Uusi viikko

Jälleen kerran siirrytään uuteen viikkoon. Mie taas odottelen iltavuoron alkua ja esittelen pari sivua, jotka tein yhteen niistä uusista vihoista, jotka ompelin. Tämän vihon koko sopii miulle paremmin, on vähemmän valkoista tilaa täytettävänä.
Lauantaina otin Sharpie-tussin käteen ja rupesin vetelemään viivoja. Ei siitä sellainen tullut kuin suunnittelin, vaan paljon enemmän noita viivoja tuli. Ja samalla väritettävää.

Perjantaina ostin uusia askartelujuttuja, joita en viitsinyt ruveta täällä esittelemään. Ostin mm. (lasten) vesivärit, joilla väritin tämän sivun. Ostin myös mustaa ja valkoista Enamel accent-ainetta, jolla voi tehdä kohokuvia (en tiedä, mitä tuo enamel tarkoittaa ja onko edes oikein kirjoitettu, joka tapauksessa kohokuvioainetta -> vapaa suomennos) ja käytin niitäkin.

Toinen sivu tuli eilen. Sekin ihan ajattelematta mitään tiettyä tekotapaa.

Tiedättehän niitä saunan pehmeitä vaahtomuovisia peflettejä? Leikkasin niistä leimoja. Tuon mustan kukan terälehti tuli, kun se istuin vahingossa repesi. Sydänleimasin on perjantaina ostettu. Perhoset ja punainen kukka tehty itse ja suihkittu punaisella Glimmer mistillä.
" Pienistä hetkistä nauttiminen ei aina ole niin helppoa. Juuri, kun sen taas muistaa ja oppii, tulee jotain uutta ja pahaa, joka vie ilon."
Näin menee meillä. Juuri, kun on kaikesta tähän astisesta pahasta selvitty, saattaa mieheltä lähteä nyt työpaikka alta. Nyt eletään vaan odottavassa tilassa, jossa ei huvita mikään. Ei kiinnosta sisustamiset eikä kodin laitot -> mitä turhia, jos joudutaan tästä vaikka muuttamaan pienempään kämppään.
Ei näitä maksuja maksella työttömyyskorvauksilla: lainan lyhennyksiä ja sähkölaskuja. Mie jo katselin vuokrakaksioiden hintoja ja sijainteja.
Uskomatonta, miten paljon pahaa voi tulla yhteen perheeseen. Mie en jaksa uskoa tätä. Kaikkea en ole täällä edes kertonut, mutta johan siinäkin riittää, kun ihmisiä kuolee ympäriltä kahden vuoden välein.
Tämän vuoden aikana on syttynyt kiuas palamaan, putket jäätynyt (eka kertaa 10 vuoden sisällä), Julia sotkenut koko huushollin verellä....en edes muista kaikkea. Joka kuukausi jotain.
Mie inhoan tätä vuotta. Mie inhoan numeroa 13. Se on oikeasti epäonnen numero. Mitä kaikkea se vielä voikaan tuoda tullessaan. Ja nyt ollaan vasta puolivälissä. Oikeastaan tätä on jatkunut jo 5 vuotta.
No, ei piä valittaa. Tulee mitä tulee, kun ei noille asioille mitään mahda. Mie en usko, että itse pystyy elämäänsä vaikuttamaan. Mie en ainakaan pysty.
Hyi, ei tästä pitänyt valitusvirsi tulla. Asiat on kuitenkin pakko joskus päästää ulos.
Nyt ne on ulkona :) Ja mie lähden iltavuoroon juoksemaan. Saa nähdä, ehditäänkö tehdä kaikki puoleen kymmeneen mennessä...
Toivottavasti teillä on parempi viikon alku!
Tämän mie olen halunnut aina sanoa ääneen (näiden 5 vuoden aikana): Sometimes Life Sucks!