Ja 2008 Huhtikuussa siirryin bloggeriin.
Nyt ei Vuodatuksen blogia ole enää, poistin sen (tyhmä!) ja alkuaikojen postauksia täälläkin jouduin poistelemaan, koska kuvatila tuli täyteen (tyhmä!). Eli kaduttaa, että poistin. Nyt olisi kiva katsella, mitä tapahtui noina aikoina ja miten on blogi muuttunut. Tai kirjoitustyyli tai jotain.
Ei ole muuta kuin kuvat jäljellä eka blogista.
Enkä näistäkään ole ihan varma, onko kaikki oikeasti jäljellä. Näiden kuvien mukaan kaikkien aikojen ensimmäinen käsityö muka oli pitsien virkkaus (en usko). Ensimmäinen ompelu jouluiset sydämet ja ensimmäinen neulomus miehen sukat.
Ensimmäinen ohje, jonka netistä löysin, oli Calorimetry, suomenkielisenä kylläkin (mistä lie löytänytkin, enää en löytänyt sitä).
Kuvien laatu ei paljon päätä huimaa. Kuvauslaitteena tuohon aikaan Nokia N70, jossa oli megapikseleitä jopa kokonaiset 2 :)
Käsitöissä ei sinänsä mitään ihmeellistä ole, noita samoja voisin tehdä ja varmaan teenkin vielä nykyäänkin. Mutta odottakaahan, kun joku kerta näytän sisustukset, voe pojat!
*****
Enpä olisi silloin uskonut, että innostus kestää näin kauan. Mie olen aina ollut helppo (vai olikse herkkä) innostumaan uusista asioista, mutta kärsivällisyyttä miulla ei ole pätkän vertaa . Kaikki innostuneet aloitukset uusiin asioihin loppuvat yleensä parin viikon-muutaman kuukauden kuluttua. Korkeintaan kestää vuoden.
Ja tässä sitä nyt ollaan.
Jälleen kerran kulutan aikaa ennen iltavuoroa istumalla ja kirjoittamalla tätä. Mielessäni manailen ja kiroilen, kun ulkona jälleen sataa kaatamalla vettä. Ja mietiskelen, mitä laitan päälle, ettei tarvi koko iltaa märissä olla ja vettä valuvana kuin uitettu koira.
Tulisi jo talvi, jos ei kerran syksy voi olla kuulas, kaunis ja kuiva. Lumisade on paljon kivempaa kuin vesisade.
*****
Näittekö muuten toissa yönä niitä tähtisateita? Me oltiin pihalla seisoksimassa ja tuijoteltiin varmaan 15 minuuttia taivaalle, eikä nähty ensimmäistäkään tähdenlentoa. Seuraavan kerran niitä voi kuulemma nähdä 14.12. Laitoin oikein kalenteriin ylös :) siiheksi pitää etsiä kaukoputki jostain. Mies osti kerran sellaisen ja kertaakaan sitä ei ole käytetty, luultavasti se on nytkin vintillä varmassa tallessa (sieltä ei yleensä löydä mitään).
Eilen illalla käytiin hautuumaalla pimeällä katsomassa, toimiiko meidän aurinkokennovalaisin äidin haudalla. Toimii se, mutta himmeästi. Kynttilöitä oli tosi paljon haudoilla ja oli hienon näköistä.
Eikä muuten pelottanut yhtään :)
Me ollaan semmosia kummitusjuttujen ja kauhuleffojen ystäviä sekä vilkkaalla mielikuvituksella varustettuja, että olisi luullut pelottavan. Joskus olemme puhuneetkin siitä, että pimeällä ei uskalla mennä hautuumaalle. Ja nyt oli niin pimeää, ettei eteensä nähnyt.
Oolrait, nyt taitaa olla aika siirtyä eväiden laiton pariin täksi sekä huomiseksi päiväksi ja ruveta oikeasti ihmettelemään, mitä sitä laittaisi päälle.
Mukavaa viikon alkua kaikille!
17 kommenttia:
Onnea nelivuotiaalle blogillesi =) Niin se aika hujahtaa nopeasti.
Mie en nähnyt yhtään tähdenlentoa. Katuvalot sotkivat näkymät ja olisi pitänyt mennä kauemmas mutta en tarennut. =)
Toivottavasti kukaan ei vie sieltä hautausmaalta aurinkokennovalaisinta...
Onnea neljävuotiaalle blogillesi!!!
