ihan oikeasti tapahtuakin.
Muistan tuolta ajalta nimittäin sen, että mie istuin tosi usein äitin sylissä miun huoneen lattialla ja kuuntelin, kun hän luki miulle satukirjoja ja etenkin Aku Ankkoja. Muistan sen, että olin usein pyytämässä lukuhetkeä. Ne oli parhaita muistoja tuolta ajalta, enkä mie oikeastaan muuta muistakaan.
Ihana uni!

P.S: Alla on virallinen postaus tältä päivältä :)

Kevättä

Nyt se koitti! Pieni kevätloma :) Viikko lepoa ja omia touhuja ilman aikaisia aamuherätyksiä :)
Jotenkin tuntuu aika keväiseltä olo, vaikka välillä sateleekin lunta. Toisaalta, välillä paistaa aurinkokin.
Pakkasta oli aamulla 10 astetta ja vieläkin kuusi astetta.
Kevättä laitoin myös keittiöön vähän näkyviin.

Ripaus keltaistakin ilmestyi vanhan pikkuliinan muodossa, turkoosia ja vaaleansinistä. Pulloon haluaisin ihan oikean kukan, mutta ei meille voi laittaa oikeita kukkia. Julia syö kaikki...

Tyynyt voisi järjestää vähän fiksumminkin, mutta jäipähän asettelematta kuvan ottoa varten :)

Tänään olisi aikomus juhlistaa loman alkua kauppareissulla. Voin palkita itseni karkilla, sipsillä ja limpparilla :) Viikkoon en olekaan syönyt niitä: jo toinen viikko niin, että karkkipäivä kerran viikossa.
Paino on silti noussut. En ymmärrä. Ehkä se joku päivä tippuukin. Ennen miun paino tippui siitä, että vähensin herkkuja (karkkeja).

Eilen meinasin lopettaa Idolsin katsomiset kokonaan. Onneksi Stina ja Martti pääsivät finaaliin. Ennen Martin valintaa sanoin, että jos hän ei pääse jatkoon, en katso enää yhtään jaksoa. Kaksi muuta suosikkiani tippui: Jerkka ja Fatima, harmi! Toivottavasti heille kuitenkin aukesi musiikkimaailma jollain muulla tavalla ja saisivat levytyssopimuksen.

Mutta nyt aion ruveta viikonlopun ja loman viettoon! Ja nauttia :)
Mukavaa viikonloppua!

Ajatuksia

Meinasin laittaa tämän tuonne kommenttilootaan, mutta sitten ajattelin tehdä tästä oman juttunsa.
Tämä taitaa nyt olla sitä päiväkirjamaista kuuluisaa tilitystä :)
Nyt on aikaa kulunut äitini kuolemasta ja miulla on ollut aikaa miettiä asioita.
Koko viime vuosi ja vähän edellistäkin oli todella rankka. Äitini sairastui, eikä kukaan tiennyt mistään mitään. Sitten yhtäkkiä tokaistiin, että tälläinen sairaus on, mistä ei mitään juurikaan tiedetä ja elinaikaa on 2-3 vuotta.
Ihminen, joka on koko elämänsä ollut perusterve, ahkera, iloinen ja touhukas, joutuu yhtäkkiä kasvokkain kuoleman kanssa. Samoin koko lähipiiri.
Jonkinlaista luopumistyötä tehtiin koko tämä aika, samalla takerruttiin toivoon ja odotettiin ihmettä. Ja mie takerruin tuohon kolmeen vuoteen, tunnustan.
Sitä kesti sitten 1v 4kk, tarkalleen. Koko tämän ajan äiti meni aina vaan huonompaan kuntoon ja lopulta oli täysin vuodepotilas. Onnellista siinä oli, että hän sai enimmäkseen olla kotona melkein loppuun asti.
Tuo aika oli rankka meille muillekin, katsoa riutumista sivusta ja tietämättömänä odottaa, mitä tuleman pitää. Tuli siinä pari sydämenpysähdystäkin, niistä hän selvisi, mutta aina huonommassa kunnossa.
Miulta se vaati myös aikamoista panosta. Kävin töissä ja kävin äitiä ja iskää auttamassa miehen tai jomman kumman tytön kanssa. Tein n. kaksi iltavuoroa viikossa ja parina päivänä töiden jälkeen äidin ja iskän luona. Kolme iltaa tai päivää jäi kotihommille. Joskus oli kolmekin iltavuoroa, mutta loppuvaiheessa sain niitä vähemmän, kiitos työkavereiden. Mielellänihän mie autoin, auttoihan äitikin aina, kun me apua tarvittiin. Nyt oli miun vuoro. Ja olen iloinen, että autoin. Nyt jälkeenpäin on hyvä mieli, että pystyin tekemään jotain äitini hyväksi. Edes vähän.

