Toista vapaapäivää viettelen tässä ja eilen halusin askarrella, vaikkei juuri ideoita ollutkaan.
Ei siellä mitään pitkiä kirjoituksia ole, vaan sellaisia toteamuksia ja muistiinpanoja elämän tapahtumista. Enemmänkin olisin voinut kirjoittaa.
Tässä yhtenä iltana rupesin kirjoittamaan äidin sairastumisen ja kuolemaan liittyviä asioita, kun ne vielä on suht tuoreessa muistissa. Ja näin seuraavana yönä unta äidin kuolemasta... ja seuraava päivä oli alakuloinen ja vihainen. Suru alkaa helpottaa, mutta viha nostaa päätään. Tai ehkä parempi sana on vihaisuus. Olen vihainen siitä, ettei miulla ole äitiä, olen vihainen, miksi hänet otettiin niin nuorena pois, olen vihainen: miksi tuolla ja tuolla on äiti, miksi tuo saa elää ja miun äiti ei.... ym. Mikä se olikaan se suremisen järjestys? Joskus koulussa käytiin ne läpi. Jossain vaiheessa viha nousee pinnalle. Eli olen ihan normaali. Kait.
Joka tapauksessa, en jaksa käsin kirjoittaa sitä tarinaa jälkipolvia varten, vaan kirjoitan koneella, tulostan ja liimaan kirjaan.
*****
Miulla on nyt töiden suhteen aika helppo jakso (kerrankin) menossa. Olin vain kolme päivää töissä, 2 vp, 2 aamuvuoroa (la+su) ja taas 2 vp. Ei tässä hirveästi rasittumaan pääse. Ihan hyvä välillä näin. Johan niitä putkia olikin.
Yksi haave ja suunnitelma miulla (taas) on. Odotan lumien sulamista ja suunnittelen meneväni pyörällä töihin. Saa nähdä, jääkö suunnittelutasolle, kuten viime vuonna vai teenkö tosiaan niin.
Aikoinaan mie poljin pitkät työmatkat pyörällä kesät talvet, kun ei ollut autoa. Nykyään kun on auto, on se paljon helpompi ottaa kuin pyörä. Kun ei ole enää pakko.
Viettäkää kiva viikonloppu! Mie paiskin töitä.
10 kommenttia:
Höh, mekin ostimme kihlat Savonlinnasta, mutta emme saaneet kirjaa!! Se oli tosin vähän myöhemmin, mjaa, 10 vuotta myöhemmin... (30.12.2002 - piti tarkastaa sormuksesta!).
Kihlat vaihdettiin Olavinlinnassa ja sen jälkeen kävimme linnan lähellä olevassa pienessä kahvilassa kihlakahvilla - siellä on käyty senkin jälkeen, jos/kun ollaan Savonlinnaan poikettu. :o)
Me asuttiin silloin -92 Savonlinnassa ja sieltä ostettiin sormukset. Kihloihin mentiin miun kotikotona täällä LPR:ssa.
mä en varmana tuollaisessa tilanteessa osaisi ikinä lopettaa suremista..en tiedä..:/ virtuaalihalit:)
Ei meille ole vain tuollaista kirjaa annettu kun kihlat on ostettu, mutta kyllä ne kaikki elämän tapahtumat on tuoreessa muistissa että joutaa niistä vielä kirjoitella:))
Pyöräilykelejä täälläkin odotetaan..nyt sataa tosin lunta:S
Viikonloppuja:)
Kaunis kirja! Onpa ikävä kuulla äidistäsi :( Pelkkä kuoleman ajatteleminen tekee surulliseksi, on se niin ymmärtämätön ja pelottava asia!
Hyvää työviikonloppua!
Kyllä se sureminen helpottaa. Se paljon puhuttu vuosi siihen menee, että pahimmasta pääsee yli. Miulla ensimmäinen merkki siitä on se, että leikkuutin hiukset. Alan vihdoin välittää ulkonäöstäkin.
Me onneksi saatiin tuo kirja, kun en mie muuten muista yhtään mittää :)
Kiitos.
Mekin mentiin jouluaattona kihloihin, toki vuosi on vähän eri eli 18 vuotta myöhemmin :) Kannattaa kyllä kirjoittaa tuntemuksesi ylös, se on samalla sitä suruterapiaa.
Pyöräkelejä kaipailtaisiin täälläkin. Toki mun mummopyörä kököttää tuossa pihassa ylösalaisin ja odottaa korjaajaa. Kaikki osat on hankittuna, pitäisi saada miehelle vielä se korjaukipinä jostain ;)
Mukavaa viikonloppua ja hauskoja työpäiviä!
Hih, tässähän tuntee ittensä vanhaksi :)
Niin mie ajattelinkin, että kirjoitan suruterapiana, mutta myös sen takia, että jälkipolvet tietävät, mihin äiti kuoli. Sairaus kun oli niin harvinainen, että sairastuneita Suomessa oli vain 400 ja vain yksi on selvinnyt tästä sairaudesta lääkäreiden mukaan. Voi olla, että tämän vuoden aikana on joku muukin selviytynyt.
Miulla oli mummopyörä: Bilteman Yosemite, mutta se oli niin raskas polkea, että hommasin 3 vaihteisen.
Kiitos :)
Mekin saatiin, joku kirja kultasepänliikkeestä, kun mentiin kihloihin...
kirjaan ei voinyt mitään itse kirjoitella, vaan sisälsi ohjeita kihlaparille...:)))
Kirjasta tuli kaunis tuunattuna!
Surun vaiheet: tämä kai lähinnä kun itselle sattuu jotain, oma sairaus tms.
1. Kieltäminen, 2. Viha, 3. Kaupankäynti, 4. Masennus, 5. Hyväksyminen
toisen version mukaan:
1. Järkytys, 2. Puutumuksen tunne, 3. Harhakuvitelmat ja syyllisyys, 4. Surun ilmaiseminen ja ulos päästäminen, 5. Muistojen kohtaaminen, 6. Aika opetella elämään uudestaan.
Lähetä kommentti