Taas on melkein viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. Aika rientää niin, ettei perässä pysy.
Tässä päivänä eräänä yritin vääntää sivua Art journaliin, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Sellainen kyhäelmä vain. Inspiraatio on täysin kadoksissa. Ei kiinnosta, ei innosta eikä huvita askartelut, käsityöt tai bloggaaminenkaan.
Miettiessäni asiaa, keksin muutaman syyn, jotka ehkä saattavat olla syynä tähän olotilaan.
1. Muistikirjamaaliskuun joka päiväiset sivujen teot - ei sovi miulle. Välillä oli sekin väkisin vääntämistä. Kerran viikossa osallistuminen sopisi miulle paremmin.
2. Askartelutila olohuoneessa - ei inspiroi. En ole radiotakaan kuunnellut ainakaan kuukauteen. Kun olin omassa huoneessa, kuuntelin radiota ja kaikki oli lähellä. Nyt joutuu kävelemään, jos jotain tarvitsee ja sitä kävelyä todellakin riittää, kun tarvitsee koko ajan jotain. Ja samalla joutuu pakkokuuntelemaan telkkaria, joka ei todellakaan inspiroi. Tilakin tuntuu liian avaralta, tuo pieni huone tuntui kivemmalta, se oli sellainen pikku pesä.
3. Työtilanne. Koko ajan pukkaa uutta ja opittavaa joka tuutista. Työ vie taas niin paljon energiaa, ettei sitä riitä mihinkään muuhun. Ja siitä uudesta työstäkään ei taida tulla mitään. Vapaa-ajallakaan en meinaa päästä irti työasioista. Mietin aamuvuoron jälkeen koko illan päivän tapahtumia, olenko muistanut, olenko unohtanut sitä, tätä, tota.
4. Kissan paskan mättäminen! Nyt meillä ei ole enää kuin eteisessä kaksi mattoa ja niistäkin toinen on paskassa. Suoraan sanottuna kaunistelematta! Eilen korjasin alakerran eteisestä viisi läjää ja moppasin lattian (sinne on oma moppinsa ja Tolua menee paljon) ja tänä aamuna huomasin, että uusi läjä on taas ilmestynyt. Turhaa työtä. Ja se kissan paska tulee jo uniinkin. Viime yönä siivosin sitä paskaa urakalla meidän sängystä (unessa siis), mutta kissa oli joku ihminen. Ei enää oikein huumorikaan auta.
5. Bloggaaminen maistuu puulta, kun ei täällä muuta tehdä kuin mätetään sitä kissan paskaa (kissojen).
Tai ehkä 5 vuotta on tarpeeksi pitkä aika yhden blogin aikakaudeksi. Tiedä häntä. Mutta ainakin tänään patittaa ja kovaa. Kuten huomaatte :)
Pakko purkautua välillä, suonette sen anteeksi?
Seuraava sivu on vähän kivempi kuin tuo äskeinen. Tein tämän joskus talvella, mutten muista milloin. En ole laittanut päivämäärää. Enkä löytänyt täältä blogista tätä. En varmaan ole näyttänytkään.
Sen muistan, että pistin Sonata Arctican levyn kovalle soimaan ja rupesin mättämään maalia ja tavaraa sivulle.
Nyt muuten hokasin, kun katsoin tuota ylempää kuvaa, että se taitaa kuvastaa tuota 4. kohdan purkausta.
Kuvassa on kissa ja mustia länttejä :))
En kyllä ajatellut noita 4. kohdan asioita, kun tätä tein. Mutta aika hyvin sopii tuohon purkaukseen :)
Mie yritän nyt selvitä tästä patituksesta ja ruuvata tänään meidän huoneeseen vanhan verhotangon ja laittaa pimennysverhot paikoilleen. Melkein koko yö meni valvoessa, kun oli niin valoisaa (kyllä mie nukuinkin, ainakin sen verran, että mätin sitä paskaa meidän sängystä). Onneksi on vapaapäivä.
8 kommenttia:
Tsemppiä sinulle!!!