Miulla ei kuitenkaan ollut enää aikaa ystäville, paitsi jos joku tuli meille silloin, kun oli vapaailta. Mie en jaksanut lähteä mihinkään tai ottaa keneenkään yhteyttä. Kaikki pyöri äidin, työpaikan ja oman jaksamisen ympärillä. Ja siinä se yksi ystävä sitten jäi, odotin yhteydenottoa, jota ei koskaan tullut. Olisin vain kaivannut kuuntelevaa korvaa ja pikkasen myötätuntoa. No, ehkä hän ei tiennyt, mitä tehdä tai sanoa. Ymmärrän senkin. Olisinko itsekään osannut, jos sama olisi tapahtunut jollekin muulle? En tiedä.

Nyt, kun olen saanut itseäni pikkuhiljaa kasaan, päässyt elämääni käsiksi ja vapaa-aika on lisääntynyt, jaksaisin taas muutakin kuin kotihommia ja töitä. Nyt olisi aikaa ystäville. Ehkä uneni halusi sanoa sen miulle. Tai siis alitajuntani. Me olimme todella hyviä ystäviä ennen ja hän oli todella virkistävää seuraa. Vaikka olimmekin erilaisia, kuin yö ja päivä. Oli meissä kyllä paljon samaakin, samanlaisia ajatuksia elämän peruskysymyksissä.
Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan.

Nyt miulla alkaa olla voimia ja aikaa myös itseni hoitamiseen. Esim. lenkkeilemällä ja syömällä terveellisemmin.  Ainakin kovasti suunnittelen sitä, että kun lumet sulavat, rupean kulkemaan pyörällä töihin poutapäivinä. Työmatkakin lyhenee, kun toimisto muuttaa. Kilometrejä tulee kuitenkin yli 10 päivässä, ihan hyvä liikunta-annos. Siihen asti pitäisi polkea kuntopyörää, että jaksaa pidemmälle kuin ensimmäiseen mäkeen (joka alkaa melkein heti portin takaa :) ). Kunto on nimittäin pikkasen päässyt rapistumaan :)

Kiitokset kaikille kommenteistanne :)
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Enää kolme päivää....

Tiistain turinat

Joopa, miulla alkaa olla otsikkoideat vähissä :)
Kiitoksia kaikille siitä, että jaksatte kommentoida, niitä on mukava lukea :)
En mie jaksanut odottaa kevättä ja kevätvärejä ensi viikkoon, vaan eilen illalla silittelin verhoja ja vaihdoin maton keittiöön. Ensi viikoksi on kuitenkin suunnitelmissa jotain pientä säätöä vielä. Lähinnä ompelujuttuja. Pitää nuo tuolinpäälliset, jotka on tehty pinnatuoleihin, uusia noihin tuoleihin sopiviksi. Sekä penkin päälliseen pitäisi ommella jotain kivaa. Löysin kankaankin kaapin kätköistä :)

Siihen asti mennään näin. Ompeluhommia miun ei kannata ruveta väsyneenä tai töiden jälkeen tekemään. Siitä ei tule kuin sutta ja sekundaa. Mikähän tuokin sanonta on? Omituisia sanontoja tupsahtelee nykyään päähän :)
Kahteen päivään ei taas tarvi keksimällä keksiä tekemistä, työnantaja on keksinyt miun puolesta. Eli kaksi iltavuoroa tulossa, tänään ja huomenna.
Nyt vois melkein ottaa jo aamukamman käyttöön: neljä päivää jäljellä...

Mie näin viime yönä unta siitä miun ystävästä, joka miulla joskus oli. Ja joka miulle käänsi selkänsä vaikeuksien keskellä. Siinä unessa teimme sovinnon ja aamulla oli hyvä olo.
Todellisuudessa taitaa olla myöhäistä.

