Ai mikä jatkuu? Kunpa tietäis, tuo vaan paukahti päähän ensimmäisenä :)
Kiitos kaikille kommenteista! No, ainakin se mökkielämä jatkuu, eikä loppua näy. Nyt sen oikein huomaa, miten tärkeää on lämmin vesi, kun sitä ei tulekaan hanasta laskemalla. Kasvojen pesukaan ei jääkylmällä 4°C: lla vedellä oikein onnistu ja sen seurauksena finnit juhlii tässä naamassa. Ja tietenkin keskellä nenänpäätä, pah!
Eilen meinasi kärähtää käämit totaalisesti miulta. Nimittäin tää kannettava teki tiltin ja luultiin jo, että se oli tän kannettavan lorun loppu. Mutta onneksi mies on alalla töissä ja sai tän taas toimimaan. Ainut, mikä ei toimi enää, telkkarin kautta ei voi katsoa videoita. Mutta pääasia, että kuitenkin toimii muuten. Olin koko eilisen päivän ilman konetta ja huomasin olevani nettiriippuvainen. En osaisi enää olla ilman konetta. Monta asiaa olisi pitänyt tarkistaa koneelta ja muistin, ettei tää toimi. Lopulta päädyin siihen, että katsoin tallennukselta Strömsöitä oikein maratoonina.
Illalla sitten kävin keittämään vettä, että päästään saunaan. Muutaman satsin sain keitettyä vedenkeittimellä ja sekin teki tiltin. Silloin kirjaimellisesti paiskasin rukkaset (patakintaat) pöydälle ja painuin kiroillen pihalle. Mies tuli kohta perässä ja sanoi, että nyt toimii. Mutta silti olin ihan raivona vähän aikaa. Nimittäin vedenkeitin on nyt kultaakin arvokkaampi meille, kun sillä ehtii keittämään kolme satsia, ennenkuin kattiloissa vesi rupeaa edes kiehumaan. Nyt ei kyllä hermo kestä enää yhtään hajoavaa kapinetta. Etenkään, jos vedenkeitin hajoaisi. Siinä on nimittäin keittämistä, kun kolme ämpärillistä täytyy keitellä yhteen pesukertaan kahdelle ihmiselle...
Nojaa, mitäpä tässä valittaminen auttaa. Tulee mitä tulee. Kaikki on otettava mukisematta vastaan, kun ei muutakaan voi.
Nyt toivottelen teille parempaa loppuviikkoa ja hyvää viikonloppua! Mie oon töissä seuraavat kolme viikonloppua.
Lomaa odotellen...
3 kommenttia:
Kyllä tuossa jo hihat palaisi keneltä vaan....onneksi ei keitin hajonnut...:)
Hyvää loppuviikkoa sinulle. Ja viikonloppuakin vaikka töissä oletkin.
Hyvä ettei tietsikka hajonnu, tai sit se vedenkeitin...
Kyllähän tuo varmaan hermoille ottaa en kiellä..mutta koita jaksaa..kyllä se siitä kun jaksat uskoa ettei tää ole kuitenkaan lopullista :)
Niimpä on se muutens jänskää kun aikoinaan meni sähköt..niin sitä ajatteli et voinhan keitellä tässä odottaessa kahvit...no sitten tulikin sellainen ajatus että "tyhmä" eihän meillä ole sähköä...että milläs keittelet..nii se on varmaan tuon tietsikan kanssakin et silloin sitä eniten tarvii kun se ei toimi...
Irmastiina: Kiitos :) Onneksi ei hajonnut, nyt se on niin tärkeä vekotin :)
Hannele: Kyllä se näin yleensä menee yrittäen positiivisia ajatella, mutta välillä tuntuu, että pää räjähtää tai jotain :)
Näinhän se on, että mitä ei ole, sitä eniten tarvii :)
Lähetä kommentti