Kova viikko

Kiva nähdä, että ette ole unohtaneet ihan kokonaan, vaikken ole bloggaillutkaan. Oikein paljon kiitoksia kommenteistanne!

Kuten otsikossa kerroin, on miulla ollut kova viikko: ensin särki päivän päätä, kolme päivää koski niskaan - eivätkä särkylääkkeet auttaneet yhtään, sitten tuli vatsatauti ja siihen päälle järkyttävä hammassärky. Vatsataudista toipumispäivänä oli ihan pakko lähteä hammaslääkäripäivystykseen, jossa löytyi iso reikä vanhan paikan alta. Hammasta poratessa vanha paikka lensi kaaressa. Hammashoitaja tuumasi vain että on hyvä, että on suojalasit... hui! Hammaslääkäri sanoi, että paikka oli huonosti kiinni. No varmasti!
Hammassärky oli niin kova, etten edes tiennyt, mihin hampaaseen koskee. Koko oikea puoli oli kipeänä, ylä-sekä alahampaat. Ja miulla ei ole pelkästään hammaslääkäripelko, vaan ihan oikea fobia, kammo ja kauhu. Onhan miulla tietysti siihen ihan hyvät syytkin:
- leuat on menneet kerran sijoiltaan
- terveitä hampaita on revitty oikomishoitojen takia irti
- on porattu hermoon ja mitä enemmän koski, sitä enemmän porattiin (kyseinen hl on jo onneksi eläkkeellä)
- samainen hammaslääkäri haukkui ihan lyttyyn koko luokan kuullen aikoinaan, että miten huonot hampaat miulla on
- juurihoito on tehty ilman puudutusta!
- yksi juurihoito epäonnistui ja juurikanavapiikki katkesi hampaaseen. Tunnin tekivät töitä, eivätkä saaneet piikkiä pois, joten hammas piti poistaa ja kaiken kukkuraksi verenvuoto ei tyrehtynyt, vaan saman päivän iltana piti käydä laitattamassa tikit ja sekin vielä tulehtui...

Joten ylitin itseni soittaessani päivystykseen, josta en saanutkaan apua (tämä tapahtui toissapäivänä). Ainakin niin luulin. Eilen koski niin kovin, etten voinut syödä, en juoda ja puhuminen ja hengittäminenkin oli täyttä tuskaa. Kipu oli niin kova, että toivoin ja jopa rukoilin (en ole uskovainen), että pääsisin eroon kivusta. Sanoin mielessäni, että mie tein oman osuuteni ja menin hammaslääkäriin, nyt tarvitsen apua, että kipu lähtee pois. Särkylääkkeitä mätin eilen illalla varmaan vähän liikaakin.
Mutta ihme tapahtui! Tänä aamuna ei koskenut. Pelkäsin nousta ylös, joten torkuttelin aika pitkään. Pelkäsin, että kipu palaa jos nousen ylös. Olen nyt varovasti syönyt pari kertaa ja kipu ei ole tullut takaisin, ainakaan vielä. Hampaita en ole vielä uskaltanut pestä, se on yksi pelko. Että se peseminen palauttaa kivun...

Vaan ehkä tämä tästä helpottaakin. Olen menossa iltavuoroon töihin ja todella toivon, ettei kipu palaa.
Näistä syistä olen koko viikon elänyt ihan lamaannuksissa, en ole tehnyt mitään jouluvalmistelujakaan, kun olen vain yrittänyt selvitä olemisesta. Töissä olin eilen ja se oli ihan kammottavaa. Se kipu...

Viime sunnuntaina pystyin vielä toimimaan ja tein yhden sivun art journaliin. Mielessäni oli piparkakkutalo metsässä lumen keskellä.
Taloon tein vaikka minkälaisia koristuksia, mutta ei siitä hyvä tullut, ihan hirveä :)
Leikkasin askarteluveitsellä ensimmäisen talon irti ja tein erilliselle paperille uuden.

 Vähän parempi tuli. Ei tuosta metsästä kovin sankka tullut,

En siis todellakaan ole mikään piirtäjä tai taiteilija, mutta halusin kokeilla minkälaisen maiseman saisin aikaiseksi.

Tiedättekö muuten, mikä oli parasta tuossa hammaslääkärireissussa? Se, etten pelännyt yhtään etukäteen ja hammaslääkäri oli aivan mahtava! Eikä edes ole yksityinen, vaan kunnallinen. Tuollaisia hammaslääkäreitä lisää, niin ketään ei varmasti pelota. Eikä fobioita pääse tulemaan kenellekään.
Annoin hänelle itselleenkin suuret kiitokset ja positiivista palautetta päin naamaa :)
Hoitajakin oli hyvä, kertakaikkiaan positiivinen kokemus.

Nyt kun vain kipu pysyisi poissa ja pystyisin nauttimaan jouluruuista ja suklaista ym. ja ylipäänsä Joulusta. Se on miun tärkein lahjatoive!
Mutta nyt en jauha yhtään enempää yhtään mistään, vaan lähden valmistautumaan töihin lähtöön.
Mukavaa viikonloppua kaikille!