Aurinkoista tiistaita kaikille!

Pieniä puuhia

Viikonloppu alkaa olla loppusuoralla ja täytyy sanoa, että on tullut tosiaankin levättyä. Kaikenlaista pientä olen tehnyt, mutta enimmäkseen olen laiskotellut ja virkannut.
Keittiötä järjestelin uusiksi, kun virkkaamisesta täytyi levätä :)

Keittiöön pitäisi vaihtaa keväisemmät verhot ja puhdas matto. Saavat odottaa lomaa.

Samalla huilaustauolla paistoin teeleipiä.

Ja keitin mansikkakiisseliä.

Kohta alkaa Idols (Martti on paras!; pakko oli päästä sanomaan :) ) ja sen aikana voi hyvin jatkaa virkkaamista. Tälläinen on nyt in (miulla). Neulomiset saivat siirtyä syrjään, kun keksin tämän.
Osa ruuduista on virkattu kahteen kertaan, kun oli vaikeuksia keksiä hyvä väri vihreän, vaaleanpunaisen, valkoisen ja turkoosin kaveriksi. Ensin laitoin kirkkaanpunaista, mutta se oli jotenkin liian kova väri noiden rinnalle. Päädyin sitten kanervaan. Nyt pitäisi edetä nopeasti, kun virkkaan vain yhteen kertaan :)

Enää viisi päivää, kun koittaa kauan ja hartaasti odotettu loma.
Kituviikko :)
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

♫ ♪ Ohi on, ohi on, ohi ooon ♫ ♪

Nyt se on ohi, kolme viikkoa kolmella vapaalla =) Vihdoin koitti vapaat ja saan rentoutua, oi ihanuutta :)
Kiitos kauniista sanoistanne ja kannustuksesta! Liisa, jos asuisit lähempänä, voisin vaikka tullakin parantamaan maailmaa :)

Miulla on nyt ihan erilainen olokin, kun tiedän, että viikonloppu on vapaa. Ihan kuin olisi jostain tullut joku energiapiikki tai jotain. Käytiin iskällekin vähän vaihtelemassa lakanoita ja sohvan- ja tyynynpäällisiä ja silti on ihan pirteä olo :)
Sain kivan taulun iskältä. Valituilta Paloilta oli tullut jotain mestariteoksia tai mitä ne nyt oli ja olisin saanut ne kaikki. Valitsin vain yhden, joka sopii miulle kuin nenä päähän.

Ajattelin tätä tuonne askartelu/ompeluhuoneen seinälle. Ensin mietiskelin valmiiden kehysten ostamista, mutta sitten keksin, että voisin tehdä itse jotkut kehykset tuohon.

Takana on tietoja maalarista ja taulusta. Tai siis taiteilijasta :)
Kauppareissulla ostin myös virkkauslehden. Kesällä varmaan taas neulominen tökkii ja pitsinvirkkaukset kaivetaan esiin. Kuten viime kesänä.

Ostin, kun halvalla sain ;)

Eilen tuli radiosta Käsityöilta - ohjelma. Otin oikein rennosti, suihkun jälkeen lötköttelin mekanismisohvalla (sillä, jolla saa jalat ylös ja selkänojan alas) ja virkkailin ja neuloin samalla radiota kuunnellen. Oli muuten huippuidea vaihtaa noiden sohvien paikkaa, mekanismisohva on napakymppi tuonne askartelu/ompeluhuoneeseen, jos haluaa vaikka välillä kuunnella radiota tai musiikkia ilman telkkarin mölinää.
Miehellä kun on tapana pitää telkkari auki aamusta iltaan tai töistäpaluusta iltaan. Mie en aina jaksa tuota telkkariakaan kuunnella ja katella.

