Oli siellä ihan asiaa nykypäiväänkin ja kaikkea jänskää. Oli orapihlaja-aidan leikkuuohjeet, käsitöitä, ruokaohjeita, sisustamista (!), kummikerhoja - jotka toimittivat vaatteita köyhille suomalaisille, jopa amerikasta asti tuli tavaraa :)
Oli pikkuilmoituksia: palvelukseen halutaan ja haluaa, yksi ilmoitus jäi mieleeni: annetaan hyväsydämiseen perheeseen Helmikuussa syntyvä vauva... On varmasti ollut kamalaa aikaa heti sodan jälkeen, kun täytyi vauvakin antaa pois :(
Käsityöohjeista jäi päällimmäisenä mieleen Palmikoitu matto. Kuvittelin pääseväni helpolla, kun ei tarvinnut muita tykötarpeita kuin matonkuteita, neulaa ja lankaa.
Ei se mitään helppoa ollut, palmikoiminen on hidasta, kuteet sotkeentuvat herkästi ja kiekuran ompelu käy sormiin.
Joten tuli pannunalunen :)
Ja silti sormenpäät on hellänä. Mutta tulipahan kokeiltua tämäkin :)
Tuossa viikonloppuna pieni maalipensseli heilui taas. Siis todellakin pieni vesiväripensseli, kun maalasin jokaisen punoksen erikseen. Ensin isommalla sutaisin ja sitten sillä pienellä...
Lopuksi vähän kierrosta pihalta tämän hetken kukkivia.
No, eipä se auta, kuin lähteä.. Neulomaan.
Vähän jo tökkii, kun kiireellä täytyy tehdä. Onneksi hihat on menossa.
Heippa!
9 kommenttia:
Tuo alimmainen ihanuus on tuoksuvatukka, koristevattuna myös tunnettu! Meillä sitä kasvaa kanssa. :)
Kiitos! Kiva tietää :)
Tuoksuvatukaksi veikkaisin tuota kaunikaista..☺
Ihania kukkakuvia!!! Tuoksuvatukka tuo alimmainen on :)
Olispa mielenkiintoista tietää sen lehti-ilmoitusvauvan myöhäisemmistä vaiheista...ilmoitus todella kertoo paljon senaikaisesta elämästä ja sen haasteista.
Muistan jostain kaukaisesta lapsuudesta, kun äiti laittoi Kotilieden kummiperheelle jotakin joulupakettia ja perheen äiti kirjoitti sitten hyvin pitkän ja lapsen mieleen jääneen säälittävän kirjeen. Muistan, että köyhyys, puute ja kurjuus oikein huokui kirjeestä.
Kiitos teille :)
Sirkku: Miullekin tuli mieleen, että mitäköhän vauvalle tapahtui.
Noita kummikirjeitäkin julkaistiin noissa lehdissä. Mielenkiintoista oli lukea, joillain lapsilla ei ollut esim. päällystakkeja ollenkaan, edes talvella. Mutta kummien ansiosta he saivat niitä ja paljon muuta.
On mieltä avartavaa lukea toisen ajan asioista, eikä niistä ajoista ole kuin muutama vuosikymmen! No, 60-70 vuotta, mutta silti...
Ihana ruusupuska, ai että? Onko se valamonruusu?
Saila: Niin on, eilen katsoin telkkaristakin Auschwitzin keskitysleiriltä selvinneiden naisten kertomuksia.
Tuo ruusu on Valamon ruusu, siirretty miun lapsuuskodin pihalta tänne pieninä alkuina.
Heips!
Halusin tulla kiittämään sinua kauniista sanoistasi blogissani...kaunis kiitos!!
Ihana piha teillä...
Joo,saitkin jo vastauksen,että tuo on Koriste-vadelma...ja kimalaiset rakastaa sitä.Meillä on valtava tuollainen,on kova leviämään...
Mukavaa loppuviikkoa sinulle!!
T:Marika
Lähetä kommentti