Eilen vain tuntui siltä, ettei enää oikein jaksaisi yhtään uutta iskua.
Tänään on jotain hyvääkin tapahtunut, läheisen sairaalareissun suhteen päästiin säikähdyksellä. Kaikki on sillä saralla ok.
Joku voisi ajatella Papun kuolemasta, että eihän se ole kuin eläin. Niinhän se onkin, mutta niihinkin kiintyy ja Papu oli erityisen suloinen. Miun oma mussukka (vaikka tytön olikin).
No, asiasta toiseen. Mie sain eilen valmiiksi sen, jota olen pitkään ja hartaasti neulonut. Eli jälleen yhden tuubihuivin. Ja tällä kertaa muistin ottaa silmukkamääränkin talteen, koska tilastojen mukaan toiseksi yleisin hakusana tänne eksyneillä on tuubihuivi ohje.(yleisin on Tuulenpesä)
Langan tarina on aika mielenkiintoinen. Olen ostanut ne Espoon Soukan Menitasta vuonna 2007. Olen aloittanut neulomaan vaikka mitä ja aina purkanut. En edes muista, kuinka monta kertaa olen aloittanut kaikenlaista. Päämäärä miulla oli, että jotain siitä on tehtävä ja nyt vihdoinkin löytyi käyttökohde. Lanka on Novita Kolibri ja maksoi 1€/kerä.
Tuubihuivin ohje:
Lanka: Novita Kolibri tai 7 veljestä tai vastaava
Puikot 5,5. Silmukoita loin 216, neuloin 2o 2n varmaan n. 200g yhteensä.
Langalla on oikeastaan tunnearvoa, koska kävimme äitin ja iskän kanssa Espoossa aikana, jolloin kaikki oli hyvin.
T'änään kävimme tytön kanssa Lidlissä ihan vaan sitä varten, että saisin ruotsalaisia (huippuhyviä) lihapullia. No, ensimmäisestä Lidlistä ei niitä lihapullia löytynyt, mutta kaikkea muuta kivaa kyllä. Kuten esim. nämä:
Saimmehan me sitten niitä lihapulliakin toisesta Lidlistä ja naureskeltiin tytön kanssa, että ollaan me hölmöjä, kun metsästetään yksiä lihapullia :) Mutta kun ne on niin hyviä... Saksalaiset on kyllä vieläkin parempia, mutta niitä ei ollut.
Tunnustuksenkin olen saanut ja ajattelin sen tähän loppuun laittaa vielä.
Rakkauden talosta mie sen sain. Kiitos, Paula :) Tunnustukset aina piristää mieltä, etenkin tälläisinä aikoina, kun kaikki muuten tuntuu niin synkältä.
1. Milloin aloitit blogisi?
Vuonna 2007 Lokakuussa aloitin Vuodatuksessa, se tuntui silloin helpommalta. Nyt blogi on poistettu ja unohdettu. Nyt kyllä kaduttaa, että poistin sen. Olisihan se ollut mukava muisto.
Bloggerissa aloitin 2008 Huhtikuussa.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Melkein kaikkea, mitä elämäämme kuuluu. Käsitöitä, kissoja, sisustusta, remontointia, kirppistelyä, arkielämää iloineen ja suruineen. En nyt ihan kaikkea kuitenkaan paljasta, vaikka aika avoin olenkin...
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna kaikkiin muihin?
Jokainen blogi on erityinen sen takia, että jokainen kirjoittaja on erityinen ja jokainen blogi on omanlaisensa. Eli tämä on tälläinen miunlainen.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Uteliaisuus varmaankin. Olin kuullut, että blogeja on olemassa ja päätin pistää yhden sellaisen pystyyn. En edes seurannut yhtään blogia ennen aloitusta. Ja toinen asia oli, että saan käsityöt esille ja muistiin. Ja vähän niinkuin päiväkirjaksi perustin blogin. Sitä kyllä ihmettelen vieläkin, että olen näin kauan jaksanut jatkaa, kun yleensä miulle käy niin, että innostun jostain ja yhtä äkkiä se innostus lopahtaa. Pitkäjänteisyyttä miulla ei ole yhtään.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogisasi?
Haluaisin kirjoittaa fiksummin. Jossain vaiheessa yritin vaihtaa mie ja siekielen minä ja sinäksi, mutta ei se taivu miulta. Joskus tuntuu, että mie kirjotan ihan tyhmiä juttuja - niitäkin haluaisin muuttaa.... Mutta eihän se onnistu, kirjoittaminen muulla kuin omalla tavalla.