Tänä iltana kyllä meinaan katsoa telkkaria, kun tulee Kallista kipua. Aluksi se tuntui omituiselta sarjalta, mutta nykyään tykkään siitä. Aion samalla herkutella suklaatilla ja pikkupussilla sipsejä, kaiken kruunaa limppari :)
Viikon olenkin ollut ilman karkkia! Miulle saavutus....
Mutta nyt blogikierrokselle ja toivotan samalla kaikille mukavaa iltaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Ajan kulutusta

Nyt alkaa olla voimat vähissä. Tiesinhän sen, että kolmas viikko on aina vaikein näissä pitkissä työputkissa. Mutta tuntuu, ettei jaksaisi enää yhtään. Odotan perjantaita ja vapaata viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Yhden vapaan jälkeen tuntuu, ettei vapaata olisi ollut ollenkaan. Jostain täytyisi ammentaa lisävoimia. Jälleen kerran miulla on iltavuoro tänään.
Kotona paikat on rempallaan, mitään en ole jaksanut tehdä, eikä mikään oikein kiinnostakaan. Jotenkin on sellainen olo, että tekisi mieli ottaa kaikki koristukset pois ja laittaa sellainen oikein askeettinen ympäristö, missä ei ole mitään kivoja yksityiskohtia tai nättejä värejä. Kyllästyttää tämä sisustuskin ja kaikki.
Väsymyksestähän se tietenkin johtuu. Kunhan saan viettää edes pari vapaata, kaikki muuttuu. Tai ainakin mieliala. Puolentoista viikon päästäkin on se loma, onneksi. Onhan tämä elämä ollut todella raskasta tänä talvena, viime syksynä, kesänä, viime keväänä ja viime talvena sekä edellisenä syksynä. Ei ole ihme, että väsyttää.
Kunpa jaksaisin sinne lomaan asti.
Jotenkin tämän bloginkin pito kyllästyttää, kun ei ole mitään kivaa, uutta kerrottavaa ja näytettävää. Tai valmista, käsitöitä tai sisustusjuttuja.

Mutta. Jälleen on uusi käsityö aloitettu, nyt miulla on kolme asiaa kesken.

Noista väreistä on tulossa eräs virkkaustyö. Isohko sellainen :)
Ja kaksi neulomusta on kesken. Ainiin, onhan miulla yksi ompeluskin tulossa joku päivä. Eli siis neljä asiaa kesken....
Tuota turkoosia piti käydä ostamassa illalla vielä varta vasten, kun en ruokakauppareissulla muistanut ostaa. Olin kyllä pitkään suunnitellut tuota virkkausta, mutta jostain syystä langan osto unohtui.

Tämän lehden kyllä muistin ostaa, onhan siellä meidän perheen idolit : Villa Honkasalo. Totta, nuorempi tyttö ja mieskin ihailevat heidän taloaan ja sisustustaan :)

Toisaalta, vaikka haluaisin riisua kodin koristuksista, toisaalta haluaisin lisää värejä ympärilleni. Mutta ei jaksa tehdä asian hyväksi yhtään mitään. Eilen meinasin käydä silittämään keittiöön uusia (vanhoja) verhoja, mutta en jaksanut. Täytynee vain odottaa sinne lomaan ja puuhastella sitten.
Tämä purkaus kyllä vähän helpotti. On se hyvä, ettei tarvi sisällä pitää näitä murinoita, vaan voi välillä päästellä uloskin päin :) Toivottavasti jaksoitte lukea tälläisen valitusvirren :)
Mie olen viime aikoina ollut todella laiska kommentoimaan teidän blogejanne, sekin johtuu tästä älyttömästä väsymyksestä.
Nyt taidan käydä virkkaamaan ja odottamaan kellon kulkemista puoleen yhteen, jolloin lähden töihin.
Mukavaa päivää teille!

Aloituksia

Niin se viikonloppu sitten mennä hurahti todella nopeasti, enää neljä päivää jäljellä tiukkaa kolmen viikon putkea. Tänään on vapaapäivä ja aion ottaa taas rennosti.
Keitin juuri ne "välikahvit" :) ja tässä bloggaillessani juon kahvia ja syön mustikkapiirakkaa, jota viime viikolla paistoin. Se olikin Joulun jälkeen ensimmäinen kerta, kun leivoin.

Bloggeri teki äsken jonkun tempun, etten voikaan päivittää chromella, vaan piti siirtyä exploreriin.... ei huolinut kuvia ollenkaan. Saa nähdä onnistuuko tälläkään.

