Tuubihuivi, Nasu ja Pöllö

Eipä tullut taas kovin fiksu otsikko. Joka tapauksessa miulta on jäänyt näyttämättä tuubihuivi, jonka neuloin ja sain valmiiksi pakkasten alettua. Eli joskus Tammikuun alussa tai puolivälissä. Olen pitänytkin tätä jo monta kertaa. Ihan 7 veljeksestä neuloin no 12 puikoilla. Neuloin sopivan mittaisen pötkön ja päättelin neulomalla. Tämä ylettää kaksi kertaa kaulan ympäri, pituudesta ei ole hajuakaan.

 Nasulle, miun pienelle Parhaalle Kaverille kävi viime viikolla köpelösti ja olin huolesta suunniltani. Siitä syystä en ole nyt bloggaillutkaan, kun olen vain murehtinut.

 Nasu on nimittäin tyypillinen blondi, jolle sattuu ja tapahtuu, eikä ihan aina ymmärrä omaa parastaan.
Usein se on istunut makkarissa sängyn päällä ja suunnitellut hyppyä korkean kaapin päälle.
Viime viikon tiistaina olin olkkarissa puhelimessa ja yhtäkkiä kuului makkarista kauhea kolaus. Menin katsomaan ja Nasu kömpi sängyn alta ja linkkasi pahasti. Luultavasti se on yrittänyt hypätä sinne kaapin päälle ja tipahtanut lattialle, kun ei ihan yltänyt sinne.

 Miulla tietenkin vilisti jo kauhukuvat mielessä: lonkka murtunut niin pahasti, ettei voi leikata tai halvaantunut peräpäästä ja täytyy sen takia lopettaa... ym. keskiviikkoaamuna se makasi raapimispuun pienessä kopissa ja muutenkin liikkui tosi vähän. Vaikutti samalta kuin aiemmin, kun sillä on kaksi kertaa ollut suolitukos (tietoja löytyy sivupalkista nimeltä Nasun sairauskertomus), jolloin se vetäytyi saunaan tai jonnekin muualle yksikseen sairastamaan.
Mutta mutta, ei se sitten yksin hautonutkaan kipujaan, vaan hakeutui miun kainaloon. Iltaisin ollaan makoiltu sohvalla kylki kyljessä, kun ollaan katsottu Netflixiä. Ihan itse tulee miun viereen tai joskus olen myös pyytänyt. Aivan ihana ♥ Kerran mies kosketti sen kipeää takatassua ja se hyökkäsi hänen käteensä kiinni, mutta mie olen saanut silitellä sitä ihan vapaasti, jopa sitä kipeää tassua. Kerran, kun se maukui ja miukui kovasti, kysyin siltä, että oletko miun kaveri, ei se vastannut mitään. Kun kysyin, että oletko miun Paras Kaveri, se vastasi miukumalla. Eli se on miun Paras Kaveri nykyään :)
Nyt on viikko tapaturmasta ja se on toipunut ihan kokonaan, kävelee normaalisti, juoksee, riehuu ja leikkii entiseen malliin. Ainoastaan se miun kainalossa makaaminen on jäänyt jäljelle, mikä on Niin hellyttävää ♥
Toivottavasti sillä on vielä monta hyvää elinvuotta jäljellä!

 Art journal-piireissä on ollut tapana tehdä sivu tai taulu jostain sanasta, joka on oma vuoden sana. Viime vuonna miulla oli fly (mielikuvituksen lento ym.)
Tänä vuonna se on wisdom tai viisaus.
Toivon viisautta:
- asettua toisen ihmisen asemaan, tuntea empatiaa
- viisautta oppia asioista, joita on tapahtunut: hyvistä ja pahoista; etenkin pahoista
- viisautta oppia ymmärtämään asioita, joita en ihan vielä ymmärrä
Kaikkea, mihin liittyy sana viisaus.
Tein sanan ympärille taulun, jossa seikkailee miun oma Pöllö:

Saatan vielä muokata taulua tavalla tai toisella, se ei ehkä ole vielä ihan valmis. Tai sitten se saa olla noin.

Ensi kerralla kerron, miten olen saanut uudenlaista inspiraatiota art journalin tekemiseen. Se onkin hyvä keksintö.
Mutta nyt toivotan teille taas oikein mukavaa keskiviikkoa!