Tämä pitäisi jakaa viidelle eteenpäin, mutta niin monella näitä on näkynyt olevan. Ja toisaalta, en jaksa nyt miettiä, enkä linkitellä. Ymmärrätte varmaan.
Nyt lähden blogikierrokselle ja tänä iltana on taas Idols ja House...
7 kommenttia:
Hieno tuo tuubihuivi!
Kovin keväisen värisiä tiskiripuja noista langoista saatkin..:)
Kiitos Lidl lankavinkistä, ostin samaista lankaa n. puoli vuotta sitten ja pitääkin nyt käydä katsoos olisko meidän kylän "lidissä" sitä myös. :)
Hei. Tutustuin blogiisi juuri (myös vanhempiin tekstiisi :)) ja siten sinuun. Kiitos kun kävit minun blogin sivuilla kommentoimassa. Oli ihan pakko selata kaikkea mitä elämääsi on kuulunut. Myötätuntoa myös minulta. Tiedätkö....vaikket nyt usko....aika kultaa muistot ja pystyt ajattelemaan äitisi muistoa nyyhkyttämättä hysteerisesti. Kaipaus ei kuitenkaan katoa koskaan, eikä tarvitsekaan. Minullakin on aitiopaikalla kotona kuvat isovanhemmista jotka perättäisinä vuosina menivät pois luotamme. Myös sieltä he minun eloa myös katsovat (ja pilvenpäältä). Äiti on äiti, sitähän ihmiset vanhanakin huutavat (vaikkeivat paljon muuta osaa sanoin pyytää). Olet suloinen ja pidän tavastasi kirjoittaa ja kuvata kaunista kotiasi. Pidetään yhteyttä. Voimia. Kuuntele Tik Takin Siivet - laulu, se on kaunis.
Voi vitsiläinen, miekin kävin lidlissä ja ostin lankaa ja aloinkin jo neuloa, tuubihuivia. Mie oon niin mie, eli toiseen suuntaan... aattelin että tehdään levee huivi, neulotaan yhteen ja se on siinä. En kyllä pura enää... Oli myös jäjellä valkoista puuvillalankaa, vaan en hoksannut, että se on justiinsa sitä mistä kaikki väsää nuita tiskirättejä. Kiitos tästä tiedosta, pitää huomenna koittaa päästä käymään uusiksi ja ottaa föleisiin. Ihan turhasta et ole tunnustusta saanut, tämä blogi jos mikä kuvaa elämää, koitahan jaksella taas!
Hih-hii, taas opin uutta! En jaksa olla hiukkaakaan kiinnostunut muodista, jaksan poiketa vain marimekon raitapaitahyllylle ja kotikylän farkkupuotiin. (Kengät sen sijaan kiinnostavat...)
Olen miettinyt, että mistä pirun TUUBIHUIVIsta kaikki puhuvat, mutta nyt selvisi sekin! Bloggailu avartaa, muotiasioissakin. :o)
Hei!!Noista käsitöistä sen verran, että meidän suvussa ainakin mummolla oli kädentaidot tehdä komeita käsitöitä. Pitsinnypläyksiä, "revinnäisiä", ryijyjä, sukkia, poppanoita joita yhdessäkin väännettiin (mummo teki poppanasta myös laukkuja) ym kaunista. Siis ihania liinoja ym.on
ihasteltavana. Pappa teki puutöitä, mm.rukiinlapoja, pikkuveneitä kopioita oikeasta veneestään. Tyttökin talvisin aina kutoi, taitaa jokunen olla keskenkin tuolla. Meidän chihuahualle on hän tehnyt vaatteita. Muistan näin hauskana juttuna itsekin sen kun vauvaani odottaessa (17.5v.sitten) iski armoton kutomisenvimma, hih. Jotain pukua aloin tekemään onneni kukkuloilla. Eihän siitä mitään tullut. Itselläkin on kädentaitoja mutta lähinnä piirtämiseen liittyen. Mutta ei minulta kangas jää onnettomana käteen jos on joku probl. Ihana tuubihuivi!!
Kiitokset taasen :)
Paula: blogeista tosiaan oppii kaikenlaista :)
Gone to the beach: kiitos :) meillä kädentaidot tulee molemmilta puolilta, äidiltä ja iskän äidiltä. Koulussa olin kyllä ihan onneton käsitöissä, mutta vanhemman likan syntymän jälkeen opettelin käsitöitä tekemään uudestaan.
Lähetä kommentti