Silloin, kun illat ovat olleet vapaat, olen tehnyt tätä:

Mitään ihmeellistä ja uutta täällä ei tapahdu edelleenkään, mutta kyllä mie jotain teen :)

Näitäkin olen leikellyt:

Pitäisi vaan etsiä lisää kankaita, joita voisi leikellä. Sitä mie vielä mietin, että ottaisinko mukaan vaaleansinistä vai en.

Vaaleansininen oli meidän väri monta vuotta ja nyt jotenkin olen kyllästynyt siihen.

Enkä oikeastaan voi ymmärtää sitä sinisen määrää, mikä meillä silloin oli (silmiä pyörittelevä hymiö tähän) :)

Luonnonmullistusten ja katastrofien keskelle jokaiselle toivon voimia ja jaksamista!

Samoin kaikille muillekin, jotka omien ongelmiensa ja murheidensa keskellä kamppailevat!

Ja ihan jokaiselle!

Loppuviikkoa viedään

Kiitos kommenteista edelliseen :) Ja tervetuloa uudet lukijat niin bloggerissa kuin syötteenlukijassakin!
Nyt miulla ei ole mitään järkevää asiaa, eikä järkeviä kuviakaan. Kunhan vaan tulin ilmoittamaan, että täällä vielä ollaan :)
Kuvat ei liity tarinointiin mitenkään :)

Kuten jo aiemmin olenkin kertonut, tällä hetkellä en paljon muuta jaksa kuin työtä tehdä. Mutta voiton puolella jo! Kaksi viikkoa kolmesta takana, melkein... ja vain viikko jäljellä, kunnes on ne ruhtinaalliset kaksi peräkkäistä vapaata.

Kaikki tekemisen inspiraatiot on jossain syvällä odottamassa ehkä sitä lomaa, joka jo kahden viikon päästä koittaa. Voihan ne inspikset kuitenkin aiemminkin jo pullahtaa pintaan, odotellaan :)

Nyt lähinnä odottelen iltavuoron alkua. Eilinen iltavuoro menikin ihan kivasti. Miusta alkaa tuntua, että iltavuorot on melkein, siis melkein, mukavampia kuin aamut :)
Viikonloppuna on taas aamuvuorot, mutta seuraavat kolme viikonloppua vapaat :)

Huomaatteko, miun jututkin pyörivät vain työn ympärillä. No, onneksi en ole kuitenkaan ihan puhki vielä. Viime yönä nukuin kuin tukki ja heti on parempi olo, kun saa nukuttua hyvin.
Toissayönä näin ensimmäistä kertaa äidistä unta hänen kuolemansa jälkeen. Vainajista unen näkeminen kuulemma tietää pitkää ikää, kertoi työkaveri...

Täällä on viime yönä tullut talvi takaisin, hyi... Eilen oli niin ihanan keväinen ilma, tiet oli paljaat ja lumi suli melkein silmissä. Ja nyt on ihan järkyttävän paljon taas takertuvaa lunta ja lisää tulee koko ajan. Kaikkein ärsyttävintä tässä työssä (ja taas mentiin työhön).
Taitaa olla parasta nyt lopetella, ketä nää miun työkuviot jaksaa kiinnostaa? Ei ketään :)
Mukavat viikonloput kaikille!

Kotiseuturakkaus

Tänään sain ajateltavaa. Eräs henkilö luuli, että mie asun ihan toisella suunnalla kaupunkia (onneksi en asu), missä mie siis oikeesti asun. Siinä selittäessäni tätä paikkaa, hoksasin, että mie asun siellä, missä tunnen olevani täysin kotona. Missään en ole koskaan tuntenut olevani enemmän kotona kuin täällä. Juuri tässä talossa ja tällä suunnalla. Toivottavasti ei tarvitse koskaan muuttaa pois (ainakaan 20-30 vuoteen).
Syntyjäni mie olen ihan toisesta päästä kaupunkia, sinne en kaipaa yhtään. Silloin, kun tänne muutettiin, en tuntenut paikkoja ollenkaan :) Sanoin miehellekin, että lenkille lähtiessämme täytyy ottaa kartta mukaan, että osaamme takaisin kotiin. Äkkiä sitä kyllä kulmat oppi, kun silloin kävimme "pikkasen" useammin lenkillä kuin nykyään. Nykyään käymme varmaan kerran puolessa vuodessa...
Tämä paikka on suht lähellä kaupunkia: 5 km. Kahteen suuntaan kävellessä on omakotitaloja, vanhoja, ei ihan vieri vieressä, kuten jossain muualla ja yhteen suuntaan mennessä ollaan teollisuusalueella, joka ei millään tavalla häiritse elämää ja viimeiseen suuntaan mennessä ollaan maalla. Ja ihan lyhyen matkan päässä.
Peltoja ja metsää. Ja juuri se on kaikkein ihaninta tällä alueella. Voi kuvitella asuvansa maaseudulla, etenkin kesäisin.

