Teemakuu

Tuli tuossa eräänä päivänä mieleen, että tässä kuussa tulee neljä vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Muutamaa blogia olin lueskellut ja päätin kokeilla, osaisinko mie. Tämä kuva on aika hyvä tähän kohtaan, alku:

Yhtenä päivänä tein taulun. Otin vanhasta Kotiliedestä kannen ja laitoin kehyksiin. Näissä kehyksissä oli monta vuotta pitsiliina (oli muotia v.2007). Kuva näyttää siltä, kuin olisi vino, mutta ei se ole - 1946 leikkaus oli vino.

Aloitin Vuodatuksessa, koska se oli suomenkielinen, eikä miulla ollut harmainta hajuakaan, miten blogia tehdään. Perusasioihin kysyin vanhemmalta tytöltä neuvoa, koska hän oli pitänyt joitain kotisivuja. Alun jälkeen en kysynyt keneltäkään, tein vain.
Ja 2008 Huhtikuussa siirryin bloggeriin.
Nyt ei Vuodatuksen blogia ole enää, poistin sen (tyhmä!) ja alkuaikojen postauksia täälläkin jouduin poistelemaan, koska kuvatila tuli täyteen (tyhmä!). Eli kaduttaa, että poistin. Nyt olisi kiva katsella, mitä tapahtui noina aikoina ja miten on blogi muuttunut. Tai kirjoitustyyli tai jotain.
Ei ole muuta kuin kuvat jäljellä eka blogista.
Enkä näistäkään ole ihan varma, onko kaikki oikeasti jäljellä. Näiden kuvien mukaan kaikkien aikojen ensimmäinen käsityö muka oli pitsien virkkaus (en usko). Ensimmäinen ompelu jouluiset sydämet ja ensimmäinen neulomus miehen sukat.

Ensimmäinen ohje, jonka netistä löysin, oli Calorimetry, suomenkielisenä kylläkin (mistä lie löytänytkin, enää en löytänyt sitä).

Kuvien laatu ei paljon päätä huimaa. Kuvauslaitteena tuohon aikaan Nokia N70, jossa oli megapikseleitä jopa kokonaiset 2 :)
Käsitöissä ei sinänsä mitään ihmeellistä ole, noita samoja voisin tehdä ja varmaan teenkin vielä nykyäänkin. Mutta odottakaahan, kun joku kerta näytän sisustukset, voe pojat!

*****

Enpä olisi silloin uskonut, että innostus kestää näin kauan. Mie olen aina ollut helppo (vai olikse herkkä) innostumaan uusista asioista, mutta kärsivällisyyttä miulla ei ole pätkän vertaa . Kaikki innostuneet aloitukset uusiin asioihin loppuvat yleensä parin viikon-muutaman kuukauden kuluttua. Korkeintaan kestää vuoden.

Ja tässä sitä nyt ollaan.

Jälleen kerran kulutan aikaa ennen iltavuoroa istumalla ja kirjoittamalla tätä. Mielessäni manailen ja kiroilen, kun ulkona jälleen sataa kaatamalla vettä. Ja mietiskelen, mitä laitan päälle, ettei tarvi koko iltaa märissä olla ja vettä valuvana kuin uitettu koira.

Tulisi jo talvi, jos ei kerran syksy voi olla kuulas, kaunis ja kuiva. Lumisade on paljon kivempaa kuin vesisade.

*****

Näittekö muuten toissa yönä niitä tähtisateita? Me oltiin pihalla seisoksimassa ja tuijoteltiin varmaan 15 minuuttia taivaalle, eikä nähty ensimmäistäkään tähdenlentoa. Seuraavan kerran niitä voi kuulemma nähdä 14.12. Laitoin oikein kalenteriin ylös :) siiheksi pitää etsiä kaukoputki jostain. Mies osti kerran sellaisen ja kertaakaan sitä ei ole käytetty, luultavasti se on nytkin vintillä varmassa tallessa (sieltä ei yleensä löydä mitään).

Eilen illalla käytiin hautuumaalla pimeällä katsomassa, toimiiko meidän aurinkokennovalaisin äidin haudalla. Toimii se, mutta himmeästi. Kynttilöitä oli tosi paljon haudoilla ja oli hienon näköistä.

Eikä muuten pelottanut yhtään :) 

Me ollaan semmosia kummitusjuttujen ja kauhuleffojen ystäviä sekä vilkkaalla mielikuvituksella varustettuja, että olisi luullut pelottavan. Joskus olemme puhuneetkin siitä, että pimeällä ei uskalla mennä hautuumaalle. Ja nyt oli niin pimeää, ettei eteensä nähnyt.

Oolrait, nyt taitaa olla aika siirtyä eväiden laiton pariin täksi sekä huomiseksi päiväksi ja ruveta oikeasti ihmettelemään, mitä sitä laittaisi päälle.

Mukavaa viikon alkua kaikille!