Noita aikoja tulee ja menee, mutta silloin, kun patitus on päällä ei yhtään lohduta tieto, että se on vain väliaikaista...:)
Oi ja voi sentään, kokeile tätä kikkaa jos haluat kissan tekemään terpeensa laatikkoon eli ota vanha hiekka pois ja pese se hiekkalaatikko kloriitilla, kissat tykkää siitä kloriitin hajusta ainakin kun minulla oli kissoja 4kpl..ja joka kerta kun pesin lootan kloriitilla niin ne änkes siihen kiehnäämään ja kehräämään..ja kauhia vimma mennä sinne laatikolle, tosin en tiedä toimiiko se teidän kissaan mutta kaikki konstit lienee tarpeen..hmm mietin vaan et miksi se kissa tekee tarpeensa sitten lattialle?? sitten kun olet laittanut uuden hiekan pistä kissa sinne laatikkoon ja ota tassusta lempeästi kiinni ja kuopusta sillä kissan tassulla sitä hiekkaa, yleensä äkkäävät mistä nyt olikin kysymys..ja tekevät tarpeensa siihen tosin jos jaksat toista tuo kaapiminen sen tassulla muutaman kerran päivässä niin kissa tajuaa idean aikas pian..Näin minä tein kissoilleni...ja onnistuin..tosin sanon senkin et kissat on erilaisia joten voip olla että tää on ihan turhaan esitetty idea, mutta vain kokemuksen kautta tämä nyt tuli mieleen..
Minullakin on tullut hieman bloggailu ähkyä..jotenkaan ei nyt suju..ja vähän niinkuin väkisin teen postauksia tosin tiedän myös oman syynkin en ole ommellu kun taas ei ole tilaa ommella joten tuotoksia ei tule postattavaksi...olen läpeeni kyllästynyt tähän elämäntyyliin jossa ei kukaan tee mitään päätöksiä ja lupailuja on yksi jos toinenkin..
koita piristyä ja mukavvaa vapaapäivää sinulle :)
Kiitos teille ihanat!
Hannele: miekin olen miettinyt syitä tuohon, kyllä ne laatikkoonkin tekee. Mutta ehkä niille on tullut tapa siitä, että pitää rojauttaa lattiallekin läjät.
Voi miten hauskasti kirjoitit v...tuksesta :) Toivottavasti helpotti itseäsikin! Välillä näitä kausia tulee itse kullekin,kun mikään ei huvita,mutta täytyy antaa lupa niillekin,sen jälkeen taas kaikki maistuu paremmalta :) Toivottavasti kissat parantavat tapansa,koetappa uhkailla niitä rukkasiksi tulemisella,saattaa auttaa,tai ainakin itselle tulee kivempi olo :)
Voi miten hauskasti kirjoitit v...tuksesta :) Toivottavasti helpotti itseäsikin! Välillä näitä kausia tulee itse kullekin,kun mikään ei huvita,mutta täytyy antaa lupa niillekin,sen jälkeen taas kaikki maistuu paremmalta :) Toivottavasti kissat parantavat tapansa,koetappa uhkailla niitä rukkasiksi tulemisella,saattaa auttaa,tai ainakin itselle tulee kivempi olo :)
Kaikilla on samoja tuntemuksia, ymmärrän hyvin.
Mutta, mikä kissuleilla, kun noin osoittavat mieltään.
Olen itse mörmöttänyt täällä kotona pikku roskista lattialla, nyt nolottaa. Tsempit sinne:)
Hei, älä vain lopeta blogiasi! On niin kiva katsella mitä kaikkea olet askarrellut tai sisustellut:) On kyllä vihonviimeistä kun työasiat rassaavat, onneksi sekin on yleensä kausittaista. Ja huh tuo kissajuttu, mun hermoilla ei läjiä siivottaisi eikä katsottaisi... ehkä vähän samanlainen asia on jokakeväiset muurahaiset, joita vastaan saa taistella ja myrkyttää niin että hiukset putoo kohta päästä...Lotta
Huh, onneks en ollut sun edessä just tuon fiiliksen edetessä. Toivottavasti selvisit mättöv...tutuksesta.
Hyvää viikon jatkoa!
Lähetä kommentti