Tämä on vanha kuva, mutta miusta jotenkin niin ihana.
Voisihan sitä haaveilla asuvansa järven, joen tai meren rannassa (joka olisikin unelma), mutta silti mie en tästä lähtisi mihinkään. Miulle kelpaisi uima-allaskin sen järven tilalle, kunhan vain saisin olla juuri tässä talossa.
Talokin voisi tietty olla sellainen vanha hirsitalo tai uusi kartanon mallinen, mutta tämä on meille hyvä.

 Mie olen asunut muuten kymmenessä paikassa ennen tätä taloa :)
Aikoinaan tänne muuttaessamme mietin, että miten mie jaksan asua yhdessä paikassa, kun miussa taitaa olla jotain kulkuriverta. Yleensä en viihdy kauaa missään. No, ehkä siksi mie veivaan näitä huonekaluja ees taas jatkuvasti, etten kyllästy :) Ja ensi kesänä tulee kahdeksan vuotta täyteen täällä.
Kiva välillä miettiä oman elämän parhaita puolia ja hyviä asioita, nekun tuppaavat unohtumaan kaiken arjen raadannan keskelle.
Ah, ihanuutta, huomenna on vapaapäivä ja aion laiskotella täysillä :) Mitä nyt vähän täytyy pyykkiä pestä, mutta muuten. Katson ainakin Tuksun häät tallennuksesta :)
Nyt lähden jatkamaan blogikierrosta, heippa!
.....oispa jo kevät....

Makkarista

Kiitos kommenteista edelliseen :)
Kuten mie ounastelinkin, ohi meni. Tauti nimittäin, eikä edes kunnolla alkanutkaan. On miulla rautainen vastustuskyky viime talveen verrattuna, jolloin jokaikinen kulkutauti tarttui miuhun.

Miulla piti olla tänään iltavuoro, mutta eipäs olekaan :) Eräs työkaveri pyysi vaihtamaan ja miehän suostuin, tottakai! Mieluummin mie aamuvuorossa olenkin :)
Äsken otin muutaman kuvan ja ajattelin näyttää, että minne me muutettiin. Entisestä makkarista siis :)
Pikkasen kyllä hävettää tälläsiä kuvia laittaa, kun seinät on melkein tyhjät ja nuo koukut vielä seinällä ilman tavaraa..

Tuon taulun paikalle piti tulla peili, mutta seinän sisällä on jotain kovaa. Edes porakone ei siihen pystynyt, joten tuo taulu sitten jäi. Panelien saumat on ruvenneet elämään, pitäisi paikkamaalata. Vai auttaneeko tuo mitään?
Mankeli jäi tänne, samoin meinaan silittääkin täällä. Jos joskus saan aikaiseksi...
Lipaston varalle on eräs suunnitelma, kunhan saan joskus aikaiseksi...

Tuosta kaapista mie kyllä tykkään, vaikka ulkoisesti ei olekaan ihan meijän tyyliä, vaan tuollainen pelkistetty.
Mutta se on iso, julman painava ja tukeva tanskalainen laitos. Vetää valtavat määrät tavaraa ja meillä kun tuota kaappitilaa ei rutkasti ole. Kaapin takana ovi vaatehuoneeseen. Sinne pääsee askarteluhuoneen puolelta ja sieltä puolelta saa valotkin laitettua. Miun puolesta tuon oven voisi vaikka laittaa umpeen.