Ei nähty mekään mitään tähdenlentoa...ei meinaan oltu ulkona...☺☺
Oikein hyvää alkanutta viikkoa sinulle!
Onnea kivalle blogille!
Minä simahdin kuin saunalyhty jo niin aikaisin etten mitään tähdenlentoja nähnyt, mutta pikkusiskoni kertoi äitini nähneen niitä 17 kappaletta.
Pitääpä laittaa tuo päivämäärä ylös, jos silloin menisi pihalle ihmettelemään :)
Hienoa kuitenkin, että on edes noita vanhoja kuvia jäljellä niin saa "nostalgisoida" aina välillä :)
Onnea 4-vuotiaalle ♥
Mukava oli lukea bloggailu historiaasi :) Työn iloa !
4 kokonaista vuotta ja ei muka kärsivällisyyttä oo! :))
Onnea vaan!
Itsekin toivon, ettei tämä blogi-intoni häviäis koskaan.
Sinun kokemuksesta sain toivoa, että tämäkin helposti-innostuva ja vielä-helpommin kyllästyjä jaksaa ainakin se 4 vuotta :)
Paljon onnea 4-vuotiaalle !
Meillä oli niin pilvistä, ettei tähdenlentoja näkynyt :((
Ah, meitä helposti innostuvia ja kyllästyviä taita olla paljonkin ☺
Mä jo pari kertaa ollut lopettamassa -muka- ja jatkanut samantien, ihan hullun hommaa!
Katsotaas kaunko mummu jaksaa, ainakin vauhtia on ollut...
Eipä muuten täälläkään näkynyt niitä tähdenlentoja, pistin villatakin ja karvacrocsit ja huitasin itteni katolle tsiigaileen, mutta siel mitään ollut! huijaust, sanon minä ☺
Oletko muuten katsonut sitä neulontaohjelmaa tv:stä, on pitänyt pitkään sinulta kysyä. Niin ja hengarista tuli ihana. Koita kestää sadetta, se on aika inhottavaa. Hyvää viikon alkua sinulle!
Hihii! Olipas kiva kuulla/ nähdä sun alkutaipaleesta blogin pitäjänä :))
Olen itse miettinyt, että olisi hienoa saada tulostettua omat blogitekstit kuvineen ja ihaninen kommentteineen teiltä kaikilta... Mutta ois kai pitänyt aloittaa kuukausi kerrallaan se homma...nidotuttaa aina kuukauden postaukset yhteen nippuun. Ja missä sellasta ees teettäis..ja varmaan aika kallistakin. Ei, laitetaan nekin rahat mieluummin sisustusjuttuihin, hih ;)
Aivan ylisuloisen henkarinpäällysteen olit tuolla aiemmassa virkannut! Ihana!
Onnittelut blogillesi! Meillä ei noita tähtiä näkynyt, kun taivas oli ihan pilvessä. Pitää yrittää seuraavalla kerralla uudestaan!
Onnittelut 4-vuotiaalle!
Minulta jäi tähdenlennot näkemättä, oli pilvistä. Täytyykin pistää joulukuun päivä muistiin.
Kiitos teille!
Maanvaiva&Pepi: kyllä miekin muutaman kerran olen meinannut lopettaa, mutten sitten kuitenkaan ole pystynyt :) Sitä tulee riippuvaiseksi tästä :)
gone to the beach: Kun se ohjelma tuli ekaa kertaa, katsoin kaikki jaksot ja parhaat on tallennettuna :)
Liisa: Se olisikin ollut hyvä idea, mutta tosiaan olisi kannattanut tehdä jo alusta asti ja joka kuukausi, tai viikko :)
Onnea 4-vuotiaalle!!
Täällä meilläpäin on jouluaaton tapana mennä haudoille keskiyöllä, siinä on ihan oma tunnelmansa!
Kiitos Surituuli, tänään viimein sain antamasi tunnustuksen julkistettua!
Tuli mieleen, että mummulassa oli aikoinaan Kotilieden vuosikertoja kymmeniltä vuosilta, ihan alkuajoilta asti. varmaan joutuivat paperinkeräykseen mummulaa tyhjennettäessä, silloin niiden arvoa ei tajunnut. Harmi!
Kiitos Paula!
Oi, jostain eksyin tänne, ihana blogi ja mukavia juttuja! Tänne täytyy piipahtaa useamminkin! T: uusi lukijasi
Tervetuloa :)
Lähetä kommentti