Kevättä rinnassa

Miulla on nyt kaksi ruhtinaallista arkivapaata ja tämän päivän olen käyttänytkin tehokkaasti. 

Pesin pesukoneen, lattiakaivot ja vessan. Yhhyh, ällöttävimpiä kotitöitä, mitä voi olla :)

Mutta oli jo aikakin. Pyykit jäivät jotenkin likaisen oloiseksi, ei tuoksuneet raikkaalta; lattiakaivo ei vetänyt, vaan pesukoneen poistovedet lainehtivat pitkin lattiaa ym. 

Usein käytän nämä arkivapaat juuri rästihommien tekemiseen ja nyt näitä vapaita ei juurikaan ole ollut. Harvinaisia viikonloppuvapaita, jolloin saadaan olla porukalla kotona, en halua kotitöiden tekemiseen käyttää. Paitsi joskus siivotaan yhdessä miehen kanssa. Jos tekisin vain arkisin töitä ja viikonloput olisi aina vapaat, tulisikohan kotitöitä tehtyä ollenkaan? Vai tulisikohan siihen omanlaisensa rutiinit? Enpä tiedä, kun en ole koskaan sillä tavalla töitä tehnyt.

On näissä vuorotöissä omatkin puolensa. Joskus on kiva olla yksinkin juuri näillä arkivapailla ja saa touhuta omiansa.

Olen mie tänään touhuillut muutakin kuin noita likaisia hommia. Otin viimeiset joulukoristeet pois, eli sen valoenkelin ja valomökit ja laitoin kevyempää ja keväisempää tilalle.

Vaikka saattaahan siinä käydä niin, että kesällä vielä huomaan jonkun joulukoristeen jääneen :) Niin miulle käy aina.

Siinä sitten järjestelyhommat tehtyäni räpsin vähän kuviakin sieltä täältä.

Mie niin tykkään tästä ruokailutilasta. Yksi lempparipaikoistani koko talossa. Olikin hyvä idea tehdä tälläinen. Tuolta peilin päältä siirsin askarteluhuoneeseen sen yhden hyllyn ja miun mielestä ei haittaa yhtään. Ei tuo seinä sitä kaipaakaan.

Mutta tämä aputaso keittiössä. Se ei ehkä kovin järkevä ollutkaan...

Tai ainakaan ne verhot siinä ympärillä. Kaikki lämpö jää tuonne pöydän alle, joten raottelin vähän tuota verhoa, että lämpö pääsee sieltä pois. Patteri on nimittäin tuolla pöydän alla.

No, käytössä se kyllä on ollut todella kätevä. Joopa joo, asioissa on aina monta puolta :)

Tämän kuvan otin ihan muuten vaan. Ja näköjään tarjottimen viereen on jäänyt yksi cd-levy. Mies niitä aina jättää lojumaan ympäriinsä ja mie keräilen niitä pois.

Mie alan olla kurkkua myöten täynnä näitä pakkasia. Tänäänkin oli -17°C aamulla. Onneksi ei kuitenkaan töihin tarvinnut lähteä. Monena aamuna on tullut mieleen pakkautuessani paksuihin vaatteisiin, että olisipa siisti sisätyö. Tai ainakin edes se sisätyö. Alkaa 8 vuotta ulkona kulkemista jo kyllästyttää. Aina on mentävä satoi tai paistoi. Meillä ei ole pakkasrajaa, ei hellerajaa, aina on mentävä. Sisään, ulos, sisään, ulos - pue, riisu, pue, riisu....PLAAH! Varmaan arvaattekin, mikä työ on kyseessä. Ja arvaatte senkin, että vapaiden koittaessa en vapaaehtoisesti nokkaani ulos pistä :)

Nojoo, on tässä työssä hyviäkin puolia. Mutta nuo pakkaset saisi mennä jo huitsin nevadaan!!!

Kuka niitä kaipaa? En mie ainakaan.

Tulisipa jo kevät. Miusta on tullut nimittäin jostain syystä kevätihminen. Kevät on kaikkein ihanin vuodenaika. Mikä ihana tunne, kun linnut laulaa ja aurinko paistaa, lumet sulaa ja vettä tippuu räystäistä. Pienet purot solisevat ja vihreää alkaa pilkistää siellä täällä.

Mutta kyllä se sieltä vielä tulee, ihan kohta :)

Mukavaa maanantaita kaikille ja oikein Hyvää Ystävänpäivää kaikille! Huomennahan se jo on :)