Tuon verhonkin paikalle pitäisi tehdä toisenvärinen. Ja seinätaulut ja muut romppeet järjestää uusiksi. Kunhan vain saisin aikaiseksi...
Kuntopyörä tuli, enkä kertaakaan ole polkenut....
Täällä on kaikki hommat vähän vaiheessa...
Mie en vaan saa mitään aikaiseksi. Mie en edes keksi, mitä neuloisin. Tai ompelisin tai viitsisin ylipäänsä tehdä.
Tuo verhontakainen hyllykkö on muuten täynnä lankoja....
Mie vaan odottelen lomaa!
Vielä kolme viikkoa, tai siis nyt vajaa kolme.
Ei näillä vapailla kyllä mitään hommia saakaan tehtyä, tällä viikolla yksi, ensi viikolla yksi, seuraavalla viikolla yksi ja vasta viikonloppuna kaksi. Toisaalta, viikko on jo mennyt tiukkaa tahtia, kaksi enää...
Tuolle makkarille pitäisi kyllä tehdä oikeasti jotain...

Piti vielä sanoa, että peti on miehen petaama :) Kaikki neljä(huom!) tyynyä sängyllä. Asetteluista viis, kunhan sängyllä ovat :)

Pientä valmista

Tänään suunnittelin vaikka sun mitä tekemistä, mutta en sitten saanut niitä tehtyä. Miun piti ommella ja askarrella, mutta sain sentään sitten neulottua pienen projektin loppuun.
Päivällä nimittäin tuntui siltä, että tautia pukkaa. Aivastelin nonstoppina, jouduin niistämään jatkuvasti ja joka paikkaa kolotti. Nyt ei ole enää kuin pientä kolotusta ja eiköhän sekin tuosta häviä aamuksi.
Mie olen ruvennut epäilemään, että päivittäinen gefilus-jogurtin syönti on parantanut miun vastustuskykyä rutkasti. En nimittäin ole ollut kipeänä ollenkaan tänä talvena, tuloillaan on ollut pari kertaa, mutta on mennyt ohi. Kun viime talvena miuhun tuli kaikki kulkutaudit: yhdestä parannuin, toinen tuli tilalle jne.

Päivän valmistunut tuotos: Palmikkopanta

Ohje on Novita Kevät 2011 lehdestä. Lankana 7 veljestä, pyöröpuikko 5,5. Pari iltaa siihen meni, kun toissailtana rupesi vetämään ranteesta suonta ja neulominen täytyi lopettaa. Eilen en neulonut ollenkaan.
Nyt pitäisi kehittää jotain muuta neulontaa tilalle.

Kiitos kommenteistanne, en ole pitkään aikaan muistanut kiittääkään. Jokainen kommentti on kyllä yhtä mukava yllätys. Tästä ei ole pitkä aika, kun joka postaukseen tuli vain 1-2 kommenttia. Nyt on mukava, kun kommentit on lisääntyneet.
Vaikka olenkin itse ollut vähän laiska kommentoija muiden blogeissa. Kyllä mie kovasti yritän, mutta tuntuu, että on aina niin väsynyt, ettei jaksa keskittyä.
Meillä on nimittäin töissä ihan hirveä tahti jatkuvasti, että töiden jälkeen ei jaksa mitään tehdä. Työ vie niinsanotusti kaikki mehut.
Lomaan vielä kolme viikkoa, tai enää....vasta oli viisi viikkoa...
Mukavaa loppuviikkoa! Ja viikonloppua, mie oon iltavuoroissa, ei kiva.

Synkkärit

Tänään vietimme pienesti miehen 40-vuotissynttäreitä. Vanhempi tyttö sanoi pienenä synttäreitä synkkäreiksi, tuli vaan mieleeni, kun eilen lueskelimme vauvakirjojamme :)
Meillä oli nuoremman tytön kanssa selvä suunnitelma: haen hänet ja lähdemme kaupungille ostamaan pientä lahjaa ja kakkua. Kas kummaa: mies, joka yleensä tekee pitkiä päiviä ja kotiutuu vasta viiden kuuden aikaan, olikin kotona jo, kun töistä pääsin.
Vähän silmäilimme tytön kanssa toisiamme ja mie mietin kuumeisesti, miten pääsemme lähtemään ja järjestämään yllätyksen.
Olin jopa vähän töykeä ja näyttelin muistamatonta ja tokaisin, että lähdemme E:n kanssa kauppaan. Ja niin läksimme, mies vain sanoi vähän loukkaantuneena, että aha, tuokaa jotain ruokaa... En edes onnitellut häntä :)
Lahja löydettiin ja luottoleipomosta valmis (mielettömän hyvä kakku!). Suomen kotileipomo (mainos :) ) on yleensä paikka, josta on helppo käydä hakemassa kakku. Aina, kun olen tarvinnut, on hyllyssä ollut valmiina. Tällä kertaa ostimme kinuskikakun ja kutsuimme samalla reissulla "papparaisen" (siis isäni) kahville.
Ja mies oli tosissaan yllättynyt saadessaan pienen lahjan ja kakkuakin.

Kuva lainattu leipomon sivulta, kun en muistanut omastamme kuvaa ottaa :) Ja puolet on jo syöty...

Tiistai

Kylläpä oli mukavaa tänään. Töissä oli ihan ok ja töiden jälkeen läksin 50-vuotispäiville. Olikin mukavat juhlat ja todella hyvät ruuat. Vaihtelu virkistää, kiva välillä viettää iloisia juhlia :) Niitä ei olekaan ollut kuin viime keväänä ylppärit meillä. Huomenna olisi 40-vuotispäivät meidän huushollissa, jos niitä vietettäisiin :)

Ihan omalla porukalla ollaan, ei ole intoa ruveta mitään järjestämään. En aio järjestää omiakaan kesällä, kun en tykkää olla huomion keskipisteenä. Mutta juhlissa on kiva käydä.

Tänä talvena en olekaan ottanut pihalta kuvaa ollenkaan. Tyttö oli ottanut ja tästä näkyy aika hyvin, miten paljon on lunta.

Rajasin kuvasta naapuritalot pois. Hyvin näkyy, että pihaa ympäröivä korkea orapihlaja-aitakin on hautautunut melkein kokonaan lumeen.

Tyttö oli näppäissyt muutaman kuvan myös meidän köllikästä (Juliasta), jolle on siunaantunut pikkasen liikaa tuota elopainoa. Mutta niinhän tuota on miullakin, mikäs mie olen ketään arvostelemaan.

Juliaa on kiva halailla, kun on, mistä ottaa kiinni :)

Mie sain eilen kuulla taas kommentin, jonka olisi voinut kyllä jättää kyseinen ihminen sanomatta. No, vanhuksilla ei ole mitään estoja. Sanovat, mitä tahtovat. Ja pahoittavat toisen mielen...

Hän sanoi nimittäin, että miun pitäis kyllä laihduttaa... Mitä väliä sillä hänelle on, painanko mie 50 vai 100 kg vai jotain siltä väliltä? En voi käsittää. Mie olen sitä mieltä, että jokainen on just sennäköinen, kun on. Ja miun asia ei ole arvostella ketään, kukaan ei mahda ulkonäölleen yhtään mitään. Miksi jotkut näkevät oikeudekseen arvostella toisia? Tiedän myös nuorempia, jotka laukovat päin naamaa kaikenlaisia "totuuksia".

Mie en nimittäin tunnu nyt mahtavan tälle miun painolle mitään. En vaikka mitä tekisin. Ja koko ajan kuitenkin yritän. Vaikka jokainen päivä on taistelua väsymystä vastaan ja elämä on elämistä päivä kerrallaan. Ei siinä jaksa mitään ylimääräistä miettiä. Töissäkään ei ehdi järkevästi syömään, on niin kiire, että pitää  jossain kahviossa käydä syömässä, mitä saa. Mielelläni söisin salaattia tai puuroa, mutta kun ei ehdi toimistolle menemään, syön mitä on tarjolla. Ja paino ei ainakaan tipu. Viime viikolla en käynyt toimistolla ollenkaan ruokatunnilla, enkä eilen ja tänäänkään.

Nyt rupeaa taas ärsyttämään, kun mietin noita tommosia ihmisiä...murrr....

Vai tämmönen tästä nyt tulikin :) aluksi tuntui, ettei ole mitään asiaa. Ja sitten sormet vain kirjoittivat, eikä juuri mitään järkevää asiaa :)

Taidan lähteä blogikierrokselle taasen, morjens!